Suomen suurin matkablogiyhteisö
Browsing Tag

Petroskoi

Aito omaisuus – Joulukalenteri 10.

Ranskalaisen Edme Boursaultin sanoin lähtee joulukuun 10. päivä liikkeelle.

”Vain ilo on aitoa omaisuutta, muu on väärennettyä.”

Aito omaisuus on helppo kuljettaa suupielissään maailmalla mukanaan, toisin kuin raha. Sen kanssa on aina vähän pulassa. Sitä on joko liian vähän, se on hukassa tai se on vääränlaista kyseisessä maassa. Kuinkahan montaa erilaista valuuttaa Mummonkin kukkarossa on kulkenut.

Avauskuvassa tutkitaan ruplan aitoutta Kishin saarella reilut kymmenen vuotta sitten, jolloin olin Petroskoin alueella tekemässä juttua muun muassa Aamulehteen. Ilolla voin kertoa, että aitoja ruplia olivat.

Linkistä löytyy Aamulehden juttu.

Hidasta viestintää

Meitä suomalaisia on usein moitittu hitaiksi sähköposteihin vastaajiksi, mutta vienankarjalaiset panevat paremmaksi. Onneton menin heinäkuisella reissullani Vienan Vuokkiniemellä lupaamaan eräälle yli 80-vuotiaalle naiselle ottaa selvää onko hänen sukulaistensa täällä Sammatissa oleva hauta kunnossa. Naisella ei ollut sähköpostia, jonka vuoksi sovimme, että paikallisen matkatoimiston johtaja välittää viestini hänelle, tuttuja kun olivat.  Homma nyökyteltiin valmiiksi ja käyntikortit vaihdetiin.

Haudan kohtalo selvisi helposti. Viestiä seurakuntaan, josta tuli hetimmiten vastaus: kunnossa on.  Tyytyväisenä laittelin viestiä Vienaan. Jotenkin odotin matkatoimiston johtajan vahvistavan saaneensa viestin, ehkä kiittävänkin vanhan rouvan puolesta. Ei mitään vähään aikaan, ei pitkään aikaan, ei tähän mennessä. Totta puhuen olin jo asian unohtanut, mutta nyt kun kirjoitan juttua Via Kalevalasta, kolme vastausta odottavaa viestiä pullahti vastaan. Olisihan se kiva tietää, saiko rouva tiedon. Se kun tuntui olevan hänelle niin tärkeä asia.

Ehdin jo epäillä, että matkatoimiston johtaja on suuttunut minulle, kun kritisoin niin usein turvajärjestelyjä. Mutta ei kaiketi niin ole, ainakin sen mukaan mitä muut toimijat viestittävät, kun yritän saada tuplatsekattua juttuuni tulevia yksityiskohtia. Viesteihin ei reagoida, kun soittaa perään, aina on vuodenvaihe, naistenpäivä tai muu touhu, joka viivyttää tiedon saantia.

Joitakin vuosia tehdessäni Petroskoita käsittelevää matkajuttua Aamulehteen opin, että pitää olla kontakti. Tuskailin tsekkausten kanssa täällä Suomessa ja paikalla sattui olemaan muutama Suomessa asuva venäläinen. Keskustelu kulki jotakuinkin näin:

”Kävelit siis sisään ja kyselit”, ihmetteli Veruska.

”Niiiin, turisti-infoon Petroskoissa”, ihmettelin puolestani kysymystä.

”Ja nyt ajattelet, että he vastaisivat.”

”Niiiin…sain heiltä yhteystiedotkin.”

”Oliko sinulla jokin paikallinen mukana infossa?”

”Turisti-infossa?”

”Viimeistään siinä vaiheessa kun laitoit sähköpostilla lisäkysymyksesi, olisi pitänyt aloittaa viittaamalla johonkin paikalliseen henkilöön”.

Kontaktien hierarkia Veruskan mukaan: tuttu, sukulainen, perheenjäsen.

En muista miten sain asiani eteenpäin, mutta juttu tuli hikoiltua.   Aamulehti 11.10.2010: Petroskoi/Ei sittenkään mikään Siperia löytyy tästä linkistä Aamulehti_petroskoi

 

Petroskoi

Petroskoihin suuntauvan matkanteon parhaita puolia: puhelimet eivät soi, sillä soittaminen maksaa kaksi euroa minuutilta ja vastaanottaminenkin euron.
En voi olla palaamatta bussimatkan kauhuihin.  Moni osti Valamosta matkamuistoksi ikonin. Jotkut löysivät peräti oman tai saajan nimisen pyhimyksen. Hyvä, että oli ikoneita matkassa muillakin kuin minulla. Niihin alkaa uskoa, kun katselee ajokulttuuria ja teiden kuntoa. Vettä tuli osan matkaa niin paljon, että moni suomalainen olisi pysäyttänyt auton ja odottanut, että rankin sade lakkaa.  
Petroskoi – Petrozavodsk tarkoittaa suomeksi Pietarin tehdasta. Kaupungin perustajan, Pietari Suuren patsas oikea käsi osoittaa siihen suuntaan mihin hän aikoinaan määräsi asetehtaan sijoitettavaksi. Paikalliset hääparit vievät patsaan juurelle kukkasia. 
Yövymme Prionezhskyssa, yhdessä kaupungin parhaimmista hotelleista rannan läheisyydessä. Siitä huolimatta jouduin jo maaten mennessäni käyttämään luovuutta. Säleverhot eivät toimineet, vaikka respa kävi auttamassa. Rako näyttää kaiken paloportaisiin, jotka ovat ikkunan vieressä. Teippiä ei ollut. Korvasin sen kyhäämällä ostoskassistani ja tuhkakupista painon, jolla pakotin raon umpeen. Musta mekkoni oli taas kerran hyödyksi. Ripustin sen verhotangosta peittämään sivuraot.

Ja aamulla: Voi että olivat aamiaistarjoilijat happamia. Felix ei halunnut mysliä, mutta olisi ottanut paahtoleipää (toisen siivun) pekoninsa kanssa. ”Maksaa lisää”.

Samoin minun toinen kahvikuppini.
Jotkut hotellit laskuttavat kaksi kertaa enemmän euroina kuin ruplina. 
Sanomalehti paakadun varrella. Näinkin voi lehteä lukea.

Näkymiä Karelia-hotellin yläkerroksista

Paikallista tarjontaa

Olimme järjestetyllä matkalla, jolloin matkanvetäjältä saa tarvitsemansa tiedot eikä itsekseen tarvitse hortoilla. Utelias kun olen, erkaannuin ostosten ajaksi. Lähdin turisti-infoon tekemään tuttavuutta paikallisen toimijan kanssa. Saatan tarvita yhteyshenkilön, kun työstän matkastani lehtijuttua.
Löysin kuin löysinkin infon, vaikka se piileksi aivan kummallisessa paikassa. 

Karjalan tasavallassa käy puoli miljoonaa turistia.Turisti-infossa käy  viisisataa ulkomaalaista ja tuhat venäläistä vuodessa. Tämä oli info-virkailijan mututuntuma.

”Moni ei osaa tulla tänne”.  Siinä hän kyllä oli varmaan oikeilla jäljillä. 

Ohjelmaan kuului tutustuminenPetroskoin kansalliseen teatteriin, aiemmin Suomalainen teatteri, joka perustettiin 1932. Esityksiä on suomen, karjalan ja venäjän kielillä.
Taidemuseossa kannattaa käydä ihailemassa tunnettuja venäläisiä taideteoksia mm. Repin . Siellä on myös kolme Maria Feodorovan työtä (ainutlaatuisia !!!).
Matkailijat haluavat viedä tuliaisia kotiin jääneille ja ehkäpä jotain muistoksi myös itselleen. Ikoni tarttui monelle matkaan jo Valamossa tai Kizhin saarella. Jos jäi ostamatta, Petroskoissakin löytyy. 
Ikoneja hankitaan eri tarkoituksiin. Eräs ryhmästämme osti ikonin, joka auttaa miehen löytämisessä. Toinen taas lapsentekoa varten. Jotkut löysivät oman nimensä mukaisen.

Ikonimaalauskursseja järjestetään myös. 
Venäläistä shampanjaa saa yllättäen tuoda rajan yli vain litran. Se luetaan vahvaksi alkoholiksi.

Matkamuistomyymälässa riittää rompetta

Karjalaista perinnekäsityötä

Kantele-yhtye

Kantele on valtion laulu- ja tanssikokoonpano. Reilun parinkymmenen vuoden ajan kokoonpano on viihdyttänyt kansainvälisiä vieraita sekä Petroskoissa että muualla esiintymismatkoillaan. Luvassa oma konserttitalo.  

Kuulimme iloisin sorttista soitantaa, joka oli sattumaa, sillä myös karjalaiset voivat tehdä surumielistä musiikkia.
Karjalaissäveliä kuuntelemssa. Kantele ryhmän kanteleensoittaja Aleksandr Ivanov ja viulisti Natalia Kileso

Liikkuminen Petroskoissa

Ajelu omalla autolla on extreme-laji. Bussillakin jännitystä riittää. Petroskoin autojen määrä on lisääntynyt. Se näkyy, mutta tiet ovat silti tilavia.
Käytännössä on kuitenkin paras ottaa jalat alleen. Kun ne väsyvät, taksi. Kaupungin voi kävellä turistitahtiin parissa tunnissa.  Taksilla siirtyy parilla eurolla keskustan alueella paikasta toiseen.
Talo Lenin pr keskeisella paikalla
Mahtaako olla vanhaa rahaa?

Rantakatua samoilemaan

Petroskoilaisten ylpeys on Äänisen rantakatu.  Sen varrella, kaupungintalon vieressä seisoo Otto Wille Kuusisen patsas. 


Rantakadun alkupääässä uudistalo

Petroskoi uutta ja vanhaa

Petroskoi on yliopistokaupunki

Leninin aukio

Vallankumousjohtaja Vladimir Uljanovitsh Leninin patsaita on viime vuosina tuhottu entisen Neuvostoliiton kaupungeissa. Petroskoissa Leninin patsas seisoo yhä ylväänä Lenin aukiolla, jonne se pystytettiin Lokakuun vallankumouksessa. Samassa yhteydessä Pietari Suuren patsas siirrettiin satamaan ja Pyöreästä aukiosta tuli Leninin aukio.

Vatsa täyteen

Ruokalassa, kansanpaikassa vatsa täyttyy eurolla. Ravintolassa erinomaisia ruokavalintoja ovat pelmenit ja seljankat. 
Konjakki moninkertaistaa aterian hinnan. Sitä tilatessaan kannattaa  itse osoittaa kukkarolle sopivaa listalla, ettei tule yllätyksiä. Juoma tilataan grammoina.
Ukha – kalakeitto sisältää useita eri kalalajeja
Rybnik – kalakukko
Kalitki – perunatäytteinen karjalanpiirakka paikalliseen tapaan
Pelmenit – taikinanyyttejä, yleisimmin täytteenä jauhelihaa
Hotelli Maski sijaitsee Musiikki- ja draamateatterin vieressä ja läheisyytensä vuoksi houkuttelee vierailevia teatterilaisia. Kuva ravintolasta.
Illallinen Petroskoin keskustassa trendikkäässä Cafe-Bar Peshkovssa: makaronia, sianlihaa, kuohuviiniä, lettuja, hilloa.
Hanavettä ei  voi juoda.  

Karjalaisravintola Karelskaya Gornitsa ravintolassa illallinen

Korkeatasoinen ravintola, mutta mitä tahansa juo tai syö se näyttää olevan ”Made in maailmanäärissä”. Jopa vesi tulee Ranskasta. Varmaan koska suuri osa asiakkaista on venäläisiä. Vai onko? Joku arvelee, että paikallinen ei ole venäläisten mielissä arvostettua tai haluttua. 
Jälkiruokaa pitäisi vielä jaksaa.
Sakslaisen Lisan mukaan heillä on vallalla uskomus
että jos ei syö lautasta tyhjäksi, seuraavana päivänä sataa.

Karjalaisravintola Karelskaya Gornitsa – miestenhuoneeseen

Kokeilen useammassa ravintolassa saada selville mistä ruoka on kotoisin. Yritteliäimmät tarjoilijat sanovat palaavansa asiaan kun kysyn kalan tai veden alkuperää. Nyrpeä, selvästi haluton ymmärtämään on tavallinen ilme.

Letut – blinit ovat pikaruokaa 

Bliniravintolaketju Chajnaja lozhka yliopiston läheisyydessä tarjoaa tusinoittain erilaisia blinejä, lettuja. Sisustus ja tunnelma ovat kuin missä tahansa ketjuravintolassa. Blinien valmistusta pääsee seuraamaan kassajonossa seistessään. 
pr. Lenina, 31
Blinit valmistuvat

Blinipikaravintola on yliopiston opiskelijoiden suosiossa. Kuvassa lääketieteen opiskelijoita.

Paikallisessa ”mäkkärissä”syödään blinejä.

Koululaisia pikaruokapaikassa
 

Milana on aloittanut koulun tänä syksynä. Hän syö lettuja vanhempiensa kanssa.