Suomen suurin matkablogiyhteisö
Browsing Tag

Hamina

Taas jotain suurta Haminassa – Tove Jansson

Haminassa tavoitellaan suurta. Ei riitä, että heillä on koripallokentän kokoinen Suomen suurlippu. Nyt Haminan Raatihuoneella on esillä kaksi yli viisi metriä leveää Tove Janssonin maalausta. Ne kuvaavat linnoituskaupungin historiaa ja meren pohjan näkymiä. Voi valtava, mikä määrä yksityiskohtia!

Maalaukset olivat aiemmin Haminan Seurahuoneella. Kesäkuun alkupuolella haminalaiset ja muut paikalle tulleet saivat seurata erikoista näytelmää, kun nämä valtavat maalaukset siirrettiin kantamalla Seurahuoneelta Raatihuoneelle. Vahingoittumattomina ne tulivat perille ja ovat nyt nähtävillä Raatihuoneen valtuustosalissa, jossa on Tove Jansson ja meri -taidenäyttely.

Alkukesän Kaunissaareen suuntautuneella pressimatkalla, meille järjestettiin yllätys. Pääsimme tapaamaan näyttelytekstit tehnyttä Sirke Happosta ja tutustumaan näyttelyyn.
Maalaukset ovat Haminan kaupungin omistuksessa. Alun perin Tove Jansson maalasi ne Haminan 300-vuotisjuhlaa varten vuonna 1952.

Näyttely on avoinna 13.8. asti.

Vielä pressitilaisuudessa ei tiedetty, mitä tapahtuu näille kahdelle Haminan omistamalle maalaukselle, siirretäänkö johonkin muualle vai saavatko jäädä Raatihuoneelle. Jos Mummolta kysyttäisiin, niin Raatihuone on oiva paikka teoksille.

Pieni makupala Tove Jansson ja meri näyttelystä.

Sirke Happonen esittelee Tove Janssonin maalauksia ja piirroksia. Hän on tehnyt Tove Jansson ja meri – Tove Jansson och havet -taidenäyttelyn tekstit. / Hamina, Suomi.

 

Muumeja on piiloutunut näihinkin Tove Janssonin maalauksiin. Hamina, Suomi.

 

Raatihuoneen kalustoon kuuluva kaappikin sai roolin näyttelyn ”ripustuksessa”. / Hamina, Suomi.

 

Meriaiheisessa maalauksessakin Muumi luuraa. Tove Jansson, Hamina, Suomi.

 

Pikku-Myyn piirteistä /Tove Jansson, Haminan raatihuoneella olevassa näyttelyssä.

Dekkarin avulla historia kiehtovaksi – 1800-luvun Haminaa

Historiantunnit taisivat kouluaikoina mennä unten mailla tai tulevaisuudesta uneksimalla. Olisipa silloin ollut oheisaineistona Taina Parikan kirjoittamien historiallisten dekkareiden tapaisia opuksia. Luin hänen  Neiti Sundmanin seikkailuja Fredrikshamnissa 1. kirjan Varkaus Vaskitehtaassa. Ohut kirja oli nopeasti luettu, juuri sopivaa aineistoa teinille ja teinimummolle. Parasta antia oli 1875 vuoden ajankuva, joka avautui pienien yksityiskohtien kuten naisten pukeutumisen ja seuraelämän kiemuroiden avulla. Ja tietenkin Haminan katujen ja asumusten kautta, sillä kirjassa esiintyy useita Haminan keskustan rakennuksia. Ne pystyy helposti sijoittamaan Haminan ympyräkaupunkiin kirjaan liitetyn vuoden 1875 kartan avulla.

Taina Parikka työskentelee Kauppiaantalomuseon museonhoitajana ja kirjoittaa romanttisia dekkareita. Tapasin hänet museolla, kun kävin Haminassa ja vaikutuin hänen vaatekaappiensa määrästä. Selitys siihenkin löytyi. Hän harrastaa dekkareiden kirjoittamisen lisäksi vanhoja pukuja, ja niitä on kertynyt.

Varkaus Vaskitehtaassa on neljän kirjan sarjan ensimmäinen.  Ota mukaan matkaluettavaksi, jos vierailet Haminassa.  Jos haluat aikamatkalle, niin osallistu Haminan oppaiden aikamatkoihin. Postaus ja kuvia eräästä aikamatkasta, jonka tein viime kesänä apteekkarskan johdattamana. Huh, hellettä sinä päivänä.

Lue lisää postauksiani  Haminasta tästä linkistä. 

Jouluista touhua Haminassa

Haminan keskustan alueella on monta jouluista tapahtumaa. Kolmessa ehdimme pyörähtämään melkoisen hyytävänä iltapäivänä, viime keskiviikkona Visit Kotka-Haminan pressireissulla.  Glögi maistui ja lämmitti. 

Raatihuoneentorilla on myyntikojuja ja joulukaruselli. Joulukalenteri-ikkunoita, joista kerroin jo edellisessä postauksessa, voi käydä katselemassa lähikaduilla. 

Jouluseikkailuun Tanelinkulmassa – Hamina

Tanelinkulmassa Lumikuningatar johdattaa Jouluseikkailuun. Sisään pääsee ennakkovarauksella perhekunnittain – soveltuu siis hyvin tähän korona-aikaan. Jos vapaita aikoja jää, paikan päällä voi varata myös. Parikymmentä minuuttia kestävän seikkailun alussa unohdat olevasi se, joka olet, ja muutut tontuksi. Mummollehan tonttuilu on helppoa. Seuraavaksi heität huolet ja harmit tontun suureen saappaaseen, jonka jälkeen jatkat matkaa kevyin askelin läpi jouluisen maan.  

Kuparinpakottajaperheen joulu – Kauppiaantalomuseo, Hamina

Kauppiaantalomuseon ulkorakennukset ovat kiinni mutta museorakennuksessa on avoinna jouluinen Kuparisydän -näyttely.  Meitä näyttelyssä johdatteli kuparinpakottajan rouva Grönbergiksi sonnustautunut Taina Parikka,  joka on myös kirjoittanut Haminaan sijoittuvia dekkareita. Hän osaa kertoa monta mielenkiintoista tarinaa joulunvietosta ja muustakin. Paljastuipa sellainenkin asia, että Tainalla on valtava vaatehuone, taisi olla peräti useita vaatehuoneita. Wau! Olen niin kade! Omat kaappini ovat ahtaita. Pikkusen helpotti, kun kuulin miksi. Taina harrastaa vanhoja pukuja ja hänellä on niitä   paljon. Niin paljon, että hän ei itsekään tiedä lukumäärää.

”Lakkasin laskemasta neljänkymmenen hujakoilla ja siitä on jo aika monta vuotta.”

Ällistykseltäni en ymmärtänyt kysyä onko hän ommellut ne kaikki itse.  Jos niin, siinä tapauksessa kadeasteikko hieman madaltuu, sillä hänen sormenpäänsä täytyy olla sohjona neulanpistoista.

Muutakin jouluista touhua löytyy Haminafestivalsin sivuilta 

Huikopalaa ja lämmikettä Haminassa 

Glögin jo mainitsinkin mutta jos nälkä yllättää niin Haminan torin laidalla on ravintola Mon Ami. Pieninälkäistä Mummoa ilahdutti erityisesti kolme euroa maksavat pikkupalat, joista voi rakennella omanlaisensa makuelämyksen. 

Konditoria Huovilassa talttuu makean nälkä. Toki suolaista pikkupalaakin löytyy. Samoin Raati Cafe Kanelissa. 

Lisää alueen tarjonnasta Visit Hamina

Jouluinen Hamina. /Suomi

 

Lumihenkilö esittelee jouluiset ohjelmat / Hamina, Suomi

 

Tanelinkulman Jouluseikkailu alkaa Lumikuningattaren tapaamisella. /Hamina, Suomi

 

Mikä metsäneläin haluaisit olla. Valitse ja laita rusetti. Tämä on söpö…./Tanelinkulma, Hamina, Suomi

 

…mutta rusetin asetan siilin selkään. /Hamina, Suomi

 

Mummon tonttunimi on Kaneli. / Tanelinkulma, Hamina, Suomi

 

Huolinallet. Tanelinkulma, Hamina, Suomi

 

Sinne se meni, joululahjatoivomus. Nyt sitten pukkia odottamaan. Tämä pukki kertoi kollegalleni olevansa 99 vuotias ja viriili.

 

Kuparinpakottaja rouva Grönberg 1800-luvun puoliväin asussaan. Taina Parikka harrastaa vanhoja pukuja. /Kauppiaantalomuseo, Hamina, Suomi

 

Joulukuusia on pidetty milloin pöydällä, milloin katossa tai lattialla./Kauppiaantalomuseo, Hamina, Suomi

 

Pumpulitukko näytteli aikoinaan lunta /Kauppiaantalomuseo, Hamina, Suomi

 

Taina Parikan dekkareita, joissa tapahtumapaikkana on Hamina. /Kauppiaantalomuseo, Hamina, Suomi

 

Lämmittelemässä Raati Cafe Kanelissa. Glögin kanssa maistuu pipari. Raatihuoneentori /Hamina, Suomi

 

Konditoria Huovila on toiminut vuodesta 1966. Käsintehtyä suklaata, Kruunuviinereitä, kakkuja moneen makuun. Hamina, Suomi

 

René Rahikka perusti Mon Ami -ravintolan kuusi vuotta sitten. Hän on asunut kuudessa eri maassa, Afrikassakin. Näistä on siirtynyt vaikutteita ravintolan tarjontaan. /Mon Ami, Hamina, Suomi

 

Mon Ami, Hamina, Suomi

 

Mon Amin minit tekivät vaikutuksen jo edellisellä kerralla kesälomamatkalla 2019. / Hamina, Suomi

 

 

Liikuttava joulukalenteri – Hamina

Haminassa ovat kehitelleet joulukalenterin, joka vaatii vähän enemmän kuin luukun avaamisen aamukahvipöydässä. On lähdettävä liikkeelle! Haminan kaupungin alueelle on ilmestynyt talojen ikkunoihin numeroita 1-24. Ne viittaavat tietenkin joulukalenterin luukkuihin. Numeroiduissa ikkunoissa on jouluaiheisia asetelmia verhojen takana. Verhot avataan kunkin numeron mukaisena päivänä kello 18.  Silloin ikkunan alle virtaa väkeä, paikallisia ja matkailijoita. Joskus ikkunanhaltija ilahduttaa jouluiloa tuottavan ikkunansa lisäksi tulijoita musiikilla, runoilla tai jollain suun makeaksi tekevällä.

Joulun välipäivinä kinkkua pääsee sulattelemaan ikkunasuunnistuksessa. Kaupunkilehti Reimarissa ikkunat on laitettu satunnaiseen järjestykseen ja kisailijan tulee arvata mikä mikin on. Reimarista löytyy ohjeet ja vastauskuponki.

Joulukalenteri-ikkunoiden koristelussa paikalliset voivat päästää luovuutensa valloilleen. Osallistumaan pääsevät paikalliset asukkaat, yrittäjät ja julkiset toimijat. Etusijalla ovat Haminan Linnoituksen Wanhat Talot -yhdistyksen jäsenet. Yhdistyksen etusivulta löytyy linkki ikkunoiden sijaintikarttaan. Mukaan pääsevät yli satavuotiaat talot.   Ikkunat ovat avoinna loppiaiseen asti.

Pääsin Visit Kotka-Haminan mediamatkalla kurkistamaan muutamaan  jo avattuun ikkunaan.

 

Konditoria Huovilan ikkuna avasi tämän vuoden joulukalenterikauden. Se oli numero 1. ja avautui viime perjantaina 1.12. kello 18. Konditoria Huovilan ikkuna sijaitsee Aladinin kaupunkipalatsissa /Haminan jouluikkunat Suomi

 

Fincken talo oli ikkuna numero 2. Siellä asustaa suomalais-espanjalainen perhe, joka ammensi ikkunansa toisen kotimaansa jouluteemoista. Eri vuosina eri teema. Tänä jouluna uskonnollinen, mallina käytetty osia 1400-luvun alttaritaulusta. /Haminan jouluikkunat, Suomi

 

Ikkuna numero 3 sijaitsee Boismanin talossa. Kuvaelmassa tonttu saunoo. Pukuhuoneessa on kaikki tarpeellinen saunomiseen. Löylyhuoneen kiuaskin tehty pienistä kivistä. Hienoa työtä, mutta ikävä kyllä kuva ei onnistunut. Aurinko!!! heijasti liikaa. Ajatella, joulukuussa. /Haminan jouluikkunat, Suomi

 

Kauppiaantalonmuseon ikkunassa laukkaavat My Little Ponyt, sillä museossa oppaanamme toiminut Taina Parikka kerää niitä. Hän myös kirjoittaa Haminaan sijoittuvia dekkareita. /Haminan jouluikkunat, Suomi

 

Kauppiaantalomuseon jouluikkuna /Haminan jouluikkunat, Suomi

 

Numero 5. Niemelän talon ikkuna vaatii jo rappuset. Haminan jouluikkunat, Suomi

 

Mitä sieltä paljastuukaan kun Mummo könyää korkeuksiin. Ralliautoja, kaikenlaisia. /Haminan jouluikkunat, Suomi, Niemelän talo.

 

Autoteemalle löytyy selitys. Talossa asuu autonrengaskauppias. /Haminan jouluikkunat, Suomi, Niemelän talo.

 

Vierailumme aikana tämä Galitzinin kauppakartanon piharakennuksessa sijaitseva ikkuna oli vielä verhottuna. Nyt se on jo avattu. /Haminan jouluikkunat, Suomi

Mummosta lasitaiteilija? – Hamina, Sevenon

Haminassa kävimme Sevenonin taidelasipajassa tekemässä itsellemme lasivadit. Kyseessä ei ollut tällä kertaa lasin puhaltaminen, vaan lasivadit tehtiin sulattamalla.

Tärkeimmät työvälineet olivat pieni harja, häntärikkakihveli ja mosaiikkipihdit. Harja ja kihveli tarvittiin tuolin ja pöydän putsaamiseen. Lasia tuppaa lentelemään työn aikana milloin minnekin ja sirpaleet on hyvä poistaa ennen kuin istuu päälle.  Mosaiikkipihdeillä pilkottiin lasi mieleisiksi palasiksi.

Pinsettejäkin tarvittiin. Niillä sai siirreltyä pikkuriikkiset lasinpalaset pohjalasilevylle. Tämä kolmen millin paksuinen pohjalasi päällystettiin eri kokoisilla lasinpalasilla ja -siruilla niin, että tekeleen paksuudeksi tuli kuusi milliä. Silloin se oli sulatusuunikelpoinen. Rakoja ei saanut jäädä, parin millin rakokin oli rajamailla. Pikkutarkkaa hommaa siis.

Yrittäjä Anne Takanen kertoi, että Sevenonissa työskentelee tällä hetkellä kolme henkilöä. Lasilevyt tulevat USA:sta. Ne on valmistettu kierrätetyistä lasipulloista. Ja se vasta on Mummon mieleen. Toki kierrätettäviä lasipulloja löytyy Suomestakin, mutta ymmärsin että taidelasin valmistaminen on erityisosaamista vaativaa ja siksi USA.  Sevenonisssa lasiteoksia tehdessä syntyy lasijätettä, mutta mitään ei heitetä roskiin, vaan työväenopisto hakee ne ja käyttää omiin tarkoituksiinsa.

Sevenonin lasipajaan astuessa hyllyssä komeili lasilevyä jos jonkin väristä. Anne esitteli niiden ominaisuuksia lyhyesti. Dichroic-lasi, klassinen mosaiikki, loukas eli lovi, siinä oli uusia sanoja opeteltavaksi.

Hyllyssä olevista isoista lasilevyistä saimme valita mieleisiä värejä ja Anne leikkasi niistä kahden sentin levyisiä soiroja – uusi sana tämäkin, liuskalta se näytti. Opaalilasiksi hän kutsui lasia, josta ei näy läpi. Niin houkuttelevalta kuin se kuulostaakin valita samppanjaopaalilasia, harva sitä halusi. Se kuulemma muuttuu mummon housunväriseksi uunissa. Höh, sanoo Mummo.

Anne pitää kaikille avoimia lasipajoja lauantaisin kello 11 alkaen. Paja kestää illansuuhun, joskus jopa myöhempäänkin, jos työt ovat kesken.  30 egee /hlö + matskut eli 70-80 tavanomainen aloittelijan lasitaideteos.

Saa nähdä minkälainen taideteos Mummolle tulee postin mukana. Tekemämme lasilevyt päätyvät uuniin, jossa niille tehdään ensin täyssulatus ja sen jälkeen vielä muotoon sulatus. Tämän tuloksena niiden pitäisi olla vadinmuotoisia. Koska emme ole paikkakuntalaisia, Anne lupasi postittaa vadit meille.

Lasin tekemisestä ja lasipajoista Sevenonin sivuilta.

Lasitaidetta tekemään meidät kutsui Visit Kotka-Hamina.

Siitä se alkaa: pöytä ja tuoli puhdistetaan harjalla ja kihvelillä. Kolmen millin pohjalasilevy odottaa värikkäitä  lasinpalasia ja pihdit taas lasia pienittäväksi. /Lasistudio Sevenon, Hamina, Suomi.

 

Lasitaiteilija Anne Takanen kertoo lasinvalmistuksen kulun. /Lasistudio Sevenon, Hamina, Suomi.

 

Sevenonin lasilevyvalikoima on laaja. Värejä ja struktuureja löytyy. Anne esittelee vaihtoehtoja. /Lasistudio Sevenon, Hamina, Suomi.

 

Vatia katsellaan monesta suunnasta. Se täytyy ottaa huomioon kuviota suunnitellessa. /Lasistudio Sevenon, Hamina, Suomi.

 

Näillä pihdeillä pienitään lasi omaan suunnitelmaan sopivaksi. /Lasistudio Sevenon, Hamina, Suomi.

 

Junioreille on omat pihdit. Niissä ei voi jättää sormia väliin. /Lasistudio Sevenon, Hamina, Suomi.

 

Tämä aloitteleva lasitaiteilija päätyi neliskanttiseen lasinpalaan. /Lasistudio Sevenon, Hamina, Suomi.

 

Pohjalasilevy on kolme milliä paksu. Sen päälle asetellaan eri kokoisia ja värisiä palasia. Kuvassa  Anne Takanen. /Lasistudio Sevenon, Hamina, Suomi.

 

Lasilevyn pitäisi sulaa tämän vatin muotoiseksi. /Lasistudio Sevenon, Hamina, Suomi.

 

Anne esittelee Sevenonin lasinsulatusuunia. ” Lasinsulatusuunissa vastukset ovat aina kannessa, jotta lämpö on tasainen joka kohdasta. Keramiikka ja posliininmaalaus uuneissa vastukset voi kiertää uunin reunoilla.” /Lasistudio Sevenon, Hamina, Suomi.

 

Aina vaan löytyy liian suuria rakoja. Ne saavat olla vain parin millin kokoisia. /Lasistudio Sevenon, Hamina, Suomi.

 

Tarkkaa puuhaa! Aikaa vievää myös. /Lasistudio Sevenon, Hamina, Suomi.

 

Nyt se saa olla! /Lasistudio Sevenon, Hamina, Suomi.

 

Jätämme taideteoksemme Annen käsittelyyn. Saas nähdä tuleeko tästä vati. /Lasistudio Sevenon, Hamina, Suomi.

 

Alpakan intensiivinen katse – Merikeinun Alpakat – Hamina

Eläinten kanssa puuhastelu on rentouttavaa, terapeuttistakin. Haminasta seitsemän kilometrin päässä sijaitsevalla Merikeinun alpakkatilalla alpakat asustavat pihatossa. Tämä on Mummolle uusi termi, pyhätöistä olen kuullut, mutta nyt puhutaan pihatoista. Tilan emäntä, Sari kertoi, että pihatto tarkoittaa eläinsuojaa, josta pääsee ulos, aidatulle pihamaalle. Alpakat itse sukeltautuvat muoviverhon läpi, milloin mieli tekee.

Ovatpa hellyttäviä!

Tuijotamme toisiamme Carlos ja minä, mutta katseesta en ota selvää pitääkö se siitä mitä teen vai ei. Katse muistuttaa marsun katsetta: tumma, intensiivinen, mitään kertomaton.

Pressiryhmämme vei lenkille Carloksen, Camillon ja Sulon, orialpakoita kaikki. Komean Sulon kanssa yritin ottaa selfien. Sulo ei selvästikään ole someori, vaikka ulkomuoto olisi peitonnut monet Instagramissa ylävartalo kiiltävänä pullistelevat ihmisuroot. Sulo tuntuu olevan perinteinen alpakka, se luottaa ammattitaitoon, perinteiseen valokuvaukseen oikein kuvaajan kanssa. Selfieistä tuli puolikkaita mutta kollega sai ikuistettua tilanteen. (Avauskuva: Taina Renkonen)

Lenkki eteni alpakkojen tahdissa. Matkalla polun vieren puskat houkuttivat. Niistä oli hamuiltava pureskeltavaa, koko ajan. Siinä ei hoputtaminen auttanut.

Niin kuin jo edellisessä postauksessa totesin, lomailijat tekevät aktiviteetit leppoisammassa tahdissa, meille medialaisille esitellään pikaisesti alueen makupaloja. Tämä alpakkavaellus oli yksi makupaloista. Olisin viihtynyt pidempäänkin.

Mitkä pusuhuulet! Merikeinun Alpakat, Hamina, Suomi

 

Ruoka-aika /Merikeinun Alpakat, Hamina, Suomi

 

Katsoo, katsoo. Ei sylkäissyt, jota kuulemma tapahtuu joskus (harvoin, alpakkatilan pehtoorin Jussin mielestä) Merikeinun Alpakat, Hamina, Suomi

 

Voiko olla söpömpää! Kaisla ja Febe pusi, pusi. /Merikeinun Alpakat, Hamina, Suomi

 

Nyt mennään maastossa Portimon polkua pitkin /Merikeinun Alpakat, Hamina, Suomi

 

Merikeinun alpakat lenkillä./Hamina, Suomi

 

Aina ei voi olla samaa mieltä. Merikeinun Alpakat. /Alpakkavaellus, Hamina, Suomi (Kuva: Taina Renkonen)

 

Haminaan kannattaa suunnata mikäli tuulen voimakkuus on alle 10 m/s

Ai että miksikö? Haminassa on ainutlaatuinen Lippumaailma ja Euroopan korkein lipputanko. Koska lipun koko määräytyy lipputangon pituuden mukaan, tangossa liehuu koripallokentän kokoinen Suomen lippu. Jos tuuli voimistuu yli 10 m/s lippu lasketaan turvallisuussyistä alas. Toisaalta voihan Haminassa odotella tuulen tyyntymistä ja katsella kaupunkia.

Mummo harmitteli tyyntä ilmaa ollessaan pressireissulla Haminassa 9.6. jolloin Ahvenanmaan itsehallinnon 100. juhlavuosi alkoi ja sen kunniaksi nostettiin Ahvenanmaan lippu salkoon. Samalla juhlittiin Oolannin puiston avajaisia.  Muuten mukavaa, mutta kyllä oli vaikea saada säntillistä lippukuvaa, kun liput nuolivat lipputankoja vienon olemattomassa tuulessa.

Lisää  Ahvenanmaa 100 -juhlavuosi alkaa 9.6. – Haminassa nostetaan Ahvenanmaan lippu yli 100 metrin korkeuteen 

Oppaan kanssa tutustumaan Haminan Lippumaailmaan

On siinä aikoinaan ollut haminalaisilla ihmettelemistä, kun kaupunginhallitus paukutteli määrärahat Euroopan korkeimmalle lipputangolle. Taisi siitä jonkinmoinen älämölökin syntyä. Mutta siellä se nyt seisoo, on seissyt jo muutaman vuoden. Lippumaailmahanketta ovat tukeneet myös monet valtiot ja eri maiden lippujen määrä on lisääntynyt.

Näin mekin seitsemän hengen voimalla kävelemme helteisessä Haminassa ihmettelemässä lippuihin liittyviä käytäntöjä ja tarinoita. Tässä kohtaa täytyy mainita, että hyvä opas on ehdoton. Miten niistä lipuista niska kenossa tuijottelemalla saisi muuten mitään irti.

Aika vähän sitä loppujen lopuksi lipuista tietää, ainakaan tämä mummo. Lippu nostetaan salkoon, toukokuussa ikkunakokemukseni mukaan tosi tiheään. Tankoon nostettaessa lippu ei saa osua maahan, ei edes hienoisesti. Julkiset liputuspäivät on määritelty. Perhetilaisuuksia voi juhlistaa lipulla.

Opas kertoi eri maiden lippukäytännöistä. Joissain maissa liputtamiseen ei liity mitään sääntöjä. Niin on esimerkiksi Tanskassa ja Britanniassa. Tanskan lippu on kuulemma maailman vanhin.  EU:n lipun kanssa kuuluu olla tarkkana. ”EU:n lippu on maailman eniten väärin aseteltu lippu. Sakarat menevät usein väärin päin.” Ihmekkös tuo, sillä ero on pieni. Ylhäällä yksi, alhaalla kaksi sakaraa.

Haminan lipputorniin voi kiivetä (ei ole rankka juttu). Yläkerroksessa Baltian ja Pohjoismaiden lippunäyttely.

Lippumaailmaidean isä Kimmo Kiljunen kertoi lippuihin ja heraldisiin tunnuksiin erikoistuvasta Haminan nähtävyydestä.

 

Kaupungissa käyvät arvovieraat kävelevät Suomen lipun tietä.  /Hamina

 

Lipputorni vuodelta 1790. /Hamina

 

 

 

 

Aikamatkaopastuksia – Apteekkarskan seurassa Haminassa

Ilahduttavaa, että näitä roolioppaiden vetämiä opaskierroksia on alkanut ilmaantua vähän sinne tänne. Haminaankin oli paljon hauskempi tutustua 1800-luvun apteekkarin rouvan Wilhelmina Nymalmin johdolla.

Apteekkarska Nymalm (siksi häntä 1800-luvun puolivälissä tituleerattiin) kertoi elämästään Haminassa, ympyröiden kaupungissa. Saimmepa jokusen hoito-ohjeenkin vaivoihin, jotka vaivasivat ihmisiä 1800-luvulla ja vaivaavat yhä. Vilskettä apteekkarskan elämässä on varmaan riittänyt, sillä hänellä oli yhdeksän lasta.

Kuumana hellepäivänä hiki apteekkarskalle tuli tamineissaan. Yhtä  hän kovasti ihmetteli: miksi emme suojaudu rahvaanomaiseksi paahtavalta auringolta asianmukaisella aurinkovarjolla. Sanos muuta! Kyllä kaipasin varjoa kierroksella, vaikka apteekkarska etsiytyi varjoisaan kohtaan tarinoimaan aina kuin se oli vain mahdollista.

Kierroksen aikana kävimme myös Kauppiaantalomuseossa, jossa 1900-luvun alun kauppapuoti ja sen ajan käsityöläisten asuntoja ja työtiloja.

Mitä yhteistä on Haminalla ja Italian Palmanovalla?

Pohjois-Italiassa sijaitseva noin viidentuhannen asukaan Palmanova ja Hamina ovat maailman harvinaisuuksia. Molemmissa menee pää pyörälle. Ne ovat ympyräkaavaisia kaupunkeja molemmat. Haminassa asukkaita on hieman enemmän, noin kaksikymmentätuhatta.

 

Apteekkarska Wilhelmina Nymalmin kotitalo on nykyään tavallinen asuintalo.

 

Haminan raatihuone on rakennettu useaan kertaan. Nykyinen kivinen raatihuone on apteekkarskan muistin mukaan kolmas. Aiemmin käytettiin hirttä. Raatihuone on toiminut myös ortodoksikirkkona, kun varsinainen kirkko paloi.

 

Kukkakoristuksia Haminassa on siellä täällä.

 

Katso parturin vuosilukua. Vekkuli yksityiskohta! / Hamina, Vanhankaupungin parturi

 

Skinfade, mikä se on, kysyy Mummo. /Hamina, Vanhankaupungin parturi

 

Haminasta löytyy kivijalkakirjakauppakin.

 

Pää on pyörällä kuin Haminan kaupunki. Sanonta joka on saanut alkunsa Haminan asemakaavasta.

Kuvia Kauppiaantalomuseosta, Hamina

 

 

1900-luvun alun puoti /Hamina, Kauppiaantalomuseo

 

Kuninkaantie täälläkin /Hamina, Kauppiaantalomuseo

 

Sisäpiha /Hamina, Kauppiaantalomuseo

 

Sepän paja /Hamina, Kauppiaantalomuseo

Materiaali kerätty Visit Kotka-Haminan pressimatkalta

Kolme+ syytä vierailla Haminassa ennen elokuun puoliväliä

Vallan yllätyin viime Haminan reissulla! Kolme hienoa kulttuuripläjäystä yhdellä kertaa.

Rauli Virtasen juhlanäyttely

Ihminen, Rauli Virtanen 50 vuotta maailmalla -juhlanäyttelyä olin jo osannut odottaakin siitä hetkestä alkaen, kun sain kuulla Haminan matkasta. Toki kuvaava toimittaja haluaa nähdä oman alansa virtuoosin töitä. Rauli Virtasen valokuvanäyttely oli esillä Hamina Bastionin holvistossa. Se on nähtävillä 15.8.21 asti.

Alunperin Haminan pomminkestävän  linnoituksen muuratut holvit, kasematit toimivat varastotiloina.  Nykyään linnoituksen keskusbastioni toimii tapahtuma-areenana ja varastotiloissa järjestetään tapahtumia ja näyttelyitä.  Keskusbastionin yllä  oleva telttakatos on muuten Euroopan suurin purettava telttakatos ja iältään kolmekymppinen.

Hamina Bastionin holvistossa kohti Nelson Mandelan ja Rauli Virtasen yhteiskuvaa.

 

Nelson Mandela ja Rauli Virtanen. Yksi Virtasen uran huippuhetkistä, muistelen hänen sanoneen jossain haastattelussa.

 

”Kasvoja. Ystävällisyys palkitaan ystävyydellä kaikkialla maailmassa.”/ Rauli Virtanen

 

”Sisällissodan ja jengiväkivallan repimässä El Salvadorissa tapasin käsitöitä kaupustelevan ystävällisen rouvan.” / Rauli Virtanen

Jukka Rintalan pukuja ja maalauksia sekä Tamara Aladinin lasitaidetta

Aivan mahtava visuaalinen ilottelu odotti Aladinin kaupunkipalatsissa.  Siellä on esillä Jukka Rintalan pukuja ja maalauksia sekä Tamara Aladinin lasitaidetta. Näyttely avautui heinäkuun alussa ja jo viiden ensimmäisen päivän aikana kävijöitä oli ollut tuhatkunta.

Niin kaunista että!

Yhteisnäyttelyn lisäksi Aladinilla ja Rintalalla on yhteinen vuosiluku. Vuonna 1976 Aladin lopetti uransa ja Rintala valmistui Taideteollisesta.

 

Jukka Rintalalla on kolmensadan puvun pukupankki. Siitä riittää pohjaksi moneen.

 

Jukka Rintala kiersi esittelemässä teoksiaan. Maalaukset hän kuulemmaa maalaa kerralla valmiiksi, ei milloinkaan uudestaan.

 

Matti Vaskelainen on luonut näyttelyn koristelut.

 

Tuoliin saa istua, jos tohtii asettua tuon kauneuden eteen.

 

Tamara Aladinin lasitaideteokset Raatihuoneelle antavan ikkunan edessä.

 

Mummo, maski ja Jukka Rintalan mekot. /Hamina

Ihmeellinen puutarha Pormestarintalon puutarhassa

Raatihuoneelta mummonkantaman päässä (helteestä huolimatta) sijaitsevassa Pormestarintalon puutarhassa pääsi kokemaan kierrätysmateriaalista tehdyn taide-elämyksen.

Ihmeellinen puutarha – Riikka Kronström-Johanssonin taidenäyttely

Kadulta ensin Pormestarintalon puutarhaan ja sieltä taiteilijan tekemästä portista Ihmeelliseen puutarhaan vaeltamaan. Polkua seuratessa eteen ilmestyy aina vaan uusia teoksia, yhteensä kymmenkunta.

Riikka Kronström-Johanssonin taidenäyttely Pormestarintalon puutarhassa.

 

Riikka Kronström-Johanssonin Ihmeellinen puutarha -taidenäyttely Haminassa.

 

Riikka Kronström-Johanssonin Ihmeellinen puutarha -taidenäyttely Haminassa.

 

Ja sitten on vielä muitakin syitä, kuten käydä tutustumassa lippuihin, pistäytyä lähisaarissa, joista jo postasinkin. Lippupuistosta postaan piakkoin.

Ulko-Tammio, Itärajan vartija on nykyään kiinnostava luontokohde

Eräopas Kirsi Kallio vastaanotti meidät Ulko-Tammion saarella. Saari on yksi osa Itäisen Suomenlahden kansallispuistoa. Sitä luonnehditaan myös  sotahistorian harrastajien ja lintubongaajien mekaksi.

”Täällä voi kokea erämaan rauhaa. Vähemmän itikoita on kuin manterella, mutta punkkeja kyllä. Tosin kuivalla ilmalla punkkeja on vähemmän”, Kirsi kertoo. Kuivaa ja kuumaa saamme kokea tänään, kuten jo monena muunakin viime viikkojen päivänä.

Kirsi Kallio opastaa Ulko-Tammiossa ja monissa alueen luontokohteissa.

Ulko-Tammiossa tutustumme jo paljastettuihin sotahistoriallisiin muistomerkkeihin ja korsuihin.

”Saari oli tärkeä erityisesti jatkosodan aikana, siksi sitä nimitetään jatkosodan linnakkeeksi ja se varustettiin pääosin välirauhan aikana”, Kirsi sanoo.

Korsut ovat pääasiassa varastokorsuja, asuinrakennukset ovat olleet erikseen. Korsuihin kurkkaan etäältä, aukosta. Niihin toki voi mennä sisällekin, mutta niissä saattaa olla ötököitä, lepakkojakin.

Ulko-Tammion sotamuistomerkkejä.

Yllättävää kyllä näinkin kaukana mantereesta olevasta Ulko-Tammiosta löytyy suoalueita. Ja lakkoja! Ne eivät kylläkään ole vielä kypsiä. Mahtavia kallioita, joista on riittänyt kiviainesta lohkottavaksi aikoinaan myös Pietarin rakennuksiin. Tähystystornista näkee pitkälle Suomenlahden maisemiin.

Kännyköiden räpläys alkaa kun saavumme sataviisitoista metriä pitkän varastotunnelin oven suulle. Kännykkää ei tarvita  kommunikointia vaan taskulampun valoa varten. Valoa tarvitaan, jotta löytää tiensä läpi tunnelin. Varastotunnelia on mahdollisesti käytetty pommisuojanakin.

Ulko-Tammion 115 metriä pitkä tunneli.

Ulko-Tammioon voi tulla päiväristeilylle. Telttailijoita varten on alue. Laavuissa voi myös yöpyä, mutta teltta kannattaa ottaa mukaan siltä varalta, että vähälukuiset makuusijat ovat täynnä.

Ulko-Tammioon pääsee MeriSetin vesibusseilla. Lähdöt Kotkan Sapokasta, ei kylläkään päivittäin. Ajankohdat kannattaa tarkistaa

Kotka-Haminan saaristoliikenne

https://www.visitkotkahamina.fi/kohteet/saaristoliikenne/#5bb