Browsing Tag

Portugalin reitti

Missä siellä nukutaan? Portugalin reitti – camino

Voi miten monta kertaa minulta on kysytty, miten ja missä Santiagon teillä nukutaan.  Selvää on, että vaihtelevasti ja monenlaisissa olosuhteissa. Kuuteensataan kilometriin Lissabonista Santiagoon mahtuu vaikka mitä majapaikkaa. Jouduimmepa muutaman kerran paloasemillekin. Se on Portugalin reitin erikoisuus, sillä kaikkialla ei ole albergueja mutta kaikki tarvitsevat rahaa, myös palomiehet.

Julkiset alberguet – pyhiinvaeltajien majatalot – majoittavat yhden yön kerrallaan (tekevät joskus kyllä poikkeuksia). Pyhiinvaelluspassi tarvitaan. Reittien varrella löytyy kyllä muitakin majoitusmuotoja kuten hotelleja, hostelleja, yksityisiä albergueja, farmimajoitusta ja casa rural -paikkoja.

Pyhiinvaeltajien majatalojen – olivat ne sitten julkisia tai yksityisiä – etuja ovat:

  • Kaikki ovat vaeltajia, usein rättiväsyneistä ja keskittyvät lepäämiseen.
  • Hiljaisuus laskeutuu yleensä iltakymmeneltä.
  • Harvoin tapaa niitä, jotka örveltävät tai mekastavat bailaavat kuten saattaa törmätä kaikille avoimissa suurten kaupunkien albergueissa.
  • Majataloissa voi pestä ja kuivattaa pyykkiä. Joissain on jopa pesukone ja kuivausrumpu.
  • Yleensä lähettyviltä löytyy ravintola, joka tarjoilee edullisia peregrino-menuja ellei halua itse valmistaa ruokaa.
  • Hospitaleroilta, majatalon hoitajilta, ja muilta vaeltajilta saa tietoa seuraavasta etapista ja seuraavasta majapaikasta.
  • Toki se rassaa, kun koko ajan on ympärillä paljon ihmisiä pienessä tilassa, mutta siinä huomaamattaan solahtaa yhteisöön.
  • Kaikki tsemppaavat toisiaan.

Tässä yksi lista majataloista jotka sijoittuvat  Portugalin keskireitille. Se on yksityishenkilön pitämä ja oli suureksi avuksi kun yritimme hahmottaa vaellustamme. Siinä ei varmaan ole kuitenkaan kaikki.

Toinen lista Associação de Peregrinos Via Lusitana

Faramellosta Santiagoon – Portugalin camino

Viimeinen etappi. Lyhyt noin 12 kilometri.

Hospedale Santa Cruz – oma huone lähellä katedraalia. Osaakohan sitä ollenkaan olla, kun ei ole porukkaa ympärillä.

Tarta de Santiagoa jälkiruoaksi.

Piiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiitkä jono. Compostela-todistuksen saaminan on tärkeä osa vaellusta useimmille.

Mummolla ei ole mitään osaa tähän mutta sattuivat kolaroimaan juuri kun saavuimme Santiagoon.

Näitä sitten näkyy. Santiago-tunnus ja kengät jotka ovat tehneet pitkän reissun.

Tässä kohtaa pitää valita mitä katua pitkin kävelee katedraalille; caminon päätepisteeseen, Marta sai viedä meidät.

Näitä näkee aika ajoin. Kevinin matka päättyi neljä kilometriä ennen katedraalia.

Santiago näkyy jo.

Mummoko se siellä luuraa?

Roskaongelma näkyy. Tässä jokin vapaaehtoinen tarjoaa omanlaisen roskiksen vaeltajille.

Talon väki on järjestänyt näyteikkunan vaeltajien jättämille esineille. Caminon varralla.

Nimmari on jätettävä vaikka mihin,

Tämä laiha peregrino löytyi eräästä casa rural .kahviosta.

Oudon näköinen kielto. Johtuu siitä että monet haluavat viettää kahvitaukonsa paljain jaloin.

Padronista Faramelloon – Portugalin camino

Teksti vähenee sitä mukaa kun matka määränpäähän lyhenee. Aivot eivät tuota mitään. Se johtuu varmaan siitä, että muut lihakset ovat olleet koetuksella. Yritän kuitenkin hieman muistella mennyttä kuukautta.  Kuvia kuitenkin otin.

Tänään olisimme voineet kävellä suoraan Santiagoon, sillä matkaa olisi ollut vain 24 kilometriä. Päätimme kuitenkin yöpyä Faramellossa, kun aikaa kerran oli. 12 kilsan vaellus, perillä jo yhden aikoihin. Tuntui aivan vapaapäivältä.

Faramellon alberguessa käy pulina monella kielellä. Vaikka en kaikkien kielistä ota selvää, sana Santiago toistuu tiuhaan. Monelle Santiagoon saapuminen on suuri asia, juhlan paikka. Peregrinot ovat vaeltaneet kuka minkäkin matkan. Ehkä jokunen muukin Lissabonista asti.

Majapaikkamme

 

Rauhallinen paikka ja pikku kylä, jossa baari. Hyvä lepuuttaa ennen Santiagon hulinaa.

Penkki täytyy olla. Siitä on hyvä katsella ohikulkijoita

Tätä kaalia on usein lautasella.

Viiniviljelysten lomassa vaeltelua pääasiassa.

Näitä keltaisia kukkia oli joka paikassa. Varmaan liittyvät 1.5. juhlallisuuksiin.

Redondelasta Caldas de Reisiin – Portugalin camino

Aamu alkoi luottavaisin mielin, iltayö tiesi enemmän. Kaikki hyvin kuitenkin ennen puoltayötä, jolloin vihdoin löysimme sängyt itsellemme. Siihen tosin tarvittiin joukko camino-enkeleitä. Ihme, jota olemme saaneet kokea monesti jo tämän Portugalin caminon varrella. Miksi ihmiset haluavat ja jaksavat auttaa kerta toisensa jälkeen. Kiitokset aluksi portugalilaisille, sittemmin espanjalaisille paikallisille.

Pulassa olemme olleet usein. Paljon useammin kuin koko camino-historiani aikana. Viisi caminoa, noin 2000 kilometriä takana. Jokin on muuttunut sitten vuoden 2008 ensimmäisen caminoni.

Sen lisäksi että camino-harrastus on lisääntynyt räjähdysmäisesti, mummolla on ikää on tullut kymmenen vuotta lisää. Se tarkoittaa sitä, että enää ei kirmaista samaa vauhtia kuin kolmekymppiset peregrino-”kollegat”, jotka asettavat reppunsa albergue-jonoon aikaisin iltapäivällä. He ovat jo aamun tunteina ehtineet vaeltaa päivämatkan ja onnistuvat saamaan kunnallisen majapaikan. Siinä vaiheessa kun mummot ovat ottaneet valokuvansa, nauttineet maisemista ja vaeltaneet perille, kaikki majat ovat jo täynnä, myös yksityiset.  Paikkoja on kerta kaikkiaan liian vähän valtavaa vaeltajamäärää varten. Näin erityisesti tällä viimeisellä sadalla kilometrillä ennen Santiagoa.

Miksi sitten viimeinen sata kilsaa? Siksi, että viimeiset sata vaaditaan jotta saa monien himoitseman compostela-todistuksen.  Mummolla on jo niitä kaksi, ei niin tärkeää.

Galiciassa ollaan. Meri pilkottaa jo korkeuksista.

Oikealla oleva mies vaeltaa vain yhdellä jalalla. Hänenkin päämääränä on Santiago.

Kaikkien caminojen varrelta löytyy paikkoja johon vaeltajat jättävät esineitä. Kiviä., simpukoita, läheisten kuvia ja esineitä. Niihin liitetään usein toive parantumisesta tai muusta vaelluksen motiivista.

Galician kukkuloita kuvaa.

Peregrinot jonossa kohti Santiagoa.

Pyykkipäivä. Aurinko kuivattaa. Ekologista vai mitä?

Pyykkärin kanssa vaihdoimme muutaman sanan auringosta ja Santiagoon menemisestä.

Ruokasäilö johon eläimet eivät pääse. Lapissa saman tyyppisiä mutta puusta.

Erään talon kukkakoristeet.

Kevätkylvö menossa.

Galicia – ITE-taidetta.

Näin paljon vielä matkaa Santiagoon (höh, metrin tarkkuudella)

 

Voi kun olisin katsonut ylöspäin, niin tietäisin onko kyseessä plataani vai eucalyptys.

Kuin suomalaisessa lehtomaisemassa.

Pontevedran kaikki majapaikat varattuja, myös hotellit, sillä paikkakunnalla oli pyöräilytapahtuma. Lisäksi vielä 1.5. eli paikallista vappua edeltävän vapaapäivän vuoksi paikalliset viettivät juhlia ja vaelsivat. Peregrinot eivät mahtuneet albergueihin eikä siis myös hotelleihin. Info neuvoi, jatkamaan matkaa bussilla seuraavaan kohteeseen eli Barroon. Niin teimmekin. Nämä kaksi naista vasemmalla tytär Fani ja oikealla hänen äitinsä Flor pysähtyivät keskellä ei mitään ja noukkivat meidät kyytiin iltayhdeksältä. He veivät Barron albergueen, joka tietenkin oli täynnä. Kun ei onnistunut, nijn halusivat viedä meidät seuraavan isompaan kaupunkiin. Siinä välissä kävivät tervehtimässä 80-vuotiasta isoäitiä, joka köpötteli autolle asti toivottamaan meille hyvää matkaa Santiagoon. Caldas de Reisesissä jäimme kyydistä keskustassa, jossa oli paljon majotusapaikkoja. Ikävä kyllä täynnä.

 

Tässä kolmikko, joka viimeisteli majan meille. Pension de Peregrinos La Modernassa ei tilaa. Isännät Maria Jose (vasemmalla) ja Jose (keskellä) sekä oikealla yhdeksän kuukauden vanhan vauvan äiti,, Jana, joka miehensä kanssa näki meidät ihmettelemässä iltayhdeksältä joudummeko puiston penkille. (Kummallisissa paikoissa olemme yöpyneet jo tähän menneessä, mutta aina sisällä). Mies hoiti vauvan ja ostokset, ja Jana ryhtyi kännyllään etsimään meille majapaikkaa. Lopputuloksena Lotus hotelli, johon sitten majoittauduimme muutamaksi päiväksi. Lepo tarpeen. Kalingradista kotoisin oleva Jana kertoi tavanneensa miehensä internetin välityksellä. Kuusi yhteistä vuotta ja kaunis tyttövauva ja tuohon pienenlapsen äidin vaiheeseen kuuluva univelka. olivat keskusteluissamme päällimmäisinä. Olisi luullut että hänellä olisi ollut parempaakin tekemistä lauantai-illan ratoksi kuin hoitaa kahta peregrinoa hotelliin. ”Tiedän miten rankkaa peregrinon matka joskus on. Kaikki paikalliset tietävät ja haluavat auttaa. Emme välttämättä auttaisi yhtä paljon turisteja.”

Lotus hotellin huone 103 varattu käyttöömme. Numero puuttui.

Tui – Porrino – Redondela – Portugalin camino

Espanjan puolella mennään.

Avauskuvassa saksalainen peregrinopari lepää kesken koitoksen.

Haluu mukaan!

Leipätoimitus kotiin.

Mos -kylän roskisteksti.

Taksimainos varmuuden vuoksi.

Fidel on kotoisin näiltä nurkilla.

ITE-taidetta.

Polttavat kaikkialla.

Nyt alkaa näkyä jo sadan metrin tarkkuudella paljonko on Santiago de Compostelaan.

Posti toiseen ja leipä toiseen luukku

Naisiin kohdistuvaa väkivaltaa vastaan.

Roskis. Tällä kertaa Redondelassa.

Portugali vaihtuu Espanjaksi – Portugalin camino

Rubiaesista  Valencaan ja sieltä  Tuihin. Vaihtui maa sekä aika ja kieli. Ja Pastel de Nata – leivonainen kaloripitoiseksi kakuksi  Tarta de Santiagoksi. Rajamuodollisuuksia ei ollut, sillä Schengenissä ollaan. Espanjan puolella poliisit tekivät pistokokeitaan. Kamu olisi halunnut nähdä piikkimaton käytännössä, kun on vain elokuvissa nähnyt, kuten minäkin.

Jäljellä on enää 120 kilometriä. Juuri kun on oppinut rinkan pakkaamaan. Aamulähdötkin ovat ajallisesti puolittuneet. Alussa meni puolitoista tuntia aamiaisineen, nykyään selviää kolmessa vartissa,

Ponte de Liman jälkeen camino-reitti muuttui kauniiksi, ei ajotietä mukailevaksi. Molemmat päiväosuudet ovat olleet nyt miellyttäviä. Porukkaakin näkee polulla sekä albergueissa. Ponte de Lima olisi hyvä paikka aloittaa camino, niille jotka eivät liikenteen melua ja autojen seassa vaeltamista siedä.

Alan jo pitämään Portugalin reitistä. Loppupää miellyttää.

Ja nyt täytyy ruveta jo pohtimaan paluulentoja.

Espanjan Tuissa yhdistyvät ranta- ja keskus-caminoreitit. Se tietää lisää vaeltajia.

Tuin alberguessa käykin melkoinen kuhina aamukuudelta. Kaikki haluavat ajoissa liikkeelle. Kenellä kiire Santiagoon, kenellä seuraavaan albergueen.

Kuvia päivän maisemista.

Ponte de Limasta Rubiaisiin

Hieno päivämatka vaikkakin rankka. 19 kilsaa metsätietä ja viinitilojen vieruksia. Jyrkkä nousu 400 metriin. Ensimmäinen etappi johon ei sisältynyt liikenteen seassa kävelyä.

Kuvia matkan varrelta.

Tästä kengät aamulla ja matkaan.

Pyykit ja eväät koristavat reppua.

Barcelosista Ponte de Limaan – Portugalin camino

Täällä Lima-joen rannalla. Kuuma päivä. Albergue näyttää jalkasairaalalta. Päivän etappi oli 34 kilsaa. Mummojen järki sanoi, että käytä nykykulkuneuvoja. Kävelimme reilut kymmenen kilsaa. Mittari lähenteli 30 astetta. Erään vihreän talon kohdalla pysäytimme bussin – ei ollut pysäkkejä – ja katselimme maisemat istuen.  Emme edes tienneet että istumme Brierleyn oppaassa olevan säkkipillin soittajan kyydissä. Mikä sattuma. Jos olisimme itsepäisesti jatkaneet kävellen, olisimme jääneet paitsi tätäkin kohtaamista (ja ehkä muitakin jos olisimme tuupertuneet matkan varrelle).

Kuvia päivän varrelta. Lisään tekstiä myöhemmin

Mies etualalla oli kuljettajamme. En tullut ottaneeksi hänestä kuvaa ratin takana.

Ponte de Lima – roomalaissilta.

Hauska tien nimi S. Tiago – camino Santiagon varrella.

Umpirakastunut pariskunta. Voi miten söpöä!

Aamun kuvia kun vielä olimme Barcelosissa. Kukkoja ja hassuja patsaita.

Barcelos – kukkotarina elää täällä – Espanjassa Domingo de Calzadassa kerrotaan samaa tarinaa.

Aamunäkymä Barselosin alberguesta.

Sao Pedro de Ratesista Barcelosiin – Portugalin camino

Ukonilmaa odotellessa. Tämä osuus oli pitkälti taas maantien laitaa ja pikkukylien läpiajoteitä. Jokunen pätkä eukalyptysmetsikköä ja maatila-aluetta.  Tuonenkieloja (muistankohan kukan nimen oikein) kasvaa villeinä.

Polttavat pieniä kekoja siellä täällä. Miksiköhän. Eilen savu tunkeutui sisälle albergueenkin.

Muutama aika sitten kaipailin kanssakulkijoita. Nyt niitä sitten on.  Porto tuntuu olevan suosittu aloituspaikka.

Aamulla alberguen käytävällä paikkailtiin rakkoja ja kiedottiin siteitä.  Näky oli koominen. Pitkä käytävä täynnä jalkahoitoa tekeviä peregrinoja. Muutaman kylän jälkeen unkarilainen Dorota nilkutti edessämme. Apteekissa oli sidottu molempiin jalkoihin kääreitä. Hän oli menossa juna-asemalle aikoen jatkaa junalla Espanjan puolelle, Tuihin.  Mietimme camino-kamuni kanssa mistä rakot johtuvat. Onko kyseessä liian pitkät päivämatkat vai mikä. Dorota käveli noin 30m kilometriä päivässä. Jalassa lenkkarit.

Ukonilmaa ei sitten tullutkaan. Hieno päivä.

Musiikki soi tässä ikkunassa. Artesaanin aarteet saa ohikulkijat pysähtymään.

Roskiksissa on aina kaupungin leima.

Eilen aamusta oli 203 kilometriä, tänään yhdessä vaiheessa 208 ja nyt 199. Ota näistä kilometreistä selvää.

Nopeusrajoituksia on. Tälläkin osuudella mentiin eikä meinattu. Peregrinot pomppivat kuka minnekin pois tieltä. Paikallinen ajotapa ei juurikaan kaasujalan hölläämistä tunne.

 

Mosteiro de Vairaosta Sao Pedro de Ratesiin – Portugalin camino

Puolipilvisessä säässä tänään. Ripauttipa muutaman pisarankin. 200 kilometriä jäljellä Santiagoon. Tuli kumma olo, pitäisikö ryhtyä tilaamaan jo paluulippuja. Vastahan alkuun päästiin. Portosta lähtee liikkeelle paljon enemmän vaeltajia kuin Lissabonista. Varmaan siitä syystä, että täällä näyttäisi löytyvän helppoon vaellukseen tarvittavat palvelut. Niitä näytti olevan ainakin tänään riittävän tiheässä.

 

Aamulla lähtö luostarista. Mihin aikaan? Ota tuosta nyt selvää.

Luostari ikuistettuna syväsäiliöihinkin.

Tämän tyyppisiä siltoja näkyy. Roomalaisten aikaansaannoksia.

Wisteriat täydessä loistossaan.

Voi näitä ihania ihmisiä! Vähän pidempi baarien väli, niin joku oli laittanut evästä peregrinoille. Eikä huolinut maksua. Free! Tämän vuoden mehukkaimman ja makeimman appelsiinin söin portinpielessä.

Vaelsimme kiertoreittiä myöten. Se kannattaa. Kilometrejä enemmän mutta maisema parempi. Lisäksi turvallisempaa. Näitä saisi olla enemmän tällä Portugalin caminolla.

Kevään kukkaloistoa. Sitkeimmät muurissa.

Vanhaa ja uutta viittaa. Valkoisia kankaita näkee siellä täällä. Pääsiäisen symboliikkaa.

Vihanneskeitto Caldo verde – maksaa euron verran. Erinomaista menovettä vaeltajalle. Kaalia, sipulia ja mitä muuta lie, kokin valinnan mukaan.

Tämä symboli tarkoittaa kiertotietä, joka poikkeaa varsinaiselta vanhalta camino-reitiltä. Hyvä valinta. Liikennettä vähemmän.

 

Tähän albergueen päädyimme