Browsing Tag

nostalgia

Nostalgia-reissu / Asuntomessuilla Kouvolassa

Nyt on pakattu ja purettu kapsäkkiä riittävästi tämän kesän aikana. Nostalgiakin alkaa riittää. On maattu halvalla sekä camping-alueella että hostellissa, nehän kaksi olivat päämääränä. Päätimme kuitenkin vielä kokeilla, miltä tuntuu vallata ventovieraan koti kahdeksi yöksi, kun booking.com sitä ehdotti. Suuntana Heinola, mutta siinä välissä kävimme Kouvolassa asuntomessuilla. Kumpaakaan en ole vielä kokenut, en asuntomessuja enkä nettiporttaalin kautta tilattua yksityisasunnossa yöpymistä.

Aivan ensimmäinen hämmästyksen aihe asuntomessualueella Kouvolan Pioneeripuistossa oli pääsylippujen hinnat. Yli viisikymppiä pariskunnalta ja kympin parkkimaksu päälle. Yleensähän sitä pareittain mennään tämän tyyppisiin tapahtumiin. Oman kodin jo kauan sitten rakentaneena en ehkä ole kohderyhmään kuuluva ja siksi hinta-hyötysuhde mietitytti.

Olihan siellä senioreille suunnattuja kohteitakin. Aika mielenkiintoisia vaihtoehtoja, joissa yhteisöllisyys oli mukana ratkaisuissa.  Näissä mallitaloissa kaikilla asukkailla oli omat asuntonsa keittiöineen päivineen, mutta omaan asuntoon pääsee vain yhteisten tilojen kautta. Joudut siis kohtaamaan samassa talossa asuvat. Aika veikeetä. Miltähän tuntuisi tulla nykyiseen kotiini, jossa porraskäytävässä lepotuoleissa naapurit lojuisivat telkkaria katsellen, lehtiä lukien, drinksuja siemaillen. No, senioriasunto ei ehkä vielä ole tarpeellinen,  sillä osoittihan tämä reissu , että pystyn vielä kiipeämään kerrossänkyn yläpetille. 🙂

Tässä muutamia kuvia Kouvolan asuntomessuilta

Asuntomessut, Kouvola, Pioneeripuisto

Noin 12 000 eurolla irtoaa tämä poreallas. Asuntomessut, Kouvola, Pioneeripuisto

 

Asuntomessut, Kouvola, Pioneeripuisto

Muusikon talossa riittää tilaa. Se on suunniteltu yhdelle aikuiselle. Asuntomessut, Kouvola, Pioneeripuisto

 

Muusikon talo. Asuntomessut, Kouvola, Pioneeripuisto

Muusikon talossa riittää tilaa myös instrumenteille. Olohuone kuvassa. Asuntomessut, Kouvola, Pioneeripuisto

 

Asuntomessut, Kouvola, Pioneeripuisto

Talon julkisivussa lukee ruumishuone, messuluettelossa Juureskellari. Mites näin? Aikoinaan kellaritilan takaosa on toiminut kasarmin ruumishuoneena..

Lisää  Kouvolan asutomessualueen kohteita 

Nostalgia-reissu / Nähtävyyden katselijakin on nähtävyys , Saimaa

Kanavaristeily Saimaalla houkuttaa turisteja, niin mummoa kuin muitakin. Tässä hieman kuvia parituntisesta jonka Saimaan kanavalla vietimme. Lappeenrannan matkustajasatamasta lähtee useampikin risteilijä, meidän valintamme oli Karelia Lines -yhtiön M/S Camilla.

Saimaan kanava avattiin 1856 ja sitä on rakennettu kolmeen kertaan, viimeksi vuonna 1963. Osa 42 kilometriä pitkästä kanavasta sijaitsee Venäjän puolella, mutta on pitkällä vuokrasopimuksella vuokrattu Suomelle. Noin 23 kilometriä kanavasta kuuluu Lappeenrannan kaupungille.

Saimaalta Suomenlahdelle putousta on noin 75 metriä. Saimaan kanava on porrastettu kahdeksalla sululla. Mälkiä on niistä korkein.

M/S Camilla Saimaa kanavaristeily

Saimaan kanavaristeilyllä ikkunapaikat olivat kysyttyjä. M/S Camillan yläkannella baari, alakannella ravintola.

 

M/S Camilla, Saimaan kanavaristeily, Lappenranta

Korkeita siltoja yli kanavan. Kaikenkaikkiaan kanavan yli johtaa kolmetoista siltaa, joista osa kiinteitä. M/S Camilla, Saimaan kanavaristeily, Lappeenranta

 

M/S Camilla, Saimaan kanavaristeily, Lappenranta

Kaksi kulkuneuvoa ristissä. Camilla risteilyalus ja sillalla VR:n juna.

 

 

M/S Camilla, Saimaan kanavaristeily, Lappenranta

Mälkiän sululla M/S Camilla laski  lähes kolmetoista metriä menomatkalla, takaisin tullessa sama metrimäärä mutta nousua, Saimaan kanavaristeily, Lappeenranta

 

M/S Camilla, Saimaan kanavaristeily, Lappenranta

Sulussa ollaan, M/S Camilla, Saimaan kanavaristeily, Lappeenranta

 

Mälkiä, M/S Camilla, Saimaan kanavaristeily, Lappenranta

Mälkiän sulussa, M/S Camilla, Saimaan kanavaristeily, Lappeenranta

 

M/S Camilla, Saimaan kanavaristeily, Lappenranta

Ihmeiden ihme. Turistien taustalla kalliossa näkyvät vanhat alusten kiinnityspaikat. M/S Camilla, Saimaan kanavaristeily, Lappeenranta

 

M/S Camilla, Saimaan kanavaristeily, Lappenranta

Mälkiän sulku, näin se toimii. M/S Camilla, Saimaan kanavaristeily, Lappeenranta

 

M/S Camilla, Saimaan kanavaristeily, Lappenranta

Mälkiän sulussa portit sulkeutuvat. M/S Camilla, Saimaan kanavaristeily, Lappeenranta

Mälkiä, M/S Camilla, Saimaan kanavaristeily, Lappenranta

M/S Camillan menoa katseltiin maista monessa kohtaa. Nähtävyyksiä katsovat ihmiset olivat nähtävyys. Saimaan kanavaristeily, Lappeenranta

 

M/S Camilla, Saimaan kanavaristeily, Lappenranta

Tällainenkin liikennemerkki on olemassa. / M/S Camilla, Saimaan kanavaristeily, Lappeenranta

 

M/S Camilla, Saimaan kanavaristeily, Lappenranta

UPM:n tehtaat ja kullankeltainen sahanpurukasa. Rajatun alueen sisällä tukit odottavat pääsyä jatkojalostukseen ja sahanpuruksi. Tukkeja säilytetään kanavassa, jotta pysyvät kosteina. M/S Camilla, Saimaan kanavaristeily, Lappeenranta

Nostalgia-reissu / Vetyjä ja Atomeita – Lappeenranta

Tansseista ei palata puistojen kautta! Tuo ikiaikainen ja nuorena naisena mummoilta kuultu ohje nakutti päässäni, kun edellisen kerran vierailin Lappeenrannassa. Tansseista palasin – en puiston vaan hautausmaan poikki. Hotellini sijaitsi Sankarihautausmaan itäpuolella ja tanssipaikka länsipuolella. Lyhyin matka oli hautausmaan poikki.

”Niin täällä tehdään”, vakuuttivat hotellin vastaanottovirkailijat. Ja niin tekivätkin, sen huomasin, kun sipsuttelin tanssikenkäpussukka heilahdellen aamuyön tunteina takaisin hotellille. Hautausmaalla oli paljon kulkijoita.

Sankarihautausmaa, Lappeenranta, Finland

Kesähelteellä hautakukatkin janoavat vettä. Sankarihautausmaa, Lappeenranta, Finland

Tuosta tanssi-illasta on jo kulunut jokunen vuosi. Tällä nostalgiareissulla ei tanssittu, sillä yöpymispaikkamme Vanha Koulu Hostel sijaitsi lähes kahdenkymmenen kilometrin päässä, keskellä ei mitään. Sen sijaan Sankarihautausmaan läpi kävelimme, kuten muutkin. Se on jotenkin määräävässä asemassa Lappeenrannassa. Sitä ei voi ohittaa, sivuuttaa, olla huomaamatta.

Kesäaikaan Lappeenrannan keskusta näyttää siirtyvän Matkustajasataman seutuville, ainakin turistin näkökulmasta.  Kauppakatua pitkin kun pudottelee, onkin jo pian Matkustajasataman murkinakojujen äärellä.

Murkinaa masuun – Lappeenrannassa se on Atomi tai Vety

Lappeenrannassa pakollinen pikaruoka on Atomi tai sen tuhdimpi kaveri Vety. Näille tuunatuille lihapiirakoille on haettu jopa tavaramerkkisuojaa ja melkein saatukin se. Hakemuksen valitusaikana tavaramerkkisuojasta kuitenkin tehtiin valitus ja suoja vedettiin takaisin, mikä tietenkin harmittaa lappeenrantalaisia.

Miten Atomit ja Vetyt sitten päätyivät Lappeenrannan nakkareille – nakkareiksi näitä Street Food -kioskeja mummon nuoruudessa nimitettiin – siitä on monta tarinaa, toinen toistaan todempia tietenkin.

Munalla täytettyjä lihapiirakoita myytiin jo 1960-luvulla Lappeenrannan torilla. Atomipommit olivat tuona aikana yleinen puheenaihe Suomessa ja muuallakin. Erään tarinan mukaan Saimaan kanavavan peruskorjauksen aikaan kanavan autonkuljettajat alkoivat kutsua näitä piirakoita Atomeiksi. Myöhemmin muna-lihapiirakka sai seurakseen vielä kinkkua ja siitä syntyi Vety.

Satama-Sanni, Lappeenranta, Finland

Vitosella vatsa täyteen. Vety tai Atomi. Satama-Sanni, Lappeenranta, Finland

Satama-Sanni, Lappeenranta, Finland

Vety kaikilla mausteilla. Se sisältää lihapiirakan, munan ja kinkun sekä mausteena sinapin, ketsupin, kurkkusalaatin, tuoreen sipulin ja Satama Sannin oman valkosipulisen majoneesin.. Satama-Sanni, Lappeenranta, Finland

Missä kaikki ovat – Lappeenranta linnoituksen vallit

Lappeenrannan linnoituksen alueella vaellellessa ei voi kuin ihmetellä miten paljon tilaa meillä Suomessa on. Ei ruuhkaa missään, ei jonoja nähtävyyksiin vaikka on huippusesonki, heinäkuu.

Lappeenranta, Finland

Lappeenranta, Linnoitus

 

Lappeenranta, Finland

Lappeenrannan linnoituksen valleilla voi nautiskella eväitä ellei sitten sortunut matkustajasataman vetyihin ja atomeihin. Lappeenranta, Finland

 

Lappeenranta, Finland

Linnoituksen korkeuksia halkoo Kristiinankatu. Heinäkuussakin tilaa liikkua niin ettei edes suomalainen valita tungosta, kuten kuvasta näkyy. Lappeenranta, Finland

 

Lappeenranta, Finland

Kehruutyttö, Pertti Kuorttinen, 2017 Lappeenranta, Finland

Museoihin myydään yhteislippua. Kävinkin yhdessä, Lappeenrannan Taidemuseossa. Siellä on esillä Väinö Raution maalauksia vielä marraskuulle asti. Aika synkkiä ovat vaikka olivathan nuo synkkiä aikoja, nuo sodanjälkeiset vuodet. Muutamia värikkäämpiä teoksia löytyy näyttelyn loppupuolelta. Rautio syntyi Viipurissa 1894 ja kuoli Lappeenrannassa 1974.

 

 

Hiekkalinna – 16-vuotinen perinne Lappeenrannassa

Linnoitusniemen Hiekkalinna on rakennettu Lappeenrannssa jo 16. kerran. Teemat vaihtelevat. Tänä vuonna 370-vuotiaan Lappeenrannan historia näkyy hiekkaveistoksissa: tervanpolttoa, rakuunoita, keisareita.

Linnoitusniemen Hiekkalinna, Lappeenranta, Finland

Kolme tonnia hiekkaa muuntuu taideteoksiksi Lappeenrannassa. Linnoitusniemen Hiekkalinna, Lappeenranta, Finland

Ei mikään teatteri – vai onko? Hiekkalinna, Lappeenranta

Kapppelissa kuultua. Joku oli ilmeisesti sanonut noin kymmenvuotiaalle tytölle, että kyseessä olisi teatteri.
”Ei tää oo mikään teatteri”, tyttö sanoo.
”Kappeli,” vastaa isäksi ajattelemani mies ja hetken mietittyään. ”No, teatteri tavallaan”.
Niinhän se on, tarinoita kummassakin.

Linnoitusniemen Hiekkalinna, Lappeenranta, Finland

Linnoitusniemen Hiekkalinnan Kappeli, Lappeenranta, Finland

 

Nostalgia-reissu / Yöpyminen Vanha Koulu Hostellissa, Monola, LPR

Toiseksi majapaikaksi nostalgia-reissullamme valikoitui Vanha Koulu. Sen myötä tutustumisalueeksi arpoutui Lappeenrannan seutu.  Mielikuvani siitä, että käytöstä poistetun kansakoulun luokkahuoneista olisi tehty huoneita turisteille, sai väistyä. Kyseessä on toimintansa lopettaneen maatalousoppilaitoksen internaattitilat.

Vanha Koulu, hostelli, Monola, Suomi

Tästä maatalousoppilaitoksen oppilaat menivät aikoinaan huoneisiinsa. Vanha Koulu Hostelli, Monola, Suomi

Rajan pinnassa ollaan, ja venäjäläinen vastaanottovirkailija oli tässäkin majapaikassa. Varmaan myös muu henkilökunta oli venäläisiä. Verkkosivujen suomenkielinen teksti hassuine ilmaisuineen viittaa sekin vahvasti hostellin venäläisomistukseen.  Sivuilla on  maininta baarista ja jonkinlaisista pikaruokamahdollisuuksista. Jos ne olivatkin jossain rakennuksessa, emme huomanneet, vaan söimme pitsaa keittiössämme. Siellä oli hyvä varustus ruoan laittoon. Toisena päivänä söimme Lappeenrannassa, joka on lähin kaupunki, himpun alle 20 kilometrin päässä.

Haminan leirintäalueen mökkikokemuksen jälkeen tuntui kuin olisi tullut hieman lähemmäksi sivistystä. Hostellissa oli lakanat ja saniteettitilat sisällä, vaikkakin jaetut. Jos olisi viidestä tähdestä tähän pöllähtänyt, niin varmaan olisi vähemmän luksukselta tuntunut.

Onhan nämä edulliset paikat vähän kolkkoja, ja kolisevia ovia riittää.  Toisaalta kolinaa on kyllä kuunneltu yön tunteina myös kartanohotelleissa. Näytti kuitenkin majoittujia olevan, lauantaina Vanha Koulu oli jopa täyteen varattu. Varmaan siksi, kun kansalliset kärkiajajat (puhuvat kärkimiehistä, höh) ottivat mittaa toisistaan Willimiesajoissa  Vaikka nimi muuta antaa ymmärtää, ajoissa on myös willien naisten sarja.

No tulihan taas maattua halvalla. 80 egee kaksi yötä. Ihan kelpo vaihtoehto, jos käyttää nukkumiseen.

Vanha Koulu, hostelli, Monola, Suomi

Houkutteleva riippukeinu koulun pihalla. Vanha Koulu hostelli, Monola, Suomi

 

Vanha Koulu, hostelli, Monola, Suomi

Illallispitsaa nauttiessamme ikkunasta tarkkailimme mitä tuleman pitää. Pilvet kerääntyivät seuraavaa päivää varten. Silloin aioimme parinkymmnen kilometrin päähän Lappeenrantaan.  Hyvä muistutus, sateensuoja mukaan. Vanha Koulu hostelli, Monola, Suomi

Uimarantaan tie vie halki metsämaisemien, Monola

Uimarantaan on vajaan kahden kilometrin matka. Autolla sinne hurautimme, välillä pohja maastoa raapien.

Monola, Suomi

Tämä tie johtaa uimarantaan. Monola, Suomi

 

Monola, Suomi

Maitohorsmia lisäväriä antamassa vihreän seasssa. Monola, Suomi

 

Monola, Suomi

Uimalaituri vaatisi  tukea. Monola, Suomi

 

Monola, Suomi

Tällä välineellä varmaan liikutaan vesillä. Ehkä kalastetaan. Monola, Suomi

 

 

Nostalgia-reissu – Vaalimaa ja kantatie 387

Ensimmäiset kaksi yötä nostalgiareissullamme ohi. Edellisessä postauksessa kuvaamaani leirintäalueen mökkiä en jäänyt ikävöimään, sen enempää kuin huoltorakennuksiin suuntautuvia yöllisiä vessakäyntejä. Kumma juttu yleensä niihin ei ole edes tarvetta, mutta kuinka ollakaan nyt tarvitsi rampata alvariinsa.

Seuraavaksi suuntaamme Monolaan, jossa majoitumme Vanha Koulu -hostelliin.

No jo on ostari!  – Zsar Outlet Village, Vaalimaa

Vaalimaan kohdalla on pakko kääntyä takaisin. Tuli yhtäkkiä mieleen kohun saattelemana rakennettu Zsar Outlet Village. Melkein hurautimme ohi. Sehän on nähtävä, vaikka yleensä kierrän sekä kirkot että kauppakeskukset kaukaa.

Mummon muinaismuistojen lokeroista tunkee Vaalimaan kohdalla aina esiin hervottomat luokkaretket Leningradiin. Rajanylityspaikalla Vaalimaalla jännitimme miten tulli suhtautuu sukkahousuihin, joita mukana oli kohmalokaupalla. Naiset pystyivät tietenkin jonkun määrän selittämään: menevät rikki, monta paria päivässä tarvitaan. Kosmetiikkaa, hajuvesiä, farkkuja, puseroita…mitä kaikkea sitä olikaan matkalaukuissamme. Siihen aikaan ei tunnettu käsitettä ”matkustaa kevyesti käsimatkatavaroilla”. Kaikki länsimainen, käytettynäkin, oli käypää valuuttaa maksun koittaessa.

Kerran meiltä loppuivat ruplat juhliessa. Ravintolan nokkela tarjoilija keksi ratkaisun. Päälläni oleva pusero kiinnosti häntä ja se avaisi piikin joksikin aikaa. Kun en voinut yläosattomissa jatkaa iltaa, opiskelukaverini Jukka tarjoutui lainaamaan villapaitaansa. Niin sitten jatkoimme vaaleanpunaisen samppanjan (tällä on jokin historiaan liittyvä tarina miksi venäläiset saavat kutsua kuohariaan samppanjaksi, nyt en vaan muista mikä) ja votkan juontia. Ruokaa oli ylenmäärin kuten Venäjällä yleensä ja myös tuolloin Neuvostoliiton aikoihin turisteilla ainakin.

Nyt ovat toiset ajat. Ostoksilla käydään rajan kummallakin puolin.

Zsar viittaa tsaari Nikolai II:n kesäisiin oleskeluihin hoveineen Virolahden saaristossa. Siitä nimi. Tällä hetkellä avoinna oli kolmisenkymmentä myymälää. Lisää avataan pikkuhiljaa. Lisärakennuskin on suunnitteilla, jonka toteutuessa myymälöitä olisi 110. Muutamaa poikkeusta lukuunottamatta jokaisella brändillä on oma liiketila.

Zsar Outlet village, Vaalimaa

Miten joku eteläafrikkalainen keksii laittaa tällaisen pytingin tänne keskelle metsiä. Zsar Outlet village, Vaalimaa

Kantatie 387

Kantatie 387 varrella on myös muutakin nähtävää. Alueella on paljon kiveä työstäviä käsityöläisiä ja heidän pajojaan. Moni on kuullutkin esimerkiksi Ylämaan spektroliitistä tai kenties omistaa siitä tehtyjä koruja tai pöytälevyjä.

Pysähdyimme Ylämaan Jalokivikylässä, jossa on kivimyymälöitä mutta myös jalokivimuseo. Se tosin oli suljettu käyntimme hetkellä, emmekä malttaneet jäädä odottelemaan.

Ylämaan Jalokivikylä, Suomi Finland

Tästäkö uusi keittiön työtaso? Mieli tekisi. On kuulemma kestävää. Saattaa lohjeta jos jokin painava esine putoaa sopivaan kohtaan.  Jukka Tielinen, Ylämaan Graniitti valmistaa mittojen mukaan. Ylämaan Jalokivikylä, Suomi Finland

Ylämaan Jalokivikylä, Suomi Finland

Spektroliittikoruja /Ylämaan Jalokivikylä, Suomi Finland

Ylämaan Jalokivikylä, Suomi Finland

Korumateriaalia spektroliitistä. /Ylämaan Jalokivikylä, Suomi Finland

Ylämaan Jalokivikylä, Suomi Finland

Tästä alkaa korun valmistaminen /Ylämaan Jalokivikylä, Suomi Finland

 

Nostalgia-reissu /Merikeskus Vellamo, Kotka

Pitipä palata vielä takaisin Kotkaan, sillä edellisessä postauksessa mainitsemani Vesipuisto Sapokka vei huomion ja käytettävissä olevan ajan,  kun olimme pari päivää sitten Kotkassa. Sapokka ei siis nimestään huolimatta ollutkaan Mummon vieroksuma lasten vesipuisto,  joissa on tullut vietettyä liiankin kanssa aikaa ja saavat nyt jäädä väliin tässä elämänvaiheessa. Vaan Sapokka osoittautui kauniiksi puistoalueeksi, johon suorastaan unohduimme ihailemaan putouksia ja kukkaistutuksia.

Merikeskus Vellamo – kansan suussa merimuseo – sai aika paljon huomiota, kun se avattiin ja sen jälkeenkin. Odotukset olivat siis suuret. Mutta Mummolle museossa oli liikaa kaikkea. Tai ehkä se tuntui siltä, kun olin ajatellut meneväni merimuseoon. Fiksu olisi rajannut käyntinsä yhteen osaan, vaikkapa Suomen merimuseoon, joka on yksi osa Vellamoa. Sen lisäksi rakennuksessa sijaitsee Kymenlaakson museo, Merivartiomuseo ja vaihtuvia näyttelyitä. Ulkoaltaassa jäänmurtaja Tarmo.

Tämän hetken vaihtuvan näyttelyn teema oli rakkaus. ”Tahdon! Rakkauden tarinoita. Kuplivaa iloa ja onnenhetkiä.” Esillä oli hääpukuja ja häihin liittyää aineistoa sadan vuoden ajalta, Kymenlaakson alueelta.  Vielä ehtii tutustumaan, sillä näyttely avattiin kesäkuussa ja on avoinna 30.10.2022 asti.

 

Merikeskus Vellamo, Kotka

Tahdon -näyttelyssä oli sovitushuone. Siitä vaan katsomaan mikä hääasu sopisi. Merikeskus Vellamo, Kotka

 

Merikeskus Vellamo, Kotka

 Paljon videomateriaalia löytyy niille jotka haluavat syventyä tiettyyn aiheeseen.  Telkkaritilat oli usein sijoitettu oudosti. Ne olivat liian avoimia ja lähellä lapsia innostavia kohteita. Innostus tietenkin lisää ääntä, eikä telkkaria kuule. /Merikeskus Vellamo, Kotka

Infotiskiltä saamani tieodn mukaan Vellamossa vierailee vuosittain 50 000 museovierasta. Toki siellä järjestetään muutakin, tapahtumia ja konferensseja.

Jäänmurtaja Tarmo ulkoaltaassa jäi seuraavaan kertaan, sillä kierros olisi kestänyt tunnin. Se on tämän kesän avoinna.

Merikeskus Vellamo, Kotka

Tätä en tiennyt: Näiden lippujen avulla annettiin käskyjä ja lähetettiin viestejä merillä ollessa. Merikeskus Vellamo, Kotka

Merikeskus Vellamo, Kotka

Suomen merimuseossa voi kokeilla viestien lähettämista lippujen avulla. Merikeskus Vellamo, Kotka

Merikeskus Vellamo, Kotka

Näissä kerrosängyissa on laidat, Merikeskus Vellamo, Kotka

Merikeskus Vellamo, Kotka

Venehallissa on näytteillä isojakin aluksia. Merikeskus Vellamo, Kotka

 

Nostalgia-reissu / Pää on kuin Haminan kaupunki

Usein kuultu sanonta ”pää on kuin Haminan kaupunki” viittaa sekaiseen olotilaan, pää on siis pyörällä.   Kun katsoo Haminan karttaa tai ilmakuvaa, näkee selvästi vanhan ympyräkeskustan ja sen kahdeksan sädekatua, jotka lähtevät Raatihuoneentorilta.

Haminan kaupungin info-pisteestä saimme kartan, jossa esiteltiin kävelyreitti kohteineen vanhassa Haminassa. Lenkin pituus reilut neljä kilometriä.

Vallikävelyllä Haminassa – tässä muutamia kuvia reitin varrelta.

Keskuspuisto, Hamina

Keskuspuistossa voi Rannikkotaisteluiden muistomerkin lähistöllä pelata shakkia, Hamina

 

 Hamina

Tämä vaikutti houkuttelevalta vaihtoehdolta, emme kylläkään tiedä mitä sisällä odottaisi. Nyt majoituimme Pitkäthiekat campingalueen mökkiin, josta enemmän edellisessä postauksessa /Hamina

 

Raittiustalo, Hamina

Enpä ole tiennyt tällaisia taloja olevankaan. Vuonna 1884 aloitti raittiusyhdistys. Talo on vuodelta 1902. Nykyään siinä toimii Kino Hamina ja Haminan Teatteri /Raittiustalo,Hamina

 

Keskusbastioni ,Hamina

Alunperin tämä oli pomminkestävä varasto, nykyisin suuretn tapahtumien näyttämö. Telttakatos suojaa keäsisin katsojia niin sateelta kuin auringolta. /Keskusbastioni, Hamina

Varvara ,Hamina

Varvara Schantin oli leipomotuotteiden katukauppias, joka myi tuotteitaan upseerikoulun opiskelijolle. Kiitoksena upseerikurssit 1-43 lahjoittivat patsaan (1972, Veikko Haukkavaara), Hamina

Hamina

Kaupungin kaduilla näkee monenlaisia rakennuksia vieri vieressä. Hamina

Varis, Haminan tori

Kylläpä ovat taitavia nuo varikset. Tämä varis nappasi herneenpalkon torikojusta, avasi sen ja tässä syö sisältöä herne kerrallaan. Haminan tori

 

Lisää nähtävyyksiä Visit Hamina

Nostalgia-reissu / Hamina Camping Pitkäthiekat – Vilniemi

Nostalgia-reissun ensimmäinen yöpymiskohde oli Hamina Camping Pitkäthiekat. Majoitusta varatessani mielikuvissani liitelivät nuoruuden leirintäaluekokemukset, joihin sisältyi paljon ilottelua: nuorisoa, telttoja, eloa ja kitaramusiikkia keittokatoksessa. Ja tietenkin porukkaa leirintäalueen ravintolassa, jota teininä kaihoten vain katselimme, sillä se oli matkabudjettimme ulottumattomissa.

Kertyneille ikävuosille on annettava myönnytyksiä. Sen verran realisteja olimme, että tällä reissulla teltta vaihdettiin mökkimajoitukseen, kattilat jätettiin kotiin ja keittokatos vaihtui suunnitelmassamme ravintolaksi.

No kuinkas sitten kävikään?

Venäläiseltä vaikuttava vastaanottovirkailija-baarimikko kirjasi meidät sisään lähes tyhjässä ravintolassa. Samalla kuulimme, että ravintolan keittiö on remontissa. Tiettävästi ainakin tämän kesän, virkailijan ilmeestä päätellen vielä hamaan tulevaisuuteen. Juomaa sai, muttei ruokaa.

Outo haju tulvahti vastaan mökin ovella. Huh, huh! Ei kai sentään hometta. Kaksi yötä varattuna ja maksettuna myös. Olisi ehkä kannattanut ensin katsoa tilat ja vasta sitten maksaa. Toisaalta booking.com sivuston peruutusaika oli jo mennyt.  Sivustolla esitetty majoituspaikan pisteytys panee miettimään, miten se muodostuu. No, päätimme olla lannistumatta ja keskittyä alueen nähtävyyksiin.

Aamu-uinnilla havaitsen: alue on nimensä mukainen. Pitkäthiekat! Kahlaan lähes järvenselälle asti, ennen kuin voin heittäytyä uimaan muutakin kuin mahapohjaa. Mahtaako tuo nimitys olla enää olemassa. Uida mahapohjaa. Se oli noloa lapsuudessa ja tarkoitti, että et osaa uida.

Hamina Pitkäthiekat leirintäalue

Aamutoimia mökkimme edustalla /Hamina Pitkäthiekat leirintäalue

Vaikka tämä leirintäalue rapistuneine huoltorakennuksineen peittoaa kauheudessaan kaiken nykyaivojeni kuvittelukyvyn mukaisen, on siitä huolimatta kiva katsella mökkiläisten aamutouhuja aamuteetä hörppiessä. Kohti huoltorakennusta, jossa sijaitsevat vessat ja suihkut,  vaeltaa silmiään hierovia matkalaisia aamuasuissaan. Suihkuun suuntaavilla roikkuu pyyheliina kyynärtaipeesta ja toilettipussi ranteesta. Mökkien edustoilta kuuluva kilinä kertoo aamiaisen olevan meneillään. Kiireisimmät kaasuttelevat jo tiehensä.

Toisena aamuna teen hörppimistä säesti sirkkelin ääni. Lähistöllä ryhdyttiin puita pilkkomaan. Kun sirkkeli vaikenee, naapuri pieraisee estottomasti. Siinä vaiheessa siippa ryhtyy kuukeloimaan scandiceja. Unohti varmaan, että seuraavat kaksi yötä on jo varattu. Silloin yövymme koulussa.

Varaamamme mökki on vaatimattomimmasta vaatimattomin, mutta siitä huolimatta siitä löytyy kahvin- ja vedenkeitin ja mikro. Tuollaista varustutusta ei ollut nuoruuteni telttamajoituksessa. Mökeistä en tiedä, kun en niissä yöpynyt. Epäilen, sillä miksi silloin olisi keittokatos ollut niin täynnä elämää. Nyt se ammotti tyhjillään, kun kaikki söivät omissa oloissaan. Autojen rekkareista päätellen venäläisiä oli paljon. Matkailuvaunujen rekkareista löytyi jo enemmän kirjoa.

Mökkimme oli neljän hengen mökki. Kaksi kerrossänkyä. Yläsänkyihin olisi toivonut putoamista estäviä kaiteita, kapoisia kun olivat. Tämän yöpymiskokemuksen perusteella ymmärrykseni asuntoautomatkailua kohtaan lisääntyi. Heillä on oma tupa, lupa, hajut ja sängyt aina mukanaan. Minulla on ainoastaan oma tyyny. Sekin auttaa, mutta kyllä aamusta oli kankea olo, kun laskeuduin yläsängystä.

Summa summarum: tulipa maattua halvalla. 80 euroa kahdelta yöltä, joku genius-tarjous oli kyseessä. Once in a lifetime.

Hamina Pitkäthiekat leirintäalue

Monennäköistä pytinkiä /Hamina Pitkäthiekat leirintäalue

Hamina Pitkäthiekat leirintäalue

Kota / Hamina Pitkäthiekat leirintäalue

Hamina Pitkäthiekat leirintäalue

Jotkut ovat koristelleet telttansa puutarhatontuilla /Hamina Pitkäthiekat leirintäalue

Illalliselle autolla

Leirintäalueen ravintolan keittiö oli suljettu ja siksi ruokaa saadakseen piti nähdä hieman vaivaa, ajaa Haminan keskustaan.  Visiittimme ensimmäisenä iltana, tiistaina moni  keskustankin ravintola oli kiinni. Läheltä piti ettemme joutuneet aabeeceelle. Kelpo ruokaa sieltäkin saa, mutta jos mielessä pyörii viini-illallinen, ravintolavalinta on väärä.

Haminan Tervasaaresta löytyi kuitenkin avoinna oleva Rampsi kitchen and lounge rantaravintola. Viinistä jouduimme luopumaan, sillä leirintäalueelta on noin seitsemän kilometriä. Automatka siis, ainakin ruoan jälkeen.

Keskiviikkona söimme illallista Haminan keskustassa mon ami -ravintolassa. Erinomainen valinta. Erityisen mieltynyt olin pikkuruokavalikoimaan. Suomessa pieniruokaisen matkailijan ainainen tuskanaihe on se, että annokset ovat isoja ja pientä purtavaa haluava joutuu usein tyytymään niihin samoihin vuohenjuustojuttuihin tai peräti sämpylöihin.

Hamina mon ami -ravintola

Hamina mon ami -ravintolassa ei ollut keskiviikkona tungosta.

Hamina mon ami -ravintola

Ruokaa odotellessa voi tutkia entisiä rajoja /Hamina mon ami -ravintola

Hamina mon ami -ravintola

Ilahduttavia pikkuherkkuja alkuun tai vaikkapa kokoelmasta kerätty nälän vievä annos. /Hamina mon ami -ravintola

Hamina mon ami -ravintola

Miten olisi digestiivi. Ei kuitenkaan autoilijoille. /Hamina mon ami -ravintola

Nostalgia-reissu – Suuntana Hamina – välillä vähän muutakin

Tämän kesän lomareissun ideana oli matkata – ennen vanhaan olisi sanottu ”minne nenä näyttää” – nykyään varmaakin ”minne booking osoittaa”. Suomea moititaan kalliiksi matkailumaaksi. Kokeilimme miten reissu sujuu jos valitsee edullisimman majoituksen. Muutamia elämyksiä halusimme kuitenkin mukaan: leirintäalue ”kuin silloin ennen” ja hostelli. Alue rajattiin booking.com -sivustolla Etelä-Suomeksi.  Kaksi yötä kerrallaan, jotta ehtii tutkia ympäristöä rauhassa.

Ja sitten matkaan kohti ensimmäistä majoitusta: Haminan Camping Pitkäthiekat.

Matkalla pysähdyimme ensiksi Loviisassa ja tutustuimme tuon lähiön kokoisen pikkukaupungin satama-alueeseen.

Loviisa, Suomi

Karl laivan pienoismalli Loviisan satamassa, Suomi

Loviisa, Suomi

Hauskannäköisiä harjoja myynnissä. Näilläkö teet työsi leikiten. Loviisa, Suomi

Loviisa, Suomi

Matkamuistoja /Loviisa, Suomi

Loviisa, Suomi

Tämän ostaisin, mutta auton takakontissa on jo kaksi riippukeinua odottamassa makaajaa. /Loviisa, Suomi

 

Janne Wiljakaisen taidemyyntinäyttely, Loviisa

Janne Wiljakaisen taidemyyntinäyttely

Loviisa, Suomi

Janne Wiljakaisen taidemyyntinäyttely /Loviisa, Suomi

Loviisa, Suomi

33-vuotias kahvila Saltbodan/ Loviisa, Suomi

Lisää Loviisan nähtävyyksiä Visit Loviisa

Keisarin jalanjäljillä – Langinkoski

Langinkoski, muistojeni mukaan ensimmäinen luokkaretkikohteeni, osuu reitille. Sattuupa niin hyvin, että Langinkosken museossa alkoi opastettu kierros hetimmiten kun saavuimme alueelle.

Aleksanteri III:n ajoista Suomen itsenäistymiseen saakka kolme  kalastajaa saapui kesäksi Langinkoskelle kalastamaan lohia, siikaa, nahkiaisia. Joskus myös itse keisari osallistui kalastamiseen. Nykyään  Langinkoskella voi kalastaa myös tavankansalainen, lupa tarvitaan toki.

Langinkoski, Suomi

Langinkoski, Suomi

 

Langinkoski, Suomi

Keisarin kalastuskivi. Aika korkea, en päässyt ylös vaikka kuinka yritin. Liian lyhet jalat. /Langinkoski, Suomi

Tässä taulussa kerrotaan, miten pääsee osalliseksi kosken meritaimenista. Koskikalastusta eräluvat.fi / Langinkoski, Suomi

Vesipuistoon – Sapokka, Kotka

No enpä taida sinne lähteä. Se oli ensimmäinen ajatus kun minulle suositeltiin käyntiä Sapokan vesipuistossa. On kuulemma Kotkan ykkösnähtävyys – niin sanottu ”must”.  Harhaannuin pahasti mielikuvissani. Niissä lapsilauma loiskii kesäpäivänä erilaisissa altaissa.  Ei, siitä ei ole kyse vaan Kotkan kansallisen kaupunkipuiston osasta, jossa riittää silmäniloa. Patsaita, istutuksia, vesiputouksia, siltoja.

Kotka, Sapokka

Sapokan vesipuiston haikarat.

Kotkan kansallinen kaupunkipuisto palkittiin vuoden 2018 parhaana maisemahankkeena.

Kahvivaunu Nostalgia

Sapokan vesipuiston laitamalla oleva vanha asuntovaunu (avauskuvassa) sopi kuin nenä päähän, sillä nostalgia-reissullahan tässä ollaan. Asuntovaunu Nostalgia toimii nykyään kesäkahviona. Aukioloajat vaihtelevat, niitä voi katsoa Facebook-sivuilta Kahvivaunu Nostalgia 

Perinneköysitöitä

Mikäli haluat ostaa perinnekäsitöitä, niin käy katsomassa Sapokassa venesataman tuntumassa olevaa perinnekäsityökauppaa. Erityisesti viehätti monikäyttöinen köydestä punottu pannunalusta, jonka hapsuisella päällä murut saa lakastua samalla pöydältä. Monikäyttöisyys viehättää aina!

Kotka, Sapokka

Merimies perinneköysitöitä, Kotka, Sapokka

Merimies perinneköysitöitä, Kotka, Sapokka

Monikäyttöinen pannunalusta /Merimies perinneköysitöitä, Kotka, Sapokka

Merimies perinneköysitöitä, Kotka, Sapokka

Merimies perinneköysitöitä, Kotka, Sapokka

Sapokka Meriniemi, Kotka

Puistossa vaellellessa tulivat mieleen monet muut maailman puistot niin Marokossa kuin Ecuadorssakin. Kaunista katseltavaa, Kotkan kansallinen kaupunkipuisto, Kotka

Sapokka Meriniemi, Kotka

Taidetta siellä täällä. Eero Hiironen,, Lähtevä vesi – terästeos vuodelta 2003 / Kotkan kansallinen kaupunkipuisto, KotkaKotka

Sapokka Meriniemi, Kotka

Kukahan tietäisi tämän teoksen tekijän? Unohdin ottaa ylös tiedot. /Kotkan kansallinen kaupunkipuisto, Kotka, Kotka

Kotkan Vellamo-museo täytyi jättää seuraavaan päivään, sillä nyt on aika suunnata kohti nukkumapaikkaa. Siitä seuraavassa postauksessa.

Ah niin italialainen hotelli

Julkisivussakin ajan patinaa

Varallon Hotel d´Italian vastaanottotiski huokuu nostalgiaa. Hotellin johtaja – perheen pää – ojentaa avaimen, jossa mahtava puinen avaimenperä. Toisaalla vaimo kiikuttaa cappuccinoja miesporukalle, joka on tullut aamukahville. He lukevat päivän lehtiä ja vaihtavat ajatuksiaan. Välillä keskustelu äityy hyvinkin äänekkääksi ja houkuttelee mukaan myös ohikulkevat.

Vaikka koodeja ja avainkortteja ei tarvita muualla kuin hotellin asiakkailleen tarjoamassa nettiyhteydessä, aika ei ole ajanut ohi tästä italialaisesta perhehotellista. Sen huomaa viimeistään hotellihuoneen itsestään huuhtoutuvasta wc-istuimesta.

Mikä päivä tänään? Sitä ei katsota tietsikasta vaan Signoran päivittämästä puisesta kalenterista. 
Hotelli sijaitsee pääkadulla ja sieltä on hyvät mahdollisuudet kurkistaa italialaisuuteen. Asiakaskuntakin on pääosin italialaisia. Kun levittää ikkunaluukut selälleen, on keskellä kaupungin sykettä.

Jos ei jaksa lähteä joukkoon mukaan, ikkunalaudalla istuessa on melkein mukana

Iltaisin kilometrin mittaista kävelykatua tallustelevat edestakaisin kaupunkilaiset vauvasta vaariin.

Illalla Sacro Monten valot loistavat kaupungin yllä.
Varallossa heinäkuista teemajuhlien humua. 

Hotelli on rauhallinen, mutta silti siell kuuluvat Italian äänet: kirkonkellot, pienet mopoautot, vespat ja iloinen pulina. Ne alkavat kuulua kun aamulla avaa ikkunaluukut ja jatkuvat kunnes sulkee ne siestan tai yön ajaksi.

Tiistai on markkinapäivä, ostoksia voi tehdä oven edessä.

 

Hotelli osoittautuu myös suosituksi hääjuhlapaikaksi. Osa häävieraista yöpyy hotellissa. Aamulla maistuu makea, italialainen aamiainen: maitokahvia ja croissantteja hillon kera.

Riisiä lapsilykyn lisäämiseksi heitellään Italiassakin.

Varallo on lähellä jopa muutaman päivän lomastakin ajatellen. Milanon lentokentältä – kannattaa valita Milanon pohjoispuolella sijaitseva Malpensa – on matkaa noin 70 kilometriä.