Browsing Tag

Kypros

Katkerat sitruunat – Kypros

Kyproksen tunnelmissa viime päivät. Ennen maaliskuun reissua luin aika monta Kyprosta käsittelevää romaania ja matkaopasta. Luettelo niistä ja muistakin matkakirjoiksi soveltuvista teoksista löytyy blogin pudotusvalikosta ”Matkalukemista”. Pari päivää sitten sain kirjastosta tilaamani Katkerat sitruunat -kirjan. Se kertoo vaikeista ajoista Kyproksella vuosina 1953-56. Kirjailija Lawrence Durrell matkusti Kyprokselle ja asettui Ballapaisin kylään pariksi vuodeksi. Tuona aikana hän osti talon, remontoi sitä, tutustui kyläläisiin ja toimi jopa virkamiehenä.

Käsiini saama teos on vuosien ja lukijoiden käsien patinoima. Teksti on yksityiskohtaista, pohdiskelevaa ja maalailevaa. Politiikasta Durrell  sanoutuu irti  alkusanoissaan. ”Tämä ei ole poliittinen kirja” mutta miten tahansa tuota myrskyistä  ajankohtaa Kyproksella kuvaakin, politiikan läsnäoloa ei voi välttää.

Vuosien patinoima kirja! Aina löytyy niitä, jotka haluavat sanoa viimeisen sanan oikeinkirjoituksesta. Tässä teoksessa lyijy- ja kuivamustekynällä korjattuna: Kerynia – Kyrenia, Larnaca – Larnaka, hänet ammuttiin (kuoliaaksi) ja niin edelleen.

Sitä mietin , mikä tarkoitus. Jos haluaa virheet korjattavan seuraavaan painokseen, eikö olisi paras laittaa viesti kustantajalle.

Kypros 8. päivä/TSS – Last announcement – Paluulento Suomeen

En pysty muistamaan koska olisin ollut tällaisella reissulla, jos koskaan. Muinoin näitä kai kutsuttiin seuramatkoiksi, nykyään valmismatkoiksi. Seura tulee kaupanpäälle, jos haluat. Tämä reissu oli nimeltään Kyproksen kiertomatka. Ihmeitä täynnä.

Ensimmäinen ihmetyksen aihe oli välilasku Antalyassa. Tilasin matkan niin viime tingassa, etten ehtinyt yhtään perehtyä yksityiskohtiin. Lentoyhtiökin oli epäselvä vielä tilatessa. Samoin hotellit. Niitä ei tosin saanut etukäteen tietääkään, vasta kun bussi kurvasi hotellin eteen. Se oli pelin meininki TSS:llä.

Kun lentoliput sitten aikanaan tulivat, niistä kävi ilmi, että lennämme Freebirdillä, vapaa lintu suomennettuna.

Menomatkalla Freebird laskeutui Antlyan kentälle. Tankit täytettiin ja me istuimme odottamassa (monesti kone on tyhjennetty tankkauksen ajaksi). Miehistö touhusi sisään, ulos, osa jäi maihin, osa jatkoi kanssamme. Uusia matkustajia ei tullut kyytiin, eikä poistunut.

Kyseessä oli poliittinen välilasku, hiffasin vasta koneessa ollessani. Pohjois-Kyprokselle saa lentää ainoastaan Turkin kautta. Kyse on vuoden 1974 Kyproksen jakautumisesta kahteen osaan, turkkilaisten asuttamaan pohjoiseen ja kreikkalaisten etelään. Pohjois-Kyprosta ei ole tunnustanut muu kuin Turkki.

TSS tekee yhteistyötä Turkin matkailutoimiston kanssa. Matkat sijoittuvat sesongin ulkopuolelle, jolloin löytyy vapaata huonekapasiteettia. TSS:n matkalaiset täyttävät siis tyhjät huoneet. TSS saa ne varmaan edulliseen hintaan. Viikon aikana käydään myös useissa kauppapaikoissa, jotka ovat monen yes-miehen ja –naisen painajaisia, sillä myyjät koetaan päällekäyviksi. Mummo on sen verran monessa sopassa kiehunut, ettei tuo hetkauta. Minua ei saa ostamaan, mitään mitä en halua. Tällä matkalla kieltäytyminen oli erityisen helppoa. Kerroin olevan ortodoksisella ostospaastolla. Shopping-ramadan. Olen noudattanut paastoa 6.3. alkaen. Paastoni päättyy pääsiäisenä, samaan aikaan kuin ortodoksit lopettavat oman  paastonsa. Minulle ruoka, juoma ja palvelut ovat sallittuja, tavaran ostaminen ei.

Korukaupassa sinnikkäin myyjä yritti: ”Teknisesti ottaen et ole ostanut, jos maksat tavaran vasta paaston jälkeen. Se onnistuu.”

Hyvä veto! En kuitenkaan ostanut.

Mummo matkabloggaa Cyprus

Ercanin kentällä rukoushuone /Kypros

Paluulennon viihdettä

Paluumatkalla Antalyaan lentävästä lentokoneesta puuttui rivi 13 tykkänään. Joskus puuttuu tuo epäonnen rivi, ei aina. Nyt puuttui ja siitä syystä Antalyan koneenvaihdossa menivät paikat uusiksi. Rivi 13 piti saada mahtumaan eteemme.

Turbulenssia riitti Antalyasta Helsinkiin.

Näinpä näytelmän, jota en olisi uskonut näkeväni. Lentoemäntä tulistui vessakapinan tuloksena. En ole vielä koskaan nähnyt lentoemännän menettävän malttiaan, tuskin edes silminnähden hermostuvan.

Kapteeni kielsi turbulenssin vuoksi muodostamasta vessajonoa käytävälle. Hän kehotti matkustajia istumaan paikoillaan ja tarvittaessa painamaan kutsunappulaa. Lentoemännät ohjaisivat matkustajat vuorollaan vessaan.

Odottaminen ei sopinut vieressäni istuvalle rouvalle. Hän tivasi, että pitääkö pissata housuunsa. Lentoemännän kanssa käydyn sanaharkan aikana kutsujono sekosi ja porukka ryhtyi menemään omatoimisesti vessaan. Rouva riehaantui, kun huomasi sen.

Vaikea sanoa miten tilanne eteni, mutta pian käytävälle ilmaantui tilannetta selvittämään turkkia puhuva suomalainen mies. Hän tulkkasi suomalaisrouvalle lentoemon sanomaa. Se suututti rouvan lopullisesti, sillä hän mielestään osasi englantia. Rouvan kumppani hyppi kuin ylös alas kuin olisi kengrukeppi persuksissa sen mukaan mihin arveli rouvan seuraavaksi säntäävän.

Lentoemäntä paineli raivosta painavin askelin ohjaamoon ja kuulutti.

”This is the last announcement…”.

Huh! Kuulosti pahemmalta kuin oli.

Kun rouva viimein laantui, jaoimme viikon kokemuksia. He olivat joutuneet Oscar-hotelliin, joka oli  kuulemma aivan kamala. Homettakin varmasti.

Kun kerroin olleeni ensimmäiset päivät turistiripulissa, rouva paljasti minulle reissujensa selviämisreseptin. ” Heti ulkomaille saavuttua tulee juoda brandyä. Syödä eikä juoda saa mitään ennen sitä.”

Vaikea sanoa vastaakaan: en juonut brändyä, sain taudin; rouva noudatti, eikä saanut.

Kaiken kaikkiaan kirjavaa porukkaa – sortinsakkia, sanoisi isoisomummo – tällä reissulla tapasi. Eriskummallisia persoonia, rahvaanomaisista charmantteihin. Yksi moitti suuäänisesti valittuaan menolennosta paluulentoon. Mitähän haki tällaiselta halpamatkalta pariskunta, joka ei suostunut syömään vapaapäivänämme tarjouslistalta. Mies totesi: ”Minun vaimoani ei halvalla syötetä”. Koko muu viikkohan syötiin halvalla.

 

 

 

Mummo matkabloggaa Cyprus

Kypros 7. päivä/TSS Kampaajalla kauniiksi – Kyrenia, Kypros

Näin valkenee reissumme viimeinen päivä. Ohjelmalehtisessä kerrotaan

”7. päivä: Kyrenia

Tänään on paljon aikaa rentoutua ja tehdä uusia löytöjä. Toiset rentoutuvat uima-altaalla, kävelevät rannalla tai käyvät perinteisessä höyrysaunassa. Toiset tutustuvat puolestaan omatoimisesti ympäristön luonnon ja kulttuurin aarteisiin: mm. Gecitköyn pato ja antiikin kaupunki Soli ovat tutustumisen arvoisia. Myös vaikuttava Mamasin kirkko ja sen upeat freskot ihastuttavat teitä varmasti.”

Kirkot ja kappelit saivat jäädä. Minä tutustuin paikalliseen kampaamoon. Olin nähnyt sellaisen kylällä ja ikkunassa olevat purnukat olivat kansainvälisiä brändejä. Aamulla kävin tilaamassa ajan. Sitten uimaan mereen ja höyrysaunaan. Iltapäivällä viimeiseksi kampaamoon. Siinä välissä ehdin katsoa ilmojen ilottelua. Aivan valtava ukonilma yllättäen.

Denizkizi -hotelli

Pidin Denizkizi -hotellista enemmän kuin alkumatkan hotellista. Siitäkin huolimatta, että aamiainen oli vaatimattomampi kuin edellisessä. Hissi aiheutti porua, erityisesti niillä joilla oli vaikeuksia jalkojen kanssa.

Vaikka Denizkizi ei ole esitteen lupaamaa neljää saati viittä tähteä nähnytkään, on tämä kuitenkin kivempi hotelli. Lähellä on edes vähän paikallisasutusta ja jonkinlainen kylä. Ei ole portteja ja eristettynä muusta maailmasta.

Kylän vilkasliikenteisen tien varrelta löytyy supermarket, muutamia kauppoja, apteekki ja baareja. Englantilaisten suosimassa lähibaarissa saa eurolla oluen.

Hieman etäämpänä on leipomokahvila, josta saa kasvispizzaa.

”Ei sisällä lihaa.”

”Mitä nuo punaiset ovat”, kysyn.

Myyjä vastaa ”makkaraa”. Mites se olikaan? Suomalaisten suosikkikasvis on HK blöö, sininen lenkki.

Täällä on talvi ja siksi uima-allasta ei saa käyttää. Sitä täytetään parhaillaan. Mutta meressä kävin. Hieman vilpoistahan se oli, ja yksinäistä.

Sauna ja kuntosali on. Aika rupusia.

Mummo matkabloggaa Cyprus

Denizkizi -hotellin porraskäytävä . Sitä tuli usein katseltua, hissi kun oli oikukas.

 

Mummo matkabloggaa Cyprus

Merenranta ja allas houkuttivat. Altaaseen ei saanut mennä. Mereen siis, kylmää oli. Dinizkizi-hotelli. Kyrenia, Kypros

Mummo matkabloggaa Cyprus

Paikallisasustust lähellä Dinizkizi-hotellia. Kyrenia, Kypros

 

Mummo matkabloggaa Cyprus

Kantakapakkamme lähellä Dinizkizi-hotellia oli vielä osittain remontin kourissa. Kyrenia, Kypros

 

Mummo matkabloggaa Cyprus

Kantakapakkamme omistaja kerää kameroita. Pubi lähellä Dinizkizi-hotellia, Kyrenia, Kypros.

Mummo matkabloggaa Cyprus

Possunlihan jakelumyymälä löytyy vaikka muslimivaltiossa olemmekin. The Pork Shop lähellä Dinizkizi-hotellia. Kyrenia, Kypros

Mummo matkabloggaa Cyprus

Tähän kampaamoon astelin. Gulcan Dem lähellä Dinizkizi-hotellia. Kyrenia, Kypros

Mummo matkabloggaa Cyprus

Malleja katastan. Kampaamo Gulcan Dem lähellä Dinizkizi-hotellia. Kyrenia, Kypros

Mummo matkabloggaa Cyprus

Tästä alkaa kaunistuminen. Kampaamo Gulcan Dem lähellä Dinizkizi-hotellia. Kyrenia, Kypros

Mummo matkabloggaa Cyprus

Ei paha, vai mitä? Kampaamo Gulcan Dem lähellä Dinizkizi-hotellia. Kyrenia, Kypros

Paluulento Ercan – Antalya – Helsinki

Illalla Jan kertoo mitä tuleman pitää. Hän on tilannut meille herätyksen aamutunneille. Hieman ennen kolmea aamuyöstä on lähtö kentälle.

Mummo matkabloggaa Cyprus

Vaatii aikamoista rohkeutta oppaalta kertoa, että TSS:n lento lähtee törkeän aikaisin. Opas Jan uskaltautuu kuitenkin. En kylläkään tiedä mikä tuo Larnaka on, sillä paluulento lähti klo 6 Ercanin kentältä.

Aina oppii lisää – bidee löytyi

Maailmalla matkatessani ihmettelen usein bideen puuttumista. Sitä ei tahdo löytää Suomen rajojen ulkopuolelta mistään. Harvoint tulee kyselleeksi. En tiedä miten Iranissa sain urkituksi käytännön. Naisilla oli laukussa letkunpätkä, jonka he sitten kiinnittivät jalanjälkialtaan vieressä olevaan hanaan. Näitä jalanjälkiä ja hanoja tapasin täällä Kyproksellakin.

Täällä Kyproksella Dinizkizi-hotellin vessassa oli bidee, jonka huomasin avustettuna vasta viimeisinä päivinä. Seinässä wc-pöntön läheisyydessä on vesihana. Kun avaa sen, sisäpuolelta pöntön takaseinästä suihkuaa vettä sinne minne pitääkin.

Mummo matkabloggaa Cyprus

Tätä en olisi ymmärtänyt ellei yksi matkaseurueestamme asuisi Kreikassa. Tästä avataan bidee.

 

Mummo matkabloggaa Cyprus

Bidee suihkuttaa istuimen takaosassa olevasta reiästä.

Mummo matkabloggaa Cyprus

Kypros 6. päivä/TSS – Lorvimista Kyreniassa

”6. päivä: Kyrenian satamakaupunki, linnoitus & laivamuseo

Nautimme rauhassa aamiaisen ja lähdemme sitten Kyrenian vanhaan satamaan. Siellä valkoiset veneet keinuvat hiljalleen turkoosinvärisillä laineilla. Kävelemme satamassa kävelykatua pitkin linnoitukselle (sisältää sisäänpääsymaksun), kaupungin maamerkille. Sen vaikuttavat muurit kohoavat edessämme 21 metrin korkeuteen. Ne toimivat menneinä aikoina suojana vihollisia vastaan ja vankilana. Linnoituksen lähellä on vanha laivanhylky vuodelta 300 eKr, joka nostettiin 1969. Nykyisessä museossa (sisältää sisäänpääsymaksun) ihmettelemme antiikin ajalta peräisin olevan laivan hyvinsäilyneitä alkuperäisiä osia. Suuri käsityöperinne vie meidät seuraavaksi koru- ja nahkaliikkeeseen. Saatte tietoa käsinvalmistuksesta ja sen ohella teillä on myös tilaisuus ostaa henkilökohtainen matkamuisto.”

Eilinen päiväohjelma oli tappaa minut, sillä kauppoja oli monta peräjälkeen. Oppaamme Jan oli vaihtanut ohjelman järjestystä ja tiivistänyt kaksi päivää yhteen päivään ilmeisesti siksi, että sai mahtumaan yhden maksullisen retken mukaan ohjelmaan.

Kävimme eilen jo linnoituksessa ja museossa, mutta emme satamassa.

En halunnut – eikä myöskään matkaseurueeni – enää millekkään järjestetylle retkelle.  Sen sijaan nautin ajatuksesta, että saan vain lorvia Kyreniassa. Siinä mielessä päiväohjelman ensimmäinen lause piti täsmälleen paikkansa. Nautimme siis pitkään aamiaisesta. Siirryimme terassille miettimään käytännön toimia ja lähdimme sitten puolenpäivän tietämillä tilataksilla Kyreniaan. Mukaan lähti entinen rauhanturvaaja vaimoineen. Hän oli eräänlaisella muistelumatkalla Kyproksella.

Taksinkuljettaja manaili rakentamista matkalla hotellistamme Kyrenian keskustaan.

”Rakennetaan aivan liikaa. Kolme kerrosta on ihan ok, mutta joissain on jopa seitsemän.”

Totta, siellä täällä rakennetaan jos jonkinlaista pytinkiä. Korkeitakin.

Mummo matkabloggaa Cyprus

Taksinkuljettajalla on täälläkin mielipiteitä. Kyrenia. Kypros

Mummo matkabloggaa Cyprus

Ensi töiksemme valitsimme kalaravintolan. Taatusti tuoretta, tähän tullaan. Kyrenia, Kypros

 

Mummo matkabloggaa Cyprus

Turkin ja Kyproksen liput liehuvat Kyrenian satamassa.

Mummo matkabloggaa Cyprus

Mistähän mies haaveilee, Kyrenia, Kypros

Mummo matkabloggaa Cyprus

Kyrenian aallonmurtalla nautitaan kävelystä.

 

Mummo matkabloggaa Cyprus

Pikkupojat laiturin nokassa katselevat Kyreniaa.

 

Mummo matkabloggaa Cyprus

Tähän sorruin ostospaastoni aikana, mutta tarpeeseen tuli. Entinen oli jo vuosikymmenten reissuissa rähjääntynyt. Kuva hotellimme ikkunasta, Kyrenia

Mummo matkabloggaa Cyprus

Kypros 5. päivä/ TSS – Shop till you drop

Sitten  katsomaan mitä keskiviikko tuo tullessaan. Tässä matkaesitteen kuvaus.

”5. päivä: Bellapaisin luostari & pienoismallipuisto

Ajamme mahtavan Pentadaktylos-vuoriston halki jopa 700 metrin korkeudella Bellapaisiin. Maalauksellisen vuoristokylän kohokohta on Bellapaisin luostari (sisältää sisäänpääsymaksun): goottilaisen rakennustaiteen ihme, joka on rakennettu ristiritarien avulla. 1200-luvulla lukuisat kristityt vaelsivat luostariin, koska siellä säilytettiin silloin ilmeisesti pyhän ristin palasta. Nautimme upeasta panoraamanäkymästä Kyrenian satamakaupunkiin. Tämä hieno näköala innoitti kirjailija Lawrence Durrellin kuuluisaan teokseen „Katkerat sitruunat“ (Bitter lemons).Seuraavaksi jatkamme pienoismallipuistoon (sisältää sisäänpääsymaksun) ja iloitsemme nähdessämme koko saaren 15 tärkeintä nähtävyyttä pienoiskoossa. (n. 10 km)”

Jos luit eilisen päivityksen, tiedät että olimme jo eilen pienoismalleja katsomassa. Ohjelma on vaihtunut alkuperäisestä. Oppaamme Jan teki pyynnöstämme ajan tasalla olevan ohjelman. Korosti vielä lappusen antaessaan tehneensä sen vapaa-ajallaan. Välillä ovat outoja nämä kuviot. Ilmeisesti jossain päin maailmankaikkeutta tehdään ohjelma (tai useita), jotka jaetaan TSS:n kiertomatkalaisille. Opas sitten yrittää noudattaa niitä parhaansa mukaan. Toissapäivänähän kävi ilmi, että ohjelmia oli useita. Missään niistä ei ollut lähtöaikoja ja -paikkoja ja siitä seurasi lukuisia kysymyksiä. Jotkut eivät ymmärtäneet, toiset taas eivät muistaneet mitä sovittiin.

No, tänään keskiviikkona istumme luultavasti kaikki bussissa ja matkaamme esitteessä luvatuissa vuoristomaisemissa.   Turkin valtion perustajan, Kemal Atatürkin patsas seisoo kukkulan laella Turkin ja Kyproksen lippujen välissä. Toisen vuoren seinämässä näkyvä ”Komando”  kertoo erikoisarmeijan leiristä.

Mummo matkabloggaa Cyprus

Kemal Atatürk siellä tepastelee, Kypros

 

Mummo matkabloggaa, Cyprus

Viiden sormen vuori. Kypros

Bellapaisin luostari

Bellapais sijaitsee Pentadáktylos-vuoren rinteellä sitrusviljelmien keskellä.  Näissä maisemissa englantilainen Lawrence Durrell kirjoitti kirjan Katkerat sitruunat, joka kuvaa 1950-luvun keskivaiheiden tapahtumia Kyproksella.  Se on jo lukulistalla ja luettuani laitan sen myös matkakirjavinkkeihin.

Itse Bellapaisin luostari on 1200-luvulta.

Mummo matkabloggaa Cyprus

Merinäköala tottakai, Bellapaisin luostari, Kypros

 

Mummo matkabloggaa Cyprus

Vuorten kupeessa makaavan Bellapaisin luostarin puutarha.

Nahkaa ja timantteja tarjolla

Mummo matkabloggaa Cyprus

Bussilastillinen suomalaisia menossa shoppaamaan. Kypros

Kun lähestymme Kyrenian vapaakauppa-aluetta oppaamme Jan innostaa bussissa tuttuun tapaan. Ostakaa! Ostakaa!

”Paikalliselle eurokin on parempi kuin nolla euroa.”

Alueen myymälät eivät maksa veroja.

”Edullisen hintatason lisäksi säästätte 24 % , koska ei tarvitse maksaa arvonlisäveroa.”

Jan kertoo, että islaminuskoisissa maissa paaston, ramadanin jälkeen vietetään niin sanottua sokerijuhlaa kolmen päivän ajan. Juhlaan satsataan paljon, kaikki omien varojensa mukaan. Lammas teurastetaan. Siitä kuuluu antaa kolmannes naapureille, kolmannes sukulaisille ja kolmannes köyhille. Nahat annetaan moskeijalle, joka myy ne teollisuudelle.

Teollisuus tekee vuorostaan nahoista laukkuja, takkeja, kukkaroita, vaikka mitä. Niitä sitten myydään matkailijoille, toki myös paikallisille. Kyproksen erikoisuus on verottomuus ja tullittomuus, jolla houkutellaan matkailjoita ostoskarkeloihin. Säästökalkyylit esitellään vakuuttavien prosenttien valaisemina heti kun busseista saadaan ohjattua turistilaumat karkelokeskuksiin sisään.

Tässä olemme jo tukevasti sisällä nahkakaupan auditoriossa. Ensin myyntipuhe, motivointiprosentit, mannekiininäytös ja sitten myymälään.

Mummo matkabloggaa Cyprus

Kyrenia, nahkakaupan komistus.

Nahkakaupassa kiinnostavan näköiset takit maksavat törkeän paljon. Takki, jota kaveri katseli, maksoi 1850 euroa. Olihan se hienoa, ohutta nahkaa. Varmaan laatu kohdallaan. Mutta milloin ostaisin lähes kahdella tonnilla nahkatakin tai ylipäätään minkään senhintaisen takin. Tietysti olen tietoinen, että tinkiä pitäisi.

Myöhemmin kysyin nuorelta parilta, joka katseli samaa nahkatakkia kuin matkakumppanini, mihin asti pääsivät tinkiessään. Takin olisi saanut 550 eurolla. Eli tinkiä täytyy enemmän kuin kehtaa.

Tässä yhteydessä täytyy taas muistaa tinkiketti eli tinkimisen etiketti. Jos tarjoat tavarasta vaikkapa satasen ja myyjä lopulta lupautuu myymään sen satasella, osta se. Vaikka tinkiminen on jonkinlainen outo ostoksiin kuuluva viihdyke, myyjät tekevät kuitenkin työtä. Heidän tulee elää saamillaan tuloilla. Usein vielä elättää tinkimiskulttuurin maissa suuren joukon laajennettua perhettä, sukulaisiaan.

 

 

Mummo matkabloggaa Cyprus

Aitoja ovat! Kyrenia, Kypros

Korukaupassa minulta kysyttiin, voivatko auttaa. Pyysin tuolin. Istahdin sitten odottelemaan, että porukka saa ostettua timanttinsa, mitä muutakaan olisin tehnyt kun olen seitsemän viikon ostospaastolla. Käsittelin kuvia kännykällä. Aina vähän väliä joku yritti saada esittelyhuoneeseen, mutta ymmärsivät sitten ostos-ramadanin viettoni. Kukaan ei ollut kuullutkaan aiemmin 🙂  Eipä tästä ortodoksisen kalenterin mukaan käynnistyvästä ostospaastosta ole kovin moni tietoinen Suomessakaan. Saatan jopa olla itse keksinyt sen. Niin  tai näin, uskontojen – oli ne sitten mitä sorttia tahansa – omituisuudet yleensä hyväksytään sen enempää kyselemättä.

Jan-opas kertoo Kyproksella kultaan luotetaan enemmän kuin pankkitiliin. Paikalliset naiset viettävät kerran kuukaudessa kultajuhlaa. Ystävättäret tuovat juhlaa emännöivälle pienen kultahipun. Vuoro kiertää. Jos vaikka kaksikymmentä on ystäväringissä, jokaiselle lankeaa emännöinti joka 20. kuukausi.

Mummo matkabloggaa Cyprus

Kyllä tällä pitäisi lompakon nyörit löystyä. Kypros

Kävimme peräjälkeen koru- ja nahkamyymälöissä. Kumpaankin meidät suorastaan suljettiin. Vaikka sieltä olisi päässytkin ulos, ei lähettyvillä olisi ollut mitään. Minua, ostosramadanin viettäjää ei saatu myyntikoppeihin, mutta ne jotka sinne vahingossa antoivat itsensä johdattaa, kokivat tilanteen ahdistavaksi.

Ristiriitainen tunne siitä, että halpamatkallaan hyväksikäyttää jotakin tahoa, saa monet ostamaan vaikkei tarvitsisi. Oli joukossa toki muutamia shopholicejakin, kuten eräs Barbieksi ristimämme nainen. Hän erottautui jo tulomatkalla värikkäisiin, tiukkoihin asuihin sonnustautuneena.  Hän kertoi vuolaasti ostoksistaan. Eilen tarttui mukaan matto, joka  toimitetaan kuriirilla kotiin.  Korukaupassa hänen perässä luottokortin kanssa vaelteleva miehensä huokaili suureen ääneen, että vaimo taas on hunnigolla, hankkimassa jalokiviä. Eikä aikaakaan kun taas kävi uusi käsky. Sillä kertaa silkkihuiveja maksamaan.

Tähän TSS:n konseptiin kuuluu kosolti näitä ostosvisiittejä. Halpa hinta matkailijalle, jonka vuoksi hänen odotetaan boostaavan paikallista elinkeinoa kuluttamalla paikan päällä. Mielelläni niin tekisinkin, jos tarjolla olisi jotain palveluja. Tavara ei kiinnosta. Se lakkasi kiinnostamasta jo reilut viisi vuotta sitten, kun  valmistauduimme putkiremppaan ja  pakkasin kolmenkymmenen asumisvuoden jälkeen kämppää laatikoihin.

Kyreniaan tai Girneen, miten vain

Matka jatkuu Kyreniaan. Siellä yövymme seuraavaksi.

Kaupungin toinen nimi on Girne.  Kaduilla näkyy punarekkarisia autoja. Ne ovat kuulemma vuokra-autoja. Takseja huristelee siellä täällä. Kyprokselle tullaan manner-Turkista huvittelemaan, sillä täällä on halvempaa. Kyproksella ei ole esimerkiksi alkoholiveroa, Turkissa on. Kummajaisuuksiin kuuluu, että  paikallinen viina, raki valmistetaan Turkissa, mutta on paljon halvempaa täällä Kyproksella. Kasinoja löytyy kaikkialta. En ole juuri sellaista hotellia nähnyt, jossa ei kyljessä tai välittömässä läheisyydessä olisi kasinoa.

 

Mummo matkabloggaa Cyprus

Kyrenian satama-allas, Kypros

 

Mummo matkabloggaa Cyprus

Näkymä Kyrenian linnasta aallonmurtajalle, Kypros

 

Mummo matkabloggaa Cyprus

Kyrenian linnan haaksirikkomuseo: maailman vanhin purjehduslaivan hylky. Arvioidaan rakennetun 300-luvulla ennen ajanlaskun alkua.

 

Mummo matkabloggaa Cyprus

Merimuseo, Kyrenia, Kypros

 

 

 

Mummo matkabloggaa, Cyprus

Kypros 4. päivä/TSS – Famagusta, Pienoismallipuisto

Tänään tällaista matkaesitteen mukaan

”4. päivä: Antiikin Salamis, Pyhän Barnabaan luostari & Pyhän Nikolaoksen katedraali

Aivan uskomatonta, mitä kaikkea tänään on tulossa: Ensinnäkin kiehtova antiikin kaupunki Salamis (sisältää sisäänpääsymaksun), missä roomalaiset muinoin hallitsivat. Kävelemme kymnaasin, foorumin ja kylpylän historiallisten raunioiden ohi. Jatkamme apostolin, marttyyrin ja Kyproksen kansallispyhimyksenä palvotun Pyhän Barnabaan luostariin. Tämänpäiväisen tutkimusmatkamme seuraava kohokohta: komea Pyhän Nikolaoksen katedraali (sisältää sisäänpääsymaksun), jota nimitetään nykyään Lala Mustafa Pasha-moskeijaksi.Sen jälkeen tutustumme perinteisessä mattokutomossa vuosisatoja vanhaan käsityöhön, mattojen valmistukseen. Tulette ihastumaan käsinsolmittujen mattojen monimuotoisuuteen, valmistustapaan ja väriloistoon.”

Tässä kohtaa menin minäkin sekaisin. Mielestäni olin jo kertaalleen Barnabaan luostarissa. Ehkä myös Nikolaoksen katedraalissa. Näitä pyhättöjä on niin monta, etten enää erota niitä toisistaan.

Bussissa kohistiin. Yksi ei halunnut kuulla matkanjärjestäjäesittelyä, toinen kyseli ohjelmaa, kolmas jotain yksityiskohtaa jo ties monetta kertaa.

Kävi ilmi, että Jan-opas oli muuttanut ohjelmaa. Joku bussin perällä muistutti vielä kertaalleen siitä, että opas ei ollut maininnut Nikosian reissulle tarvittavan passia mukaan. Kapinahenkeä. Jan lupasi päivittää ohjelman ja jakaa sen kirjallisena.

Mattokaupassa kävimme. Ei saanut kuvata. Mutta kernaasti ostaa.

Noudatan ortodoksisen kalenterin mukaista paastoa, hieman päivitettynä tosin. Olen ostospaastolla eli en salli itseni ostavan mitään mistä jää jälki maailmaan. Syödä, juoda ja palveluita saa käyttää mielin määrin. Matot saivat olla. Ne saivat olla jo muutenkin. Yritin selvitä yhdellä vatsatautipillerillä kahden sijaan, mikä kostautui. Toisaalta mattokauppiaat jättivät rauhaan, sillä vietin mattokauppoihin varatun tunnin vessassa.

Famagusta – Varoshan aavekaupunki

Noin 43 000 asukkaan yliopistokaupunki Famagusta koostuu modernista ja vanhasta osasta.

Famagustan eteläpuolella sijaitseva Varosha oli vielä 1970-luvun alussa matkailijoiden ja jopa jetsetpiirien suosiossa oleva lomanviettopaikka.  Nykyään Varosha näyttää lähinnä aavekaupungilta. Varosha autioitui 1974 ja nykyään se on Turkin armejan hallussa. Kävimme alueella, mutta siellä ei saanut kuvata. En edes yrittänyt. Katselin vain ihmeissäni aiemmin hotellina toiminutta rakennusta, josta ihmiset olivat paenneet henkensä kaupalla vuonna 1974.  Siellä ei ole remontoitu vuosikymmeniin.  Nyt se näytti talon luurangolta ammottavine ikkuna-aukkoineen.

Famagustassa  kuvattiin nykyisen Arkin Palm Beach -hotellin (entinen Contantia) alueella Exodus-elokuva. Vuonna 1960 ensi-iltansa saanut elokuva perustuu Leon Urisin samannimiseen romaaniin, jossa laivan juutalaiset päättävät ruveta nälkälakkoon Famagustan satamassa.

Mummo matkabloggaa, Cyprus

Famagustan kaupunki häämöttää.

Mummo matkabloggaa, Cyprus

Famagustan raiteillä ei ollut tungosta. Taitaa olla vielä talvi.

Mummo matkabloggaa, Cyprus

Famagustan kahvilatarjontaa. Leivonnaiset olivat kuulemma herkullisia.

Mummo matkabloggaa, Cyprus

Ollessaan maanpaossa kansalliskirjailija Namik Kemal asui tässä talossa kolmisen vuotta.

Feikkitavaraa

Pohjois-Kyprosta ei ole tunnustanut muu maa kuin Turkki. Se on siis kansakuntien ulkopuolella. Suoria lentoja Ercanin -kentälle ei ole, siksi mekin käväsimme maassa manner-Turkissa. Pohjois-Kypros ei myöskään voi käydä itsenäisesti ulkomaankauppaa. Kaikki tapahtuu Turkin kautta. Turkkilaista tavaraa ja feikkituotteita eli tuotemerkkien väärennöksiä myydään kaikkialla ja vieläpä rinta rottingilla, ainakin näennäisesti.

Katso mitä Suomen tulli sanoo tuoteväärennösten tuonnista matkalta.  Lisätietoa tästä linkistä

 

Mummo matkabloggaa, Cyprus

Feikkitavaraa myydään rinta rottingilla. Tässä kuvassa olevat käsilaukut: ystävättäreni aito ja myymälän feikki. Eron huomaa laadussa, se on sormiin tuntuva. Feikkien maahantuonti ansaintamielessä on lainvastaista. Yksityiseen käyttöön…no joo, moraalitonta. Eettisesti väärin.

Pienoismallipuisto

Mummo matkabloggaa, Cyprus

Pienoismallipuistossa näkee 15 Kyproksen tärkeintä  nähtävyyttä.

 

Mummo matkabloggaa, Cyprus

Pienoismallipuiston nähtävyyksiä. Tätä mennään katsomaan varmaan vielä.

 

Kypros 3. päivä/TSS- Katson autiota hiekkarantaa – Golden beach

Tällaista on luvassa tänään

”3. päivä: Golden Beach, Pyhän Andreaksen luostari & Agios Afksentioksen kirkko

Tänään lähdemme panoraama-ajelulle PohjoisKyproksen koskemattomaan osaan Karpasian suuntaan. Ajamme ensin maalauksellisen Dipkarpazin kalastajakylän ohi ja jatkamme edelleen kiehtovaan Pyhän Andreaan luostariin (sisältää sisäänpääsyn). Se on omistettu apostoli Andreakselle ja sitä pidetään yhtenä saaren tärkeimmistä pyhiinvaelluskohteista. Saavumme sen jälkeen Golden Beachille, Kyproksen kauneimmalle rannalle. Hyvällä onnella näemme täällä kävellessämme rannalla merikilpikonnien (Caretta caretta) jälkiä hiekassa. Lopuksi tutustumme vaikuttavaan Agios  Afksentioksen kirkkoon (sisältää sisäänpääsyn), joka on entisöity EU:n kulttuuriprojektin puitteissa. Ecofarmillla Büyükkonokissa ”

Matkalla Karpaasian niemimaalle merikilpikonnan jälkiä bongaamaan Pohjois-Kyproksen ensimmäisen presidentin, Rauf Denktasin työtalo vilahtaa bussin ikkunasta. Asunto oli toisaalla, työtila avauskuvan talossa. Aika vaatimaton, mutta onpa komea puu talon edessä.

Mummo matkabloggaa, Cyprus

Pohjois-Kyproksen ensimmäisen presidentin, Rauf Denktasin työtalo.

Maisemat vilahtelivat ja maalaukselliset kalastajakylät jäivät kuvaamatta. Samoin keltaiset päivänkakkarat, rypsiä muistuttavat kukat, jotka kukkivat joka puolella. Aivan ihania maisemia! Keltainen väri antaa voimia.

Käväisimme kylässä, jossa asuu kreikkalaisia ja turkkilaisia vieri vieren. Kyläläiset ovat kääntäneet saaren kahtiajakautumisen matkailutuotteeksi.

”Voit tilata toisessa kahvilassa turkkilaisen kahvin ja viereisessä kreikkalaisen”, Jan-opas kertoo ja virnistää.

”Mutta todennäköisesti saat samaa kahvia riippumatta siitä mitä pyydät”.

Mummo matkabloggaa, Cyprus

Apostoli Andreaan luostari, Kypros

Mummo matkabloggaa, Cyprus

Apostoli Andreaan luostarin  seinästä kohoaa rakkaus, Kypros

Mummo matkabloggaa, Cyprus

Apostoli Andreaan luostarin pyhää vettä käydään juomassa. Kypros

Mummo matkabloggaa, Cyprus

Apostoli Andreaan luostarin pyhää vettä käydään juomassa paikan päällä mutta sitä voi ostaa kotiinviemisiksi kahdella eurolla/ pullo. Kypros

Golden Beach

”Missä täällä yövytään”, ihmettelee kanssamatkustaja, kun ihailemme koskemattomalta vaikuttavaa rantamaisemaa ylhäällä näköalatasanteella. Hän oli ilmeisesti odottanut näkevänsä Välimeren aurinkorannikojen kaltaisia hotellikolosseja.  Pytingin pytinkiä ei näy.  Olemm Karpasian niemimaan kansallispuiston  alueella.

Carretta carrettat jäivät näkemättä. Ei edes jälkiä hiekassa. Merikilpikonnien bongaamiseen olisi vaadittu varmaan vähän enemmän aikaa. Taisi jokunen nopealiikkeinen käydä uimassa.  Yleensä käyn, mutta nyt en uskaltautunut, kun tuo vatsatauti on riivannut. Toinen päivä jo menossa. Onneksi on vielä ecuadorilaisia troppeja jäljellä. TSS:n matkalippujen mukana tulleessa Tietoja matkasta – tiedotteessa kyllä esiteltiin nyrkkisääntö: ”Älkää syökö mitään, mitä ei voi keittää tai kuoria. Söin runsain mitoin salaattia ensimmäisenä iltana ja se oli näköjään siinä. Vesi tietenkin pullotettuna, mutta sehän on selvää ja järjestyksessä.

Mummo matkabloggaa Karpas, Cyprus

Karpasian niemimaan luonnonsuojelualue.

Mummo matkabloggaa, Cyprus Golden Beach

Golden Beach, Karpasian niemimaa – saaren kuulemma upein hiekkaranta.

Mummo matkabloggaa, Cyprus

Karpasian aasi. Ei muuten väisty autoa, eikä edes bussia ennenkuin saa porkkanan.

 

Kypros 2. päivä/TSS – Nikosia, jaettu pääkaupunki

Näin sujuu matkaesitteen mukaan 2. päivä:

”Nikosia – pääkaupunki kahden maailman välissä

Tervetuloa Nikosian rauhallisten kujien labyrinttiin – Euroopan viimeiseen jaettuun pääkaupunkiin. Tutustumme ensin kaupungin pohjoisosaan. Käymme mm. ottomaanien karavaaniseraljissa (sisältää sisäänpääsymaksun), tutustumme sen komeaan sisäpihaan ja nautimme itämaisesta ilmapiiristä. Vaikuttava Selimin moskeija (sisältää sisäänpääsymaksun) on kaupungin suurin rakennus ja gotiikan mestariteos 1300-luvulta. Jatkamme jalkaisin „rajan“, ns. Vihreän linjan yli kaupungin eteläosaan. Siellä teillä on riittävästi aikaa tutustumiseen omatoimisesti. Sukeltakaa maalauksellisten kujien vilinään ja kävelkää Venetsialaista muuria seuraten. (n. 60 km)”

Toisena matkapäivänä kävimme  tutustumassa  Nikosiaan, jaettuun pääkaupunkiin mutta ensin käväisemme pikaisesti Barnabasin luostarissa  ja  Salamisin kaupungin raunioilla, jossa vietimme aika tovin. Niitä ei  ollut päiväohjelmassa. Kävi ilmi, että ohjelmia on useita. Osa porukasta ei älynnyt ottaa passia mukaan, eikä siis päässyt rajan yli kreikkalaisten puolelle Nikosiaa. Siitä nousi älämöly.

Opimme muutaman sanan turkkia bussissa aamupäivän aikana.

”i” on hyvä

”im”  tarkoittaa että hyvin menee

Hyvä veto oppaalta. Kielteisiä ei opetettu. Miltä se nyt kuulostaisi, jos opas kysyisi päivän päätteeksi, minkälainen päivä oli ja porukka vastaisi jotain muuta kuin ”i”.

Saint Barnabasin luostari

Barnabasin luostari, Kypros

Saint Barnabasin kirkon ikonostaasi.

Saint Barnabas, Kypros

Apostoli Barnabasin hautapaikka. Saint Barnabas luostarilta näkymä apostolin haudalle.

Saint Barnabas, Kypros

Pirina leipoo pannukakkuja Saint Barnabasin luostarin pihalla.

Salamisin kaupungin rauniot

Kypros Salamis Antiikin aikainen kaupunki I

Kypros, Salamis – Antiikin aikainen kaupunki. Tällä areenalla Matti Seppänen Lahdesta esitti serenadin ”Uinahda sä vieno laulaeissain vain”.  Hieno hetki.

Salamis, Kypros, kissa

Salamisin raunioilla asustaa kissa.

Nikosia

Nikosiassa on monelle liian kuumaa kesäisin. Paikalliset siirtyvät mielellään Kyreniaan, jossa on ranta lähellä. Meidän reissumme aikaan ilma oli mitä ihanin. Juuri sopiva liikkumista ajatellen.

Mummo matkabloggaa Cypros

Nikosian kahden eri osan välillä ei eksy kun seuraa tätä sinistä viivaa.

Mummo matkabloggaa, Cypros

Kissatkin haluavat osuutensa – Nikosia

Mumo matkabloggaa, Nicosia Cyprus

Maukasta välipalaa, Nikosia

 

 

Mummo matkabloggaa, Cyprus

Oma huivi kannattaa ottaa mukaan Kyproksen moskeijoihin. Pää tulee peittää, omalla tai lainahuivilla. Lainahuivista kanssamatkustajiat epäilivät saaneensa kirppuja tai muuta kutisevaa.

Kypros Salamis Bay Resort Hotel

Kypros 1. päivä/ TSS – Luvassa ystävällisiä oppaita ja mukavuuksia

Tähän näkymään oli tyytyminen ensimmäisenä lomapäivänä. Saavuimme pimeän aikaan. Hätäisesti ehdimme illallisellle. Kypros Salamis Bay Resort Hotel

Tulin ostaneeksi Kyproksen kiertomatkan TSS:ltä. Pitkä tarina. Oikeastaan toimin sairauslomasijaisena, kun kaveri liukastui ja päätyi hoitamaan lonkkaansa kotikonnuilla. Matkaan lähti mukava viiden naisen porukka, opiskelukavereita kahdenkymmenen vuoden takaa. Olemme tehneet yhdessä monenlaista kivaa vuosien varrella, joskus lyhyemmällä joskus pidemmällä varoitusajalla. Tämä reissu tilattiin jo viime elokuussa. Silloin en pystynyt sitoutumaan, työni kun heittää milloin mihinkin puuhaan lomia kyselemättä.

Näin matkamme 1. päivä sujuu esitetekstin mukaan:
”Saavumme saaren pohjoisosassa sijaitsevaan Ercaniin. Ystävälliset ja pätevät, suomea tai englantia puhuvat matkaoppaamme (saatavuuden mukaan) ovat meitä vastassa lentokentällä ja ohjaavat meidät moderniin turistibussiimme. Kuljetus mukavuuksin varustettuun hotelliimme Famagustan seudulla, missä vietämme kolme ensimmäistä yötä. Meitä tervehditään virkistävällä tervetuliaisjuomalla. (n. 50 km)”.

Kyllä, kuljettajamme Meti ja opas Jan olivat mukavia. Hetimmiten kuitenkin kävi ilmi, että suomen kieltä olisi tarvittu. Osa porukasta putosi kärryiltä puutteellisen englannin kielen vuoksi. Minäkin putosin, mutta eri syystä. Ajatukseni lähtivät harhailemaan toistojen ja verkkaan valuvien sanojen välillä. Myöhemmin onneksi totuin oppaan tapaan puhua.

Härdelli kentällä oli valtava, kun koneellinen suomalaisia (laskujemme mukaan lähes kolmesataa) purkautui odottaviin busseihin. Niitä näytti olevan ainakin neljä.

Hieno oivallus matkanjärjestäjältä. Bussin istuimella odotti vesipullo. Tiiseri, jonka jälkeen seurasi tarjous.Vitosella sai ostaa koko viikoksi veden.  Sitä sai ottaa bussin jääkaapeista ja jopa viedä hotellihuoneeseen. Tässä säästyi monta askelta. Pulloveden varassa olo on yksi rasittavimmista asioista reissuilla.

Kun vesisysteemi oli selvitetty ja lennon jälkeinen jano sammutettu, siirryttiin viinarannekkeisiin. Retkueemme oli etukäteen tilannut ruokapaketin eli puolihoito kuului koko viikon ajan. Viinaranneke maksoi 12 euroa päivältä ja sillä sai juoda vaikka nuppinsa turvoksiin.

Ruokapaketti osoittautui hyväksi vaihtoehdoksi, sillä hotelli sijaitsi huitsinnevadassa. Lähellä ei olisi ollut mitään muuta kuin toisia lomakeskuksia. Lähin paikallisten kylä oli Iskele, joka tarkoittaa suomeksi käännettynä koiratarhaa. Sekään ei ollut kävelymatkan päässä.

Ensimmäisellä illallisella huomasin jo, että täällä ei niin paljoa erotella lihoja ja vihanneksia. Kun kysyin kokilta lihatonta vaihtoehtoa, hän tutki patojaan ja näytti sormillaan pienen pientä osumaa: ”Tässä on vain ihan pikkuisen lihaa”.

Tuboria tarjosivat oluena. Ehkä se oli lisenssillä paikallisesti valmistettua. Niin ainakin toivon. Nämä all-inclusive paikat epäilyttävät minua. Paljonko jää paikallisille tuloja. En tiedä puhuttiinko samasta asiasta, kun yritin respasta ottaa selville omistussuhteita, mutta italialaiseen omistukseen viittasivat.

Pitkä päivä vei ajoissa tutusemaan.

Kypros – näihin kirjoihin tutustun ennen matkaa

Pitkä hiljaisuus blogissa johtuu siitä, etten ole mielelläni istunut viime aikoina. Sen mikä on ollut pakko, senkin tuolinreunalla toisella kankulla tasapainoillen. Eikö pidä sattua! Sijaistan Kyproksen reissun varannutta kaveria, joka joutui perumaan matkan kaaduttuaan. Nyt minä sitten kaaduin. Ehdin jo kyselemään matkanjärjestäjältä, päätyykö se yksin jäävä huonekaveri uudestaan siihen tilanteeseen, että joutuu maksamaan yhdenhengen lisän. Kyllä joutuu.

Onneksi kuitenkin vammat ovat vain kipeitä paikkoja ja kirjavia kylkiä. Ne paranevat hyvää vauhtia. Jotain hyvää! Olen maatessani lukenut roppakaupalla kirjoja.

Tässä välissä matkanjärjestäjä on muistanut meitä viittä reissunaista Kypros-tietopaketilla. Mukana oli myös lentoliput, mutta ei kuitenkaan tietoa hotelleista. Olen niin marinoitu tässä nykyään vallalla olevassa ilmastonmuutoksen kitkerässä kyynelnesteessä, etten voi olla huomaamatta välilaskua. Miksi käväisemme Turkissa, mantereella?

Aloitan matkani, mikäli mahdollista lukemalla paikallista tai kohteesta kertovaa kaunokirjallisuutta.  Kirjastosta löytyi paljon lukemista. Kolme kuvan kirjoista olen jo ehtinyt lukaista.

Kypros – Onnellisten saari

Jukka Nortamon Onnellisten saari on paljolti raamatun tapahtumiin nojaavaa tekstiä. Radiopastoriltahan sellaista voi odottaakin. Hän vietti vaimonsa kanssa kaksi talvikautta Kyproksella.

Kaikkein eniten antoi kirjan Osa II: kasvikunnan sanomaa. Tässä muutamia poimintoja

  • Sypressi – ikivihreä, ikuisen elämän puu
  • Viiniköynnös – viilentävä katos terasseilla ja pihoilla suojelee polttavalta auringolta
  • Mantelipuu – tuo viestin muutoksesta – se on keväällä ensimmäinen, joka puhkeaa kukkaan
  • Metsäviikunapuu – verhosi genitaalit muinoin
  • Oliivipuu – niin tärkeä että Kyproksen lipussakin on kaksi oliivipuun oksaa
  • Myrtti – suloinen tuoksu karkottaa murheet

Railakkaat lomailijat Agia Napassa

Taru Väyrysen Meren vaahto kuvaa viiden nuoren naisen, neljän railakkaasti lomailevan ja tiedostavan minä-kertojan viikon mittaista lomamatkaa Kyproksella, Agia Napassa. Ehkä virkistävin oivallus oli  se, että turisti voi toimillaan antaa kuvan,  ja paikallisten mielestä luvan,   toimia epäeettisesti. Tiedostavaa minä-kertojaa närkästytti matkamuistomyymälässä, kun kaikki vähäpukeiset naiset korteissa olivat vaaleita. Kauppias vastasi. ”Juoksette puolialasti missä vain. Tulette kirkkoonkin bikineissä.” Kortteja ostetaan ja sitä on myytävä mitä asiakkaat ostavat.

Paikallisten tapahtumien taustoja

Reeta Paakkisen Kuun ja tähden mailla on teos, jota voin suositella myös Turkkiin matkustaville. Kuten hän esipuheessaan sanoo, kirja on ”valikoiva otos näkökulmia” paikalliseen elämään. Hän on asunut pitkiä aikoja Turkissa ja Kyproksella. Paljon hyvää tietoa paikallisen kulttuurin ymmärtämisen pohjaksi. Ikävä kyllä jouduin harppomaan manner-Turkin kohtien yli, mutta otan lukulistalle uudestaan jos joskus lähden Turkkiin.

Karjalan tytön tarina Kyproksella

Aloittelen vasta Eila Paynen Karjalan tyttö myrskyn silmässä -kirjaa. Sisällysluettelo sai melkein luopumaan. Mietin mahtaako teos olla liian hengellinen makuuni. En kuitenkaan voi olla jatkamatta, sillä haluan tietää mitä katolta pudonneelle pojalle kävi.

Afroditen pojat  – Esko Heikkinen

Tämä oli matkalla mukana. Oli aika YK-joukkojen toimintaan painottunut. Taustatietoa Kyproksen tilanteesta ja YK-joukkojen toiminnasta sai kyllä. Ehkä jokin kevyempi matkakirja olisi paikallaan.

Matkaopaskirjat

Matkaoppaitakin otin kirjastosta. Niitä vilkuilen vielä jossain välissä. Berlitz oli nuoruudessani matkallelähtö-must. Silloin ei ollut nettiä.
Nyt minulla on Berlitzin lisäki Savukeitaan matkaoppaiden Kypros, jonka Rita Dahl on kirjoittanut.