Suomen suurin matkablogiyhteisö
Browsing Tag

Hyvää Suomesta

Mustila Viini Elimäki Finland

Kahvilla viinitilalla – Mustila, Elimäki

Lehdistöretken ensimmäinen kohde Mustilan viinitila sijaitsee Elimäellä. Siellä ympäristö-, ruoka- ja maataloustoimittajista koostunut joukko maisteli raparperipaistosta samalla kun kuunteli tirehtööri Maria Tigerstedtin esitystä viinitilojen nykynäkymistä ja haasteistakin. Paljon odotuksia oli asetettu viime vuoden alkoholilainsäädännön kokonaisuudistukseen, mutta liköörien vähittäismyynnin kohdalla helpotuksia saadaan yhä odottaa.

Mustila, Finland, Maria Tigerstedt

”Mustikkapohjaiset viinit kiinnostavat ulkomailla”, Mustilan viinitilan tirehtööri Maria Tigerstedt esitteli tilan historiaa ja nykypäivää toimittajille 11.6.2019

Tirehtöörin tiluksilla kiittelin nauhoitintani. Se työskenteli sillä aikaa, kun jonotin vessaan. Avaruuteenkin tehdään turistimatkoja ennen kuin tämä vessaongelma saadaan ratkaistua. Kun bussilastillinen saapuu kohteeseen, niin suurin osa haluaa vessaan, oli bussissa sitten vessa tai ei. Siitä syntyy jono. Niin nytkin. Aikaa oli tunnin verran. Se ei ole paljon, jotta ehtii bongata oleelliset, esittää kysymykset ja ottaa kuvat. Näyttipä joukossa olleen sen verran nopeita, että olivat ehtineet ostaa kotiinviemisiä tai kuvausrekvisiittoja. Kasvit kainalossa tepastelivat takaisin bussiin.

Aktiivisia viinitiloja Suomessa noin 25, joista Mustilan tila viidenneksi suurin.

Mustilan viinipuoti ja kasvimyymälä ovat kesäisin avoinna. Kelpo käyntikohde. Samalla voi käydä  Mustila Arboretumissa tutustumassa puulajeihin ja kasveihin.

Mustilan kartano, Mustan everstin kosto

Musta eversti on Mustilan kartanon kummitus ja Mustan everstin kosto tilan suosituin viini.

Mustila Viini Elimäki Finland

Maria Mamman herkullinen konjakkipihlajamarjahillo / Mustila Viini Elimäki Finland

Mustila Viini Elimäki

Syy se on tämäkin jäädä kotiin makailemaan/Mustila Viini Elimäki

Kun Mustilan hillot oli maisteltu toimittajajoukko (yhteensä 38 henkeä) siirtyi kauran kiehtovaan maailmaan. Siitä seuraava postaus.

Maalaismaisemassa – Elonkierto puisto, Jokioinen

Hämeen maatalousmaisemissa Jokioisilla pääsee ruuan alkulähteille. Viljat tulevat tutuiksi, kun vaeltelee Elonkierto-puistossa. Näkee miltä näyttää vaikkapa ruis, ennenkuin se päätyy lautaselle. Jos kouluaikaiset opit ovat päässeet unohtumaan, lajin voi luntata opasteista.

Aakeessa maisemassa kävellessä saattaa tulla hiki, ainakin aurinkoisina päivinä. Silloin kannattaa vetäytyä lapsia ja mummonmielisiä ilahduttavaan labyrinttiin. Avauskuvassa yksi pressireissulaisista vaeltelee vihrerlabyrintissä. Löysi näköjään tein ulos myös, sillä oli paluubussissa mukana.

Makasiinikahviossa voi myös virkistäytyä. Se on avoinna kesäaikaan.

Hyvä kohde, myös lapsille. Elonkierto

 

Missä kaikki ovat? Elonkierto puisto, Jokioinen by Kirsti Sergejeff

Elonkierto puisto, Jokioinen by Kirsti Sergejeff

Elonkierto puisto, Jokioinen by Kirsti Sergejeff

Hirssipellossa .Elonkierto puisto, Jokioinen by Kirsti Sergejeff

Elonkierto puisto, Jokioinen by Kirsti Sergejeff

Elonkierto puisto, Jokioinen by Kirsti Sergejeff

Haipakkaa Vispilässä – Forssa

Totta kai, kun pressimatkasta oli kyse, myöhässä saavuimme. Hyönteistilalla aikaa vierähti, sillä kolmenkymmenen toimittajan porukkaa ei ole helppo pitää aisoissa. Kysymyksiä riittää, jokaisella kun on oma aihepiirinsäja.  Aikaa ruokailuun siis jäi vähänlaisesti.
”Ehdimme kyllä, vaikka Hämeessä ollaankin”, vakuutti ravintoloitsija Tiina Koski.

Tiina Koski on yksi Ravintola Vispilän vispaajista. Kaksi muuta ovat Krista Mänttäri ja Veli-Matti Koski.

Totta puhui.

Kolmessa vartissa kuvasimme, kuuntelimme Ravintola Vispilän historian, nykyisyyden ja lähiruokakonseptin toteuttamisen, maistoimme Siikosen pariskunnan sirkkoja ja pihattopossua. Sen verran haipakkaa piti, että jälkiruokaa vielä joku lusikoi, kun porukka suuntasi jo kohti tilausbussia, joka odotti valmiina viemään meidät seuraavaan kohteeseen, Elonkierto-puistoon.

Lähiruokalounas, Ravintola Vispilä, Forssa,

 

Pihattopossua ja kauden vihanneksia. Pari sirkkaa koristeena. A la carte listalta ei sirkkoja vielä löydy. Niitä kyllä on saatavilla, jos erikseen tilaa.

Kasvisvaihtoehto. Naapuri söi sellaista ja herkkua kuulemma oli.

 

Sirkkalassa – Tammelan Riihivalkama

Ruokatiedon viimeviikkoisen lehdistömatkan anteihin kuului käynti hyönteistilalla. Enpä ole aiemmin käynyt. Uuttera yrittäjäpariskunta Kirsi ja Jouko Siikonen on luopunut sikojen kasvattamisesta ja muuttanut sikalan sirkkalaksi. Työtä riittää jo senkin takia, että hyöteistalous on Suomessa uutta. Sirkat luokiteltiin elintarvikkeiksi vasta vajaa vuosi sitten.

Siikosen hyönteistilalla sirkkoja asustaa munakennokodeissa kolmessa niitä varten rakennetussa huoneessa. Lämpötila kuin tämän kesän Suomen kodeissa, helteisen oloista. Haju. No joo, se tulee sirkkojen ruoasta, sirkkarehusta, joka vaikuttaa sirkkojen makuun suussamme.

Sirkkojen reilun kuukauden mittainen elämä päättyy pakastamiseen.

”Se on vaihtolämpöiselle hyönteiselle luonnollinen tapa kuolla. 15 minuutissa ne vaipuvat horrokseen ja muutamassa tunnissa elintoiminnot lakkaavat”, kerrotaan EntoCube Oy:n , hyönteistaloutta Suomessa edistävän yrityksen esitteessä.

Miksi sirkkoja pitäisi syödä?

”Ne ovat varsinaista superfoodia. Proteiiniarvot vastaavat naudanlihan arvoja, mutta sirkkojen kasvatus kuluttaa huomattavasti vähemmän luonnonvaroja. Tarvitsevat vähänlaisesti vettä, rehua ja tilaa. Kasvaessaan tuottavat hyvin vähän kasvihuonepäästöjä”, summaa reissulla mukana ollut EntoCuben CMO Jonas Aaltio.

No miltä ne sitten maistuvat?

Rapeita olivat, ei kovin kummallinen maku. Jotkut löytävät pähkinän vivahteita maussa. Tässä vaiheessa oli vaikea analysoida vivahteita, hyvä kun sai muutaman pureskeltua ja äkkiä nielaistua. Olut olisi ollut poikaa niiden painikkeena.

Kirsi ja Jouko Siikonen esittelevät sirkkojen kotia. Muovilaatikoihin laitetaan reiällisiä munakennoja. Niissä sirkkojen on mukava sukkeloida.

Siikosen hyönteistila. Sirkkoja ruokakupilla.

Kirsi Siitosen sirkkaresepti.