Suomen suurin matkablogiyhteisö
Browsing Tag

ostoskeskus

Onko oikein unohdella?

Tässä ostarissa menee pää pyörälle.

Ehdin jo ostaa kahdet vaelluskengät urheilukaupasta ennen kuin löysin Espiral-ostarin. (Spriaali)

Matkalaukulla on mittansa ja lentoyhtiöllä sääntönsä. Riskillä menin, kun vielä yhdet lenkkitossut ostin Espiralista. Riski kannatti, sillä matkalaukkuni oli keventynyt kuukauden aikana. Moni psykologisesti loppuunkulutettu vaatekappale sai reissun aikana uuden omistajan. Näin ainakin toivoin antaessani (tosi nolona) tai jättäessäni tavaroita hotellihuoneeseen kassissa roskiksen viereen.

Makukysymykset ovat vaikeita ja eri kulttuurien mieltymykset mahdottomia aavistaa. Siksi usein mietin, että kauheeta jos lisään jonkin alkeellisen lajittelumaan jätekuormaa. Onko oikein jättää tai peräti unohdella tavaroita? En tiedä, mutta niin teen. Unohtelen joskus tahallani , esimerkiksi puistonpenkille. Erityisesti jos lähistöllä näkyy rääsyisesti puettuja porukoita. Näin syntyy kotona kaappiin tilaa uusille ostoksille.

Ostamani vaelluskengät näyttivät hyvälaatuisilta. Myyjä vakuutteli vedenpitävyyttä. Jäälläkin pysyy pystyssä. Saas nähdä. Toisaalta, Ecuadorissa on paljon vaellusmahdollisuuksia ja lumihuippuja näkyy myös. Kai niitä kenkiä sitä ajatellen tehdään.

Espiral-ostari sijaitsee Mariscalin kaupunginosassa. Lähellä on myös Mercado Artesanal La Mariscal, katettu torialue, josta löytyy kaikki turistin tuliaistarve. Villapaitoja, ponchoja, peittoja, koriste-esinettä. Voi kun olisin jaksanut katsella alpakka-huivia.

Torilta tarttui mukaan kuitenkin yksi panamahattu. Yhden olin jo ostanut ennen Amazonille lähtöä. Kannattaa tarkistaa hattua ostaessa, voiko hatun viikata pienen pieneksi paketiksi. Se on hyvä ominaisuus matkustavaiselle. Molemmat hattuni viikattiin ja ne laitettiin vielä puuaskiin.

Panamahattu tekeillä. Nimestään huolimatta panamahattu on kotoisin Ecuadorista.

Panamahattu voi maksaa useita satoja dollareita.

Olisin ostanut keittokirjan ”Cocinemos con Kristi”, mutta se oli kaikkialta loppu. Espanjan ope kehui sitä. Se on kuulemma peruskeittokirja, josta suuri osa ecuadorilaisista on  keittiöoppinsa ammentanut. En minä niiden reseptien takia olisi kirjaa halunnut, vaan nimen. Tiedän jo entuudestaan mihin eksoottisen maan reseptit johtavat. Tavaat ensi hiki essussa tekstiä, sitten mittoja, tutkit uunia ja viimein toteat, että jokin raaka-aine vaatii uuden reissun ko. maahan.

Lentokiloista: Kosteat vaatteet painavat enemmän. Ja kosteita ne ovat Amazonin viikon jälkeen. Samoin kuin vaellusmatkoilta palatessa.

Demokraattista jonotusta Puolassa

Reissumuistot tulvahtivat mieleeni kun käväisin Espoossa Sellon Cittarissa, joka päivitettiin vastikään ilmavaksi ja valoisaksi. Hyvä niin, mutta olisivat voineet uusia kassajonotustakin.

Puolan Katowicessa törmäsin varsin demokraattiseen jonotussysteemiin Silesia City Center-ostoskeskuksen päivittäistavarakaupassa. Yksi jono kuin Helsinki-Vantaan lentokentällä, josta jokainen vuorollaan siirtyy vapautuvalle kassalle.  Ja kassoja oli vaikka kuinka monta.

Jono eteni rivakasti eikä kohdalle osunut sitä omassa jonossa hidastavaa kurahousuasiakasta, jonka ostoksesta puuttuu koodi. Kauppiaan kannalta heräteostokset oli saatu hyvin esille. Jonotustangon vierustaa piristi monenmoiset  houkutukset, joita ahkerasti näytettiin noukittavan koreihin ja kärryihin.

Ostari rakennettiin kymmenisen vuotta sitten KWK Gottwald kaivosyhtiöltä hankitulle maalle. Sileesiassa rakennetaan yhä paljon uutta entisten kaivosten tilalle tai jopa niiden historiaa hyödyntäen.

Jaa, mitäkö ostin? Tuliaisia tietenkin.

Marketista ostin yrttiteetä isomummolle ja muillekin. Paikallinen mummo kahmi kärryihinsä teepakkauksia, josta päättelin niiden olevan edullisia. Häneltä sain myös tuotetietoa elekieliesityksellä.

Lättyrasvaa (kasvovoidetta). Ei mitään dioreita mutta kansainvälistä merkkiä neljäsosalla Suomen hinnoista.

Ja tottakai, Puolassa kun ollaan, lehmäkarkkeja.

Pitsit ja kristallit saivat jäädä tällä kertaa. Käyttämättä kotona laatikossa odottaa vielä Krakovan matkamuisto: kristallinen korusetti.

Koruja on helppo ostaa, niitä ei tarvitse sovitella. Kiirehtiessäni bussille hamusin vielä matkaani muutamia koruja, mutta kuinka ollakaan nekin näyttävät aika oudoilta kotimaan riennoissa. Liian isoja, väärän värisiä.

Näin on käynyt usein ja kuulemani mukaan monille muillekin: mikä näyttää tai maistuu hyvältä alkuperäolosuhteissa muuttuu omituisen näköiseksi tai makuiseksi kotioloissa.

Puola matkamuisto

Koivusta kyhätty puunukke oli vähällä lähteä mukaan kukkakaupasta.