Suomen suurin matkablogiyhteisö
Browsing Tag

patikointi

Kivinen polku – Samarian rotko, Kreeta

Kaikki mahdolliset lihakset ovat tulleet tutuiksi viime päivinä. Olin Samarian rotkossa patikoimassa perjantaina. Nyt on maanantai ja köpöttelen yhä kuin satavuotias vaikka en ole vielä kahdeksaakymmentäkään 😉 On varmaa, että en halua nähdä kiviä loppuelämänäni. Vaikka on kyllä todettava, että komiat olivat Samarian rotkon maisemat. Kuvia postaukseen oli vaikea valita, niitä on paljon tekstin lopussa.

Patikoin 17 kilometrin matkan. Vasta hotellissa takaisin ollessani luin esitteitä tarkemmin ja sieltä löytyi kevytversio: viisi kilometriä. Oletettavasti silloin patikoidaan meren puoleisessa päässä oleviin parhaimpiin (ja samalla vaarallisempiin) maisemiin.

Päädyin io-toursin järjestämälle retkelle, kun Samarian rotkon lähtöpisteeseen tuntui hankalalta muutoin päästä. Sama hankaluus tietenkin, miten sieltä pääsee pois. Kansallispuiston portti on Valkoisilla vuorilla, noin 1200 metrin korkeudessa ja päätepiste Libyan meren rannalla.  Kumpaankin suuntaan en jaksa kävellä, vaikka kuulemma niitäkin on, jotka vetelevät 17 kilometriä edestakaisin. Näin kertoi eilen rantaravintolamme tarjoilija, sporttinen tyyppi, joka hymyili ymmärtäväisesti, kun kaiteesta tukien hivuttauduin muutaman portaan päässä olevaan vessaan.

Tarjoilija piti esitelmän Samarian rotkon patikointiin soveltuvista kengistä ja vaellussauvoista. Lenkkareillakin näköjään selviää, niillähän minäkin vaelluskenkien puutteessa reitin kävelin, mutta nilkkoja tukevat olisivat paremmat. Sauva olisi armahtanut reisilihaksiani, eivätkä ne olisi nyt tässä kunnossa. Tarjoilija kertoi, että ravintolassa oli ennen koronaa muusikko, joka käveli kolme kertaa viikossa yli 30 kilometriä. Hän saattoi tulla esiintymään suoraan Samarian vaellukselta, esiintyi ja joi reippaanlaisesti viskiä. Ukko oli kuulemma 75-vuotias. Siinä sitä haastetta tuleviksi vuosiksi. Ukkoa ei Mummosta tule, mutta ehkä kuntoa voisi ylläpitää. Aloitin lihaskunnon hoidon laskun mukana tulevalla rakilla. En ole selvästikään yhtä vetreää sorttia kuin muusikko, sillä tänä aamuna sängystä ylös pääseminen oli yhä vaikeaa. Hieman helpotti, kun kävin meressä uimassa ja venyttelemässä. Täällä on muuten nyt talvikausi. Vesi on suomalaisnahkaan sopivaa mutta uimavahdit ovat poistuneet pelastusveneineen. Kausi loppui syyskuun viimeisenä päivänä.

Sain tarjoilijalta ohjeen, miten köpötykseltä välttyy (minun tapauksessani se varmaan ainoastaan vähenee). Patikoidessa parinkymmenen minuutin välein pitää juoda huikka pullosta, jossa litra vettä + sitruuna + appelsiini + iso lusikallinen hunajaa + pieni lusikallinen suolaa. Eli on luonnollinen vaihtoehto glukoosivalmisteelle, jota esimerkiksi Santiagon teillä pidetään mukana. Tätä ei kannata kylläkään juoda kovin usein. Siitä ei hampaat tykkää.

Vaikka paikalliset eivät muista mainita aurinkorasvaa, sitä kannattaa olla mukana siitäkin huolimatta, että nyt Kreetalla on talvi. Suomalaisiho tarvitsee suojaa. Avauskuvassa näkyy Mummon nassussa jotain epämääräistä. Se on sitä 50-kertoimen aurinkorasvaa.

Kuvia matkan varrelta.

Samarian rotko sijaitsee Lafka Ori -vuorilla (Valkoiset vuoret) /Kreeta, Kreikka

 

Alkumatkasta mennään alaspäin /Samarian rotko, Kreeta

 

Yksin ei tarvitse tarpoa. /Samarian rotko, Kreeta

 

Vettä ei kannata kantaa mukanaan kuin kolmen vartin pullo, sillä vesipisteitä on tiheään tai ainakin sopivasti Mummon tarpeisiin./ Samarian rotko, Kreeta

 

Ihmisen käden jälki näkyy. Kivistä tehtyjä patsaita näkyy välillä. Tässä suurin yhtenäinen kivisommitelma, joka silmiini osui. /Samarian rotko, Kreeta

 

Maasto muuttuu valkoisemmaksi./Samarian rotko, Kreeta

 

Viiden kilometrin kohdalla tuli Pohjanmaata ja sen tasaista maastoa ja teitä ikävä. Kotipaikkani Espoon tiet ja polutkin kelpaisivat. Kyllä on työlästä mennä alamäkeen, kun jalkojen alla on vain kiviä. Nämä Samarian rotkon kivet saivat mieleeni Pyhätunturin. Samarian rotkon kivet ovat kylläkin pyöreitä, toisin kuin Pyhällä, jossa kiviä on yhtä lailla, mutta muoto on erilainen. Pyhällä kivet ovat kantikkaita. /Samarian rotko, Kreeta

 

Vessoja löytyy Mummon rakonkantaman välein, hyvä juttu. Ihmetyttää se, miten jotkut kammoksuvat jalanjälkivessoja. Eräs nainen kieltäytyi menemästä vessaan, kun näki jalanjäljet. Kumppani totesi ”It will be the standard here”. Naisen naama venähti. En jäänyt katsomaan menikö vessaan vai ei. Jalanjäljet ovat Mummon mieleen. Paljon hygieenisempiä kuin kaikenkarvaiset vessanpytyt./ Samarian rotko, Kreeta

 

Silta yli kuivahkon joen./ Samarian rotko, Kreeta

 

Kiva kun kerroitte. Taidan panna vauhtia tossuihin. /Samarian rotko, Kreeta

 

Seitsemän kilometrin jälkeen mietin mahtaako tämä loppua koskaan. Nilkat tuntuivat setsuurilta. Voi, kun olisin ottanut vaelluskenkäni mukaan. Ne jätin kotiin, kun ajattelin vain olla, olla tekemättä mitään. Se ei kuitenkaan ole vallan helppoa, ehkä jopa mahdotonta. Sen näki, kun jo parin päivän oleskelun jälkeen piti ruveta hakemaan tekemistä. /Samarian rotko, Kreeta

 

Kivet kuin taideteoksia. /Samarian rotko, Kreeta

 

Niin pieni on ihminen, /Samarian rotko, Kreeta

 

Samarian rotko, Kreeta

 

Jos pelottaa, voi ottaa tukea vaijerista. /Samarian rotko, Kreeta

 

Kun 14 kilometsin kivinen polku on kävelty, luvassa lisää kiviä.  Ensin kävellään kivistä tietä kolme kilometriä rantaan. Niille, jotka mielivät uimaan, uimaranta tarjoaa lisää haastetta nilkoille. Mutta kyllä kannatti. Rantabaarin vessassa vaihdoin uimapuvun. Sitten pulahdin Libyan mereen. /Samarian rotko, Kreeta

 

Valkoiset vuoret, Samarian rotko ja Ag. Roumelin kylä, josta vene lähtee, jäävät taakse.  Venematka Solugiaan kestää 50 minuuttia./Samarian rotko, Kreeta

 

Sougian satamassa bussit odottavat minua ja muutamaa muuta. Matka Haniaan kestää reilut kaksi tuntia. /Samarian rotkon retki, Kreeta