Suomen suurin matkablogiyhteisö
Browsing Tag

Kävelykilometrikisa

Kilometrejä Lahdessa, Kymenlaaksossa ja Espoossa – Kävelykilometrikisa

Hyvän matkaa tultu kohti tavoitetta! Tai oikeastaan tavoitteita. Yksi niistä oli päästä Kilometrikisassa 150 eniten kävelleen joukkoon. Nyt Matkabloggaava Mummo on sijalla 184.

Ykköseksi en edes pyri, sillä aikani ei riitä moisiin kävelyihin. Jos päivään ei sisältyisi muuta kuin kävely, niin hyvinkin parikymmentä kilometriä päivässä voisi kävellä. Niin kuin Santiagon teiden caminolla, sillä sehän on tyypillinen päivämatka siellä. Voi kun pääsisi sinne taas. Toisaalta mikä estäisi, mutta nyt ei vaan tee mieli lähteä Espanjaan. Täytyy vaan katsella kuvia entisistä reissuista. Niistähän löytyy juttua blogissani monessa postauksessa. Roikkuvalikosta aukeavalta sivulta Mummo vaeltaa löytyy yhteenveto. Jotkut Santiagon teitä tällä hetkellä vaeltavat ovat viestitelleet, että camino-reiteillä saa vaellella aika rauhassa. Siellä ei ole juuri ketään, mutta toisaalta palvelutkin ovat vähissä.

Tällä viikolla kartutin kilometrejä Lahdessa, joka on siis vuoden 2021 Euroopan ympäristöpääkaupunki. Sinne Ympäristötoimittajat järjesti retken. Monennäköistä mielenkiintoista ohjelmassa oli, mutta siitä tuonnempana.

Visit Kotka-Hamina kutsui kävelemään Loviisaan, Kotkaan ja Haminaan. Siitäkin postaan erikseen. Hieno reissu, huono sää. Vaikka Mummo ei säästä piittaa, niin yhdessä porukan kanssa kun menossa ollaan, silloin mennään sen mukaa mitä järjestäjät kokevat retkueelle hyväksi. Kilometrit jäivät vähäisiksi, mutta ajatus miten näiden kaupunkien nähtävyyksiä voisi jalan tarkastella, jäi itämään. Kaikki kolme ovat käveltävän kokoisia kaupunkeja – siis ihanteellisia paikkoja kerryttää kilometrejä.

Espoossakin ehdin loppuviikosta kävelemään. Se reissu ei ollut helpoimmasta päässä, mutta tärkeä. Minulla on ollut tapana joko pyöräillä tai kävellä Viherlaaksosta Kauklahteen äitiäni tapaamaan. Tein nostalgiareissun Lumene tehtaanmyymälöineen kaikkineen, samalla reissulla kun kävimme läpi äidin jäämistöä. Ikävä kyllä Halmeen leipomo, edesmennyttä äitiäni huomattavasti vanhempi herkkukeidas oli kiinni. Halmeen leipomo on avoinna arkisin maanantaista perjantaihin. Sen munkkipossut ovat olleet teepöytämme vakioleivonnaisia.

 

Viisisataa kilsaa takana – Kävelykilometrikisa 2021

Pari postausta sitten kerroin, että seuraava lisähaaste tulee olemaan muistot. Eli bongata kuvauskohteita, jotka herättävät muistoja. Vähänpä tiesin tulevasta.

Muistoja on tulvinut bongaamatta. Nyt ne eivät kysele aikaa sen paremmin kuin paikkaa. Viime sunnuntaina äitini kuoli. Vasta iltapäivällä olin hänen luonaan Espoon sairaalassa ja illalla hän oli poissa. Avauskuvassa tuon iltapäivän maisema Glimsin talomuseon suuntaan. Glims sijaitsee sairaalan vieressä ja olin siellä Espoon kirjailijoiden järjestämässä kesätapahtumassa, jonka jälkeen menin äitiäni tapaamaan.

Maisemat olivat mustanpuhuvia. Tuuli vihmoi Glimsin pihalle pystytetyissä telttakatoksissa, niin että henkilökunta tähyili valmiustilassa. Kirjailijat lausuivat tekstejään.

Käveleminen on terapeuttista. Jotenkin mieleeni tulee ensimmäisellä Santiagon teiden vaelluksella tapaamani mies, joka käveli pois vaimon kuoleman tuskaansa. Kahdeksansataa kilometriä hänen matkansa oli ja tapasin hänet noin kaksisataa kilometriä ennen päätepistettä. Mies kertoi, että askel askeleelta tuska hälvenee.

Minulla ylittyi viidensadan kilometrin raja tässä Kävelykilometrikisassa. Sijaluku paranee koko ajan.

#kävelykilometrikisa2021

#bongaa kohteita, jotka herättävät muistoja

 

Sijaluku paranee -Kävelykilometrikisa 2021

Kävely jatkuu, mutta lisähaasteena olevat ”heijastukset” saavat jäädä. Avauskuvassa vielä kokoelma viime viikoilta. Kuvat on otettu Espoossa ja Kauniaisissa. Ainut kauempaa tuleva on keltainen tunika, jonka ostin Pyhältä Naava-luontokeskuksen vieressä olevasta vaatekaupasta. Se on nyt pesty ja odottaa pääsyä kanssani ulkoilemaan.

Seuraavaksi lisähaasteessa siirrytään muistojen pariin. Se taitaa olla tosi haasteellista, sillä muistot tulevat milloin tulevat. Niitä ei kutsuta. Saas nähdä miten Mummon käy. Ajatuksena on ottaa kuva, otsikoida se ja myöhemmin sitten kirjoittaa tarina kuvan tuomasta muistosta.

Ilahduttavaa on, että kävelykilometrikisan sijaluku on lähentynyt tavoitetta, eli olla kisan loppuessa 150 eniten kävelleen joukossa. Nyt sijalukuni on 200. Se on lähes viisikymmentä parempi kuin hellejakson aikaan.

Kilometrit tosin karttuvat hitaasti sillä muutakin tekemistä on.

 

Kävelykilometrikisa 2021

Viime viikon kävelykilometrit on kerätty Pyhä-Luoston kansallispuiston maisemissa. Osallistuin Taidepotpuri -leirille. Ohjelmassa oli valokuvaamista, musiikkiesityksiä, melontaa ja muuta yhteistä ohjelmaa. Leiristä kerron lisää tulevissa postauksissa. Ehdin kilometrejäkin keräillä tiiviin leiriohjelman lomassa.

Viikon kuvaushaasteena oli ”heijastus”.  Avauskuvaan mukaan otetut pikkukuvat ovat Pyhäjärveltä, Pyhäjoelta, Luostolta ja Pelkosenniemeltä. Hohtavissa lakanoissa makaava  Kalle Isokallion kirja Pelastaja Pelkosenniemeltä jäi kyllä alkuvaiheisiin. Yleensä otan reissuun mukaan jonkun kohdetta sivuavan kaunokirjan ja luen sitä sopivissa väleissä ja nukkumaan mennessä. Pyhän Taidepotpurin ohjelma oli niin tiivis ja raitis tunturi-ilma teki tehtävänsä, että kirja jäi vähille. Mummon nukahti puolen sivun paikkeilla.

Kävelykilometrikisan tämän hetkinen tilanne.

Kävelykilometrikisa 2021

Te blogipostauksia seuranneet olettekin jo havainneet, että varsin monessa paikkaa kävelykilometrikisan matkaa on keräilty. Kotkaa, Haminaa, Espoota vilahtelee postauksissa. Instagramin  Mummo Matkabloggaa -tarinoista löytyy enemmän yksityiskohtia ja ennen kaikkea kuvia ja videoita. Kannattaa vilkaista niitäkin, niin pysyy Mummon matkassa. Tarinat ovat esillä 24 tuntia julkaisuhetkestä.

Heinäkuun lopussa tilanne näytti tältä.

Helle hellitti ja se auttaa. Nyt tekee jo mieli ulos kävelemään.

Lisähaasteena on viime viikon ollut heijastuksien bongaaminen. Se oli niin mukava teema, että päätimme jatkaa samalla teemalla vielä yhden lisäviikon. Avauskuvassa muutamia heijastuksia.

 

Kävelykilometrikisa 2021

Nyt olen pääsemässä vauhtiin ja taas hellettä pukkaa, näin sanoivat säätiedotuksessa.

341 kilometriä on koossa. Sijaluku 221, mikä on viimeviikoista 246 sijaa parempi.

Kolmio oli bongauskohteena hieman haastavampi, huomasin. Jos ei liikennemerkkejä ota lukuun, kolmioita ympäristössä löytyy aika vähän. Kasveissa ja kukissa ei puhdasta kolmion muotoa osunut silmiini. Rakennuksissakin muut muodot, kuten neliöt ja jopa ympyrät, näyttivät olevan yleisempiä. Tällä viikolla liikuin Espoossa ja Kauniaisissa.

Huippuhetket olivat Träskändan puistossa kävellessä. Sieltä löytyy muuten uudehko Aijun kahvila.  Ja paljon kauniita luontopolkuja sekä  tilaa missä liikkua, ainakin viikolla.

Niin! Tämä kolmion bongaus ei liity mitenkään kävelykilometrikisaan, vaan on vaelluskamun kanssa kehitelty kävelyn lisämauste. Se keventää askeleita ja saa esiin erilaisia yksityiskohtia kävellessä (ja samalla opin paremmaksi kuvaajaksi, toivottavasti).

Ensi viikolla bongaamme heijastumia.

 

Huh hellettä – Kävelykilometrikisa 2021

Viime viikolla kilometrejä kertyi kolmetoista. Aika heppposta! Neliön muotoisia kuvauskohteita  löysin kotipiirin lisäksi  Helsingin Ruskeasuolta ja Kaarelasta.

Helteessä maatessani kuukeloin ja sattuipa kohdalleni mukavia lukemia

Kävelykilometrikisan sijoitukseni on 246. Se ei ole paljoa muuttunut. Kaikilla sama helle.

Mutta blogit.fi -sivuston matkailublogien Top 20 -listalla Mummomatkabloggaa oli yhdestoista. 👋👋👋

Seuraavaksi bongataan kolmioita.

Kilometrejä keräämässä Haminan seudulla – Kävelykilometrikisa 2021

Tämän viikon vaatimattomat kilometrit keräsin suurimmaksi osaksi Haminan seudulla, jossa olin Visit Kotka-Haminan pressireissulla. Tiukkaa se teki sielläkin, sillä helle on piinannut kävelijää jo ties kuinka kauan. Kolmeakymmentä astetta lähentelevässä täysauringossa ei ole helppoa, etenkin kun aurinkokeratoosi vaatii välttelemään aurinkoa ja sen vuoksi tarvitaan peittävää vaatetusta. Tuo aurinkokeratoosi on mummo- ja pappaikään päässeillä yhä vain yleistyvä vaiva, joka johtuu vuosien ajan ihoon kohdistuneesta aurinkokertymästä. Punapäiset ja vaaleaihoiset ovat erityisesti vaarassa saada se. Muistakaa siis aurinkosuojat!

Tapasin muuten Haminan aikamatkalla 1800-luvun apteekkarskan, joka ihmetteli missä on aurinkovarjoni. Rahvaanomaisen näköiseksi kuulemma muuttuu, jos ei suojaudu. Olihan minulla (sateen)varjo kassissa, mutta aika vaikeaa sen kanssa on kuvata ja tehdä muistiinpanoja. Spatseeraaminen kyllä onnistuu. Sellaista hidasta tipsutteluahan nuo hienostorouvat tuolloin harrastivat.

Viikon aikana kilometrejä kertyi 19,2 mutta uintia sitäkin enemmän.

Olisi kahdenkymmenen kilometrin raja tullut täyteen ellen olisi siirtynyt taksilla Kotkan Seurahuoneelta Wanhaan Fiskariin. Matkaa oli jotakuinkin seitsemänsataa metriä, mutta kyytiin hyppäsin, kun auto kutsuvasti hotellin edessä odotti. Hellepäivän kahdeksan kilometrin kävely Haminan saarissa vei Mummon voimat. Saarista ja muusta lisää tulevissa postauksessa.

 

 

 

Kaksi kisakuukautta takana – Kävelykilometrikisa 2021

Niin sitä päivät kuluvat kirjoja plaratessa. Helle ja kuuma ilma vuorottelevat täällä Espoossa. Eikä ilma houkuta Mummoa kilometrejä keräämään.

Eilen olin hoitamassa Häntä, joka teki minusta Mummon. Aikamoinen lukutoukka vuoden ja kahdeksan kuukauden ikäiseksi.

Tänään olen evakossa pihakeinussa sillä tekevät remonttia naapurissa. Mahtaa siellä hiki virrata, se kun virtaa jo istuessa.

Pihakeinussa on mukava vetäytyä Finnskogeniin, Ruotsin ja Norjan rajamaille. Tämä sarja viehättää, toinen kirja jo menossa.

Uskon loppukiriin

Toisen kävelykisakuukaden päättyessä olen sijalla 248.

Kilometrejä ei ole kertynyt niin paljoa kun olisin ajatellut. Tavoitteessa olen lähes pysynyt, ainakin keskimäärin.  Tavoite oli 6 kilsaa suurimpana osana kisapäivistä.

Olen kävellyt 256 kilometriä 54 päivässä eli noin 4,7 kilometriä kävelypäivässä.

Uskon loppukiriin.

 

 

 

 

 

Soikea haaste vei ajatukset Salamancaan – Kävelykilometrikisa 2021

Tämän viikon ajan bongasimme kaikkea soikeaa, samalla kun kerrytimme kilometrejä.

Kilometrisaldo ei ollut kummoinen. Mummon iässä ei rehkitä 30 asteessa, vaikka täytyy todeta ettei sitä rehkitty helteessä teininäkään. Sen verran on löytynyt itsesuojeluvaistoa iästä riippumatta.

Tennistä pelasimme maanantaina ja torstaina kun aurinko hieman hellitti ja ilta koitti.

Askelmittariin ei myöskään tallennu vesikävelyn askeleet. Niitä tuli kosolti.

Vaivaiset neljätoista kilometriä viikon aikana. Se on sellainen Santiagon tieden päivämatka, minimissään. Koskahan sitä pääsee poluille?

Juhannuksen kohokohtiin kuuluu Salamancasta kotoisin olevan miehen kanssa keskustelu. Hän vieraili suomalaisvaimonsa kanssa naapurustossa. Keskustelut veivät ajatukset aikaan jolloin palasin Lissabon-Santiago de Compostela vaellukselta ja pistäydyin kotimatkalla Salamancassa (piti hankkia rahaa pankkitilisaldon täydentämiseen kirjoittamalla lehtijuttu, sillä olin jo ehtinyt kyllästyttää kaikki lehtikontaktini Santiagon teiden jutuilla). Salamanca lumosi minut valollaan.

Juttuni

Salamancan lumoavasta valosta pdf:nä tässä.