Suomen suurin matkablogiyhteisö
Browsing Tag

Hania

Ravintolaelämää Kreetalla

Reilu viikko sitten kotiuduin Kreetalta, jossa harjoittelin koronapassin käyttöä.   Nyt olemme saman edessä täällä Suomessa. Kreetalla koronapassia piti vilauttaa milloin missäkin. Lentokoneeseen ei päässyt ilman, eikä monia Kreetan palveluja päässyt käyttämään ilman passia. Tai oikeammin koronatodistusta, sillä nimellä tuo lappunen tulostettuna tai kännykästä näytettävänä kulkee. Siis kyse on siitä todistuksesta, jonka voi tulostaa kanta.fi -palvelusta.

Kreetalla koronapassi ollut käytössä jo pitempään. Sisälle ravintolaan, jos mielit nautiskelemaan, koronatodistus tarvitaan. Ulkona terasseilla saa kyllä ruokailla ilman todistusta. Kaupoissa, museoissa ja muissa sisätiloissa käytetään maskia.

Yksinsyöjän haasteita ja iloja

Ensimmäisen viikon vietin Haniassa ja söin illallista yksinäni. Tämä on usein haaste, varsinkin silloin kun ravintola on täyttymässä, yksinsyöjä yritetään sijoittaa milloin mihinkin etäiseen nurkkaan. Vierailuni aikaan sesonki oli päättymässä Kreetalla, turistivirrat vähäisiä, ja vain kerran poistuin ravintolasta, kun emme päässeet yksimielisyyteen sopivasta pöydästä. Se tapahtui Haniassa, keskustan ravintolassa. Siellä oli helppo valita toinen ravintola, jossa pöydän sijaintikin miellytti.

Toisaalta ilojakin yksinsyömisessä on.

Kun vaapuin Samarian rotkovaelluksen jälkeen hotellini lähistöllä olevaan ravintolaan illalliselle, sain vaellushenkiseltä tarjoilijalta monia vinkkejä miten saan kivikasojen jäykistämät raajani takaisin toimintakuntoiseksi. Ja ennen kaikkea mitä seuraavalla vaelluksella (sillä hetkellä vannoin ettei seuraavaa tule) tulisi huomioida etteivät jalat joudu samaan tilaan. Tarjoilijan mukaan kiire ei saa olla. Jalkaan kunnon vaelluskengät.  Juomaksi parinkymmenen minuutin välein vettä, johon on lisätty sitruunaa, appelsiinia, hunajaa ja suolaa.

Yksin ollessaan tulee seuranneeksi mitä ympärillä tapahtuu. Siinä avautuu uudenlainen maailma. Ilonaihe sekin.

Nea Horan rantaravintoloissa, Hania

Tästä se alkaa. Koronatodistus jo ovella. Pöydässä käsidesi, vesi ja viini. /Kreeta, Hania, Nea Horan rantaravintolassa

Muista pestä kädet!

 

Ravintolan houkuttimena mustekalat. /Hania, Kreeta, Nea Horan rantaravintola

 

Simpukoita valkoviinissä, Retsinaa ja leipää. /Hania, Kreeta, Nea Horan rantaravintola

 

Mikrolimano ja sen naapuriravintola sijaitsevat laiturilla peräjälkeen. Viikko oli tuulinen, mutta viimeisenä iltana tyyntyi ja halusin syödä simpukka-aterian laiturilla. Olin menossa viereiseen ravintolaan, mutta jotain oli tapahtunut simpukkasaaliille, eikä heillä ei ollut tarjolla simpukoita.  Ruokalistalta vaihtoehtoista ruokalajia etsiessä Mikrolimanon tarjoilija nappasi minut.  /Hania, Kreeta, Nea Horan rantaravintola

 

Järkytys: sinapilla maustetut simpukat. Olin ajatellut tämän ravintolan kruunaavan viikon oleskelun Nea Horassa. Tilasin jopa lisäannoksen leipää, jotta saisin vangittua viimeiset kastiketipat liemestä. Jäi sekä liemi että leipä syömättä. Laskun tullessa hävetti hetkisen. Napisen ruoasta, joka maksaa 14,50 juomineen päivineen. Suomessa saisi hampurilaisen ja limun, ehkä. /Hania, Kreeta, Nea Horan rantaravintola Mikrolimano

 

Hanian keskustassa ja Venetsialaisessa satamassa

Tämä ravintola Venetsialaisessa satamassa on profiloitunut ”no pressing” -ravintolaksi. Tarjoilija kertoi, että heillä ei ole sisäänheittäjää ja istua saa niin kauan kuin tahtoo. Ei siis tulos-ulos asennetta. En kokeillut, kunhan kysyin. Tarjoilijan mukaan kesä oli kiireinen ”too much work” mutta kohta hiljenee. /Kreeta, Hania

 

Välipala Hanian keskustassa. Pieni olut ja iso leipään upotettu kanafile palasina.

 

Ravintola Tamam Hanian keskustassa. /Kreeta

Vessaan mennessä kuljetaan toimiston läpi. Keittiötouhuja voi seurata vessajonossa. /Ravintola Tamam Hanian keskustassa. /Kreeta

Vessaan mennessä kuljetaan toimiston läpi. Keittiötouhuja voi seurata vessajonossa. /Ravintola Tamam Hanian keskustassa. /Kreeta

Perheravintola Agioklima Plataniaksen yläkylässä

Lomani kakkosviikolla Plataniaksessa sain seuraa kurssikavereistani. Heihin ja kreetalaiseen tapaan syödä pääsin tutustumaan heti aloituspäivän lounaalla Plataniaksen yläkylän kotoisassa Perheravintola Agioklimassa. Kippo toisensa jälkeen ilmestyi keittiöstä. Ruokaa oli valtavasti, enemmän kuin ahnekaan jaksaisi syödä. Tämän huomasin myöhemminkin, ravintolasta riippumatta ruokaa oli liikaa syötäväksi. Kulkukissoja ja koiria Kreetalla vaeltaa joka puolella ja niihin laitoin toivoni. Mieluummin eläimille kuin roskiin.

Agioklimasta tuli meidän kurssilaisten vakiopaikka, joka sai lempinimen Koiraravintola. Nimi tuli siitä, kun koira riehaantui tervetulolounaalla juoksentelemaan pöytien välissä. Perheen pojat ja miniä tarjoilivat, isä näytti häärivän maksupäätteen kanssa. Äiti Dimitra lepuutti välillä jalkojaan ravintolaan johtavien portaiden yläpäässä ja toivotti vieraat tervetulleeksi. Kaiken kaikkiaan tuossa tavernassa oli mukava vierailla. Erityisesti siksi, että raha päätyi paikallisisille, eikä maailman äärissä oleviin rahasampoihin. Kreetalla paikallisten suosiminen on onneksi aika helppoa, sillä saarella perheyrityksiä on paljon.

Ravintolat siirtyvät pian talviaikaan. Turistiruokalistat sovitettuine ruokineen häviävät ja tilalle tulevat paikalliset ruoat.  Silloin listalta ei tilata, vaan ruokailu alkaa keskustelulla siitä mitä keittiö sinä päivänä tarjoaa.

Kaksi mummoa samassa kuvassa. Vanha rouva Dimitra tervehtii asiakkaita ravintola Agioklimassa. /Kreeta, Platanias

Imam Baildi munakoisopaistos oli suosikkiruokani ravintola Agioklimassa. /Kreeta, Platanias

Yksityiskohtia, ravintola Agioklima. /Kreeta, Platanias

Ensin lasku ja yhdet vielä. Paikalliseen tapaan laskun kanssa tuodaan jälkiruoka ja rakipullo. Näin koristeellisia olivat rakipullot ravintola Agioklimassa. /Kreeta, Platanias

Lähikylien ravintoloita

Ruokailimme toki muuallakin. Goniesin luostariin suunnatun kirjoitusretken päätteeksi söimme Kolimbarin kylän ravintola Argentinassa. Kumma nimi, hyvät näkymät, ruokaakin tuli syötyä. Jotain kreetalaisten rehellisyydestä kertonee se, että seurueemme jäsenen lompakosta oli livahtanut kaksikymmentä euroa pöydän alle ja kun olimme jo taksissa, setelin löytänyt tarjoilija juoksi peräämme tuomaan rahan.

Kävelyetäisyydellä Plataniaksen yläkylästä olevassa Drakianan tarvernassa nautimme lounaan puutarhassa. Jotkut jäivät kirjoittamaan mutta Mummo palasi herraseurassa vuorten yli House Kastriin. Kyllä kannatti, vaikka ensin epäröin jaksaako ruoan jälkeen ”nuorison” perässä vuorilla juosta. Upeat maisemat!

Perinteisessä kiviuunissa ja keittiössä puuhellalla savipadoissa valmistettua ruokaa söimme Dounias tarvenassa, Drakonan kylässä. Sinne kohdistui yksi kurssiretkistämme, jolloin ajelimme vuoristossa ylös alas. Ikkunasta vilahtelivat Zurva, Mesklan hedelmätarhat ja loppuhuipentumana Therisson rotko. Pöytävarauksemme oli unohtunut, mutta ei se mitään. Kreikkalaiseen tyyliin pöytiä järjesteltiin uudelleen ja pian viidentoista hengen alla oli tuolit ja pöydällä notkui herkut.

Kreetalla ravintolalasku on aina yllätys. Usein on vallalla käsitys, ettei kreikkalaiset tunne erikseen laskuttamista, siis sitä säntillistä tapaa, jota Suomessa käytetään jo pelkästään ravintolahintojen takia. Korkeita kun ovat, usein maksetaan kukin itse, vaikka seurueesta olisi kyse. Kyllä erikseen laskuttaminen Kreetallakin onnistuu, mutta laskutuksesta on sovittava jo siinä vaiheessa, kun tilataan. Toisaalta hiuksenhalkomistahan se on jos ravintolalasku moninaisine ruokineen ja runsaine juomineen maksaa alle kaksikymppiä. Siinä vaiheessa, kun laskun mukana tuleva yllätys – jälkiruoka ja rakipullo – ovat masussa, sentilleen jakaminen menettää merkityksensä.

Toinen uskomus: ravintolassa saa istua niin pitkään kuin mielii. Usein ruokailuvälineitä ei edes kerätä ennen kuin pyytää laskun. Mutta kyllä ainakin turistialueilla raja tulee vastaan, kun trattoria alkaa täyttyä.  Kokeilin. Ensin vetelivät pöytiä yhteen ja erikseen tarpeen mukaan. Kun pöydät alkoivat loppua, tarjoilija tuli keräämään lautasia ”Are you finished”?  Sitten tuli lasku pyytämättä. Oli selvää, että pöytäni tarvitaan.  Kassalle maksamaan. Nurkassa vessojen vieressä rahasti vanha mies. Suomessa kukaan niin iäkäs ei kyllä olisi vapissut maksupäätteen äärellä. Perheravintola tämäkin oli.

Dounias tarvenassa, Drakonan kylässä

Kreetalainen kahvi

Kahvista opin jo ensimmäisellä viikolla Haniassa Hotelli Falassarnassa sen, että nescafeeta kun pyytää, saa suomalaista aamukahvia mukailevaa lientä. Laihaahan se on, ellei pyydä lisäannosta nescafeeta kuppiinsa. (Minulla on muuten vakiovarusteena pikakahvipuikkoja matkatavaroissani, lähinnä Viron reissuja varten.)  Kreetalainen kahvi muistuttaa turkkilaista kahvia ja soveltuu ruoan jälkeiseen nautiskeluun. Sitä tarjoillaan sokerin kanssa tai ilman. Amerikkalainen kahvi tarkoitti ainakin Falassarnassa sitä, että laittoivat kreetalaisen kahvin isompaan kuppiin ja hulauttivat kuumaa vettä päälle.

 

Varo koirajonoa – Kreeta, Hanian lentoasema

Mummo oli pyörtyä nälästä ja pissata housuun Hanian lentokentällä. Saatat ihmetellä eikö kentältä löytynyt vessaa ja sämpylöitä. Kyllä löytyi, mutta juutuin jonoon.

Voi hyvät mummot, ukit ja muut, kun palaatte rescue-eläin kohteista tai sellaisista kohteista, joista palataan lemmikkien kanssa kotimaahan,  katsokaa ihmeessä mihin lähtöselvitysjonoon asetutte. Hanian kentällä huono valita oli hallin keskiosassa kulkevan reitin oikealla puolella oleva ensimmäinen Norskin tiski. Vastaavasti Finskin olisi ollut vasemmalla heti käytävän vieressä.

Olihan se tietysti mielenkiintoista nähdä miten koira- oletettavasti uusine isäntineen – saapui jonon ohi tiskille. Häkki punnitushihnalle, koira sisään, kilot ylös, koira ulos, häkki lattialle, koira sisään häkkiin.  Seuraavaksi loputtomalta tuntuva papereiden pyöritys: koiran passit, terveystodistus ja mitä niitä nyt olikaan esitettiin virkailijalle, joka huolelliselta vaikuttavan tutkimisen jälkeen naputteli tietokonettaan ja viimein asteli ulos tiskistään laputtamaan häkin ja matkatavarat.

Kyllä, mielenkiintoista se oli, sillä näin läheltä en ole vastaavaa päässyt seuraamaan. Mutta neljännen koiran jälkeen rupesi keittämään ja alun rauhallinen lentokenttävierailu päätyi raivokkaaseen sananvaihtoon lentokenttätarkastajan kanssa. Sattui kävelemään ohi juuri silloin kun Mummon sokerit olivat alakantissa. Hukkaanheitettyä sekin. Tarkastaja ei ollut vastuussa kentän toimivuudesta. Hän vain tarkasti. Höh!

Oma vika, kun valitsin väärän jonon, mutta seuraavalla kerralla katson tarkemmin mitä reittiä koirat saadaan helpoiten tiskille ja valitsen jonon aivan muualta. Ihmeellistä, ettei tilannetta kohtuullistettu ja ohjattu ihmisjonoa vaikkapa joka toisen kohdalla koirattomaan jonoon. Tai koiria varten olisi ollut oma tiski tai edes varoitus siitä, että kyseessä on hidas jono. Ihmettelet tietenkin, miksi en vaihtanut jonoa. Siksi, että siinä vaiheessa kun koiraperheet saapuivat olin noin kymmenen ihmisjonottajan päässä ja olin liian optimistinen. Niin oli satakunta muutakin, ja eihän sieltä jonon hänniltä näe miksi kestää.

Vaikka olin tullut kolme ja puoli tuntia ennen koneen lähtöä kentälle, ehdin juuri ja juuri vessan kautta koneeseen.

Jano ei onneksi päässyt yllättämään, sillä Mummo ei luovu vesipullosta ennen kuin on pakko. Se pakko tulee vasta turvatarkastuksessa.

PS. Kuvan koiralla ei ole mitään tekemistä lentokenttäjonon kanssa. Se on onnellinen koira, josta huolehditaan. Se nauttii rapsuttelusta ravintolassa.

Yhdeksännessä taivaassa – Kreeta, Hanian Nea Horan rantaravintola

Aivan kuin ihminen olisi kohotettu yhdeksänteen taivaaseen vai kuinka monta niitä olikaan. Istuin pitkään illallisella Nea Horan rantatien varrella olevassa ravintolassa ja nautin meren läheisyydestä ja ihmisten katselusta. Yritän päästä pois aikatauluista, lomamoodiin.

Ravintolailta alkoi kuulustelulla.
”Oletteko saanut kaksi rokotetta”, tarjoilija kysyy.
Tavanomaisesti olisin tokaissut, hittoako se sulle kuuluu, mutta nyt ymmärrän tämän välttämättömyyden. Kreikan laki vaatii. Viimeksi minulta on kysytty papereita, kun olin kaukana mummoikäisestä, nyt piti kaivaa koronatodistus.

Tykkään murrosvaiheista. Olen aikaisin liikkeellä, niin näyttää olevan myös paikallinen ukkokööri ja erillään heistä istuva nainen, paikallinen hänkin. Punakat turistit lähtevät hotelliin valmistautumaan illalliselle, niin tein aiemmin minäkin, mutta nyt seuraan mielelläni muiden touhuja. Mahdanko olla tulossa vanhaksi? Kiinnostaa mitä tapahtuu normaalin ulkopuolella. Tällaisessa turistipaikassa normaalia olisi mennä siistiytymään. Nyt seuraan näitä ravinontolaan jääneitä paikallisia. Voi kun ymmärtäisi kreikkaa, niin tietäisi mitä miettivät. Miksi nainen ja ukot istuvat eri pöydissä, nainen vieläpä selkä ukkoihin päin. Jotain kyllä puhuvat toisilleen aina aika ajoin.

Rannalla, vesirajalla nainen bikineissä hakkaa miestä. He selvästi harjoittelevat nyrkkeilyä.

Söin ihanan kala-annoksen. Tarjoilija ei häiritse minua eikä muitakaan asiakkaita kyselemällä vaan odottaa merkkiä. Astiatkin korjataan pois vasta kun pyydän laskun. Mutta tätä en muistanutkaan enää. Laskun kanssa tulevat jälkkäri ja rakipullo, josta voi kaadella haluamansa määrän. Mikä olisi vastine suomalaisravintolassa?

Sitäkään en muistanut, että vielä jossain poltetaan tupakkaa.

Kreetalla näytetään ottavan vakavasti hygienia. Joka paikassa muistutuksia ja käsidesipulloja.  /Kreeta, Hania, Nea Hora

 

Sitten vielä tämä jota suomalainen ei tahdo muistaa. Vessanpyttyyn ei saa heittää paperia. Ne laitetaan pytyn vieressä olevaan roskikseen. /Kreeta, Hania, Nea Hora

 

Näkymä rantaravintolaan. Tuulisella ilmalla ei ehkä paras valinta. /Kreeta, Hania, Nea Hora

 

Paikallisen venekerhon tiloja. /Kreeta, Hania, Nea Hora

 

Sympaattinen vene /Kreeta, Hania, Nea Hora

 

Hiljainen rantatie, iltanäkymä Kreeta, Hania, Nea Hora

 

Kreeta, Hania, Nea Hora

 

Rantaravintoloissa simpukoita on kahdenlaisia (ehkä enemmänkin) Steamed mussels on viinissä keitettyjä ja saganaki taas tomaattikastikkeessa, juustolla höystetty. /Kreeta, Hania, Nea Hora

 

Kreetalla pitkästä aikaa

Tiistaina kun lähdin Suomesta kohti Kreetan Haniaa, portilla ja koneessa puheet keskittyvät maanjäristykseen. Edellispäivänä uutisoitiin yhdestä kuolleesta ja paristakymmenestä loukkaantuneesta. Järistyksen keskus sijaitsi Iraklonin alueella. Aika hatarasti me lähtijät ehdimme saada tietoa. Minäkin kiirehdin tekemään Ulkoministeriön matkustusilmoituksen. Juu, matkailun ammattilaisena olen kyllä tietoinen, että se olisi hyvä tehdä normaalioloissakin, vaikka menisi vaan Viroon. Mutta kun se helposti unohtuu.  Joku media uutisoi, että 2500 telttapaikkaa oli laitettu valmiiksi. Se kyllä huolestutti ja jälkijäristykset tietenkin mietityttävät.

Koneessa lueskelinkin netistä, miten toimia, jos maa järisee. Seinän viereen, katso ettei mitään painavaa pääse kaatumaan päällesi, pöydän alle. Siinäpä ne yleisimmät neuvot olivat.  Kokemusta ei ole, vaikka paljon olen reissannut. Siinä suhteessa olen ollut onnekas.

Kreeta , Hania – Hotelli Falassarna

Haniassa asetuin Nea Horan alueella sijaitsevaan Hotel Falassarnaan, jonka olin pariksi ensimmäiseksi päiväksi varannut. Lentokentältä tulin hieman monimutkaisesti. Ensin lentokentän ulkopuolella odottaneella julkisella bussilla linja-autoasemalle ja sieltä jatkoin taksilla. Bussissa lämpömittari heilui 31 asteen hujakoilla. Juttelin erään 75-vuotiaan (hän kertoi ikänsä ylpeänä) suomalaisnaisen kanssa. Voi että tiukalle monella on ottanut korona-aika. Tämä nainen hoki hokemasta päästyään, miten onnellinen hän on, kun vihdoin pääsee reissuun. Oli kuulemma joutunut syömään mielialalääkkeitä viime talvena, kun kaikki tuntui niin mustalta, ei ollut mitään mitä odottaa. Hän oli tottunut reissaamaan neljä kertaa vuodessa ja oli tärkeää, että jotain oli aina vetämässä.

Hotellissa huomasin helpottuneena, että huoneeni sijaitsee ekassa kerroksessa. Mittailin metrejä ja totesin, että voin tarvittaessa vaikka hypätä. Maanjäristysalue on 150 kilsan päässä Haniasta, muttta respan mukaan täälläkin on järissyt, viimeksi muutama tunti ennen saapumistani.  Paikalliset eivät tunnu piittaavan ”se oli sellainen pikkuinen”.  He ovat niin tottuneita näihin maanjäristyksiin, että  eivät jaksa näin pienistä hermostua.

Falassarna on pieni, 29-huoneen perhehotelli. Kaksi vaivaista tähteä, joskus tosin ihmetyttää miten nämä tähdet saadaan.  Joskus kaksi tähteä tuo kurjaan loukkuun, joskus odottaa positiivinen yllätys, kuten tämä Falassarna.

Suosin perhehotelleja, sillä toivon, että rahani päätyvät paikallisille. Tämä hotelli  soveltuu minulle. Tykkään käydä aamulla uimassa. Ranta on 150 metrin päässä. Kaikki olennainen on lähellä. Yksinmatkaavana arvostan kotoista ilmapiiriä ja ystävällistä henkilökuntaa. Niitä täällä on. Kolme perhettä pyörittää toimintaa ja aina joku on paikalla, yötä päivää. Iltapimeällä voi rauhallisin mielin palata jalan, sillä hotelli ei sijaitse syrjäisellä alueella.

Huoneessani on pikku terassi, joka antaa sivukadulle. Puutarhankin puolella lienee huoneita, mutta juuri nyt kun olen vuosikausia tuijotellut järveä ja puunlatvoja, haluan nähdä ihmiselämää. Kulkukissat tulevat bonuksena.

Jos kuukeloi hotelli Falassarnaa, saattaa päätyä Falassarna nimiselle paikkakunnalle.  En löytänyt hotellin omia sivuja, ainoastaan varauskeskusten tarjoamia.