Browsing Tag

museo

Tippa silmässä museossa – residenssielämää – Frankufurt (Oder)

Museopäivä. Kävin todennäköisesti kaikissa Frankfurt an der Oderin museoissa. Kuten jo aiemmissa postauksissa kerroin, täällä ei tarvitse juosta itseään puolikuolleeksi nähtävyyksien perässä vaikka olisi kuinka ahne sille annille. Hyvä! Tulee tehtyä sitä minkä takia tänne on tultu, duunia. Siitä huolimatta muutakin täytyy olla. Facebookin virrassa olleen postauksen mukaan vuorokausi kannattaa jakaa näin: yksi kolmasosa työtä, yksi kolmasosa unta (höpöhöpö, mistä löytyy mummo, joka pystyisi nukkumaan kahdeksan tuntia) ja yksikolmasosa huvia. Kyllä Face tietää varmaan tuonkin, kun se tuntuu tietävän kaiken muunkin. Nytkin ehdottelee kaikkea saksalaista.

Kävin kolmessa museossa. Täällä ne ovat pieniä, ihmisen kokoisia ja hyvin ehti iltapäivän tunteina.

Aloitin taidemuseoista, sillä ne menivät kiinni aiemmin kuin Kleist-museo.

Raatihuoneella esillä oli Ludwigshafenissa syntyneen Katia Fouquetin taidetta. Aika virkistävää. Ja berliiniläisen Oskar Manigkin synkähköjä teoksia.

Katia Fouguet – Brandenburgisches Landesmuseum für Moderne Kunst

Katia Fouquet, Raatihuone, Frankfurt (Oder)

Katia Fouquetin tartu aseeseen, vain naisille!

Katia Fouquet, Raatihuone, Frankfurt (Oder)

Katia Fouquet: Tartu aseeseen -teos, Raatihuone, Frankfurt (Oder)

Katia Fouquet, Raatihuone, Frankfurt (Oder)

Ethän assosioi! Katia Fouquet, Raatihuone, Frankfurt (Oder)

Katia Fouquet, Raatihuone, Frankfurt (Oder)

Tee minusta kuuluisa, Katia Fouquet, Raatihuone, Frankfurt (Oder)

Katia Fouquet, Raatihuone, Frankfurt (Oder)

Madonna tapaa Grzimekit, Katia Fouquet, Raatihuone, Frankfurt (Oder)

Oskar Manigk – Brandenburgisches Landesmuseum für Moderne Kunst

Oskar Manigk, Raatihuone, Frankfurt (Oder)

Dmitri ja Amy; Oskar Manigk, Raatihuone, Frankfurt (Oder)

Oskar Manigk, Raatihuone, Frankfurt (Oder)

Suuri suihku, Oskar Manigk

ATAKin muuttokyyhky – Museum Junge Kunst Frankfurt (Oder)

Parin sadan metrin päässä raatihuoneelta sijaitsevassa Junge Kunst und Viadrina – rakennuksessa on useita kerroksia historiallista esineistöä ja seassa tauluja. Rakennuksessa on myös erillinen modernin taiteen näyttely. Siellä meinasi tulla tippa silmään!  Esillä oli paikallisen taiteilijan, täällä Frankfurt an der Oderissa syntyneen Georg Barberin alias ATAK maalaamat Martha-muuttokyyhkyn surkeaa kohtaloa kuvaava teossarja.

Martha oli tiettävästi lajinsa viimeinen. Muuttokyyhkyt olivat yleisiä Pohjois-Amerikassa, kunnes keksittiin, että niistä saa edullista ruokaa orjille. Tämän seurauksena muuttokyyhkyt metsästettiin sukupuuttoon. Marthan viimeinen koti oli eläintarhassa, jossa se vietti häkkielämää neljäntoista vuoden ajan. Yhdessä tauluista Martha istuu yksinään häkissä, toisessa kuvataan ihmisiä sitä tuijottamassa häkin kaltereiden takaa, yhdessä taulussa Martha varmaan muistelee lapsuuttaan ja muita vapaana lenteleviä lajitovereitaan vehreässä maisemassa.

ATAK Martha-muuttokyyhky, Museum Junge Kunstt, Frankufurt (Oder)

ATAK maalaama Martha-muuttokyyhkyn surkeaa kohtaloa kuvaava teossarja alkaa tästä.

ATAK Martha-muuttokyyhky, Museo Junge Kunst Frankfurt (Oder)

ATAK Martha-muuttokyyhky, Museo Junge Kunst Frankfurt (Oder)

Heinrich von Kleist – runoilija ja romaani- ja näytelmäkirjailja syntyjään Frankfurt an der Oderista

Tämän jälkeen Kleist-museon anti jäi vähemmälle. Pääpiirteissään vilkaisin kuitenkin. Avauskuvassa olevassa labyrintissä voi kuunnella hänen tekstejään labyrinttiin asetetuilla penkeillä.

Heinrich von Kleist pokkariversioina Kleist Museum, Frankfurt (Oder)

Heinrich von Kleist pokkariversioina Kleist Museum, Frankfurt (Oder)

Heinrich von Kleist pokkariversioina Kleist Museum, Frankfurt (Oder)

Heinrich von Kleist museo, Kleist Museum, Frankfurt (Oder)

 

 

 

Outoa ja ihanaa Brysselissä

En ollut uskoa silmiäni, kun keskiviikkoaamuna astuin ulos Brysselin keskustan alueella hotelli Prestigestä. Hävityksen kauhistus odotti nurkan takana. Tässä muutamia kuvia siisteimmästä päästä.

Nämä eivät ole tanssireissuilta palanneiden kadulle hylkäämiä kenkiä vaan Brysselissä voidaan tiettyinä päivinä laittaa omat tarpeettomat tavarat kiertoon.

Brysselin keskustan alueella jätehuolto toimii näin. Pussit riviin tiettynä aamuna.

Jäteauton perässä tasapainoilevat roskakuskit keräävät jätepussit auton kyytiin. Kuljettajan ei tarvitse nousta autosta, sillä kerääjät ovat erikseen. Epäilen tämän olevan Suomessa, jos ei nyt aivan lainvastaista, niin monen ympäristöyhtiön työturvallisuussyistä kieltämää touhua. Bryssel-Belgia

Siinä olivat ne oudot – Seuraavaksi taidetta, jota Brysselissä riittää

Taidetta  löytyy kaikkialta, kun pitää silmänsä auki. Postasin erikseen metroasemista ja katukäytävistä.

Belgian kuninkaallisten taidemuseoiden, Musée Rouaux des Beaux Arts valtaviin kokoelmiin saa menemään aikaa niin kauan kuin sitä on käytettävissä, mutta René Magritte museo soveltuu pikaiseenkin ohjelmaan. Se on melko uusi, vuonna 2009 avattu. Oli kiva käydä vertailemassa museota René Magritten näyttelyyn Bio Rexissä, Helsingissä. (Jos haluat nähdä sen, pidä kiirettä)

René Magritte museo, Bryssel

René Magritte museon hissiaula, Bryssel

René Magritte museo, Bryssel

Omenat houkuttavat ostoksille René Magritte museon myymälään/ Bryssel

Tämä on minusta hauska taulu. Pidin siitä jo Helsingissä olevassa Bio Rexin näyttelyssä. Yleensä en pidä hedelmäasetelmatauluista, mutta tämä eroaa: koko taulun täyttämä omena.

Voi surku! Tämä herätti muiston! Olin noin sata vuotta sitten Malagan yliopistolla espanjan kurssilla. Siihen liittyi myös kulttuuriopintoja. Silmäni avautuivat härkätaisteluluennolla. Olin luullut että härän niskaan kiinnitetyt viuhkat olivat koristeita, jollain ihme tavalla paikallaan pysyviä. Luennolla minulle valkeni, että ne ovat terävin piikein kiinnitetty ja niiden tarkoitus on saada härkä raivostumaan. René Magritte museo, Bryssel

Simpukoita ja suu makeaksi

Edellisen kerran kun olin Brysselissä, olin raskaana. Olut ja merenelävät kuuluivat siihen aikaan raskaana olevilta kiellettyihin asioihin. Siispä katsoin vain kaihoisasti kun opiskelukaverit ryystivät olutta ja kauhoivat simpukkapannujen sisältöjä. Nyt otin vahingon takaisin. Söin kumpanakin iltana simpukoita, eri paikoissa.

Ensimmäisenä iltana söin simpukoita valkoviinissä ljublianalaisen kollegan kanssa Luxembourg-aukiolla olevassa ravintolassa, aivan Euroopan parlamentin ulkopuolella. Toisena iltana tapasin suomalaisen, yrittäjäpiireistä tutun pariskunnan ravintola La Rose Blanchessa, Grande-Place 11. Tällä kertaa valitsin simpukat kermalla tuhdinnetussa  valkoviinissä. Vaikea sanoa kumpi oli parempaa.

Lidija Petekin kanssa skoolattiin seminaaripäivän pääteeksi. Oluita Belgiassa on satamäärin, ehkä enemmänkin, tässä menee Tongerlo. Bryssel/Belgia

Ruokalistalla on myös hamppareita. , Bryssel

Kilo simpukoita on brysseliläinen vakioannos. Pienenpää ei heru.

 

Tapasin tuttujakin. Hannele ja Kari asuvat Brysselissä. Oli kiva jutella ”paikallisten kanssa” ja saada sisäpiiritietoa Brysselistä. Niin kuin senkin, että simpukoiden kanssa tulee aina belgialaisia perunoita, mikä ei heti tulisi mieleen. Leipäähän kuuluu olla! Miten muuten saisi sen ihanan simpukkaliemen suuhunsa. La Rose Blanche -ravintola Grande-Placella, Brysselin pääaukiolla.

Grande-Place -aukiolla on aina porukkaa. Se Brysselin tunnetuin aukio. Kannattaa käydä vaikka pimeänä sateisena iltana, sillä silloin siellä on aivan erityinen tunnelma ja värimaailma, kun kulta kimeltelee kosteana.

Belgialaisia vohveleita jälkiruoaksi, jos jaksaa.

Matkamuistoja – Helinä Rautavaara

Karatalossa (Kotkatie 4, 02620 Espoo)  avattiin tänään Helinä Rautavaaran elämästä kertova pienoisnäyttely. Muutamassa vitriinissä on esillä esineistöä, joita hän on kerännyt matkoiltaan. Lisää löytyy Tapiolassa sijaitsevasta museosta. 

Rautavaaran ensimmäinen Euroopan ulkopuoleinen keräilymatka suuntautui Pohjois-Afrikkaan. Hän oli aviomiehensä kanssa Espanjassa vuonna 1954 ja päätti jatkaa sieltä  Marokkoon, Algeriaan ja Tunisiaan. Matkaa ei tuohon aikaan tehty nopeasti ja mukavasti.   Kilometrit  taittuivat junalla, autolla, liftaten ja välillä kamelillakin.

Rautavaaran suuri toive paikasta, jossa esineet pääsisivät muidenkin tarkasteltavaksi – museo – toteutui 1998. Hän ei ehtinyt kuitenkaan nähdä avajaisia, sillä rintasyöpä vei hänet vain pari kuukautta ennen.

Avauskuvan esineet ovat vuosien varrelta. Kullanvärinen vyölaukku 1990-luvulta. Vau, juhlamalli oikein!

”Helinä Rautavaaran keräämät esineet eivät noudata länsimaista ajatusmallia, jossa arvostetaan vanhoja esineitä. Hän keräsi käyttöesineitä muun muassa toreilta – siis paikoista, joista tavallinen kansa hankkii tavaroita.  Rautavaara keräsi esineitä aina kuolemaansa 1998 asti. Koska esineistö oli meillä totutusta eri lailla arvotettu, sitä ei aluksi osattu arvioida. Jotkut pitivät rihkamakokoelmana”, konservaattori Elina Torvinen kertoo.

Pienoisnäyttelyn avajaiset olivat tänään 12.10.  Näyttely on avoinna 6.11. asti ma-pe klo 9–17, iltaisin ja viikonloppuisin tapahtumien yhteydessä.

”Helinä Rautavaaran matkat ja elämä -pienoisnäyttely Karatalossa 12.10.-6.11.!

Filosofian maisteri Helinä Rautavaara teki elämäntyönsä eri kulttuurien ja uskontojen dokumentoijana. Hän matkusti 1950-luvulla toimittajana Pohjois-Afrikkaan, Lähi-itään ja Etelä-Aasiaan. Hänen keräämänsä rituaali-, käyttö- ja taide-esineet on tallennettu vuonna 1998 perustettuun museoon, joka sijaitsee Tapiolassa.”

 

 

Vieraskirjaan kirjautui nimi toisensa jälkeen.