Suomen suurin matkablogiyhteisö
Browsing Tag

Kreikka

Mikis Theodorákiksen haudalla- Galatás, Kreeta

Marraskuun pimeydessä selaan valokuvia. Kreetan kansiot ovat vuorossa. Postasin jo aiemmin Hanian lomaviikosta ja Taija Tuomisen kirjoituskurssista Plataniaksessa sekä kurssiohjelmaan liittyvistä retkistä. Kurssin päättäjäisretki jäi vielä postaamatta.

Kreetalla oli samanaikaisesti kaksi Hämeen kesäyliopiston kirjoituskurssia, toinen Vamoksessa ja toinen Plataniaksessa. Päätösjuhla järjestettiin molemmille kursseille yhtäaikaa ja paikkana oli Vamos. Ilmojenhaltija piti meitä jännityksessä aivan viime hetkille asti. Oli tulossa sadetta, ukkosta ja vaikka mitä.  Sää kuitenkin selkiintyi ja pääsimme matkaan.

Mikis Theodorákiksen suvun lähtöpaikka – Galatáksen kylä lähellä Haniaa

Matkalla Vamosiin pysähdyimme Galatáksessa Mikis Theodorákiksen haudalla.  Kylässä sijaitsee myös hänen isovanhempiensa kotitalo, josta on tulossa Theodorákiksen museo.

 

Kaikkialla Galatáksen kylässä näkyy Mikis Theodorákiksesta kertovia kylttejä. /Kreeta

 

Opaste Mikis Theodorákiksen isovanhempien talolle / Galatáksen kylä, Kreeta.

 

Opaste Mikis Theodorákiksen isovanhempien talolle / Galatáksen kylä, Kreeta.

 

Muistosanoja Mikis Theodorákiksen isovanhempien talon portissa. / Galatáksen kylä, Kreeta.

 

Kahden norjalaisen muistosanat Mikis Theodorákiksen kuoleman johdosta Mikiksen isovanhempien talon portissa. / Galatáksen kylä, Kreeta.

 

Hautausmaa – Galatás, Kreeta

 

Mikis Theodorákiksen hauta /Galatás, Kreeta

 

Mikis Theodorákis kuoli 2.9.2021  /Galatás, Kreeta

 

Mikis Theodorákiksen hauta /Galatás, Kreeta

Plataniaksen yläkylä – Kreeta

Plataniaksen rantamaisemista kannattaa suunnata myös yläkylään. Maisemat  ja kapeilla kujilla samoilu palkitsevat ylämäkeen kapuavan. Aamuvirkuille tarjolla bonuksena kanojen, kukkojen ja koirien elämöinti.  Sunnuntaina tämän kaiken ylitse voi kuulla yläkylän kirkosta kaikuvaa ortodoksipapin resitointia.

Hautausmaa sijaitsee – kuten aika usein Kreikassa – upealla paikalla. Maisemat antavat merelle kahteen suuntaan. Valkoisena hohtavat hautakivet ja muistomerkit kilpailevat auringon säteiden kanssa.

Hautausmaalta näkee kauas /Platanias yläkylä, Kreeta, Kreikka

Hautausmaalta näkymät kahteen ilmansuuntaan/Platanias yläkylä, Kreeta, Kreikka

Sunnuntaina lapsille on tarjolla makeisia ja aikuisille suolaisia keksejä, joita nautitaan jumalanpalveluksen jälkeen /Platanias yläkylä, Kreeta, Kreikka

Sotamuseo, Plataniaksen yläkylä

Kirkon vieressä olevassa luolastossa on esillä toisen maailmansodan esineistöä muistona Kreetan taistelusta.  Saksalaisten joukkojen kerrotaan ruokailleen kenttäkeittiössä kirkkoa vastapäätä olevan House Kastrin takapihalla. House Kastri oli se paikka jossa yövyin Plataniaksessa, siitä postaan erikseen vielä.  Nykyään oliivipuut tuottavat öljyä kenttäkeittiön paikalla.

Plataniaksen yläkylässä on toisen maailmansodan aikainen museona toimiva, kallioon kaivettuun luolasto. Kreeta/Kreikka

Kyriakos toimii Plataniaksen sotamuseolla vapaaehtoisena. Hän kertoi, että Kyriakos tarkoittaa sunnuntaita. Kreeta/Platanias yläkylä

Kreeta, Platanias yläkylä

Plataniaksen sotamuseo, Kreeta, Kreikka

Tie päivänvaloon luolastosta, Plataniaksen sotamuseo, Kreeta, Kreikka

 

Maan pinnalle /Plataniaksen sotamuseo, Kreeta, Kreikka

Plataniaksen sotamuseo, Kreeta, Kreikka

Ravintolaelämää Kreetalla

Reilu viikko sitten kotiuduin Kreetalta, jossa harjoittelin koronapassin käyttöä.   Nyt olemme saman edessä täällä Suomessa. Kreetalla koronapassia piti vilauttaa milloin missäkin. Lentokoneeseen ei päässyt ilman, eikä monia Kreetan palveluja päässyt käyttämään ilman passia. Tai oikeammin koronatodistusta, sillä nimellä tuo lappunen tulostettuna tai kännykästä näytettävänä kulkee. Siis kyse on siitä todistuksesta, jonka voi tulostaa kanta.fi -palvelusta.

Kreetalla koronapassi ollut käytössä jo pitempään. Sisälle ravintolaan, jos mielit nautiskelemaan, koronatodistus tarvitaan. Ulkona terasseilla saa kyllä ruokailla ilman todistusta. Kaupoissa, museoissa ja muissa sisätiloissa käytetään maskia.

Yksinsyöjän haasteita ja iloja

Ensimmäisen viikon vietin Haniassa ja söin illallista yksinäni. Tämä on usein haaste, varsinkin silloin kun ravintola on täyttymässä, yksinsyöjä yritetään sijoittaa milloin mihinkin etäiseen nurkkaan. Vierailuni aikaan sesonki oli päättymässä Kreetalla, turistivirrat vähäisiä, ja vain kerran poistuin ravintolasta, kun emme päässeet yksimielisyyteen sopivasta pöydästä. Se tapahtui Haniassa, keskustan ravintolassa. Siellä oli helppo valita toinen ravintola, jossa pöydän sijaintikin miellytti.

Toisaalta ilojakin yksinsyömisessä on.

Kun vaapuin Samarian rotkovaelluksen jälkeen hotellini lähistöllä olevaan ravintolaan illalliselle, sain vaellushenkiseltä tarjoilijalta monia vinkkejä miten saan kivikasojen jäykistämät raajani takaisin toimintakuntoiseksi. Ja ennen kaikkea mitä seuraavalla vaelluksella (sillä hetkellä vannoin ettei seuraavaa tule) tulisi huomioida etteivät jalat joudu samaan tilaan. Tarjoilijan mukaan kiire ei saa olla. Jalkaan kunnon vaelluskengät.  Juomaksi parinkymmenen minuutin välein vettä, johon on lisätty sitruunaa, appelsiinia, hunajaa ja suolaa.

Yksin ollessaan tulee seuranneeksi mitä ympärillä tapahtuu. Siinä avautuu uudenlainen maailma. Ilonaihe sekin.

Nea Horan rantaravintoloissa, Hania

Tästä se alkaa. Koronatodistus jo ovella. Pöydässä käsidesi, vesi ja viini. /Kreeta, Hania, Nea Horan rantaravintolassa

Muista pestä kädet!

 

Ravintolan houkuttimena mustekalat. /Hania, Kreeta, Nea Horan rantaravintola

 

Simpukoita valkoviinissä, Retsinaa ja leipää. /Hania, Kreeta, Nea Horan rantaravintola

 

Mikrolimano ja sen naapuriravintola sijaitsevat laiturilla peräjälkeen. Viikko oli tuulinen, mutta viimeisenä iltana tyyntyi ja halusin syödä simpukka-aterian laiturilla. Olin menossa viereiseen ravintolaan, mutta jotain oli tapahtunut simpukkasaaliille, eikä heillä ei ollut tarjolla simpukoita.  Ruokalistalta vaihtoehtoista ruokalajia etsiessä Mikrolimanon tarjoilija nappasi minut.  /Hania, Kreeta, Nea Horan rantaravintola

 

Järkytys: sinapilla maustetut simpukat. Olin ajatellut tämän ravintolan kruunaavan viikon oleskelun Nea Horassa. Tilasin jopa lisäannoksen leipää, jotta saisin vangittua viimeiset kastiketipat liemestä. Jäi sekä liemi että leipä syömättä. Laskun tullessa hävetti hetkisen. Napisen ruoasta, joka maksaa 14,50 juomineen päivineen. Suomessa saisi hampurilaisen ja limun, ehkä. /Hania, Kreeta, Nea Horan rantaravintola Mikrolimano

 

Hanian keskustassa ja Venetsialaisessa satamassa

Tämä ravintola Venetsialaisessa satamassa on profiloitunut ”no pressing” -ravintolaksi. Tarjoilija kertoi, että heillä ei ole sisäänheittäjää ja istua saa niin kauan kuin tahtoo. Ei siis tulos-ulos asennetta. En kokeillut, kunhan kysyin. Tarjoilijan mukaan kesä oli kiireinen ”too much work” mutta kohta hiljenee. /Kreeta, Hania

 

Välipala Hanian keskustassa. Pieni olut ja iso leipään upotettu kanafile palasina.

 

Ravintola Tamam Hanian keskustassa. /Kreeta

Vessaan mennessä kuljetaan toimiston läpi. Keittiötouhuja voi seurata vessajonossa. /Ravintola Tamam Hanian keskustassa. /Kreeta

Vessaan mennessä kuljetaan toimiston läpi. Keittiötouhuja voi seurata vessajonossa. /Ravintola Tamam Hanian keskustassa. /Kreeta

Perheravintola Agioklima Plataniaksen yläkylässä

Lomani kakkosviikolla Plataniaksessa sain seuraa kurssikavereistani. Heihin ja kreetalaiseen tapaan syödä pääsin tutustumaan heti aloituspäivän lounaalla Plataniaksen yläkylän kotoisassa Perheravintola Agioklimassa. Kippo toisensa jälkeen ilmestyi keittiöstä. Ruokaa oli valtavasti, enemmän kuin ahnekaan jaksaisi syödä. Tämän huomasin myöhemminkin, ravintolasta riippumatta ruokaa oli liikaa syötäväksi. Kulkukissoja ja koiria Kreetalla vaeltaa joka puolella ja niihin laitoin toivoni. Mieluummin eläimille kuin roskiin.

Agioklimasta tuli meidän kurssilaisten vakiopaikka, joka sai lempinimen Koiraravintola. Nimi tuli siitä, kun koira riehaantui tervetulolounaalla juoksentelemaan pöytien välissä. Perheen pojat ja miniä tarjoilivat, isä näytti häärivän maksupäätteen kanssa. Äiti Dimitra lepuutti välillä jalkojaan ravintolaan johtavien portaiden yläpäässä ja toivotti vieraat tervetulleeksi. Kaiken kaikkiaan tuossa tavernassa oli mukava vierailla. Erityisesti siksi, että raha päätyi paikallisisille, eikä maailman äärissä oleviin rahasampoihin. Kreetalla paikallisten suosiminen on onneksi aika helppoa, sillä saarella perheyrityksiä on paljon.

Ravintolat siirtyvät pian talviaikaan. Turistiruokalistat sovitettuine ruokineen häviävät ja tilalle tulevat paikalliset ruoat.  Silloin listalta ei tilata, vaan ruokailu alkaa keskustelulla siitä mitä keittiö sinä päivänä tarjoaa.

Kaksi mummoa samassa kuvassa. Vanha rouva Dimitra tervehtii asiakkaita ravintola Agioklimassa. /Kreeta, Platanias

Imam Baildi munakoisopaistos oli suosikkiruokani ravintola Agioklimassa. /Kreeta, Platanias

Yksityiskohtia, ravintola Agioklima. /Kreeta, Platanias

Ensin lasku ja yhdet vielä. Paikalliseen tapaan laskun kanssa tuodaan jälkiruoka ja rakipullo. Näin koristeellisia olivat rakipullot ravintola Agioklimassa. /Kreeta, Platanias

Lähikylien ravintoloita

Ruokailimme toki muuallakin. Goniesin luostariin suunnatun kirjoitusretken päätteeksi söimme Kolimbarin kylän ravintola Argentinassa. Kumma nimi, hyvät näkymät, ruokaakin tuli syötyä. Jotain kreetalaisten rehellisyydestä kertonee se, että seurueemme jäsenen lompakosta oli livahtanut kaksikymmentä euroa pöydän alle ja kun olimme jo taksissa, setelin löytänyt tarjoilija juoksi peräämme tuomaan rahan.

Kävelyetäisyydellä Plataniaksen yläkylästä olevassa Drakianan tarvernassa nautimme lounaan puutarhassa. Jotkut jäivät kirjoittamaan mutta Mummo palasi herraseurassa vuorten yli House Kastriin. Kyllä kannatti, vaikka ensin epäröin jaksaako ruoan jälkeen ”nuorison” perässä vuorilla juosta. Upeat maisemat!

Perinteisessä kiviuunissa ja keittiössä puuhellalla savipadoissa valmistettua ruokaa söimme Dounias tarvenassa, Drakonan kylässä. Sinne kohdistui yksi kurssiretkistämme, jolloin ajelimme vuoristossa ylös alas. Ikkunasta vilahtelivat Zurva, Mesklan hedelmätarhat ja loppuhuipentumana Therisson rotko. Pöytävarauksemme oli unohtunut, mutta ei se mitään. Kreikkalaiseen tyyliin pöytiä järjesteltiin uudelleen ja pian viidentoista hengen alla oli tuolit ja pöydällä notkui herkut.

Kreetalla ravintolalasku on aina yllätys. Usein on vallalla käsitys, ettei kreikkalaiset tunne erikseen laskuttamista, siis sitä säntillistä tapaa, jota Suomessa käytetään jo pelkästään ravintolahintojen takia. Korkeita kun ovat, usein maksetaan kukin itse, vaikka seurueesta olisi kyse. Kyllä erikseen laskuttaminen Kreetallakin onnistuu, mutta laskutuksesta on sovittava jo siinä vaiheessa, kun tilataan. Toisaalta hiuksenhalkomistahan se on jos ravintolalasku moninaisine ruokineen ja runsaine juomineen maksaa alle kaksikymppiä. Siinä vaiheessa, kun laskun mukana tuleva yllätys – jälkiruoka ja rakipullo – ovat masussa, sentilleen jakaminen menettää merkityksensä.

Toinen uskomus: ravintolassa saa istua niin pitkään kuin mielii. Usein ruokailuvälineitä ei edes kerätä ennen kuin pyytää laskun. Mutta kyllä ainakin turistialueilla raja tulee vastaan, kun trattoria alkaa täyttyä.  Kokeilin. Ensin vetelivät pöytiä yhteen ja erikseen tarpeen mukaan. Kun pöydät alkoivat loppua, tarjoilija tuli keräämään lautasia ”Are you finished”?  Sitten tuli lasku pyytämättä. Oli selvää, että pöytäni tarvitaan.  Kassalle maksamaan. Nurkassa vessojen vieressä rahasti vanha mies. Suomessa kukaan niin iäkäs ei kyllä olisi vapissut maksupäätteen äärellä. Perheravintola tämäkin oli.

Dounias tarvenassa, Drakonan kylässä

Kreetalainen kahvi

Kahvista opin jo ensimmäisellä viikolla Haniassa Hotelli Falassarnassa sen, että nescafeeta kun pyytää, saa suomalaista aamukahvia mukailevaa lientä. Laihaahan se on, ellei pyydä lisäannosta nescafeeta kuppiinsa. (Minulla on muuten vakiovarusteena pikakahvipuikkoja matkatavaroissani, lähinnä Viron reissuja varten.)  Kreetalainen kahvi muistuttaa turkkilaista kahvia ja soveltuu ruoan jälkeiseen nautiskeluun. Sitä tarjoillaan sokerin kanssa tai ilman. Amerikkalainen kahvi tarkoitti ainakin Falassarnassa sitä, että laittoivat kreetalaisen kahvin isompaan kuppiin ja hulauttivat kuumaa vettä päälle.

 

Kirjoituskurssilla Kreetalla

Viikon lomailun jälkeen siirryin Plataniakseen, monelle suomalaisellekin tuttuun rantakohteeseen. Mutta en jäänyt rantahotellien valtaamalle alueelle, vaan jatkoin Plataniaksen yläkylään, kirkon kupeessa olevaan House Kastriin, jossa Hämeen kesäyliopiston kirjoituskurssi järjestettiin. Siellä sijaitsi myös majapaikkani, aika hulppea huoneisto, jonka jaoin toisen kurssilaisen kanssa.

Muut saapuivat kurssinjärjestäjän kuljetuksella lentokentältä, mutta koska olin ottanut varaslähdön Kreetalle, jouduin hankkiutumaan kurssipaikkaan itse. Pääsin kuin pääsinkin perille manailevan taksinkuljettajan kyydissä. Hänelle ei ollut ollenkaan selvää missä House Kastri sijaitsi, sillä alueella ei käytetä kadunnumerointia, vain kadunnimi ilmaisee osoitteen. Kävimme ainakin kertaalleen House Kastrin vieressä (huomasin myöhemmin, sillä taksin ikkunasta näkemäni mustiin pukeutunut nainen lakaisi ovikäytäväänsä vierailuni aikana harva se aamu), mutta kuljettaja vain ajeli ympäriinsä ja hoki ”proooovlima”. Ehdotin takapenkiltä, että josko avaisi ikkunan ja kysyisi paikallisilta. Näin toimii nainen ainakin Suomessa, mutta ei kaiketi mies, oltiin sitten Kreikassa tai Suomessa. Vaarit, papat, ukit ja muut pahoittelen asenteellisuuttani, joka perustuu subjektiiviseen havainnointiin omassa pikku kuplassani. Ajeltiin lisää. Vihdoin kuljettaja luovutti, kysäisi hunajakaupan myyjältä ja pääsimme perille. Ei mitään luottokortteja! Kiireesti sujautin luottokortin takaisin lompakkooni, ennenkuin ukko poksahtaa atomeiksi. Hinnasta olin sopinut jo Haniassa lähtiessä, kuten minua on neuvottu tekemään, eli maisema-ajelut tulivat bonuksena.

Monia jännityksen aiheita kirjoituskurssiini kohdistui. Olin jo ilmoittautunut kahdesti Hämeenlinnassa järjestettävään vastaavanlaiseen ”Luova kirjoittaminen – omasta elämästä mielikuvituksen maailmoihin”, mutta molemmat kerrat kurssi siirrettiin koronan vuoksi verkkoon. Sitä laatua en halunnut, livenä ja läsnä oltava. Kolmas kerta toden sanoi. Platanias ei ollut ollenkaan huono vaihtoehto. Ensimmäinen lomareissu pitkästä aikaa. Lisäjännitystä toi maanjäristys juuri ennen lähtöä. Maanjäristyksen laajuudesta ei Suomesta käsin saanut oikein selkoa vielä lähtöpäivän aamuna. Kaikki varmaan arvaavat mitä matkustamiseen liittyvää jännitystä saa korona-ajasta ja sen vaatimuksista. Niitä olen jo kuvaillut aiemmissa postauksissa.

Meitä kurssilaisia oli kymmenen. Eri taustoista tulevia. Oli kirjailijoita, toimittajia, opettajia, näin muutamia ammatteja mainitakseni. Se, että tulimme eri puolilta Suomea toi mielenkiintoisen lisän sekä teksteihin että illanistujaiskeskusteluihin.

Ohjaajana toimi räväkkääkin tekstiä tuottanut kirjoittamisen opettaja, kirjailija Taija Tuominen.

Kirjoitimme milloin missäkin. House Kastrin alakerrassa käytössämme oli ”luokkahuone”, mutta teimme retkiä ja pysähdyimme kirjoittamaan muun muassa Goniesin luostarin pihalla, ravintolassa Drakianassa plataanipuun katveessa, Haniassa meren rannalla, House Kastrin kattoterassilla…

Valmiit tekstit – tai oikeastaan pikaisesti kirjoitetut raakileet – purettiin yhdessä. Kukin luki niin halutessaan tekstinsä ja sai kommentteja sekä Taijalta että muita kurssilaisilta.

Kurssin asiapuolen vastaavana on Hämeen kesäyliopisto. Majoitukset ja järjestelyt paikan päällä hoitaa Kreetan Maku

Lisää juttua tulossa, kunhan kerkeän. Pysy mukana.

Taijalla oli yli kolmekymmentä kiloa kirjoja mukana. Niistä oli hyvä valita yölukemista ja vinkkejä tulevaan./Kreeta Taija Tuomisen kirjoituskurssi Platanian House Kastrissa

Siitä se alkaa, kirjoittaminen. Viikon kestävä kurssi. /Kreeta Taija Tuomisen kirjoituskurssi Platanian House Kastrissa

Hae ulkoa esine tai pari. Niistä sitten vääntämään tarinaa, aikaa vartti. /Kreeta Taija Tuomisen kirjoituskurssi Platanian House Kastrissa

Välillä harhauduimme mekkojen maailmaan. Jessus, että jotkut jaksoivat vielä shoppaillakin. / Platanian House Kastri

Kävelimme läheiseen Drakianan kylään ja asetuimme tavernaan puiden varjoon kirjoittamaan/Kreeta Taija Tuomisen kirjoituskurssi Platanian House Kastrissa

Tässä syntyy hahmotelma Goniesin luostarin pihalla Kreetalla. /Taija Tuomisen kirjoituskurssi

Kivinen polku – Samarian rotko, Kreeta

Kaikki mahdolliset lihakset ovat tulleet tutuiksi viime päivinä. Olin Samarian rotkossa patikoimassa perjantaina. Nyt on maanantai ja köpöttelen yhä kuin satavuotias vaikka en ole vielä kahdeksaakymmentäkään 😉 On varmaa, että en halua nähdä kiviä loppuelämänäni. Vaikka on kyllä todettava, että komiat olivat Samarian rotkon maisemat. Kuvia postaukseen oli vaikea valita, niitä on paljon tekstin lopussa.

Patikoin 17 kilometrin matkan. Vasta hotellissa takaisin ollessani luin esitteitä tarkemmin ja sieltä löytyi kevytversio: viisi kilometriä. Oletettavasti silloin patikoidaan meren puoleisessa päässä oleviin parhaimpiin (ja samalla vaarallisempiin) maisemiin.

Päädyin io-toursin järjestämälle retkelle, kun Samarian rotkon lähtöpisteeseen tuntui hankalalta muutoin päästä. Sama hankaluus tietenkin, miten sieltä pääsee pois. Kansallispuiston portti on Valkoisilla vuorilla, noin 1200 metrin korkeudessa ja päätepiste Libyan meren rannalla.  Kumpaankin suuntaan en jaksa kävellä, vaikka kuulemma niitäkin on, jotka vetelevät 17 kilometriä edestakaisin. Näin kertoi eilen rantaravintolamme tarjoilija, sporttinen tyyppi, joka hymyili ymmärtäväisesti, kun kaiteesta tukien hivuttauduin muutaman portaan päässä olevaan vessaan.

Tarjoilija piti esitelmän Samarian rotkon patikointiin soveltuvista kengistä ja vaellussauvoista. Lenkkareillakin näköjään selviää, niillähän minäkin vaelluskenkien puutteessa reitin kävelin, mutta nilkkoja tukevat olisivat paremmat. Sauva olisi armahtanut reisilihaksiani, eivätkä ne olisi nyt tässä kunnossa. Tarjoilija kertoi, että ravintolassa oli ennen koronaa muusikko, joka käveli kolme kertaa viikossa yli 30 kilometriä. Hän saattoi tulla esiintymään suoraan Samarian vaellukselta, esiintyi ja joi reippaanlaisesti viskiä. Ukko oli kuulemma 75-vuotias. Siinä sitä haastetta tuleviksi vuosiksi. Ukkoa ei Mummosta tule, mutta ehkä kuntoa voisi ylläpitää. Aloitin lihaskunnon hoidon laskun mukana tulevalla rakilla. En ole selvästikään yhtä vetreää sorttia kuin muusikko, sillä tänä aamuna sängystä ylös pääseminen oli yhä vaikeaa. Hieman helpotti, kun kävin meressä uimassa ja venyttelemässä. Täällä on muuten nyt talvikausi. Vesi on suomalaisnahkaan sopivaa mutta uimavahdit ovat poistuneet pelastusveneineen. Kausi loppui syyskuun viimeisenä päivänä.

Sain tarjoilijalta ohjeen, miten köpötykseltä välttyy (minun tapauksessani se varmaan ainoastaan vähenee). Patikoidessa parinkymmenen minuutin välein pitää juoda huikka pullosta, jossa litra vettä + sitruuna + appelsiini + iso lusikallinen hunajaa + pieni lusikallinen suolaa. Eli on luonnollinen vaihtoehto glukoosivalmisteelle, jota esimerkiksi Santiagon teillä pidetään mukana. Tätä ei kannata kylläkään juoda kovin usein. Siitä ei hampaat tykkää.

Vaikka paikalliset eivät muista mainita aurinkorasvaa, sitä kannattaa olla mukana siitäkin huolimatta, että nyt Kreetalla on talvi. Suomalaisiho tarvitsee suojaa. Avauskuvassa näkyy Mummon nassussa jotain epämääräistä. Se on sitä 50-kertoimen aurinkorasvaa.

Kuvia matkan varrelta.

Samarian rotko sijaitsee Lafka Ori -vuorilla (Valkoiset vuoret) /Kreeta, Kreikka

 

Alkumatkasta mennään alaspäin /Samarian rotko, Kreeta

 

Yksin ei tarvitse tarpoa. /Samarian rotko, Kreeta

 

Vettä ei kannata kantaa mukanaan kuin kolmen vartin pullo, sillä vesipisteitä on tiheään tai ainakin sopivasti Mummon tarpeisiin./ Samarian rotko, Kreeta

 

Ihmisen käden jälki näkyy. Kivistä tehtyjä patsaita näkyy välillä. Tässä suurin yhtenäinen kivisommitelma, joka silmiini osui. /Samarian rotko, Kreeta

 

Maasto muuttuu valkoisemmaksi./Samarian rotko, Kreeta

 

Viiden kilometrin kohdalla tuli Pohjanmaata ja sen tasaista maastoa ja teitä ikävä. Kotipaikkani Espoon tiet ja polutkin kelpaisivat. Kyllä on työlästä mennä alamäkeen, kun jalkojen alla on vain kiviä. Nämä Samarian rotkon kivet saivat mieleeni Pyhätunturin. Samarian rotkon kivet ovat kylläkin pyöreitä, toisin kuin Pyhällä, jossa kiviä on yhtä lailla, mutta muoto on erilainen. Pyhällä kivet ovat kantikkaita. /Samarian rotko, Kreeta

 

Vessoja löytyy Mummon rakonkantaman välein, hyvä juttu. Ihmetyttää se, miten jotkut kammoksuvat jalanjälkivessoja. Eräs nainen kieltäytyi menemästä vessaan, kun näki jalanjäljet. Kumppani totesi ”It will be the standard here”. Naisen naama venähti. En jäänyt katsomaan menikö vessaan vai ei. Jalanjäljet ovat Mummon mieleen. Paljon hygieenisempiä kuin kaikenkarvaiset vessanpytyt./ Samarian rotko, Kreeta

 

Silta yli kuivahkon joen./ Samarian rotko, Kreeta

 

Kiva kun kerroitte. Taidan panna vauhtia tossuihin. /Samarian rotko, Kreeta

 

Seitsemän kilometrin jälkeen mietin mahtaako tämä loppua koskaan. Nilkat tuntuivat setsuurilta. Voi, kun olisin ottanut vaelluskenkäni mukaan. Ne jätin kotiin, kun ajattelin vain olla, olla tekemättä mitään. Se ei kuitenkaan ole vallan helppoa, ehkä jopa mahdotonta. Sen näki, kun jo parin päivän oleskelun jälkeen piti ruveta hakemaan tekemistä. /Samarian rotko, Kreeta

 

Kivet kuin taideteoksia. /Samarian rotko, Kreeta

 

Niin pieni on ihminen, /Samarian rotko, Kreeta

 

Samarian rotko, Kreeta

 

Jos pelottaa, voi ottaa tukea vaijerista. /Samarian rotko, Kreeta

 

Kun 14 kilometsin kivinen polku on kävelty, luvassa lisää kiviä.  Ensin kävellään kivistä tietä kolme kilometriä rantaan. Niille, jotka mielivät uimaan, uimaranta tarjoaa lisää haastetta nilkoille. Mutta kyllä kannatti. Rantabaarin vessassa vaihdoin uimapuvun. Sitten pulahdin Libyan mereen. /Samarian rotko, Kreeta

 

Valkoiset vuoret, Samarian rotko ja Ag. Roumelin kylä, josta vene lähtee, jäävät taakse.  Venematka Solugiaan kestää 50 minuuttia./Samarian rotko, Kreeta

 

Sougian satamassa bussit odottavat minua ja muutamaa muuta. Matka Haniaan kestää reilut kaksi tuntia. /Samarian rotkon retki, Kreeta

Kreetan matkaan valmistautuminen

Kreetalle täytyy oikein haluta, niin paljon kaikkea joutuu täyttämään jo ennen kuin pääsee koneeseen. Mutta kukapa ei haluaisi kaikkien koronarajoitusten jälkeen. Rokotusteni vuoksi nyt on turvallisin aika. Teho alkaa todennäköisesti hiipumaan marraskuussa. Ehkä, kuka tietää.

Tähän saumaan osui Hämeen ammattikorkeakoulun kirjoittajakurssi, jonne nyt suuntaan. Kurssi järjestetään Plataniaksessa.

PLF-lomake täytettävä ennen matkaa. Sen tarkoitus on jäljittää mahdolliset tautitapaukset. Ensimmäisen sivun ”termsit” peittoavat yleisimmät some-palvelujen säännöt, ne joita kukaan ei jaksa lukea.

Paljon luettavaa PLF-lomakkeessa oli ennen hyväksymistäppää, jonka jälkeen pääsi varsinaiseen täytettävään lomakesarjaan. Sivu toisensa jälkeen kaikkea mahdollista missä aikoo yöpyä, missä liikkuu ja tietenkin lennot ja kentät ja hätätapausten kontaktit. Jessus, sain täytettyä.

Niin tietenkin se koronarokotustodistus. Varmuudeksi tulostin vielä, vaikka kännykkäversiokin kelpaisi.  Mielessäni näin kännykkäni putoavan vessanpyttyyn juuri ennen lennolle checkausta. Vähän samaan tapaan kuin rahakukkaroni putosi Linnanmäellä pyttyyn vessan eriössä touhutessani. Siitä on aikaa, mutta oppi on yhä  mielessä.

Matkavakuutus tarvitaan, mutta uusi piirre tuli esiin. Onko voimassa myös pandemian aikana? Omani on. Yritin selvittää pikkupränteistä, mutta kun en tiennyt mikä versio on voimassa, kysäisin varmuudeksi vakuutusyhtiöltä. On voimassa. Peruutusturva myös on kunnossa, jos joutuisin perumaan matkan sairauden vuoksi.

Sanomattakin selvää on, että lentoliput kannattaa maksaa luottokortilla. Jos yhtiö menee kanttulisvei, niin luottokorttiyhtiö hoitaa maksun palautukset. Ei tarvitse itse hoidella monimutkaisia prosesseja ja olla viimeisten joukossa saamassa rahojaan.

Sitten vielä se varsinainen passi. Onko vielä voimassa? Se helposti unohtuu, kun ei ole tarvinnut vähään aikaan käyttää. Omani on.

Kreeta here I come!

 

Tätä kirjoittaessani olen jo Kreetalla. Otin lomaviikon ennen kurssia. Jos haluat kuulumisia Haniasta, seuraa  Mummomatkabloggaa Instagram-tarinoita.

Oliiviöljyä tuliaisiksi – Kreeta

Siitä on jo jonkin aikaa kun vierailin Kreetalla. Tapasin silloin saarella vuosikymmeniä asuneen suomalaissyntyisen kirjailija-yrittäjä Merja Tuominen-Gialitakin. Hän on tutkinut oliiviöljyn tietä tuottajalta ruokapöytään.  Nyt juttuni ilmestyi Taloustaito -lehdessä, joka löytyy pdf-tiedostona lehtikirjoittamisen blogistani. 

Oliiviöljyn makuvivahteisiin kannattaa tutustua ennen ostopäätöstä. Kreetalla monet oliivitarhat tarjoavat mahdollisuuden maistaa öljyjä paikan päällä.

Youtube-video oliiviöljyn maistamisesta

Merja Tuominen-Gialitakin viimeisin teos: Neitsytöljyn mustattu maine

www.kreetanmaku.fi/puristetaanko-neitsyt-vaiei

Jokaisella on mahdollisuus pieneen puutarhaan ja oliiviöljyyn

Kreetalla moni oli sitä mieltä, että Kreikan talouskriisi on poikinut hyvääkin. Moni on palannut kotikonnuilleen ja ryhtynyt yrittäjiksi.

”Kreetalla ei kukaan kuole nälkään, sillä jokaisella on mahdollisuus pieneen puutarhaan ja oliiviöljyyn. Usein lapsuudenkotitalossa on jo katsottu valmiiksi myös asunto. Siitä kertovat kattojen päällä törröttävät rautatangot, joita virheellisesti luullaan verotussyistä siellä pidettävän.”

Kiehtova oliiviöljy – Kreeta

Haastattelin lehtijuttua varten vuosikymmeniä Kreetalla asunutta suomalaissyntyistä kirjailija-yrittäjää Merja Tuominen-Gialitakia. Voi miten kiehtova ja monitahoinen onkaan oliiviöljyjen maailma. Varsinainen lehtijuttu ilmestyy lokakuussa. Laitan linkin blogiin sitten aikanaan.

Merjan viimeisin teos ”Neitsytöljyn mustattu maine” ja muu tuotanto löytyy linkistä.

Oliiviöljyä kannattaa maistaa

Hyvän oliiviöljyn tunnistaa maistamalla. Katso tästä miten se käy.

Merjan vinkki niille jotka eivät pääse Kreetan tarhoihin vertailemaan.

”Kannattaa ostaa uusi oliiviöljypullo hieman ennen kuin vanha tyhjenee. Näin pääsee vertailemaan kahta makua. On yllättävää miten suuria makueroja löytyy”.

Oliiviöljyn säilyvyys

Kreetan matkallamme monet suorastaan hamstrasivat oliiviöljyä.  Sitä ostettiin oliivitarhoista ja ostokset tietenkin mitoitettiin matkalaukun kilojen mukaan. Himokäyttäjät näyttivät täydentävän vielä öljyvarantojaan lentokentällä turvatarkastusten jälkeisissä myymälöissä. Tuolloin sai vielä viedä kolmen litran kanisterin käsimatkatavarana.

Jotkut epäilivät, liekö tuo säilyy. Merjan haastattelussa tuli ilmi, että hyvälaatuinen oliiviöljy säilyy kanisterissa, valolta suojattuna, useita vuosia. Tosin terveyshyötyihin vaikuttavien polyfenolien määrä vähenee öljyn ikääntyessä.

Oleokantaali

Merja kertoi, että ranskalainen tutkija Gary Beauchamp löysi oleokantaalin kymmenisen vuotta sitten. Sen arvellaan estävän Alzheimeria ja pitävän syövän kurissa.

” Oliiviöljyssä on huomattava määrä polyfenoleita – ja siten myös oleokantaaleja – mikäli öljyä ei ole käsitelty eli kemistien ihmettä ei ole tehty”, Merja kertoo. Kemistien ihmeellä hän tarkoittaa maailmalla ilmenevää tapaa jolloin huonompilaatuinen öljy päivitetään hyvälaatuisella. Näin laatutasoa saadaan nostettua.  Tästäkin lisää hänen kirjoissaan.

Kreetan oliivilehtojen uudet tuulet 

Uudet tuulet puhaltavat Kreetan oliivitarhoissa. Enää ei tyydytä viemään oliiviöljyä bulkkitavarana ulkomaille jalostettavaksi. Tuottajat ovat investoineet pullotuskoneisiin ja satsaavat omaan pullotukseen. Omat brändit ovat kasvava business maailman parhaaksikin luokitellusta oliiviöljystä.

Yksi näistä on Vassilakis Emm. S.A. perheyritys, joka on tuottanut oliiviöljyä jo vuodesta 1865.

Vuosituhannen vaihteessa yritys siirtyi uuteen ajanjaksoon. Se investoi pullotustehtaaseen. Kalliit koneet hankittiin Italiasta ja Saksasta. Nykyään tuotantolaitos pystyy käsittelemään 12000 kiloja oliiveja tunnissa.

Neapolissa toimivaa yritystä pyörittää Manolis Vassilakis lähisukulaisineen.

tytär Georgia ja isä Manolis Vassilakis _MG_9658 pikkukuva

Vassilakisin oliivitarhan toimintaan osallistuvat myös nuoret naiset, osa heistä perheen tyttäriä. Kuvassa tytär Georgia ja isä Manolis Vassilakis .

Toplún luostarissa

tutustuimme toisentyyppiseen oliiviöljyntuotantomiljööseen. Luostarissa tuotetaan sekä alkoholijuomia, viiniä että oliiviöljyä omalla Toplú merkillä.

”Valmistamme maailman parasta oliiviöljyä”, tämän lausahduksen kuulimme ties kuinka monta kertaa Kreetalla. Se tuli myös  lähes kolmenkymmenen pientuottajan konsulttina toimivan agronomin, Manoliksen suusta Toplún luostarikierroksella.

”Ennen vanhaan öljy toimitettiin tankeissa Italiaan, jossa sitä sekoitettiin paikalliseen öljyyn, pullotettiin ja vietiin italialaisena tuotteena Pohjois-Eurooppaan ja muualle maailmaan. Nyttemmin kreetalaiset ovat luoneet omia brändejä.”