Browsing Tag

Helsinki

Suomi 100 juhlaa – Lentonäytös Kaivopuistossa

Ensin ajattelin, että mistä kaikki  oikein meuhkaa. Katsomaan lentokoneita Kaivopuistoon! Niitä näkee riittävästi täällä Espoossa Lippajärven rannalla parvekkeella istuskellessaan. Kuumailmapallotkin laskeutuivat talojemme kohdalla aikoinaan. Kerran jopa korissa matkaavat skoolasivat kanssamme –  tosin vain sormieleellä – kun illastimme parvekkeella eräänä perjantai-iltana. Mikä lie, mutta nykyään kuumailmapalloja näkee näin alhaalla harvoin ja silloinkin kaukana talostamme.

Koko päivän radiokanavilla luotiin tarvetta lähteä Kaivopuistoon paikan päälle katsomaan. Hyvä niin, sillä komia oli lentonäytös!  Sinne oli tullut muutama muukin 🙂

Finnairin valtava A350 -kone vaappui kuin ankka taivaalla. Hitaasti, harkitun painavaeleisesti.  Liikkis!

Red Arrows taitolentoryhmä Britannian ilmavoimista vei ainakin minulta kaiken huomion värikkäällä näytöksellään. Siitä kuvia.

Otin kyllä muitakin mm. Eurofighter Typhoon -hävittäjistä jotka singahtelivat taivaalla niin rivakasti ettei kamerani tahtonut ehtiä mukaan. Ne ovat niin vaatimattoman näköisiä valokuvissa, etten laita esille. Ääntä hävittäjistä kyllä lähti. Jos ei alussa korvatulppia tarvinnut, niin hävittäjien ilmestyessä tulpat kyllä saivat käyttöä.

# lentonäytös #suomi100 #helsinki #kaivopuisto #finland100 #RedArrows

# lentonäytös #suomi100 #helsinki #kaivopuisto #finland100

# lentonäytös #suomi100 #helsinki #kaivopuisto #finland100 #RedArrows

 

# lentonäytös #suomi100 #helsinki #kaivopuisto #finland100 #RedArrows

 

# lentonäytös #suomi100 #helsinki #kaivopuisto #finland100 #RedArrows #sydämellisetonnittelut

# lentonäytös #suomi100 #helsinki #kaivopuisto #finland100 #RedArrows #sydämellisetonnittelut

# lentonäytös #suomi100 #helsinki #kaivopuisto #finland100 #RedArrows #sydämellisetonnittelut

Mätäjoella ja vähän muuallakin – Espoo – Helsinki

Aika lähteä kaupunkikävelylle. Tärkeimmät varusteet maksukortin lisäksi ovat kunnon kengät. Reppu selkään. Reppuun vaihtovaatteet, pikku pyyhe, aurinkolasit, sateensuoja ja juotavaa.

Tämän kertainen kävelymme kesti reilut kolme tuntia. Espoo/Viherlaakso – Helsinki/Sofiankatu noin 17 km. Sofiankatu valittiin päätepisteeksi siksi, että halusimme maistaa paljon poristun Pizzeria Tribunalin tuotteita. Ravintola on erikoistunut napolilaisen pitsan valmistamiseen. Sitä varten tuotiin pitsauuni Italiasta asti. Pari tonnia painava uuni vaati alleen kestävät rakenteet ja sai sopivan tilan hakemisen aikoihin huomiota mediassa.

Espoosta Taliin: 1 ja 4. Kielot ja rentukat kukkivat nyt yhtä aikaa. 2) Kevyen liikenteen väylillä tapaa milloin minkäkinlaisia esteitä. Tässä jätelava, mutta ei siitä ole aikaakaan kun raahasin polkupyörääni ojanpohjia pitkin, koska pyörätiellä seisoi parakki. 3) Mätäjoki, voi mikä nimi! Siellä puskissa pongasi lintuharrastajat.

 

Matka jatkuu Talista Munkkiniemeen

1 ja 2. Entisessä toimistohuoneessani pelaa ilmastointi nykyään. Ns. Koneen talon toimistot muuttuvat pian julmetunhintaisiksi penthouse-asunnoiksi. 3) Siivouspäivä meneillään. Munkkiniemen puistotiellä kirppari. Sivukujilla miehittämätön kirppari . Laatikon sisältö odottaa ottajaansa.

 

Saa ottaa! Ja mehän otamme. Reilun kolmen tunnin kävelyn jälkeen palkinto.  Alkuun Gini ja Tonic ruokaa odottaessa. Pizzeria Tribunalissa GT tarjoillaan teräspillillä varustettuna. (Samanlainen putkilo kuin tyttäreni marsuilla. Nyt tiedämme miltä marsusta tuntuu. Mutta marsut eivät taida tietää, että meillä teräspillistä tulee vettä väkevämpää. ) Vertailun vuoksi tilasimme erilaiset GT:t, toisen palkintojakin saaneella suomalaisella ginillä ja toisen englantilaisella. Pizzeria Tribunali ei ota vastaan pöytävarauksia. Meillä kävi tuuri, sillä pääsimmme suoraan päytään. Siciliana maistui.

Helsingissä tapahtuu – Maailma on tullut kylään

Pakkohan Maailma kylässä -festareilla oli pistäytyä ennen kotiinlähtöä.

Reilu matkailu. Miten siirtäisi kauniit ajatukset käytäntöön? Olen suosinut paikallisia tuotteita ja palveluja jo kauan ennen kuin kukaan puhui reilusta matkailusta täällä Suomessa. Ei mitään pyhimyksenrengasta pään päälle! En vain ole osannut heti yhdistää mieltymystäni matkailun rahavirtoihin. Paikallinen on yksinkertaisesti ollut mielenkiintoisempaa. Miksi juoda tai syödä kansainvälisiä tuotteita, kun voi maistella jotain tyyystin erilaista. Tuota vesien roudaamista Ranskasta Kiinaan ja ties minne, en ymmärrä alkuunkaan. Paitsi jos kohteessa ei ole vettä.

 

Tässä syntyy hennatatuointi. Habiba taiteilee.

 

Ja kun on kerran maailma kylässä, pikku annos tiibetiläistä. Kokkina Tobden.

 

Päivä risteilyaluksella – Tervetuloa Suomeen

Vähintäänkin erikoiseen asuun pukeutunut Christina houkuttelee Norwegian Getaway -alukselta ulostulevia risteilymatkustaja kanssaan kuvaan. Alus on ankkuroitunut Länsisataman Melkin laituriin. Se saapui maanantaiaamuna Pietarista ja jatkoi samana iltana kohti Tukholmaa. Christinan lisäksi laivan kupeessa sarvikypäräpäiset miehet valokuvaajineen yrittävät innostaa matkustajia ikuistamaan ensiaskeleensa Suomen kamaralla.
Christina usko ei horju kun kysyn miten hänen kantamansa asu liittyy Suomeen.  ”Suomalainen asu”.

Christina kollegoineen matkaa laivan mukana satamasta toiseen. Aina satamaan saavuttaessa porukka rientää laivasta poistumisportille kuvaamaan. Puku vaihtuu kuulemma joka satamassa. ”Huomenna saavumme Tukholmaan, silloin pukeudun johonkin ruotsalaiseen”, kertoo Christina.

”Suomalainen asu noin sataviisikymmentä vuotta sitten”, lohkaiseee toimittajakollegani, Kristiina hänkin. Näkökulma se on tuokin varsinkin näin Suomen itsenäisyyden satavuotisjuhlavuonna.

Laivan matkustajat suuntaavat kohti Helsingin houkutuksia, me toimittajat puolestamme riennämme tutustumaan heidän maailmaansa.  Mitä kaikkea tuollainen jättialus vierailleen tarjoaa.

Sisääntulomuodollisuudet ovat lentomatkustuksesta tuttuja. Paljastimien läpi mennään, mutta kenkiä ei tosin tarvitse riisua. Passi jää pantiksi laivan sisääntulotiskille.   Uniformupukuinen mies suihkuttaa vielä kätemme desinfiointiaineella ja sitten kohti laivan sisuksia.

Ravintoloita löytyy sen verran monta, että neljän viikon reissulle löytyisi joka päivälle uusi.

Lapsiperheet on huomioitu, samoin yksin matkustavat. Suomessa intohimoja herättävä asiakkaiden lokerointi omiin oloihinsa on viety pitkälle. Omassa rauhassaan viihtyvät ja siitä erikseen maksavat vetäytyvät Haven-alueelle. Myös sinkuille – vaikka tuota nimitystä ei esittelyssä käytetty – löytyy oma Solo Lounge. Sinne voi halutessaan linnoittautua kaltaistensa seuraan.  Laivayhtiön edustaja Anja Merkel kertoo, että yksin matkustavien ei tarvitse maksaa ylimääräistä, sillä heitä varten on laivalla studiotyyppisiä hyttejä.

Risteilyalusten jätevesien tyhjentämisestä Itämereen on keskusteltu kiivaasti viime vuosina. ”Osa jätevedestä uusiokäytetään ja loppuosa tyhjennetään satamissa”, Merkel vakuuttaa.

Norwegian Getawayssa on näköä ja kokoa. Yli 320 metrinen alus vetää lähes neljätuhatta matkustajaa. Miehistön jäseniäkin on 1600.  Se risteilee Itämerellä touko-lokakuun.

Silmän täytyy hieman tottua näihin uudentyyppisiin laivoihin. Niiden värikäs kuviointi näyttää olevan uusi trendi.

Seuraava, olkaa hyvä

Voihan perjantai!

Kiasmaan ilmaiseksi kuukauden ensimmäisenä perjantaina. Tiesitkö? Satuin tänään paikalle (kotona siivouspäivä 😉 ). Ihmeteltävää riittää.

Matkan voi kaiketi tehdä noinkin.

Retroilua

Ihana uutuus Kongressi-messujen tarjonnassa, ainakin minulle, oli  Järvenpään kukkatalo. Ujo Elsa, joka ei halunnut kuvaan, kertoi että nyt retroillaan sisustuksen lisäksi myös viherkasveilla.

”Peikonlehdet, juorut, viirivehkat ja muut iän kaiken sitten koteja koristaneet viherkasvit ovat suosittuja taas. ”

Parsakin.  Sitä hän kehotti olemaan syömättä, sillä kyse on koristekasvista.

Pelargonia mummon ikkunalla. Sellainen laulu on olemassa. Pelargoniasta on jalostettu eri muunnelmia. Kerrattuja kukkia, eri värejä.  Retrokasvi sekin.

(Kongressi-messut meni  jo. Ensi vuonna uudestaan.)

Maassa, taivaassa, paratiisissa

Kolme ja puoli kontillista taideteoksia matkasi palasina rekalla Posiolta Helsinkiin. Aikamoinen urakka sekin.

Helsingin Taidehallissa installaatiot aseteltiin kolmeen eri tilaan. Niitä voi käydä ihastelemassa toukokuun puoleenväliin asti Anu Pentikin Kolme tilaa -näyttelyssä.

Korkea taivas

Taivas koskettaa – poika istuu some-maailmassaan Taivas on lähellä, mutta silti kaukana.

Anu Pentik Taidehalli Taivas koskettaa IMG_0498

”Taivas-sali oli näyttelyn vaikein, mutta toisaalta rakkain”, kertoo taiteilija Anu Pentik.

Apunaan näiden mittavien installaatioiden kanssa Anulla on ollut Asko. Aikaa vievää työtä:

”Asko on ollut pilvessä kaksi ja puoli vuotta”, Anu virnistää ja samaan hengenvetoon toteaa, että Asko on hoitanut  myös lounaat, sillä Asko on kokki.

Hyvin ovat kivet uunissa Anulla.

Kivinen maa

Anu on valmistanut joka ikisen kiven käsin. 2000 kiveen tarvittiin 5000 kiloa savea. Yleisön riemuksi Anu näyttää miten kivet syntyvät. Savea jalkojen väliin, mitä isompi kivi, sitä isompi jalkaväli.

Anu Pentik Taidehalli Kivinen maa pieni IMG_0481

Kun kivi on saanut muotonsa se paistetaan (varmaan tällä on jokin teknisempi ilmaisu) 1262 asteisessa uunissa. Kuulinkohan oikein, mutta niin mielestäni Anu sanoi.

Anu Pentik Taidehalli Kivinen maa pieni IMG_0502

Erilainen kivi

”Kun kivet alkoivat kyllästyttää, ryhdyin tekemään kukkasia”. Siirrymme kolmanteen tilaan, Värikkääseen paratiisiin.

Anu Pentik Taidehalli Värikäs Paratiisi pieni IMG_0479

 

Tulkaa Suomeen

Mummojen maailma on ihmeitä täynnä. Eilen Kansallismuseossa tapasin miehen, jonka titteli oli poster hunter, julistemetsästäjä. Kaikenlaista kolmejalkaista nanokorporaattoria (nainen) on tullut kohdattua, mutta eipä ole ennen vastaan kävellyt julistemetsästäjää. Eikä siinä vielä läheskään kaikki. 91-vuotias julistetaiteen grand old man Erik Bruun jakeli nimmareita esiteltyään ensin laajaa tuotantoaan. Syntyi oikein jono entisaikojen rokkistarojen tyyliin.

Poster hunter, Magnus Londen on lunastanut tittelinsä keräämällä maailmalta ällistyttävän kokoelman Suomen matkailujulisteita. Tosi mielenkiintoinen kattaus alkaen  Imatran koskea kuvaavasta Suomen ensimmäisestä matkailujulisteesta aina viimevuosien palkittuihin matkailujulisteisiin on nyt esillä Kansallismuseossa 28. 5 asti. Sen jälkeen näyttely lähtee kiertämään maailmalla.

Come to Finland -näyttely

2017-03-22 07.10.00

Tästä kaikki alkoi. Magnus Londen ihastui – ellei peräti rakastunut – julisteeseen, jossa nainen nauttii samppanjaa Eduskuntatalolle ja Kansallismuseolle antavassa ravintolassa. Autoja ei ole. Ratikka kuljettaa.

 

 

2017-03-22 13.30.32

 

2017-03-22 07.10.42

Erik Bruun kertoi tekemiensä matkailujulisteiden taustoja varsin värikkäästi.

2017-03-22 07.11.25

Näin hauras maailma oli pääsiäisen tienoilla vuonna 1955. Erik Bruunin näkemys Viikkosanomissa.

2017-03-22 13.31.49

Japanissakin tiedetään Erik Bruunista. Ainakin ne, jotka ovat tutustuneet tähän paksuun opukseen.

HAM – Helsinki

Isoisomummo sanoi, että vahinko ei tule kello kaulassa eikä ämpäri päässä. Kyllä tulee! Vai miksi muuten nuo makailevat Tennarin vitriinissä.

Kannattaa kuitenkin astua peremmälle. HAM:issa on esillä Tykö Sallisia. Sallisen maalaamia ensimmäisen vaimon, Mirrin muotokuvia on usein nähty muuallakin, mutta kiinnostavia ovat Helmi Vartiaisen itsensä maalaamat (Mirri eli Helmi Vartiainen) pari omakuvaa. Näyttely elokuun loppupuolelle asti Helsingin Tennispalatsissa.