Suomen suurin matkablogiyhteisö
Browsing Tag

kielikurssi

Salmiakkia Ecuadorissa

Aika kauan olen  ilman salmiakkia selvinnyt, mutta eilen oli pakko avata aski. Kuulun ihmisiin, jotka pakkaavat matkalaukkuun aina muutaman salmiakkipastillirasian, jos ei muuten niin  testatakseni muiden kulttuurien edustajien makunystyröitä.  Tämä tapa on perua opiskeluajoilta, jolloin työskentelin vuoden verran Lontoossa hotellissa. Keltanokka kun olin, en tajunnut kuinka haluttu tuo karkki on, kun sitä ei ole saatavilla. Kun minulta kysyttiin mitä eniten kaipaan Suomesta, en puhunut järvimaisemista, vaan salmiakista.

”Tämä on karamelli”, maiskutteli ope Adriana epäuskoisena suutaan kun aamupäivän tunneilla tarjosin hänelle tätä aarrettani. ”Jos sanot kenelle tahansa ecuadorilaiselle tätä karamelliksi, hän nauraa. Meillä karamellit ovat AINA makeita.”

Ei salmiakki niin valtavan pahaa hänenkään suussa ilmeisesti ole. Otti jo kolmannen, kun jatkoimme verbiharjoituksia salmiakin voimin.

Silmät tosin levähtivät Cotopaxin kraaterin kokoiseksi, kun kerroin että meillä on myös salmiakkijäätelöä ja -suklaata.

Verbimuotoja – espanjan kurssi – Ecuador

Jotain kovin tuttua aiemmilta vuosilta. Oppi menee nopeasti päähän. Verbimuodot suorastaan nielen ja vastaamaan pystyn aivan oikein. Opettajani Adriana on tyytyväinen, itsestäni puhumattakaan. Tunnin päästä Adriana kysyy samaa, ja on kuin en olisi koskaan moisia muotoja kuullutkaan.

Ei ole mikään konsti oppia, ennemminkin on konsti muistaa.

Saan yksityisopetusta, vaikka olin tänne tullessa aika epäileväinen sen suhteen. Näinköhän, kun en ole mitään edes maksanut etukäteen. Paitsi 25 dollarin rekisteröintimaksun.

Laskuni tulee olemaan 730 dollaria. Tänään aloin sitä pikkuhiljaa ”kärräämään” pankkiautomaatilta. Adriana avusti. Joudun hakemaan erissä kun joistain automaateista saa vain 200  dollaria kerralla. Ecuadorissa käytetään USA:n dollareita. Käteinen on valttia. Se tuntuu vaikealle, kun en ole aikakausiin käsitellyt käteistä rahaa.

 

Adriana kirjoittaa kaiken minulle tarkoitetun väärinpäin – myös verbimuodot. WAU!

Kielikurssi alkaa huomenna – Ecuador, Quito

Somepaasto ohi! Olet ehkä huomannut hiljaiselon mutta välillä on hyvä tarkkailla somekanavien sijaan neulasten heilahtelua kotikuusessa. Kaikella aikansa. Nyt olen täällä Ecuadorissa, Quitossa.  Terveisiä kotiväelle ja toimistolle: Pitäkää ruusut hengissä, Paavon ruokakuppi täytenä ja Cosyn kotivierailutoiminta vilkkaana.

Huomenna alkaa espanjan kurssi Simon Bolivar -kielikoulussa. Kielikoulu sijaitsee La Mariscalin alueella. Se on kuulemma bilealuetta. Tämän viikon yövyn Alaida´s Hostalissa kävelymatkan päässä koulusta, La Florestan alueella. Noin varttitunti, kokeilin jo. Perheyritys. Lapsia myöten puunasivat paikkoja, kun saavuin puolenpäivän aikaan.

Hyvä ajatus lomailla ensin. Quito on maailman toiseksi korkeimmalla sijaitseva pääkaupunki. Loman aikana kroppa ehti tottua aikaeroon, ilmanalaan ja korkeuseron tuomaan laihanlaiseen happimäärään. Matkaväsymyksen ehdin nukkua pois. Reipasääninen  elämänmenokin tuntuu jo suhteellisen kotoisalta, jos nyt niin voi sanoa.

Lapsia kyyditään kouluun avauskuvan näköisellä bussilla. Niitä on monen kokoisia. Tämä pienimmästä päästä.

 

Ikä ei ole pelkkä numero – Ecuador

Ne jotka sanovat, että ikä on pelkkä numero, puhuvat potaskaa. Se on muutakin.  Se on zika-viruksia, vuoristotautia ja ties mitä mistä ei teinimatkoillaan ollut edes kuullutkaan tai jos olikin eivät ne mokomat paljon päätä kivistäneet reissua suunnitellessa. Sitä vaan paukaisi matkaan sinne minne budjetti – vai liekö edes koko käsite käytössä – salli.  Ajatusten sikermä kävi suunnittelusta.

Nykyään tuossa ajatusten sikermässä sirisevät malariaa ja zikaa kantavat hyttyset,  vuoristotaudin mahdollisuus ja muut kauhukuvat.  Mitä jos perhemajoituksessa ei olekaan omaa sänkyä. Tietoa on vuosien varrella tullut lisää sekä maailmasta että itsestä.

Olen surffaillut eri alueita Etelä-Amerikssa löytääkseni sopivan kielikurssin. Olen  päätymässä Ecuadoriin.

Kuvassa on Julio, jonka tapasin matkamessuilla. Hän viestitteli aluksi ahkerasti mutta asia on jäänyt vaiheeseen. Viimeisimmässä viestissä hän ”odottaa vastausta yhdestä Ecuadorin parhaimmista kielikouluista”. Siitä on vierähtänyt kohta kuukausi.

Liekö lähtenyt lomalle tai jotain.

Kielikurssille – Argentiina ja Uruguay

Taas kaivelen  messukassia ja muistiinpanoja eri Latinalaisen Amerikan osastoilla käymistä keskusteluista.  Pitäisi päästä suunnitelmissa eteenpäin. Argentiinan ja Uruguayn ständit sijaitsivat messuilla lähekkäin, kuten maat kartallakin.

Viiniä ja tangoa kielen opiskelun ohella Argentiinassa

Argentiinan Bulevardi 5:ssa sijaitsevan lähetystön Annika Gostowskin kanssa juttelimme tovin. Hänen esittelemistään vaihtoehdoista eniten miellytti Górdoba – pieni kaupunki, jossa voi kuulemma liikkua jalan. Heti nappas! On aina eduksi jos pääsee liikkumaan omin jaloin paikasta toiseen.

Toinen vaihtoehto olisi Mendoza, jossa ei sada heinäkuussa. Se on tunnettua viininviljelyaluetta, mutta niitähän on jo tähän ikään ehtinyt nähdä.  No totta kai, Buenos Aires ja tangokoulut, niitä ei voi unohtaa kun puhutaan Argentiinasta.

Parhaita aikoja olisivat kuulemma loka-marraskuu ja kevät, jolloin kukkaloistoa. Kesä-heinäkuussa suomalaista saattaa viluttaa, ei niinkään ulkona, mutta sisätiloissa, sillä talot ovat kuulemma usein kylmiä.

Uruguay – kotoinen kohde

Uruguayn osastolla Nicolás oli elementissään: ”Kolmen miljoonan asukkaan Uruguay on kuin Suomi – pieni ja turvallinen. Colonian kaupungista voi risteillä Argentiinan Buenos Airesiin aivan kuin te käytte Tallinnassa. ”

Ei viisumia. Ei rokotuksia. Vettä voi juoda hanasta suoraan. Ilmakin kotoinen suomalaiselle. Heinäkuussa + 10-15 oC.

Air Iberia lentää Madridista suoraan Montevideoon. Cervantes Institutessa järjestetään kielikursseja.  Lähetystöstä saa lisätietoa.

Ennen kuin jatkoin matkaani, Nicolás löi viimeisen valttikortin pöytään:
”Olut maksaa 1,5-2 euroa litra. Täällä …” Kädet viuhtoivat vinhaan Suomen sanoin kuvaamatonta hintatasoa.

 

2017-02-18 12.44.19

Tällainen löytyi Alkosta.

Ehkä sittenkin Etelä-Amerikkaan

Kun tuosta Perun marsujutusta selvisin jatkan tutustumista Latinomaihin. Olympian Latinalaisen Amerikan opas osoittautuu oivaksi tietolähteeksi. Mihin kaikista mahdollisista maista suuntaisin? Keski-Amerikassa näytti satavan paljon heinäkuussa. Ehkä Etelä-Amerikka olisi parempi.

Kun espanjan kielen kurssista on kyse, Etelä-Amerikan maista Brasilia jää pois laskuista, sillä siellä puhutaan portugalia. Samoin muutama pohjoisosan pikkuvaltio, joissa puhutaan englantia tai ranskaa. Muutoin koko valtava maanosa näyttäisi mahdolliselta.

Vertailun vuoksi Latinalainen Amerikka (sisältää ymmärtääkseni Väli-, Keski- ja Etelä-Amerikan) on väkiluvultaan sata kertaa Suomen kokoinen. Alueella arvellaan puhuttavan yli viittäsataa kieltä, siis valtakielten espanjan ja portugalin lisäksi.

Mukavuudellakin on merkityksensä. Kuinka kuumaa heinäkuussa on? Tai jopa kylmää? Siihenkin löytyy taulukko kirjasta. Samoin keskimääräisistä sademääristä.

Ensi kertaa lähestyn matkakohdetta tällä tavalla, etsimällä ensin sopivia olosuhteita ja kieltä. Tähän mennessä yleensä joku syy on sysännyt minut milloin mihinkin. Nyt vain kieli on rajana – no okay, ehkä budjetillakin on tekemistä kohteen kanssa.

Kartasta on hyvä alkaa.

 

Aksentit ja murteet – Keski-Amerikkaanko suuntaisin

Matkamessuilla saa helposti tietoja milloin mistäkin. Pitää vain tietää mitä haluaa. Tämän vuoden messuilla hankin tietoa espanjan kielen kursseista Latinalaisessa Amerikassa.  Sebastian Gutierrez Lutz oli yksi haastattelun kohteista.  Käyntikortissa lukee Via Tur Travel . Hän laittoi Keski-Amerikan aksentit ja murteet mieleiseensä ojennukseen.

Keski-Amerikan valtioista hänen mielestään Costarica olisi paras kielen kannalta, sillä siellä äännetään selvästi. Pääkaupunki San José olisi sopiva kohde. No mikä ettei, varmaan tuttua seutua, sillä käyntikortin osoite viittaa San Joséen.

”University of Costarica ja National University of Costarica  järjestävät riippumattomia (independent) kursseja”.

”Heinäkuussa  Costaricassa sataa  iltapäivisin muutaman tunnin, silloin voi olla kokki tai tanssikurssilla”, Sebastian innostuu kun kuulee että kokkaus ja tanssi olisivat sopivaa kulttuurilisää kielikurssin oheen.

Olympian Latinalainen Amerikka -kirjan mukaan heinäkuussa keskilämpötila on 28 astetta päivisin. Sadetta ja hellettä siis, ei ehkä siinä mielessä ykköskohde.

Nicaraguan espanjan kieltä värittää Sebastianin mukaan alkuperäiskansojen murteet. Lämpötila reilut 30 astetta. Sadekausi sielläkin. Panamassa samoin. ”Panamalaisen espanjassa on  oma aksentti ja Guatemalassa vahva meksikolainen aksentti”.

Hintatason Sebastian konkretisoi suomalaiselle mummolle sopivalla tavalla. ”Costaricassa olut maksaa euron verran”.

Parhaiten perille pääsee suoralla lennolla Euroopasta.
Air France – KLM – Lufthansa lentävät
Pariisi/Lontoo/Frankfurt – San José.

Espanjaa opiskelemaan Latinalaiseen Amerikkaan

Minne lähtisi? Missä olisi riittävän vilpoista, mutta riittävän lämmintä viettää muutamia viikkoja heinäkuussa.
Latinalaisen Amerikan kohdalla tiedoissanion toivomisen varaa –  ja paljon. Koulutiedot ovat pahasti haalistuneet ja suurimmaksi osaksi vanhentuneet.

Etelä-, Keski-, Väli-Amerikka. Latinalainen Amerikka. Koko maanosa heittäähäränpyllyä päässäni. Mutta onneksi on Irmeli.

Irmeli on Olympian freelancer matkanjohtaja, joka jätti lähtemättömän muistijäljen päähäni joskus muinoin Iranin kiertomatkalla. Häntä käyn aina helssaamassa Matkamessuilla, jos suinkin mahdollista. Niin kävin nytkin. En kylläkään edes kuvitellut, että hänen tietonsa saattaisivat ylettyä aina latinomaihin asti. Erehdyin. Sieltä sateli maita, ilmanaloja ja mahdollisuuksia tuolla mantereella. Mitenkähän niin nuori ihminen – ei ole vielä kaiketi edes mummo – on ehtinyt kaiken tuon kokea ja vielä ihmeellisempää säilöä päähänsä. Matkanjohtajanakin on ehtinyt toimia 24 vuotta. Olin niin ällistynyt, että en muistanut edes kuvaa Irmelistä ottaa.

Matkamessuilla maanosa oli kivasti edustettuna. Kaikki kehuivat kilvan alueitaan ja maansa kielikouluja. Käyntikortteja kasaantui ja nyt alkaa jo viestejä virrata. Nopeimmat tulivat jo messukäyntiä seuraavana päivänä. Vau!

Kuvassa Ecuadorin Julio, Urquain Nicolas ja Costa Rican Sebastian. Mummo lähti hiihtämään: siellä selviää ajatukset parhaiten.