Suomen suurin matkablogiyhteisö
Browsing Tag

Pyhätunturin taidepotpuri

Jalat lähtivät juoksemaan – Taidepotpuri Pyhätunturilla

Vaelluskengät hajosivat, auto ajoi ojaan ja jalat lähtivät juoksemaan. Nämä voisivat olla kuvauksia vakuutushakemuksissa. Onneksi ei mitään vakavia seuraamuksia ollut, mutta kaikkea sattuu, kun reilun neljänkymmenen hengen joukko muusikoita, äitejä, isiä, lapsia, mummoja ja ukkeja kokoontuu viikoksi Pyhälle taidetta tekemään ja taiteesta nauttimaan sekä vaeltelemaan tuntureilla. Joukkoon mahtui jokunen valokuvaajakin. Heille oli oma ohjelmansa, valokuvaaja Asko Vivolinin vetämä valokuvauskurssi.

Muusikkojen osuus oli valitettavasti koettavissa vain paikan päällä, Pyhätunturin Kairosmajalla. Valitettavasti siksi, että yli kolmetuntisen Taidepotpurin päätösjuhlan ohjelma oli huikea. Leiriviikon aikana pienet ja suuret musikantit harjoittelivat pienillä ja suurilla instrumenteillaan. Tavoitteena tietenkin onnistua päätösjuhlan ohjelmanumerossaan.

Päätösjuhlan musiikkiesitysten taustakuvana virtasi valokuvaajien tuottamana kuvaesitys. Kyllä meitäkin kuvaajiakin jännitti!

Hiki kohosi pintaan jo silloin, kun saavuimme Pyhälle. Bussi kaarteli metsäisiä teitä kohti Kairosmajaa. Yksi kuva metsiköstä, toinen tunturista, kolmas järvestä. Se on siinä, mutta mistä ne muut 17 kuvaa. Viime kesän Taidepotpurissa olin jo mielestäni kuvannut kaiken. Kummallista kyllä, kun tuntureilla ja metsissä vaeltaa, kuvakulmia löytyy aina vaan. Tunturit ovat kauniita, lempeän pyöreitä ja Lapin valo lumoava.  Toki vuoretkin ovat kauniita, mutta eri tavalla, ne ovat särmikkäämpiä.

Ai niin, miten ne jalat lähtevät juoksemaan? Tiedät varmaan tunteen, kun alamäessä jalkoja ei saa pysähtymään. Ne vaan jatkavat matkaa kunnes tulee este vastaan tai heittäydyt peffallesi.  Mummokin on kokeillut, ei tosin tällä kertaa.

Lisää Pyhätunturin Taidepotpurista, vaelluksista ja muusta tulevissa postauksissa.

Tässä meidän valokuvaajien tuotos Taidepotpurin päätösjuhlaan.

Yökuvausta Pelkosenniemellä – Pyhätunturin Taidepotpuri

Kävimme valokuvausryhmän ohjaajan Askon kyydillä yökuvausreissulla Pelkosenniemellä ja siitä reilun kymmenen kilometrin päässä sijaitsevassa Suvannon kylässä.

Pelkosenniemi

Andy McCoyn patsas on Pelkosenniemen must. Käyntimme kunniaksi Andy sai sateenkaaren yläpuolelle. Kiirettä piti, että ehdin saada kuvan sateenkaaresta. Nopeasti se haihtui näkymättömiin.

Asukkaita Pelkosenniemen kunnassa on tuhatkunta. Pyhätunturin kansallispuisto kuuluu myös Pelkosennimen kuntaan.

 

Andy McCoyn patsas on Pelkosenniemen must.

Andy McCoyn patsas on Pelkosenniemen must. Patsas on Andyn sedän tekemä.

 

 Pelkosenniemi

Pelkosenniemi – Rakennuksen takana yllätys.

 

Pelkosenniemi, aasi

Kuka se sieltä tupsahti! Asko vai Lazarella, eipä tuo esittäytynyt /Pelkosenniemi

Suvannon kylä

Suvanto on niitä harvinaisia kyliä, jotka säästyivät saksalaisten polttamiselta Lapin sodassa. Kylän rakennuskanta on Museoviraston suojeluksessa. Eipä kylän raitilla kummoista vilinää näkynyt iltakymmenen aikoihin.  Asukkaista kylässä on muutamia kymmeniä. Outojakin asuu  kylässä 🙂

Suvannon kylä

Yö saapuu, Suvannon kylä

 

Suvannon kylä

Mikähän tämä on? Outo asukas /Suvannon kylä

 

Postilaatikko, Outo asukas /Suvannon kylä

Mikähän tämä on? Onko tuo joka ei suostu postilaatikkojen ruotuun se Outo asukas /Suvannon kylä

Soutajalta vauhtia kanoottiretkelle – Taidepotpuri Pyhätunturilla

Elokuun alun taideleirin toinen yhteinen vaellus tehtiin yöaikaan Soutaja-tunturille, jota monena iltana olimme ihailleet Kairosmajan rantasaunalla uidessamme. Yövaellukselle suuntasi vain viisi henkeä ja opas, sillä seuraavana aamuna ohjelmassa oli odotettu kanoottiretki ja moni arvosti yöunia edessä olevan aikaisen aamuheräämisen vuoksi.
Soutajalle lähdimme puolenyön aikaan ja kolmen pintaan aamuyöstä tulimme takaisin. Kyllä kannatti vaihtaa yöunet vaellukseen. Aivan upeaa, vaikka herääminen huoletti.
Soutaja-tunturin maisemia yöaikaan.

Soutaja-tunturin maisemia yöaikaan.

Soutaja-tunturin maisemia yöaikaan. Lappi/Pelkosenniemi

Soutaja-tunturin huipulla. Lappi/Pelkosenniemi

Haasteena hallittu rantautuminen

Kanoottiretkelle lähti kaksikymmentäviisi, kaikki palasivat.   🙂  Melontaosuuden pituus oli 14 kilometriä. Meille melontaparini kanssa matkaa kertyi noin 28 kilometriä, sen verran mutkaista oli meno. Eniten haastoi hallittu rantautuminen. Hallitsematon rantautuminen sen sijaan kävi helposti. Hups! Mistäs tämä pusikko nyt tähän taas ilmaantui!
Pyhäjoella kanoottiretkelllä. Lappi/Pelkosenniemi

Taideleiriläiset Pyhäjoella kanoottiretkelllä. Lappi/Pelkosenniemi

 

Pyhäjoella kanoottiretkelllä. Lappi/Pelkosenniemi

Kylläpä häikaisee, Pyhäjoella kanoottiretkelllä. Lappi/Pelkosenniemi

 

Pyhäjoella kanoottiretkelllä. Lappi/Pelkosenniemi

Hallitsematon rantautuminen Pyhäjoella kanoottiretkelllä. Lappi/Pelkosenniemi

 

Pyhäjoella kanoottiretkelllä. Lappi/Pelkosenniemi

Tauon paikka.  Kylmät eväät maistuivat tuona helteisenä päivänä. Olisihan sitä ollut mahdollisuus paistaa vaikka makkaraa nuotiopaikalla. /Pyhäjoella kanoottiretkelllä. Lappi/Pelkosenniemi

Vaellusta tunturissa – Taidepotpuri Pyhätunturilla

Pyhätunturin kansallispuiston alueella vaellusreittejä löytyy mistä valita. Taidepotpuriviikon aikana kävin kerran omatoimisesti Aittakurulla, jonka esiintymislavan ympäristöä remontoitiin parhaillaan.

Aittakuru, Pyhätunturi

Siitä on jo aikaa, kun kävin täällä. Silloin ei ollut rakennustelineitä. Aittakuru/Pyhätunturi

Opastettu retki Isokuruun – Pyhä-Luoston kansallispuisto

Isokuruun teimme opastetun retken, johon osallistui reilut neljäkymmentä taideleiriläistä. Vain seitsemän eksyi porukasta. 😊 En muista koskaan, millään mantereella järjestetyistä vaelluksista olleen sellaista ryhmää, josta osa ei olisi joutunut hakoteille. Pyhän reitit ovat hyvin merkittyjä, siellä ei eksy. Toki täytyy tietää minne on menossa.

Hakoteille joutumisen kaava on aina sama. Lähtöpisteessä opas laskee laumansa pääluvun, ja kertoo että hän kulkee ensimmäisenä ja nimeää samalla jonkun vahtimaan viimeisenä. Sitten opas kertoo mihin suunnataan. Kaikki kuuntelevat, joku harva painaa reitin mieleensä. Sitten lähdetään yhdessä reippaasti matkaan. Jossain vaiheessa yksi jää ihailemaan maisemia, toinen kuvaamaan mutta kuin ihmeen kaupalla ensimmäisessä kohteessa pääluku stemmaa. Koska kaikki on hyvin, opas höllentää otettaan ja ohjeistaa porukkaa menemään ”suoraan eteenpäin”.  Tässä kohtaa pitäisi olla valppaana! Suoraan eteenpäin on vaarallinen ohjeistus, sillä aina joku porukasta keksii suoraan eteenpäin menevän kinttupolun, joka ei kuitenkaan ole se, jota opas tarkoitti.  Sen jälkeen lauma on hajaantunut. Lopulta kun opas on juossut hakoteillä vaeltavat ruotuun, tulee kiire. Kiireessä viimeisen vaeltajan tehtävä on jo unohtunut.

Pyhätunturin vaelluskartta

Vaikka lähtisi opastetulle vaellukselle kannattaa painaa mieleen mihin kulkuneuvo jäi ja lisäksi olennaisten pysähdyspaikkojen nimet. Koskaan en tätä unohda tehdä, ja taas unohdin 🙂 / Pyhätunturin vaelluskartta

No niinhän siinä kävi nytkin. Osa eksyi joukosta tuon ensimmäisen pysähdyksen eli Pyhänkasteenputouksen jälkeen. Minä siksi, että kameran linssinsuojus tipahti pitkospuiden rakoon.  Pelastin sen sieltä ujuttamalla käteni pitkospuiden sivussa olevasta raosta ja työntämällä kepillä päältäpäin. Se vei aikaa. En olisi hommaan ryhtynyt, jos olisin tiennyt, että Pyhätunturi on oikea kyykäärmeiden paratiisi. Ympärilleen kun katsoo, ymmärtää miksi, alueelta löytyy kivenkoloja, joihin luikerrella.

 

Isokuru/Pyhän kansallispuisto, Lappi

Kiveltä kivelle käy vaeltajan tie. Isokuru/Pyhän kansallispuisto, Lappi

 

Isokuru/Pyhän kansallispuisto, Lappi

Tuntuu oudolta käyskennellä kaksi miljardia vuotta vanhoilla kivillä, joissa näkyy merkkejä siitä, että ovat olleet joskus merenpohjaa. Isokuru/Pyhän kansallispuisto, Lappi

 

Kun linssinsuojus oli pelastettu, sain ripeästi askellellen loppupään ryhmän kiinni. Mutta vain huomatakseni, että nämä muutamat loppupään vaeltajat olivat harhateillä. Onneksi yksi meistä harhapolkujen kulkijoista sai selville mihin ryhmä oli suunnannut. Kuukelin kartan ja puhelimen varassa löysimme muut nokipannukahvia ryystämästä Tunturiaapan läheisyydestä.

Tunturiaapan lintutornin suomaisemat lumosivat minut.

Tunturiaapa /Pyhän kansallispuisto, Lappi

En yhtään ihmettele hillanpoimijoita. Kyllä näissä maisemissa kelpaa aikaansa viettää. Hillat olivat vielä raakileita. Isokuru/Pyhän kansallispuisto, Lappi

Jos ei koskaan eksy, ei löydä uusia polkuja

Mielisanontani reilun kymmenen vuoden takaa. ”Jos ei koskaan eksy, ei löydä uusia polkuja.”  Laittaisin  mielelläni sanonnan tekijän nimen tähän, mutta kun en edes kuukelilla sitä löydä. Tuo lausahdus on innostanut minua moneen. Ja aina johonkin myönteiseen.

Niin nytkin. Vietin viikon heinäkuussa saaressa ja yritin saada kuvaa kyykäärmeestä. Piti tulla Lappiin asti ennen kuin onnistuin. Tämä kyy luikerteli tiellä pian sen jälkeen, kun olin tunkenut käteni pitkospuiden alle saadakseni kameran linssisuojuksen pois sieltä. Olisin tietysti halunnut paremman kuvan, mutta sen verran luikero  sihisi, etten tohtinut jäädä kyselemään poseerausta.

 

Isokuru/Pyhän kansallispuisto, Lappi

Ehdinpäs kuvata ennenkuin sihisevä otus luikerteli puskaan. Isokuru/Pyhän kansallispuisto, Lappi