Suomen suurin matkablogiyhteisö
Browsing Tag

kirjoituskurssi

Munakoisoa ei tarvitse itkettää – Vamos, Kreeta

Piskuinen Vamos on minulle entuudestaan tuttu kylä. Kävin siellä aiemmin jututtamassa Merja Tuominen-Gialitakia Taloustaito-lehden Oliiviöljyä tuliaisiksi -juttua varten.

Vierailusta on jo monta vuotta, mutta kuten silloinkin niin myös tällä kertaa  Merja kertoi innokkaasti oliiviöljyn tarinaa Fabrika Farmin terassilla. Ja aina oppii näissä ruoanvalmistusesittelyissä. Taas tuli esiin pari minulle uutta asiaa.

Munakoisoa ei tarvitse itkettää. Niin tehtiin aiemmin, mutta lajikkeet ovat muuttuneet, kuulemma näin on Suomessakin myytävien lajikkeiden kohdalla.

Toinen oppi. Kun tekee kesäkurpitsaan reikiä, se kypsyy nopeammin.

Illallista odotellessamme juttelimme niitä näitä. Mielenkiintoista miten kreetalainen ruokakulttuuri on muuttunut tai muuttumassa.

”Kreetan ruokakulttuuria pidetään terveellisenä. Niin olikin aiemmin, sillä Kreetan keittiössä käytettiin vähemmän viljaa ja perunaa. Lihaakin vain kerran viikossa, esimerkiksi viikonlopuksi teurastettiin kana, jonka perhe nautti. Juhlissa ruokapöytään valmistettiin lammas. Jälkiruokaa ei ollut, hedelmä vain”, Merja kertoi. ”Pääsiäinen oli vuoden kohokohta, suuri juhla. Joulu pienempi, mutta kesti pari viikkoa.”

Matkustaminen saarelle ja saarelta tuo uusia vaikutteita ja toiveita ruokatarjontaan. Pikkuhiljaa ne siirtyvät paikallisten ruokapöytiin. Näin käy kaikkialla, matkailu avartaa niin hyvässä kuin pahassa,  myös ruokapöydän antimia.

Vierailumme aikana lokakuun alkupäivinä oliivin marjat olivat pieniä. Ne odottivat sadetta. Kun kotiuduin Kreetalta, kuulin että sinne oli saatu vihdoin sadetta. Oliivipuut kiittävät varmaan.

Illallisen aikana kolmihenkinen orkesteri viihdytti meitä kirjoituskurssilaisia. Tanssiksi pantiin loppuillasta.

Lenan tanssiesitys tästä linkistä. Lola taputtaa taustalla. 

 

Fabrika Farmin yrittäjäpariskunta Lola ja Nikos. /Fabrika Farm, Vamos, Kreeta

 

Aineksia vihannespataa varten. Munakoiso oli alun perin valkoinen, musta kehitettiin myöhemmin kaupallisiin tarkoituksiin. / Fabrika Farm, Kreeta

 

Lola pilkkoo aineksia ruokaan. Merja taustalla. /Fabrika Farm, Kreeta

 

Orkesteri: Kostas, kitara; Maria, laulu; Dimitris, haitari. /Fabrika Farm, Vamos, Kreeta

 

Pitko napittaa kylään yhtäkkiä pöllähtäneitä lisävieraita.  /Fabrika Farm, Vamos, Kreeta

 

Kreetalaisella oliiviöljyllä voi paistaa. Suomessa pullon kyljessä lukee usein kylmäpuristettua. Kylmäpuristus on menneen ajan, vanha menetelmä. Nykyään oliiviöljy kylmäerotetaan, Merja selventää. /Fabrika Farm, Vamos, Kreeta

 

Vihannespata valmistumassa /Fabrika Farm, Vamos, Kreeta

 

Seuraavaksi vihannespata jatkaa uuniin./Fabrika Farm, Vamos, Kreeta

 

Maittavan aterian lomassa paikalliset muusikot esiintyvät. /Fabrika Farm, Vamos, Kreeta

 

Muusikot ja isäntäväki ruokatauolla /Fabrika Farm, Vamos, Kreeta

 

Miksi puiden rungot on maalattu valkoiseksi? Kaksi syytä ainakin. Ne näyttävät tien laidan ja suojaavat eläimiltä. /Fabrika Farm, Vamos, Kreeta

 

 

 

 

Kirjoituskurssilla Kreetalla

Viikon lomailun jälkeen siirryin Plataniakseen, monelle suomalaisellekin tuttuun rantakohteeseen. Mutta en jäänyt rantahotellien valtaamalle alueelle, vaan jatkoin Plataniaksen yläkylään, kirkon kupeessa olevaan House Kastriin, jossa Hämeen kesäyliopiston kirjoituskurssi järjestettiin. Siellä sijaitsi myös majapaikkani, aika hulppea huoneisto, jonka jaoin toisen kurssilaisen kanssa.

Muut saapuivat kurssinjärjestäjän kuljetuksella lentokentältä, mutta koska olin ottanut varaslähdön Kreetalle, jouduin hankkiutumaan kurssipaikkaan itse. Pääsin kuin pääsinkin perille manailevan taksinkuljettajan kyydissä. Hänelle ei ollut ollenkaan selvää missä House Kastri sijaitsi, sillä alueella ei käytetä kadunnumerointia, vain kadunnimi ilmaisee osoitteen. Kävimme ainakin kertaalleen House Kastrin vieressä (huomasin myöhemmin, sillä taksin ikkunasta näkemäni mustiin pukeutunut nainen lakaisi ovikäytäväänsä vierailuni aikana harva se aamu), mutta kuljettaja vain ajeli ympäriinsä ja hoki ”proooovlima”. Ehdotin takapenkiltä, että josko avaisi ikkunan ja kysyisi paikallisilta. Näin toimii nainen ainakin Suomessa, mutta ei kaiketi mies, oltiin sitten Kreikassa tai Suomessa. Vaarit, papat, ukit ja muut pahoittelen asenteellisuuttani, joka perustuu subjektiiviseen havainnointiin omassa pikku kuplassani. Ajeltiin lisää. Vihdoin kuljettaja luovutti, kysäisi hunajakaupan myyjältä ja pääsimme perille. Ei mitään luottokortteja! Kiireesti sujautin luottokortin takaisin lompakkooni, ennenkuin ukko poksahtaa atomeiksi. Hinnasta olin sopinut jo Haniassa lähtiessä, kuten minua on neuvottu tekemään, eli maisema-ajelut tulivat bonuksena.

Monia jännityksen aiheita kirjoituskurssiini kohdistui. Olin jo ilmoittautunut kahdesti Hämeenlinnassa järjestettävään vastaavanlaiseen ”Luova kirjoittaminen – omasta elämästä mielikuvituksen maailmoihin”, mutta molemmat kerrat kurssi siirrettiin koronan vuoksi verkkoon. Sitä laatua en halunnut, livenä ja läsnä oltava. Kolmas kerta toden sanoi. Platanias ei ollut ollenkaan huono vaihtoehto. Ensimmäinen lomareissu pitkästä aikaa. Lisäjännitystä toi maanjäristys juuri ennen lähtöä. Maanjäristyksen laajuudesta ei Suomesta käsin saanut oikein selkoa vielä lähtöpäivän aamuna. Kaikki varmaan arvaavat mitä matkustamiseen liittyvää jännitystä saa korona-ajasta ja sen vaatimuksista. Niitä olen jo kuvaillut aiemmissa postauksissa.

Meitä kurssilaisia oli kymmenen. Eri taustoista tulevia. Oli kirjailijoita, toimittajia, opettajia, näin muutamia ammatteja mainitakseni. Se, että tulimme eri puolilta Suomea toi mielenkiintoisen lisän sekä teksteihin että illanistujaiskeskusteluihin.

Ohjaajana toimi räväkkääkin tekstiä tuottanut kirjoittamisen opettaja, kirjailija Taija Tuominen.

Kirjoitimme milloin missäkin. House Kastrin alakerrassa käytössämme oli ”luokkahuone”, mutta teimme retkiä ja pysähdyimme kirjoittamaan muun muassa Goniesin luostarin pihalla, ravintolassa Drakianassa plataanipuun katveessa, Haniassa meren rannalla, House Kastrin kattoterassilla…

Valmiit tekstit – tai oikeastaan pikaisesti kirjoitetut raakileet – purettiin yhdessä. Kukin luki niin halutessaan tekstinsä ja sai kommentteja sekä Taijalta että muita kurssilaisilta.

Kurssin asiapuolen vastaavana on Hämeen kesäyliopisto. Majoitukset ja järjestelyt paikan päällä hoitaa Kreetan Maku

Lisää juttua tulossa, kunhan kerkeän. Pysy mukana.

Taijalla oli yli kolmekymmentä kiloa kirjoja mukana. Niistä oli hyvä valita yölukemista ja vinkkejä tulevaan./Kreeta Taija Tuomisen kirjoituskurssi Platanian House Kastrissa

Siitä se alkaa, kirjoittaminen. Viikon kestävä kurssi. /Kreeta Taija Tuomisen kirjoituskurssi Platanian House Kastrissa

Hae ulkoa esine tai pari. Niistä sitten vääntämään tarinaa, aikaa vartti. /Kreeta Taija Tuomisen kirjoituskurssi Platanian House Kastrissa

Välillä harhauduimme mekkojen maailmaan. Jessus, että jotkut jaksoivat vielä shoppaillakin. / Platanian House Kastri

Kävelimme läheiseen Drakianan kylään ja asetuimme tavernaan puiden varjoon kirjoittamaan/Kreeta Taija Tuomisen kirjoituskurssi Platanian House Kastrissa

Tässä syntyy hahmotelma Goniesin luostarin pihalla Kreetalla. /Taija Tuomisen kirjoituskurssi

Kreetan matkaan valmistautuminen

Kreetalle täytyy oikein haluta, niin paljon kaikkea joutuu täyttämään jo ennen kuin pääsee koneeseen. Mutta kukapa ei haluaisi kaikkien koronarajoitusten jälkeen. Rokotusteni vuoksi nyt on turvallisin aika. Teho alkaa todennäköisesti hiipumaan marraskuussa. Ehkä, kuka tietää.

Tähän saumaan osui Hämeen ammattikorkeakoulun kirjoittajakurssi, jonne nyt suuntaan. Kurssi järjestetään Plataniaksessa.

PLF-lomake täytettävä ennen matkaa. Sen tarkoitus on jäljittää mahdolliset tautitapaukset. Ensimmäisen sivun ”termsit” peittoavat yleisimmät some-palvelujen säännöt, ne joita kukaan ei jaksa lukea.

Paljon luettavaa PLF-lomakkeessa oli ennen hyväksymistäppää, jonka jälkeen pääsi varsinaiseen täytettävään lomakesarjaan. Sivu toisensa jälkeen kaikkea mahdollista missä aikoo yöpyä, missä liikkuu ja tietenkin lennot ja kentät ja hätätapausten kontaktit. Jessus, sain täytettyä.

Niin tietenkin se koronarokotustodistus. Varmuudeksi tulostin vielä, vaikka kännykkäversiokin kelpaisi.  Mielessäni näin kännykkäni putoavan vessanpyttyyn juuri ennen lennolle checkausta. Vähän samaan tapaan kuin rahakukkaroni putosi Linnanmäellä pyttyyn vessan eriössä touhutessani. Siitä on aikaa, mutta oppi on yhä  mielessä.

Matkavakuutus tarvitaan, mutta uusi piirre tuli esiin. Onko voimassa myös pandemian aikana? Omani on. Yritin selvittää pikkupränteistä, mutta kun en tiennyt mikä versio on voimassa, kysäisin varmuudeksi vakuutusyhtiöltä. On voimassa. Peruutusturva myös on kunnossa, jos joutuisin perumaan matkan sairauden vuoksi.

Sanomattakin selvää on, että lentoliput kannattaa maksaa luottokortilla. Jos yhtiö menee kanttulisvei, niin luottokorttiyhtiö hoitaa maksun palautukset. Ei tarvitse itse hoidella monimutkaisia prosesseja ja olla viimeisten joukossa saamassa rahojaan.

Sitten vielä se varsinainen passi. Onko vielä voimassa? Se helposti unohtuu, kun ei ole tarvinnut vähään aikaan käyttää. Omani on.

Kreeta here I come!

 

Tätä kirjoittaessani olen jo Kreetalla. Otin lomaviikon ennen kurssia. Jos haluat kuulumisia Haniasta, seuraa  Mummomatkabloggaa Instagram-tarinoita.