Browsing Tag

Portugalin reitti

Portosta Mosteiro de Vairaoon – Portugalin camino

Huh hellettä! Matka ei ollut pitkä – ehkä 12 km – mutta hikinen. Nyt alkaa olla jo virkistäviä keitaitakin sopivin välein. Vielä mennään paljolti tienlaitaa.
Yöviymme luostarissa. Päivän kohokohta oli yhteinen illallinen luostarin lähiravintolassa. Peter ja Christine (se isotukkainen) USA:sta ja Michael Brasiliasta.

Ei ihan mahtunut.

500 vuotta! Sehän on mummoakin vanhempi.

Lähenee… Sauvat ja huomioliivit hyvä apu mennessä.

Kaakeleilla koristelevat. Portugali

Nämä ovat kammottavaa kuljettavaa. Mihin hyppää peregrina jos osuu kahden auton kansa muurien väliin.

Ikivanhassa luostarissa nukutaan tämä yö.

Kyllä askel kevenee kun rinkka on pois selästä.

Luostarin hautausmaa.

Camino välillä Lissabon – Porto

Saavuimme Portoon äsken ja jottei muistot kultaannu liikaa, laitan heti kokemukseni jakoon.

Camino-reitillä Lissabonista Portoon oli liikaa tienlaitaa makuuni. Loppumatkasta ennen Portoa rekkaliikennettä sen verran paljon, että hyppäsimme Porton bussiin Lourosassa.

Alkumatkasta rankat sateet muuttivat sinänsä hienot maisemat mutapoluiksi. Kiipeilimme milloin missäkin hakien tietä ohi vesiesteiden. Sauvat olivat tarpeen.

Matkanteko vaati kokoaikaista säätämistä. Mihin seuraavaksi, mitä palveluja, missä nukutaan. Vapaudentunne – tuo camino-elämyksen olennaisin osa – jäi vähille kun majataloja on harvassa. Ei voinut vain aamulla heittää reppua selkään ja kävellä niin paljon kuin haluaa kuten Ranskan reitillä.

Kolme kertaa jouduimme palokunnan majoituksiin. Vähän liikaa, mutta muuta ei ollut, eivätkä jalat kantaneet, oli pakko. Bombeiros – paloasemilla voi yöpyä joillain paikkakunnilla. Isoja saleja, jumppasaleja, patja vaan lattialle. Etuna tilavat saniteettitilat.

Kaikesta näkee että Portugalin reittiä kehitetään. Uutuuttaan kiiltäviä camino-opasteita on joka paikassa. Joissain vielä tyhjät paikat odottamassa kylttejä. Reitti on erittäin hyvin merkitty. Majatalojen hospitalerot laajentavat olemassa olevia tiloja. Lisää majoitustiloja valmistumassa. Mitähän on tarjolla kymmenen vuoden kuluttua.

Kaipasin kanssavaeltajia. Jotkut tykkäävät vaeltaa yksin. Minä en. Parikymmentä muuta kohtasimme koko aikana poluilla. Alberguessa toki enemmän.

Liikenteen lisäksi oli monia vaarallisia tieosuuksia. Valtateiden risteyksiä ja muurien välissä kulkevia kippuraisia teitä.

Sitten ne haukkuvat koirat. Mikä mekkala syntyykään kun lähestyy kylää. Yksi kylä menettelee, toinen, kolmas… mutta aika monta kylää sijoittuu välille Lissabon Porto. Lisäksi joka talossa tuntuu olevan kymmeniä koiria. Miten paikalliset asukkaat jaksavat kuulla moista.

Mutta kaikesta selvittiin. Eikä vähiten aivan ihanien paikallisten avulla. Heillä kun tuntui olevan kaikki maailman aika käytettävissä kahden peregrinan auttamiseen.

Katsotaan miten Portosta  eteenpäin.

Albergaria-a-Velhasta Oliveira de Azemeisiin – Portugalin camino

Tänään koirat rupesivat ottamaan pattiin. Että ne jaksavat haukkua joka talon pihasta. Jotkut hyppivät rauta-aitaa vasten niin että rymisee. Siinä vaiheessa toivoo, että aita pitää. Ne eivät ole mitään pikkuisia söpöläisiä, vaan kulmahampaat tanassa murisevia otuksia. Hoitavat tunnontarkasti vartiontivelvollisuutensa.

Tähän aikaan vaeltajia on vähän, mutta koiraparat mikä duuni kun reitti saavuttaa lisää suosiota. Ehkä ne siinä vaiheessa muuttuvat yhtä flegmaattisiksi kuin Galician koirat, jotka hädintuskin jaksavat silmiään raottaa loputtoman kulkijajoukon ohimarssia seuratessaan. Viimeisellä sadalla kilometrillä ennen Santiago de Compostelaa kulkee lähes 300 000 vuosittain. Kuka nyt jaksaisi joka iikan haukkua.

Olemme  palomiesten hoiteissa taas. Välimatkat majatalojen välillä ovat pitkiä. Ennen Portoa yksi etappi 30 kilometriä ja viimeinen etappi 34 kilometriä. Sellaisia määriä ei kanna mummon jalat.

Binheiro da Bempostassa kyselimme bussia. Ei ole kuin aamulla. Mukava pariskunta kyyditsi meidät tänne Oliveira de Azemeisiin. Kiitos heille!

Sitä en voi olla miettimättä, miten kesällä. Monet ovat muuttaneet suunnitelmiaan sillä  Ranskan reitillä on liikaa kulkijoita. Mutta mihin porukka pannaan yöpymään, kun majataloja on harvassa ja nekin pieniä.

Muutamia kuvia matkan varrelta.

Sammakkojen kurnutussinfonia oli vaikuttava erään lammkon luona.

Mummo selfie

Tämä Portugalin reitti eroaa muista camino-reiteistä siinä, että myös vastaantulijoita on. Fatima on portugalilaisten pyhiinvaelluskohde.

Mummon mömmöt – Portugalin camino – Alvaiazere

Alvaiazeressa alkavat näkyä ensimmäiset vaellusvammaiset. Tšekkinainen oli kellahtanut kumoon tasapainoillessaan veden valtaamalla polulla. Hiusmurtuma käsivarressa vaati kevytkipsin.

Hospitalero Carlos Pinheira kyyditsi sairaalaan jalkaansa klinkkaavan amerikkalaismiehen. Viikko lepoa. Ei kuulosta hyvältä. Kuka  haluaa makailla viikon. Tämä varsin hyväkuntoiselta näyttävä mies osoitteli sormella päätään ”stupid from me” harmitellen liian pitkiä päivämatkojaan.

Monet eivät tyydy edes 30 kilometriin vaan olen kuullut 40 kilometristä ja ylikin.  He haluavat ehtiä koko matkan Santiago de Compostelaan ja  juoksevat lentolippujensa välissä.

Mummon mukavuusraja on 20 kilsaa ja eksymiset päälle. Täällä on kyllä joutunut joustamaan. 25-30 välissä kaikkine hortoiluineen.

Mömmöillä on selvitty. Kuvan nuhasumute vei sekä nuhan että makuaistin. Yskänpillereitä otin ohjeen mukaan kolme päivässä kolmena päivänä. Ja hups, tauti talttui. Makuaistin sain jo takaisin.

Täällä on niin kosteaa, että ihmettelen jos ei hometta ole taloissa. Joskus muinoin lääkäri sanoi minulla olevan homealtistumaa ja saattaa olla että se vaivasi.

Hyvä henkivakuutus – Terve järki – Portugalin camino

Tänään pakko tehdä epämiellyttävä päätös. Järki käteen ja taxi peffan alle. Entinen työtoverini kommentoi aiempaa postausta muistellen teiden olevan kapeita. Kyllä! Yhä ovat. Katselimme karttoja ja kaksi seuraavaa camino-osutta seurasi tienlaitaa aika suurelta osin. Sateesta liukkaat tiet, kaahaava ajotyyli – ei kaikilla, jotkut ajavat maltillisesti – kaksi peregrinoa tien laidassa ja huono näkyvyys. Olisi sulaa hulluutta kävellä. Lisäksi vielä välillä Tomar-Alvaiazere emme löytäneet yhtään majataloa kartoissa ja matkaa olisi ollut 30 kilsaa. Ei ole mummon hommia.

Kaksi seuraavaa etappia mennään taxi-juna-bussilla.

Päätös syntyi Golegassa avauskuvan viehättässä kahviossa.

 

Risti heiluu etulasissa matkalla Entrocamenton rautatieasemalle.

Sävy sävyyn junassa. Matkalla Alvaiazereen.

  

Eteenpäin sanoi mummo savessa – Portugalin reitti

Eilinen päivä meni tallustellen peltojen laitoja. Sinänsä ihania maisemia. Viiniviljelmiä ja muuta märkien peltojen vaoista orastavaa, jonka laadusta ei saanut vielä selvyyttä.

Rankat sateet ovat tehneet tehtävänsä. Tältä näyttivät kengät kun saavuimme perille Helenan hoiteisiin. Tämän kotimajoitusta tarjoavan rouvan paikka sijaitsee hieman (aika paljon) camino-reitiltä. Arvelisimme noin neljä kilometriä. Tai sitten eksyimme.

Perillä olimme vasta ennen klo 19. Pitkä rupeama kun ajattelee, että lähdimme Santeremistä aamuyhdeksältä.

Ihana Helena keitti meille kaalikeittoa. Maistui tietenkin taivaalliselta. Entä sitten tuo uni. Arvaat varmaan, hyvin maistui.

Helena on majoittanut vieraita viisi vuotta. Avioeron jälkeen hän pani uransa uusiksi. Kunnosti autotallistaan dormitorion peregrinoille. Muutti muiltakin osin taloaan majoitustoimintaan sopivaksi. Ja on nyt niin onnellinen. ”Joka aamu uusi perhe. Ja usein illallakin, kun syömme yhdessä illallista eri maista tulevien vaeltajien kanssa”, Helena kertoi.

 

Mitähän tuo licor de merda on? Kuulostaa pahaenteiseltä

 

Jäähyväisiä ja jälleennäkemisiä – Portugalin camino

Siippa joutuu lähtemään takaisin, loma loppuu. Camino-camuni Norten reissulta tulee jatkamaan kanssani. Vaihtopaikaksi valitsimme Santaremin, josta on hyvät yhteydet Lissabonin kentälle.

Jäähyväisateriaa söimme mukavassa pikku ravintolassa. Hassua! Paikallisporukka veteli mereneläviä ja katseli jalkapalloa, pariskunnatkin vierekkäin kasvot telkkariin päin. Nämä meille arvokkaat herkut saavat omissa ruokapöydissämme yleensä jakamattoman huomion.

Seuraava iltana camino-kamuni saapui Lissabonin kentältä bussilla ja toi auringon tullessaan. Paljon kerrottavaa kun emme ole vähään aikaan nähneet kuin somessa.

Noin moiomutkainen salasana. Aika tehokas keino saada porukkakeskustelemaan livenä.

Jalkapallo saa huomion. Jomar, Santaremissa

 

N1 Hostal – Portugalin reitti

No niin  nyt on rinkka korjattu, lehtijuttu kirjoitettu, apteekkiasiat hoidettu ja ostettu uudet alusvaatteet palaneiden tilalle. Ystävällinen hostelliemäntä pelasti pyykkimme sateesta takkansa reunalle. Hän ei ilmeisesti ollut tietoinen että lycra ei kestä kuumuutta. Lopputuloksena oli ilmastoidut alusvaatteet ja tekniset sukat. Mutta eipä pystynyt – onneksi – minulle niin rakkaiksi tulleisiin armeijan villasukkiin. Ne säilyivät ehjinä.

Matka-apteekkiin on ilmestynyt nuhalääkettä ja yskänpillereitä. Nuhalääkkeen jäljiltä banaanin ja punaviinin erottaa ainoastaan koostumuksesta. Mitähän yskänlääkkeen jälkeen. Kosteus ja kylmyys vaatii veronsa.

Kun tulimme takaisin Fatimasta palasimme tähän melko uuteen hostelliin. Siellä oli myös sviittimahdollisuus. Käytännössä tuo tarkoittaa kahden hengen huonetta. Työrauhaa kun tarvitsin, se otettiin.

Kuvia.

 

Maria ja Miguel Noraiso – omistajapariskunta N 1 Hostal Santarem

N 1 Hostal sviitissä sisustettu vanhalla ja uudella .

Ranskalainen pariskunta matkustaa raskaasti.

N 1 Hostal Santaremissa oleskelutila