Suomen suurin matkablogiyhteisö
Browsing Tag

Pohjoinen reitti

Asturialaiset crocsit / Camino del Norte, Espanja

Rosanan tapasin sattumalta Oviedossa. Hän pesi ikkunoita ja tyypilliseen paikalliseen tapaan antautui mielellään pieneen juttutuokioon.

Olin aiemmin nähnyt kuvan kenkiä myytävän kaupoissa ja toreilla, mutta en vaan pystynyt kuvittelemaan, että niillä käveltäisiin. Luulin koristeiksi. Mutta siinä Rosana oli edessäni, kengät jalassa ja kurkotteli pesuvälineillään ikkunan yläpokia. Hän kehui kenkiä käteviksi. Varvasosan tapin päällä voi vaikka seistä. Kosteutta pitävät myös. Voi vaikka tanssia, niin hän vakuutteli.

 

2016-11-10 11.31.26

Asturialaiset perinnekengät. Sisälle mahtuvat villasukat ja hieman suomalaisia reinoja muistuttavat tossut.

2016-11-17 14.40.50

Rosana kertoo kengistään.

2016-11-10 11.32.24

Eka postaus yläilmoista /caminolta kotiin


Pakko kokeilla. Tulomatkalla päivittelin Facebookia. Se toimi hyvin. Nyt kokeilen miten blogin päivittäminen sujuu.

Hieno lentosää.

Haikea olo, tässäkö tämä sitten oli. Nopeasti kului kolme viikkoa. Niin kiva reissu takana, mutta toisaalta talvi tuli Asturiaan ja sen myötä kylmyys, kosteus, viimat ja yhä harvenevat majapaikat. Lumessa emme sentään päässeet kahlaamaan. Sitä kyllä näytettiin telkkarissa ja paikat olivat lähistöllä, mutta varmaan korkeammalla.

Lentokoneessa vieressäni istuu nuori mies, joka säikähti kapteenin kuulutusta. Helsingissä -13 astetta!? Mahdoimmeko kuulla oikein?

– 13 marraskuun alussa.

Toisaalta kaverit ovat postailleet lumikuvia pitkin viikkoa. Nuori mies esitteli paitaansa myöten asunsa, joita hänellä on päällään. Oli pitkähihainen aluspaita, toinen paita, fleece ja takki. Jalassa stydit kengät ja paksut sukat. On kuulemma ensi kertaa menossa Suomeen, eikä osaa edes kuvitella mitä – 13 tarkoittaa. Rauhoittelin, että kyllä hän hengissä selviää kun pitää jalat lämpöisinä.

Suomessa kylmyys on kuivempaa kuin siellä missä nyt vietimme aikaa ja talot aina lämpimiä. Kukaan ei tosissaan puhu 17 asteen sisälämpötiloista. Kosteuteen on vaikea tottua. Samoin huopiin, joilla jalat hirtetään liikkumattomiksi paketeiksi yön ajaksi. Huovat saavat nenäni tukkoon, vaikka en ole edes allerginen.

Yövyimme viimeisen yöt lentokentän lähellä olevassa hotellissa, Los Coronalesissa. Siellä oli oikeat täkit. Myös lentokenttäkuljetukset toimivat hyvin.

Samikset caminolla

En tuntenut Camino-kamuani ennen lähtöä vaan löysimme toisemme netistä. Hän osoittautui herttaiseksi ihmiseksi.

Mieltymyksemme ja kävelytahtimme olivat samanlaisia. Erityisen mukavaa oli, että hän käytteli somen tarjoamia palveluja varsin sujuvasti. Kartat ja kilometrit olivat pitkälti hänen ansiotaan. Tämä on ensimmäinen caminoni, jolloin olen kirjannut blogipostaukseen kuljetut kilometrit. Ne ovat kotoisin hänen aparaatistaan.

Emme voineet olla nauramatta, kun ensimmäisessä majapaikassa purimme rinkoistamme samanlaiset – vieläpä saman väriset – suihkutossut. Hammastahnatuubitkin olivat samankokoiset ja –merkkiset.

Helsinki-Vantaa lähestyy

Talorivit näyttävät valkoisilta lego-palikoilta.

Kohta pääsen  saunaan.

Tämä tulee sittenkin jälkikäteen. En ehtinyt päivittää, kun laskeuduimme yllättäen. Piti olla vielä tunti aikaa, mutta niin lentoemäntä kuin minäkin sekosimme ajasta.

Joka tapauksessa wifi on minulle sopiva lisäpalvelu, aika kuluu rattoisasti kun voi surffailla netissä.

Onkohan Finnairilla tämä mahdollista. Norjalaisella on.

2016-11-13 07.44.42

 

Oviedo – Madrid, 440 km, klo 8.30 – 14.45 / Camino del Norte, Espanja

Kotimatka alkaa. Oviedosta on hyvät bussiyhteydet Madridiin ja jopa suoraan lentokentälle. Emme kuitenkaan halunneet matkata yöllä vaan varasimme hotellin läheltä lentokenttää (Los Coronales). Järjestävät lentokenttäkuljetuksenkin ja ainakin näin päin se toimii, sillä olemme jo täällä. Katsotaan sitten aamulla miten toisin päin homma hoituu. Ravintolatarjonta hotellin lähialueella ei ole hääppöstä. Yksi italialaistyyppinen ravintola ostarissa, josta ruokaa saa aivan liian myöhään (tai espanjalaisen normaalisti klo 20.30), kun on lähdössä aamulla aikaisin kentälle.

Oviedosta Leoniin maisemat ovat vuoristoiset. Lunta tien varsilla ja lumisia vuorenhuippuja näkyy ympärillä. Leonin jälkeen matkataan tuntikausia mesetan (tasangon) maisemia katsellen. Viimeinen tunti kuluu ihmetellessä, onko tämä jo Madridia.

 

20161110_092116

 

Oviedo – kukkulalle monumentteja katsomaan, 6 km, klo 10 – 13 / Camino Primitivo/del Norte, Espanja

Vapaapäivän ratoksi kiipesin kukkulalle katsomaan monumentteja, joita minulle oli suositeltu (Monumentos Preromanicos). Vaikka olen tämän tyyppisiä nähtävyyksiä kolunnut, niin kannatti tehdä aamulenkki. Tie kiemurteli kukkulan kupeessa ja maisemat olivat mahtavat. Ei edes satanut, ylhäällä viima oli kyllä kylmä. ”Talvi on saapunut Oviedoon”. Kuinkahan monta kertaa olen tuonkin kuullut.

Camino-kamuni ei välittänyt lähteä mukaan, vaan muttamvalitsi kaupungilla kävelyn. Kukkulalle noustessani koko ajan tuntui siltä, että jotain puuttui. Rinkka selästä, kävelysauvat käsistä, Camino-kamu vierestä.

 

Tiedoksi niille, jotka eivät halua kävellä, bussi A2 vie perille, mutta sitten maisemat vilahtelevat nopeammin ohi.

 

2016-11-10 11.33.45

 

2016-11-10 11.33.08

Caminolle Oviedosta – yövy lähellä bussi- ja rautatieasemaa


Lähellä rautatieasemaa on pieni perhehotelli, josta on mukava lähteä jatkamaan matkaa seka junalla että bussilla. Hostal  Gonzales, Avenida Santader.

Ravintoloita on samassa rakennuksessa. Sideria Estebania kokeilimme. Ruokaa saa klo 20.30 eteenpäin. Hyvä Fabada Asturias, paikallinen papupata, jossa mustaa makkaraa (morcilla), choritzoa ja sianlihaa.

Camino-kamu sapuu illalliselta. Takana hotellin emäntä.

Camino-kamu sapuu illalliselta. Takana hotellin emäntä.

Sekaisin siideristä / Camino Primitivo/Norte, Espanja

Siideri ei ole tämän mummon juttu! Kokeilimme kerran, enkä oikein ymmärtänyt miten sen saa soveltumaan ruoan kanssa. Tarjoilijan näyttävän esityksen myötä lorahtaa tilkka siideriä tuopin pohjalle ja se sitten pitäisi kulauttaa kerralla. Näin meitä tultiin ohjeistamaan naapuripöydästä eräässä ravintolassa muutamia päiviä sitten.

Siiderin juomiseen tarvitaan tarjoilijan apua. Miten toimia, odottaako vai pyytääkö. Mutta minä kun olen tottunut siemailemaan vähän väliä palan painiketta, niin eihän se tarjoilijaraukka ehdi alvariinsa meidän pöytäämme palvelemaan, vaikka vikkeliä täällä päin ovatkin.

Tässä kuvassa Sideria Estebanin (Avenida Santader, rautatieasemaa vastapäätä) tarjoilija Antonio  kaatelee siideriä. Me joimme kuitenkin viiniä ja söimme ”maailman parasta Fabada Asturiaa”, jota suosittelivat caminolla tapaamamme koilumbialainen ja madridilainen mies.

 

Oviedo – hyvästit kävelysauvoille /Camino Primitivo/del Norte, Espanja

Oviedo, miten tutulta se nyt tuntuukaan. Tuoreessa muistissa vielä saapuminen edellisellä kerralla. Sauvoimme ja sauvoimme, ylämäkeen totta kai, Santiagon tietä myöten kohti kaupunkia. Keltaiset nuolet loppuivat jossain vaiheessa tai meiltä silmät niiden näkemiseen. Katedraali yleensä tarkoittaa tietoa tai lähellä olevaa albergueta. Sinne suuntasimme.

Niinhän siinä kävi, että lukuisa joukko paikallisia ohjeisti meitä albergueen, kukin vähän eri tavalla kunnes eräs mies saattoi meidät perille. Albergue näytti aluksi vankilalta silmissämme, mutta hospitalero Manuel sai kaiken kohdalleen. Kertoi lähistön parhaat ruokapaikat ja Oviedon nähtävyydet. Hyvähän siellä oli majailla.

Nyt asetuimme Hostal Fernandeziin lähelle bussiasemaa. Niin parempi kuin torstaina on aikainen lähtö.

Kävimme kuitenkin viemässä ylimääräisiä peregrinoille tarpeellisia tavaroita albergueen.

 

2016-11-08 20.07.47

Manuel – hospitalero. Hyvästelemme kävelysauvat. Monta sataa kilometriä niillä tuli lykittyä. Toivottavasti niistä on iloa jollekin, joka lähtee matkaan Oviedosta, eikä omista sauvoja.

San Esteban – Isla 17 kilometriä, klo 9.30 – 17 / Camino del Norte, Espanja

Asturiasin puolella maisemat ON kohdallaan. Ei enää autotietä myöten vaan vehreitä merenrantaa, kukkuloita ja maalaismaisemaa.

Kuvassa perhe eväsretkellä lähellä La Islaa.

Hämärähommia Islassa

Islan alberguen hoitaja – 20 vuotta hospitelarona toiminut Angelita vaikuttaa tiukalta mummolta. Kun eläkeikää lähestyvä ranskalaispariskunta ei heti ymmärtänyt seurata häntä, niin johan keppi kolisi. Minulle hän löi alberguen avaimet käteen ja monisanaisesti kuvaili miten löydämme alberguen. Kepin kantaman päässä kun olin, niin  katsoin parhaaksi olla ymmärtäväni ohjeistuksen.

Majoittumistoimenpiteet olivat monimutkaisia. Piti käydä rekisteröitymässä hänen  talollaan, joka oli vihreän, keltaisen ja vaikka minkä talon vieressä ja aina kulman takana.

Illansuussa majataloon tuli muitakin. pergrinoja. Angelita pamahti paikalle juuri kun olimme aikeissa lähteä etsimään ruokapaikkaa. Hän johdatti koko joukon talolleen. Rekisteröinti kesti ikuisuuksia Angelitan tarkkojen silmien valvonnassa. Numeroita piti olla ja muuta dataa suureen plankettiin. Ei niin väliä mitä, minunkin tietoni hän otti Venäjän  viisumistani. Osoitti sormellaan, että tuon täytät tuohon, ja niin tein.

 

2016-10-31 06.59.02

Liettualainen illalliskaveimme saa ohjeet miten täyttää rekisteröintilomake.

2016-10-31 06.57.01

Onneksi kylän ainut auki oleva baari ei ehtinyt sulkea ennen kuin saimme rekisteröinnit tehtyä. Vietimme yhden parhaimmista illoista. Saimme – emme kyllä vieläkään lämmintä ruokaa –vaan salaattia ja mukavaa nuorta seuraa. Liettualainen nainen Skais´’te ja hollantilainen Richard  illastivat kanssamme. 

Venähti vähän myöhäisemmäksi kuin oli tarkoitettu, kun piti ideoida mitä kukin meistä tekisi, jos aikaa olisi elonaikaa vain 24 tuntia. Yleensä ihmiset kai pyrkisivät läheistensä luo, mutta liettualaisnainen olisi halunnut jollekin kauniille rannalle Etelä-Amerikassa. Paikan nimenkin sanoi, en vaan muista. Erikoista. Mutta hän on kaiken kaikkiaan erikoinen, oman tien kulkija.

 

 

 

Pineres de Pria – San Esteban 17 km, 9.30 – 17.30 / Camino del Norte, Espanja

Toinen nenänvalkaisupäivä jo peräjälkeen. Cerrado, cerrado ja cerrado. Paikka toisensa jälkeen on sulkenut ovensa.

Rabadesella

2016-10-28 21.51.25

Tähän albergueen olisimme jääneet, jos se vain olisi ollut auki. Mutta ei, jalkaa jalan eteen ja kohti seuraavaa majapaikkaa San Estebanissa.

Majatalo sijaitsee etäällä kaikista mukavuuksista kuten illallisista, baareista. Ostimme mukaan salaatin, jotta pärjäämme yön yli. Perillä selvisi, että jostain ravintolasta olisi voinut tilata ruokaa joka olisi tuotu majataloon.

Yöpyjiä oli neljä. Yksi espanjalainen ja saksalainen lisäksemme.

Majatalossa lämmin vastaanotto, hospitalero huhuili jo ulko-ovelta. Hän tiesi odottaa kahta suomalaista, sillä eräs ystävällinen nainen soitti hänelle. Yö oli sitten kylmä, hampaat kalisivat, sillä lämmitys ei ole päällä.

Katutaidetta

Pineres de Prian laitamilla kylän raittia koristelevat Santiagon teiden kulkijoiden iloksi maalattu kiviaita ja roskikset, jotka eräs kylässä asuva mies on maalannut. Pari vuotta kestänyt urakka jatkuu.

 

Cuerresin kylässä on vielä jäljellä pyhiinvaeltajien käyttöön tehty vanha kivisilta.

2016-10-28 21.57.53

Kuusamosta hirsitalo! Rakentavat pienessä kyläpahasessa täällä Norten varrella. Kaikkeen sitä törmääkin.

2016-10-28 21.57.00

Hyönteisilläkin on albergue Camino de Norten varrella.

2016-10-28 21.56.39

Etsi virhe roskiksesta. Servicio ce Lipieza! Uniikkiroskis siis. Muissa lukee oikein Limpieza. (puhtaanapitopalvelu)

2016-10-28 21.53.23

Ensi kerran kun näin savua nousevan talon kupeesta, olin aikeissa soittaa hätänumeroon. Roskia polttavat.

2016-10-28 21.50.35

Aamu valkenee aika myöhään. Tänään kahdeksan seutuun oli vielä pilkkopimeää. Ilta pimenee joskus klo 19 jälkeen.

Poo – Pineres de Pria – 21 km, klo 10.30 – 19 / Camino del Norte, Espanja


Tänään takapakkia ensi kerran koko reissulla. Palaaminen tuntuu aina tappiolta. Kolme ylimääräistä kilometriä: ensin ylämäkeen, sitten alamäkeen. Mäenpäällä kirkon vieressä piti olla majatalo.

2016-10-30 11.22.31

Tässä kohtaa meinasi itku päästä. Päivän valo alkoi hiipua ja albergue – jos sellainen joskus paikalla oli ollut – oli kiinni, enemmän kuin kiinni. Kukkulan huipulla aavemainen kirkko, hautausmaa ja majatalo. Ei ristin sielua missään. Kukkulalle olimme päätyneet mäkien, peltojen ja metsien kautta. Hetken mietimme, jatkammeko. Näin jälkeenpäin ajatellen teimme oikean ratkaisun, kun lähdimme tietä myöten takaisin paikkaan, jossa olimme nähneet jonkinlaisen majapaikan.

Seuraavana aamuna saimme tuta, että matkaa seuraavaan avoinna olevaan majapaikkaan olisi ollut enemmän kun mitä olisimme jaksaneet.

2016-10-30 11.26.20

Jouduimme kokkaamaan jo toiseen kertaan. Edelliskerralla Isaacilla oli myynnissä linssikeittopurkkeja ja muuta pientä. Ei hätää. Nyt emme olleet varustautuneet ollenkaan, mutta emäntä löysi meille spagettia ja tomaattikastiketta. Niillä mentiin koko yö.

2016-10-30 11.30.35

Donativo: näin pystytään tarjoamaan yösija peregrinoille edullisesti. Lahjoituksesta ei tarvitse maksaa veroa Ranskan puolella. Sama lienee täällä. Kympin maksoi yöpyminen, aamukahvi ja pyykinpesu.

Päivät ovat parhaita. Ihanaa vaellella raikkaassa ilmassa. Ei ole liian kuumaa, juuri sopivaa. Lantin toinen puoli on yöt, ne ovat kosteita ja koleita majataloissa. Lisäksi monet majatalot, hostellit, hotellit ja ravintolat ovat sulkeneet koska vaeltajiakin on vähän. Valinnanvaraa on vähän ja välimatkat pitkiä.

Vaatteet kuivuvat joko auringossa tai tuulessa, myös päällä olevat. Tuntui ihanalta kun eilisillan emäntä pesi vaatteemme ja kuivasi ne kuivauskoneessa. Villasukat höyrysivät vielä kun hän toi pestyt vaatteet meille.