Suomen suurin matkablogiyhteisö
Browsing Tag

Portugali

Miten meni kokonaisuudessaan – Portugalin camino

Miten tämä reissu meni näin nopeasti. Eihän siitä ole kuin hetki, kun panikoin Santaremissa, kun vaihdoimme kanssavaeltajaani. Siippa lähti kotiin (ja varmaan pitkään suuteli uudelleen avattua luottokorttiaan, kortti varastettiin Lissabonissa heti toisena päivänä) ja camino-kamu edellisiltä reissuilta jatkoi kanssani. Santaremissa ajattelin, että en selviä tästä. Jo siihen mennessä oli monenmoista vaikeutta koettu, lähinnä majoituksen löytymisessä.

Pääsiäinen sotki paljon alussa, lopussa 1.5. ajan juhlallisuudet. Espanjalaiset käyttävät kaikki tilaisuudet fiestaan. Paikalliset myös hyödyntävät neljän päivän vapaata vaeltamalla, mikä tietysti täyttää jo muutenkin vähäiset petipaikat.

Alkupäätä Lissabonista Porttoon voi suositella vain huippukuntoisille, 30-40 kilsaa päivässä veteleville, jos heillekään. Liikenteen seassa ei ole mukavaa, eikä edes turvallista käyskennellä. Tällä alkuosuudella koirat haukkuivat kun lähestyi kylää, koko kylän läpi kävelyn ajan ja vielä hyvän tovin sen jälkeen kun kylä oli jo ohitettu. Miten jaksoivatkaan. Ja miten jaksoivat kyläläiset kuulla moista mekkalaa. Jännä juttu Porton jälkeen koirien haukunta väheni, vain muutamia satunnaisia haukkujoita.

Portosta lähtien majapaikkoja löytyi helpommin. Niitä oli tiheämmässä. Tienlaitakävelykin vähentyi.

Ponte de Liman jälkeen alkaa jo olla mukavampaa reittiä. Espanjan puolella Tuissa vaeltajamäärä lisääntyi. Moni aloittaa sieltä, kun matkaa Santiagoon on reilut sata kilsaa eli pyhiinvaellustodistukseen tarvittava määrä.

Pontevedran jälkeen alkaa jo olla työlästä toivotella tuo peregrinokulttuuriin kuuluva kohteliaisuusfraasi ”Buen camino” kaikille poluilla kohtaaville.

Fatiman ja Santiagon reitit

Portugalin puolella kirkonkellot soittivat tasatunnein ”Maan korvessa kulkevi lapsosen tie”. Sama soi myös Fatimassa sillä suurella aukiolla missä ihmiset konttasivat kohti pyhättöä. Portugalin reitillä Fatimaan matkaavat seuraavat sinisiä nuolia, Santiagoon keltaisia. Ne kulkevat samaa caminoa, mutta eri suuntiin. Fatima on portugalilaisten pyhiinvaelluskohde.

Kaiken kaikkiaan hyvin merkitty reitti aina Lissabonista Santiagoon asti. Alkumatkasta opasteet kiiltelivät uutuuttaan, joissain paikoin tolpista puuttuivat kyltit vielä. Niitä odotellessa joku oli merkinnyt käsipelillä suunnan.

Caminot erilaisia

Jos vertaa kävelemiäni reittejä – Ranskan, Pohjoisen (Norte) ja Portugalin – tämä Portugalin reitti on ottanut voimille eniten. Norte oli rankka sekin, mutta viehättävä, vaikkakin osin sielläkin joutui tallustelemaan liikenteen seassa. Ranskan reitti vaikuttaa lällärikamalta tämän kokemuksen jälkeen. Siellä olen kokenut suurimman vapauden tunteen. Reppu selkään ja menoksi. Matka taittui vailla majoitushuolia siihen saakka kun huvitti. On sielläkin toki kohtia, jossa täytyy ennakoida majojen sopivat välit.

Tunteet tällä Portugalin reitillä olivat loppumatkasta ristiriitaisia. Toisaalta en olisi halunnut vaelluksen loppuvan, toisaalta olisin halunnut. Alkumatkasta kaipasin ihmisiä, loppukilometreillä ihmismäärä lähes ahdisti.

Onnen hetkiä Portugalin caminolla

Pienistä asioista saa suuren ilon. Esimerkiksi kun jokin korvaamattomaksi (hankalaksi hankkia) luokiteltu esine häviää ja sitten löytyykin. Näitä onnenhetkiä voi järjestää itselleen niin monta kuin haluaa. Tavaroiden hävittäminen on superhelppoa. Pari päivää sitten luulin jättäneeni otsalamppuni edelliseen paikkaan. Yhtäkkiä rakas kaverini, jota ilman on hankalaa näissä yhteismajoituksissa ja uuden hankkiminen suurempi projekti kuin haluan ajatella, löytyi rinkan syövereistä.

Toisen kerran huomioliivini jäi baariin. Olin käyttänyt sitä istuinalustana, sillä muovituolit olivat tosi kylmä. Piti ehtiä junaan niin en voinut palata hakemaan.  Onneksi seuraavassa kaupungissa poliisit osasivat ohjastaa kiinalaisten kauppaan, josta sain uuden.

Alkumatkasta Carlos, majatalon omistaja teki meidät molemmat onnelliseksi. Sadepäivän iltana seitsemän maissa Albergue eteinen oli täyttynyt vettävaluvista vaeltajista. Majatalo sijaitsee yli kolmenkymmenen kilometrin päässä edellisestä, vailla muita vaihtoehtoja. Majatalo laajeni hetkessä sopivaksi kaikille. En tiedä mihin muut menivät, mutta me saimme huoneen hänen kotitalonsa ylimääräisistä huoneista. Carlos laajentaa majataloaan tulevia tarpeita varten. Vaeltajamäärät ovat kasvaneet viime vuosina, vaikka reitti ei ole valmis vastaanottamaan kovin paljoa lisää.

Tietenkin yksi onnenhetkistä on se, kun kaikkien päivän kommellusten jälkeen hymynaamainen tarjoilija ojentaa annoksesi pitkän päivän jälkeen. Lasissa odottaa punaviini.

Elämänhallintaa

Aika ajoin nettimainoksissa näkyvät elämänhallintataitojen kehittämiskurssit tuntuvat kaukaiselta caminolla. Täällä mitään ei voi hallita. Asiat vain tapahtuvat. Kaikki mitä tarvitset, matkaa selässä. Jos jotain ylipäätään tarvitsee hallita, niin rinkan sisältöä. Sekin tuntuu vaikealta aina alussa. Rinkan pakkaaminen, tasapaino löytyy kyllä ajan kanssa. Jos jotain hukkuu, voi lohduttautua ajatuksella, että se on painosta pois.

Muu hallinta tulee sitten siitä, mistä löytyy majapaikka. Ranskalainen reitti on Portugalin reittiin verrattuna lällärikamaa. Siellä löytyy helposti majapaikka, kun alkaa väsyttämään. Täällä Portugalin reitin Lissabonin päässä tuntuu olevan yli 30 kilometrin etäisyydet majatalojen välillä. Jos haluaa vähemmän, alkaa säätäminen ja etäisyyksien miettiminen. Kuukelit ja kännykät tietysti auttavat nykyvaeltajaa, ja majatalojen pitäjät.

Alussa mietin onko epäkohteliasta puhua portugalilaiselle espanjaa. Se kun tulee väkisin. Lopulta en enää miettinyt mitään sellaista. Kunhan sain jollain tavalla suunnat ja asiat selville.

Jossain vaiheessa alkoi usko palaamaan, että kaikki hoituu.

Kuvia tuli otettua paljon. Lisään niitä, samoin muutakin tietoa, kun ole ”ison tietsikan” äärellä.

Portugali vaihtuu Espanjaksi – Portugalin camino

Rubiaesista  Valencaan ja sieltä  Tuihin. Vaihtui maa sekä aika ja kieli. Ja Pastel de Nata – leivonainen kaloripitoiseksi kakuksi  Tarta de Santiagoksi. Rajamuodollisuuksia ei ollut, sillä Schengenissä ollaan. Espanjan puolella poliisit tekivät pistokokeitaan. Kamu olisi halunnut nähdä piikkimaton käytännössä, kun on vain elokuvissa nähnyt, kuten minäkin.

Jäljellä on enää 120 kilometriä. Juuri kun on oppinut rinkan pakkaamaan. Aamulähdötkin ovat ajallisesti puolittuneet. Alussa meni puolitoista tuntia aamiaisineen, nykyään selviää kolmessa vartissa,

Ponte de Liman jälkeen camino-reitti muuttui kauniiksi, ei ajotietä mukailevaksi. Molemmat päiväosuudet ovat olleet nyt miellyttäviä. Porukkaakin näkee polulla sekä albergueissa. Ponte de Lima olisi hyvä paikka aloittaa camino, niille jotka eivät liikenteen melua ja autojen seassa vaeltamista siedä.

Alan jo pitämään Portugalin reitistä. Loppupää miellyttää.

Ja nyt täytyy ruveta jo pohtimaan paluulentoja.

Espanjan Tuissa yhdistyvät ranta- ja keskus-caminoreitit. Se tietää lisää vaeltajia.

Tuin alberguessa käykin melkoinen kuhina aamukuudelta. Kaikki haluavat ajoissa liikkeelle. Kenellä kiire Santiagoon, kenellä seuraavaan albergueen.

Kuvia päivän maisemista.

Ponte de Limasta Rubiaisiin – Portugalin camino

Hieno päivämatka vaikkakin rankka. 19 kilsaa metsätietä ja viinitilojen vieruksia. Jyrkkä nousu 400 metriin. Ensimmäinen etappi johon ei sisältynyt liikenteen seassa kävelyä.

Kuvia matkan varrelta.

Tästä kengät aamulla ja matkaan.

Pyykit ja eväät koristavat reppua.

Barcelosista Ponte de Limaan – Portugalin camino

Täällä Lima-joen rannalla. Kuuma päivä. Albergue näyttää jalkasairaalalta. Päivän etappi oli 34 kilsaa. Mummojen järki sanoi, että käytä nykykulkuneuvoja. Kävelimme reilut kymmenen kilsaa. Mittari lähenteli 30 astetta. Erään vihreän talon kohdalla pysäytimme bussin – ei ollut pysäkkejä – ja katselimme maisemat istuen.  Emme edes tienneet että istumme Brierleyn oppaassa olevan säkkipillin soittajan kyydissä. Mikä sattuma. Jos olisimme itsepäisesti jatkaneet kävellen, olisimme jääneet paitsi tätäkin kohtaamista (ja ehkä muitakin jos olisimme tuupertuneet matkan varrelle).

Kuvia päivän varrelta. Lisään tekstiä myöhemmin

Mies etualalla oli kuljettajamme. En tullut ottaneeksi hänestä kuvaa ratin takana.

Ponte de Lima – roomalaissilta.

Hauska tien nimi S. Tiago – camino Santiagon varrella.

Umpirakastunut pariskunta. Voi miten söpöä!

Aamun kuvia kun vielä olimme Barcelosissa. Kukkoja ja hassuja patsaita.

Barcelos – kukkotarina elää täällä – Espanjassa Domingo de Calzadassa kerrotaan samaa tarinaa.

Aamunäkymä Barselosin alberguesta.

Sao Pedro de Ratesista Barcelosiin – Portugalin camino

Ukonilmaa odotellessa. Tämä osuus oli pitkälti taas maantien laitaa ja pikkukylien läpiajoteitä. Jokunen pätkä eukalyptysmetsikköä ja maatila-aluetta.  Tuonenkieloja (muistankohan kukan nimen oikein) kasvaa villeinä.

Polttavat pieniä kekoja siellä täällä. Miksiköhän. Eilen savu tunkeutui sisälle albergueenkin.

Muutama aika sitten kaipailin kanssakulkijoita. Nyt niitä sitten on.  Porto tuntuu olevan suosittu aloituspaikka.

Aamulla alberguen käytävällä paikkailtiin rakkoja ja kiedottiin siteitä.  Näky oli koominen. Pitkä käytävä täynnä jalkahoitoa tekeviä peregrinoja. Muutaman kylän jälkeen unkarilainen Dorota nilkutti edessämme. Apteekissa oli sidottu molempiin jalkoihin kääreitä. Hän oli menossa juna-asemalle aikoen jatkaa junalla Espanjan puolelle, Tuihin.  Mietimme camino-kamuni kanssa mistä rakot johtuvat. Onko kyseessä liian pitkät päivämatkat vai mikä. Dorota käveli noin 30m kilometriä päivässä. Jalassa lenkkarit.

Ukonilmaa ei sitten tullutkaan. Hieno päivä.

Musiikki soi tässä ikkunassa. Artesaanin aarteet saa ohikulkijat pysähtymään.

Roskiksissa on aina kaupungin leima.

Eilen aamusta oli 203 kilometriä, tänään yhdessä vaiheessa 208 ja nyt 199. Ota näistä kilometreistä selvää.

Nopeusrajoituksia on. Tälläkin osuudella mentiin eikä meinattu. Peregrinot pomppivat kuka minnekin pois tieltä. Paikallinen ajotapa ei juurikaan kaasujalan hölläämistä tunne.

 

Mosteiro de Vairaosta Sao Pedro de Ratesiin – Portugalin camino

Puolipilvisessä säässä tänään. Ripauttipa muutaman pisarankin. 200 kilometriä jäljellä Santiagoon. Tuli kumma olo, pitäisikö ryhtyä tilaamaan jo paluulippuja. Vastahan alkuun päästiin. Portosta lähtee liikkeelle paljon enemmän vaeltajia kuin Lissabonista. Varmaan siitä syystä, että täällä näyttäisi löytyvän helppoon vaellukseen tarvittavat palvelut. Niitä näytti olevan ainakin tänään riittävän tiheässä.

 

Aamulla lähtö luostarista. Mihin aikaan? Ota tuosta nyt selvää.

Luostari ikuistettuna syväsäiliöihinkin.

Tämän tyyppisiä siltoja näkyy. Roomalaisten aikaansaannoksia.

Wisteriat täydessä loistossaan.

Voi näitä ihania ihmisiä! Vähän pidempi baarien väli, niin joku oli laittanut evästä peregrinoille. Eikä huolinut maksua. Free! Tämän vuoden mehukkaimman ja makeimman appelsiinin söin portinpielessä.

Vaelsimme kiertoreittiä myöten. Se kannattaa. Kilometrejä enemmän mutta maisema parempi. Lisäksi turvallisempaa. Näitä saisi olla enemmän tällä Portugalin caminolla.

Kevään kukkaloistoa. Sitkeimmät muurissa.

Vanhaa ja uutta viittaa. Valkoisia kankaita näkee siellä täällä. Pääsiäisen symboliikkaa.

Vihanneskeitto Caldo verde – maksaa euron verran. Erinomaista menovettä vaeltajalle. Kaalia, sipulia ja mitä muuta lie, kokin valinnan mukaan.

Tämä symboli tarkoittaa kiertotietä, joka poikkeaa varsinaiselta vanhalta camino-reitiltä. Hyvä valinta. Liikennettä vähemmän.

 

Tähän albergueen päädyimme

Portosta Mosteiro de Vairaoon – Portugalin camino

Huh hellettä! Matka ei ollut pitkä – ehkä 12 km – mutta hikinen. Nyt alkaa olla jo virkistäviä keitaitakin sopivin välein. Vielä mennään paljolti tienlaitaa.
Yöviymme luostarissa. Päivän kohokohta oli yhteinen illallinen luostarin lähiravintolassa. Peter ja Christine (se isotukkainen) USA:sta ja Michael Brasiliasta.

Ei ihan mahtunut.

500 vuotta! Sehän on mummoakin vanhempi.

Lähenee… Sauvat ja huomioliivit hyvä apu mennessä.

Kaakeleilla koristelevat. Portugali

Nämä ovat kammottavaa kuljettavaa. Mihin hyppää peregrina jos osuu kahden auton kansa muurien väliin.

Ikivanhassa luostarissa nukutaan tämä yö.

Kyllä askel kevenee kun rinkka on pois selästä.

Luostarin hautausmaa.

Camino välillä Lissabon – Porto – Portugalin camino

Saavuimme Portoon äsken ja jottei muistot kultaannu liikaa, laitan heti kokemukseni jakoon.

Camino-reitillä Lissabonista Portoon oli liikaa tienlaitaa makuuni. Loppumatkasta ennen Portoa rekkaliikennettä sen verran paljon, että hyppäsimme Porton bussiin Lourosassa.

Alkumatkasta rankat sateet muuttivat sinänsä hienot maisemat mutapoluiksi. Kiipeilimme milloin missäkin hakien tietä ohi vesiesteiden. Sauvat olivat tarpeen.

Matkanteko vaati kokoaikaista säätämistä. Mihin seuraavaksi, mitä palveluja, missä nukutaan. Vapaudentunne – tuo camino-elämyksen olennaisin osa – jäi vähille kun majataloja on harvassa. Ei voinut vain aamulla heittää reppua selkään ja kävellä niin paljon kuin haluaa kuten Ranskan reitillä.

Kolme kertaa jouduimme palokunnan majoituksiin. Vähän liikaa, mutta muuta ei ollut, eivätkä jalat kantaneet, oli pakko. Bombeiros – paloasemilla voi yöpyä joillain paikkakunnilla. Isoja saleja, jumppasaleja, patja vaan lattialle. Etuna tilavat saniteettitilat.

Kaikesta näkee että Portugalin reittiä kehitetään. Uutuuttaan kiiltäviä camino-opasteita on joka paikassa. Joissain vielä tyhjät paikat odottamassa kylttejä. Reitti on erittäin hyvin merkitty. Majatalojen hospitalerot laajentavat olemassa olevia tiloja. Lisää majoitustiloja valmistumassa. Mitähän on tarjolla kymmenen vuoden kuluttua.

Kaipasin kanssavaeltajia. Jotkut tykkäävät vaeltaa yksin. Minä en. Parikymmentä muuta kohtasimme koko aikana poluilla. Alberguessa toki enemmän.

Liikenteen lisäksi oli monia vaarallisia tieosuuksia. Valtateiden risteyksiä ja muurien välissä kulkevia kippuraisia teitä.

Sitten ne haukkuvat koirat. Mikä mekkala syntyykään kun lähestyy kylää. Yksi kylä menettelee, toinen, kolmas… mutta aika monta kylää sijoittuu välille Lissabon Porto. Lisäksi joka talossa tuntuu olevan kymmeniä koiria. Miten paikalliset asukkaat jaksavat kuulla moista.

Mutta kaikesta selvittiin. Eikä vähiten aivan ihanien paikallisten avulla. Heillä kun tuntui olevan kaikki maailman aika käytettävissä kahden peregrinan auttamiseen.

Katsotaan miten Portosta  eteenpäin.

Portviiniä Portossa – Portugalin camino

Välihuikan paikka. Tuntui melkein ylelliseltä majoittua Porton albergueen kuuden hengen yhteismajoitukseen kaikkien paloasemien jälkeen. Tosin olimme siellä kahden.

Peregrinan ilot koostuu pienistä jutuista. Puhtaat ja kuivat vaatteet. Hyvä illallinen lähiravintolassa ja lasillinen portviiniä jälkiruoaksi.

Muutamia kuvia kauniista Portosta.

Porto Se katedraali

Porto Se katedraali

Porto kujilla

Porto näköalatasanteelta

Hyvä, siisti, toimiva ja mukavat hospitalerot. Voin suositella.

Oliveira de Azemeisista Lourosaan – Portugalin camino

Tätä voisi sanoa pohjanoteeraukseksi, jollei päivä olisi ollut muuten hieno. Aamu alkoi tuopillisella maitokahvia. Hyvin heräsi.

Ilmat suosivat, mutta taas pitkä majoituspaikkojen väli.

Reilut parikymmentä kilometriä kun olimme kävelleet, bombeiros majoituskin alkoi kelvata. Illallinen paloaseman vieressä Mäkkärissä.  Pidemmälle eivät jalat suostuneet.

Samaan paikkaan päätyi myös kolme linkkaavaa puolalaista, jotka olivat kävelleet 39 kilsaa. ”Aika loppuu”. Ilmeisesti heidän lentonsa oli bookattu etukäteen.

Lourosan paloasemalla avataan bombeiros-museo tässä kuussa.

Matkalla meidät kutsuttiin esikouluun. 3-7 -vuotiaat esittäytyivät ja lauloivat meille.

Mitkä värit!

Näitä pystypylväitä ihmettelimme. Niitä näkee aika ajoin.

Surulliseksi tekevä näky.

Pakollinen roskiskuva.

Mäkkärissä syötiin. Sai oluttakin.