Browsing Tag

Espoo

Jatsia, jammailua ja yöllisiä valoilmiöitä – Espoo-päivät

Tältä vuodelta Espoo-päivät on vietetty jo, mutta ensi vuonna kannattaa jättää kalenteriin tilaa elokuun viimeisenä viikonloppuna.  Tuona viikonloppuna on perinteisesti tapahtunut paljon kaikenlaista Espoossa. Pieniä ja suuria tapahtumia: ruokaa, juomaa, musiikkia, ulkoilmaesityksiä, vaikka mitä.

Alun alkaen virallinen Espoo-päivä oli 27.8. Päivä  jolloin vuonna 1556 perustettiin Espooseen kuninkaankartano. Sittemmin Espoo-päivistä tuli kaksipäiväinen ja se siirrettiin viikonlopuksi.

Päivällä pyöräillen

Lauantaina mummoilin Tapiolassa. Polkupyörän selässä matkaten tulee nälkä. Ai miten taivaalliselta maistui Herkun kalakeitto.  Oluttakin olisin juonut, mutta helle pakotti sisätiloihin. Suomessa halutaan nauttia auringosta, eikä varjoa tämän tyyppisistä tapahtumista löydy. Keiton söin Ainoa-kauppakeskuksen julkisivun antamassa varjossa.

Original Sokos Hotel Gardenin edustalla jazz-musiikkiesitystä pää kesti jonkun aikaa. Yritin varoa jakaustani, sillä se paloi rakoille aiemmin vastaavanlaisessa tapahtumassa. Päähinettä en tullut ottaneeksi mukaan. Pyöräilykypärä päässä olisi outoa kuunnella jatsia. Vielä oudompaa olisi tanssahdella kypärään sonnustautuneena.

Espoo-päivä

Espoo-päivän musiikkitapahtuma Tapiolassa.

 

Espoo-päivä

Tapiolassa oli näytillä Poliisin panssariauto. Espoo-päivä

Illalla jammaillen

Viherlaaksolaiset ry:n järjestämässä Jammaillen rannalle -tapahtumassa ESMILA:n komeat miehet esiintyivät alkuillasta.

Jammaillen rannalle -tapahtumaa on järjestetty sen seitsemän vuotta. Tänä vuonna se sai jatkokseen Eloyön valot -tapahtuman. Ennenkuin kynttilälyhdyt päästettiin uiskentelemaan Lippajärvelle,  Sibelius-lukion opiskelija Fanni Niikko soitti huilua soutuveneessä. Ilma suosi sekä soittajaa että soutajaa. Kaunista kuultavaa. Fanni Niikon esitystä voit kuunnella tästä linkistä. 

Eloyön valot -tapahtuman toteuttivat yhteistyössä Lippajärveläiset ry ja Viherlaaksolaiset ry. Omnian opiskelijat olivat valmistaneet kaarnaveneitä, lyhtyjä ja muuta rekvisiittaa tapahtumaan.

Kun ilta riittävästi pimeni, luonnollinen jatkopaikka oli teltta tai muu luonnonläheinen nukkumapaikka, sillä lauantaille osui myös Nuku yö ulkona -tempaus.

Parveke on perinteisesti mummon mieleen. Siellä saa hyvät unet oli sitten kyseessä tempaus tai helle. Ilmatieteen laitoksen lupaamat revontulet ja tähdenlennot jäivät näkemättä, niin hyvin nukutti.

Espoo-päivät ESMILA

Jotkut ottavat rennosti, toiset laulavat komeasti. Espoon mieslaulajat Jammaillen rannassa -tapahtumassa

 

Espoo-päivät

Jammaillen rannalle -tapahtumassa lasten suosikkileikkejä ovat hiekka- ja vesileikit.

 

Espoo-päivät

Aurinko laskee Lippajärvellä. Pian huilu soi ja Eloyön valot loistavat.

 

Espoo-päivät

Fanni Niikko on ottanut yleisönsä huilunsoitollaan ja nyt rantautuu Viherlaakson uimarannalle.

 

Fanni Niikko oli iloinen saadessaan kokemuksen miltä huilun soitto tuntuu järvellä, veneessä istuen. Yleisö oli mielissään kuullessaan lumoavaa musiikkia.

 

Espoo-päivä

Eloyön valot syttyvät Lippajärvellä.

 

Espoo-päivä

Laitureilla ja veneissä syttyivät lyhdyt sitä mukaa kun ilta pimeni. Tämä käsintehty lyhty on matkannut Marokon Marrakechista Sadunkertojien torilta aina Lippajärvelle asti. Espoo-päivänä se ilahdutti järvellä liikkujia laiturin nokassa.

 

 

Ristiriitaisia tunteita EMMA-museossa – Espoo

Eilen EMMA-museo pursui porukkaa, kun paljon etukäteishuomiota saanut Michael Jackson: On the wall -näyttely avattiin. Pulina oli mahtava kuoharistandin edustalla ennen kunniavieraan, USA:n Suomen-suurlähettilään Robert F. Pencen saapumista.

Mikä hälinä kävikään kuoharipöytien läheisyydessä. Ja sitten ne sanovat, että suomalaiset ovat hiljaisia! Mukana toki oli ulkomaalaisiakin, ehkä se selittaa hälyn  🙂 EMMA Michael Jackson On the Wall

En ole koskaan fanittanut ketään. Toki olen pitänyt monista musiikkikappaleista ja muusikoista, mutta minkään faniklubin jäseneksi en ole liittynyt. En oikein edes tiedä miten fanijutut mummon nuoruudessa toimivat, kun ei ollut nettiä eikä fanisivustoja. Toki monet tuttavani notkuivat milloin minkäkin fanin esiintymilavan laidalla. Minusta ei ollut siihen ja nykypäivänä vieläkin vähemmän, kun neuvostoaikaiset jonot tarjotaan meille retrona niin kirjakaupoissa kuin tapahtumissa.

Fanittamisessa on jotain tosi outoa, hölmöäkin, kuten se että fanit nostavat kohteensa jalustalle ja pitävät siellä tapahtui mitä tahansa, rikoksiakin. Menneellä viikolla tarvitsin suorastaan tulkin apua lehtijuttuun, joka koski Ruotsissa pahoinpitelystä tuomittua räppäriä Asap Rockyä. Kuvittelin etten ymmärrä ruotsia. Artikkelissa kerrottiin, että fanit olivat Asapin Tampereen keikalla huudelleet Fuck Sweden. Tulkitsen sen kannanotoksi Asapin puolesta Ruotsin oikeuslaitosta vastaan. Toivottavasti tulkitsin väärin. Kuten sanottu, en ollut paikalla, olen lehtitiedon varassa.

Takaisin EMMA-museon näyttelyyn.

EMMA Michael Jackson On the Wall

 

Suurlähettiläs Robert F. Pence ja vaimo Susan Pence  / EMMA Michael Jackson On the Wall

Avauspuheessa USA:n Suomen suurlähettiläs Robert F. Pence sanoi Michael Jacksonin vaikuttaneen moneen ihmiseen, inspiroineen heitä.

Ilmiö Michael Jackson oli, siitä ei pääse mihinkään. Kaikkine kirurgisine muodonmuutoksine, haamunvalkeine kasvoine, pedofiilisyytteine hän herätti huomiota ympäri maailmaa niin eläessään kuin kuolemansa jälkeen.

Näyttelyn kuraattori Arja Miller korosti, että EMMA:n näytelyssä ei ole kyse Michael Jacksonista vaan nykytaiteilijoiden näkemyksestä Jacksonin vaikutuksesta identiteettiin, rotuun, sukupuoleen, tasa-arvoon sekä idolikulttuuriin .

Sellaisten rillien läpi näyttelyä on katsottavakin.

Michael Jackson: On the wall -näyttely on ainakin minulle niitä näyttelyitä, joissa opastus on paikallaan. Ehkä ne, jotka tuntevat paremmin Jacksonin elämää, tunnistavat teoksen sanoman. Esimerkiksi Graham Dolphinin teoksessa Triller en olisi ilman taiteilijan kertomusta huomannut pientä pränttiä Jacksonin kuvan päällä. Dolphin kertoi, että lyriikka on hänelle tärkeämpää kuin itse Jackson ja siksi hän oli kirjannut laulujen sanat teoksiinsa. Huh, mikä urakka! Aika monta kynää kului. Taisi kertoa kolme kuukautta tuhertaneensa sen äärellä.

Michael Jacksonin levyn kansi pohjana ja sen päälle kirjoitettu sanat. EMMA Michael Jackson On the Wall

 

Kun tarkkaan syynää, sieltähän ne löytyvä, ne levynsanat. EMMA Michael Jackson On the Wall

 

Graham Dolphinin teoksista  löytyy laulun sanoja pienen pienin kirjaimin. ”Kuukausien työ”, kertoi taiteilija avajaisyleisölle. / EMMA Michael Jackson On the Wall

Näyttelyssä on esillä 48 kansainvälisen taiteilijan teoksia. Muutama taiteiljoista oli mukana avajaistilaisuudessa. Se kai kuuluu asiaan  vaikka osalle taiteilijoista tämänkaltainen esilläolo on silminähden piinaa. Niin nytkin, kuten monissa muissakin avajaistilaisuuksissa.

 

Pienensin miehen! Yllätin Michael Gittesin tutkimassa taideteoksen yksityiskohtia eikä hän ehtinyt nousta täysiin mittoihinsa./  EMMA Michael Jackson On the Wall

 

Liekö kuvatuin teos, ainakin näyttävä. / Michael Jackson and Bubbles / EMMA Michael Jackson On the Wall

 

 

 

Kartsi korkealle -tapahtuma

Kartsi korkealle – Espoo

Joskus tapahtuu lähelläkin. Eilen 8.6. Espoon Karakalliossa oli korkealentoinen Kartsi korkealle -tapahtuma. Se järjestettiin ostarin aukiolla. Kuten tiedämme Suomi on sääriippuvainen kaikessa: on kylmää, kuumaa, myrskyistä.  Eilen oli sitä kuumaa ja se varmaankin verotti yleisömäärää. Tuntui kuin paistinpannulla olisi tepastellut. Vähäiset varjopaikat ostarin seinustalla täyttyivät hetkessä kun ohjelma alkoi puolenpäivän aikaan.  Katsomopenkit kuumensivat aukiolle uskaltaneiden kankkuja.

Punaisen Ristin vapaaehtoiset ahkerina helteestä huolimatta. Kartsi korkealle -tapahtuma 8.6.2019

Lapsille ongintaa pikkuruisessa uima-altaassa /Kartsi korkealle -tapahtuma 8.6.2019

Pikku Myy kirjastoauto Välkyn vartijana. /Kartsi korkealle -tapahtuma 8.6.2019

Riksakyytiä senioreille. Kartsi korkealle -tapahtuma 8.6.2019

Palkittuja artisteja – Primadonna ja Voimamies

Kartsi korkealle tapahtuman korkealentoisuutta lisäsi Primadonna ja Voimamies näytöksellään. Pauliina Räsänen ja Slava Volkov temppuilivat ketterästi milloin matolla milloin tuolipinon jatkeena jalat taivasta tavoitelleen.   Taustayritys ArtTeatro sai vuonna 2015 Matkailun Oskarin. Lisäksi Karsti korkealle -tapahtumassa esiintyneet  Pauliina Räsänen ja Slava Volkov on palkittu  Varsinais-Suomen Maakuntahallituksen Aurora-mitalilla ansiokkaasta kulttuurityöstä sirkustaiteen saralla.

Slava Volkov valmistautuu korkeuksiin

Slava Volkov tuolipinon huipulla.

Pauliina Räsänen ja Slava Volkov Art Teatrosta esiintyvät Kartsi korkealle tapahtumassa 8.6.2019

Notkeita ovat! Pauliina Räsänen ja Slava Volkov Art Teatro/ Kartsi korkealle tapahtuma 8.6.2019

Olisikohan Mummokin noussut ilmaan noin kevyesti. Epäilen!  – Pauliina Räsänen ja Slava Volkov Art Teatro/ Kartsi korkealle tapahtuma 8.6.2019

Minustako floristi – Karakallio Creative

Karakallio Creativen työpajassa kokeiltiin floristitaitoja. Erivärisistä ja -lajisista kukkasista jokainen sai valmistaa mieleisensä kukka-asetelman.

Karakallo Creativen Hennalta alusta ja kukkasia ja sitten taiteilemaan.  – Kartsi korkealle -tapahtuma 8.6.2019

Floristi työn touhussa. Tästä se alkaa. – Kartsi korkealle -tapahtuma 8.6.2019

Tällainen siitä sitten tuli. – Karakallio Creative/Kartsi korkealle -tapahtuma 8.6.2019

Tanssii jättiläisen kanssa

Korkealla heiluivat myös Lilla Hatten -jättiläisten päät kun he  vaeltelivat katselijoiden joukossa. Tanssia jättiläisen kanssa ei ollut varsinaisesssa ohjelmassa, muttta kuten tiedät Mummoa tanssittaa aina. Enkä ole ikinä tanssinut jättiläisen kanssa. Nyt tanssin. Paritanssi asetti haasteen. Miten sovittaa kahden näinkin eripituisen askeleet yhteneviksi. Melkein metri ero pitudessa. 272 senttinen herra on tanssilattialla harvinaisuus. Nyt ei tarvinnut parkettia, tori riitti.

 

Ei vallan pieni mies. Heikki Leppijärvi 272 cm. Kartsi korkealle -tapahtuma 8.6.2019

Haasteellinen paritanssi – Kartsi korkealle -tapahtuma 8.6.2019

Disco sujuu helpommin / Kartsi korkealle -tapahtuma 8.6.2019

Ekojoogaa ja festarimummoja

Pieniä ja suuria festareita, siitä on Suomen kesä tehty. Eilen käväisin Auroran kesäjuhlilla. Kyse on tietenkin Aurora Karamzinista, 210 vuotta sitten syntyneestä diakoniatyön uranuurajasta ja seurapiirikaunottaresta, joka vietti kesäisiä kartanopäiviä juhlineen Espoossa, Träskändan kartanossa.

Ekojooga minut sai liikkeelle. En kuulu varsinaisiin joogan harrastajiin, mutta utelias mieleni vaatii tutustumista tähän monimuotoiseen lajiin.

Ekojoogan saloihin meidät johdatti Susanna Hänninen (avauskuvassa). Oman kokemuksensa kautta hän löysi ekojoogan ja nyt ohjaa muita perustamassaan Ekovakaus -yrityksessä.

Kuvan ottamista varten pyysin Susannaa ottamaan jonkun sopivan jooga-asennon. ”Ekojoogassa ei ole varsinaisia asentoja ja venytyksiä. Ekojoogassa vain ollaan”, hän vastasi.

Eli jonkinlaista mielen venyttämistä siis.

 

 

Muutakin tapahtui Auroran kesäjuhlilla

Träskändan kartanon kohtalo avoinna

Träskändan kartanon omistaa Espoon kaupunki. Träskändan kartanon ystävät ry haluaisi pelastaa kartanon kuntalaisten käyttöön. Mittavia korjaustöitähän se toki vaatii.

 

Mahtaako mies pohtia Träskändan kartanon ostoa vai mitä.

Träskändan kartanon sisätiloihin pääsi tutustumaan, mutta huonon kunnon vuoksi vain alakertaan. Usein tätä mahdollisuutta ei ole.

 

Nykypäivän Aurora keräämässä nimiä kuntalaisaloitteeseen Träskändan kartanon pelastamiseksi.

Kuntalaisaloite tässä linkissä.

 

The Trion ensiesiintyminen

Untuvikkobändiksi esittäytynyt The Trio soitti letkeitä sävelmiä. Vasemmalla Marko, keskellä Seppo, vaemmalla Jeppe.

Seppo Sillanpää

Festarimummot Anneli, Hellevi ja Virpi nauttivat Auroran päivien annista.

 

Perinteisiin festariruokiin kuuluu tietenkin makkara. Maissi on uusi tulokas.

Skumppajoogaa automatkan jälkeen + Espoossa tapahtuu sunnuntaina

Jooga tuntuu nyt olevan in. On astangajooga, hatjoogaa, metsäjoogaa, easyjoogaa, heavy metal -joogaa ja sun muuta. Ne, jotka suuntaavat viikonloppuna Espooseen, voivat osallistua ekojoogakävelykierrokselle Träskändan kartanon puistossa sunnuntaina 12.8.  Träskändan kartanon ystävät järjestäää Aurora Karamzinin syntymäpäivän kunniaksi ilmaisen tapahtuman klo 12-17. Samalla pääsee tutustumaan kartanon sisätiloihin opastetulla kierroksella.

Juhannuksena autossa matkalla Puumalaan kehittelin skumppajoogan. Välineiksi tarvitaan Dom Perignonia, Proseccoa, Kuusenkerkkäkuohua, mitä tahansa skumppaa, hätätilassa kossuvissykin käy.  Lasit osallistujien mukaan. Joogamaton voi unohtaa, sillä skumppajoogaaminen käy seisten. Paikaksi valitaan ulkoa tila, johon porukka mahtuu rinkiin ja jossa on laskualusta lasille.

Sitten vaan rinkiin ja jokainen vuorollaan esittelee sellaisen seisaltaan tehtävän venyttelyliikkeen, jonka juuri sillä hetkellä mieluiten tekisi. Kun liike on tehty, hörpätään lasista.

Ah, miten tekee eetvarttia, kun saapuu mökille tai kyläpaikkaan pitkän automatkan jälkeen.

Koska idea syntyi autossa, kuukeloimme lähimmän Alkon. Pientä jännitystä aiheutti, onko Puumalan Alko tilausmyymälä. Ei ollut. Joskus sellaiseenkin on törmätty. Ajettu Alkon sivujen perusteella matkojen päähän ja perillä on selvinnyt, että pitää tilata ja tilaamansa saa parin päivän päästä.

Usko tai älä, juhannuksena tarvittiin kuvan tamineita. Kuukausien helteen keskeltä löytyi muutama viileä – ja erittäin tuulinen – päivä juhannuksen kieppeillä.

Om!

Juhannus pääkaupunkiseudulla – Metrolla metsään ja sinkkubileitä

Suomalainen viettää juhannusta perinteisesti, ja mieluiten veden äärellä. Pääkaupunkiseudulla on kuitenkin viimeisen kymmenen vuoden aikana alkanut yhä useammin kuulemaan ”vietän kaupunkijuhannuksen”. Se on tietysti mieluisaa Helsinkiin saapuville matkailijoille, sillä onhan mukavampaa nähdä ympärillään muitakin kuin muita turisteja.

Parahiksi juhannuksen alla sain tutustuttavaksi Elli Keisteri-Sipilän kirjoittaman Metrolla metsään -kirjan. 168 sivua kuvauksia paikoista, joihin pääsee metrolla. Kaikki toki eivät ole aivan umpimetsää vaan mukana on myös puistoja ja erilaisia luontokohteita. Ilahduttavan moni kohteista sijaitsee veden äärellä.

Jos juhannussuunnitelmat eivät ole vielä valmiina, muutama Metrolla metsään -kirjasta poimittu idea.  Jos et ehdi kirjaa tähän hätään hankkia, niin nettilinkit auttavat eteenpäin.

Sinkkumummoja kiinnostaa ehkä Eurosinkkujen juhannusjuhlat Espoon Korpilammella. Niistä ja muista Espoon juhannustouhuista Länsiväylän artikkelissa.  Juhannus Espoossa? Juhlia löytyy sekä perheille että sinkuille

Kylläpä löytyy tekemistä, aina ei tarvitse lähteä kauas kokolle.

Hyvää juhannusta kaikille!

Juhannusohjelmaa

Ei tiedossa ohjelmaa juhannukseksi?  Jokunen vuosi sitten päädyimme viettämään juhannusta Espoon Korpilammelle. Lampi, kokko, juhannusauna, pitopöytä ja tanssit. Mitä muuta sitä tarvitsee?

No, me liikunnallisina ihmisinä heitimme rinkat selkään ja kävelimme Viherlaaksosta Korpilammelle ja seuraavana aamuna takaisin. Toki bussillakin olisi päässyt. Ei ollenkaan hassumpi juhannus. Nyt sitä on mukava muistella.

Postasin jussistamme, löytyy tästä.

Katselin juuri netistä hintoja. Ei päätä huimaa, 140 euroa koko hoito yöpymisineen kahdelta hengeltä.

Juhannustarjous Hotelli Korpilampi 

Tapiola on ihan outo – kaupunkikävelyllä

Kävelimme viikonloppuna reittiä Viherlaakso-Kera-Mankkaa-Pohjois-Tapiola. Nostalginen reitti, jota pitkin pyöräilin yritykseni alkuvuosina, sillä toimistoni sijaitsi Tapiolan Keskustornissa. Tällä kertaa suuntasimme elokuviin Kino Tapiolaan.

Mankaan kohdalla kaihertaa aina. Muistan ajan, jolloin pyöräilin lehtomaisemissa Mankkaan suolla. Sittemmin se muuttui golfkenttää myötäileväksi ulkoilureitiksi. Jotain hyvin viehättävää hävisi uudistuksen myötä.

Vessat ovat kaupunkikävelijälle tärkeitä. Hiki tulee halusi tai ei. Repussa kulkee aina mukana pikkupyyhe ja vaihtopusero.
Ensimmäinen Tapiolan kohteemme oli Grilli Toro. Torossa vessoja on vain yksi kummallekin sukupuolelle, mutta eriössä mahtuu vaihtamaan kuivaa päälle. Niin on mukavampi syödä. Koukkukin löytyy eriön seinältä. Reppua varten. Kumma kyllä monessa vessassa on unohdettu tämän pienen hyödyllisen tarvikkeen asentaminen.

Toro kuuluu ravintolamaailman mummokastiin. Ravintolan sisustus henkii 1970-lukua.  Konseptikin kaiketi toimii, sillä ravintolassa ovi kävi tiuhaan. Tarjolla on tuhtia liharuokaa, jolla kävelijän nälkä taatusti talttuu. Kuvaan ruokia nykyään vain erikoistapauksissa. Kaikki tietävät miltä possunleike ranskalaisilla näyttää. Toron tapaan valmistettuna annos tarjotaan paprikalla ja sipulilla. Hyvää oli.

Torosta pääsee Silkkiniittyä halkoen outoon Tapiolaan. Silkkiniitty onkin etäinen muisto siitä miltä Tapiolan puutarhakaupungin piti näyttää. Ja näyttikin alkuaikonaan.

Nyt Heikintorin ympäristö repsottaa remonttia odottamassa. Sisällä kauppiastalossa kaikuu tyhjyys.
Lukevatko turistit vanhoja matkaoppaita ja mitä, sillä silloin tällöin tapaa turisteja hortoilemassa Tapiolan keskustassa. Miksiköhän? Saman tyyppisiä rakennustyömaan ja kerrostalojen risteytyksiä maailmassa riittää.

Jotain uuttakin oudossa Tapiolassa on. Ainoan (se ainoa, heh heh) kauppakeskus ja metroasema sekä ravintola Sandro. Varmaan on muutakin, mutta nämä pongasin tällä reissulla. Metroa hämmästelin jo aiemmin. Se on  kerrassaan sekava, opasteineen, portaineen ja kävelykouruineen.

Sandron ruhtinaalliset vessatilat saivat ihastumaan. Monta eriötä. Koukkukin löytyi. Invavessassa kaupunkikävelijä voi melkein ottaa suihkun. Muuten Sandro on pieni. Niin pieni, ettemme leffan jälkeen mahtuneet istumaan edes baarinpuolelle.

Kino Tapiola ei sovi mummonpätkille. Vaihdoin kaksi kertaa paikkaa enkä sittenkään nähnyt kurkottelematta. Kroppa kenossa katselin Solsidanin, mutta kyllä nauratti.

Avauskuvassa: Taustalla Tapiolan Keskustorni. Garden hotelli oikealla, vasemmalla kulttuurikeskus. Etuallalla tekojäärata luistelijoille, lähellä Tapiolan uimahallia. Se mennee taas remonttiin.

 

Grilli Toron kalustus henkii 70-lukua.

Matkamuistoja – Helinä Rautavaara

Karatalossa (Kotkatie 4, 02620 Espoo)  avattiin tänään Helinä Rautavaaran elämästä kertova pienoisnäyttely. Muutamassa vitriinissä on esillä esineistöä, joita hän on kerännyt matkoiltaan. Lisää löytyy Tapiolassa sijaitsevasta museosta. 

Rautavaaran ensimmäinen Euroopan ulkopuoleinen keräilymatka suuntautui Pohjois-Afrikkaan. Hän oli aviomiehensä kanssa Espanjassa vuonna 1954 ja päätti jatkaa sieltä  Marokkoon, Algeriaan ja Tunisiaan. Matkaa ei tuohon aikaan tehty nopeasti ja mukavasti.   Kilometrit  taittuivat junalla, autolla, liftaten ja välillä kamelillakin.

Rautavaaran suuri toive paikasta, jossa esineet pääsisivät muidenkin tarkasteltavaksi – museo – toteutui 1998. Hän ei ehtinyt kuitenkaan nähdä avajaisia, sillä rintasyöpä vei hänet vain pari kuukautta ennen.

Avauskuvan esineet ovat vuosien varrelta. Kullanvärinen vyölaukku 1990-luvulta. Vau, juhlamalli oikein!

”Helinä Rautavaaran keräämät esineet eivät noudata länsimaista ajatusmallia, jossa arvostetaan vanhoja esineitä. Hän keräsi käyttöesineitä muun muassa toreilta – siis paikoista, joista tavallinen kansa hankkii tavaroita.  Rautavaara keräsi esineitä aina kuolemaansa 1998 asti. Koska esineistö oli meillä totutusta eri lailla arvotettu, sitä ei aluksi osattu arvioida. Jotkut pitivät rihkamakokoelmana”, konservaattori Elina Torvinen kertoo.

Pienoisnäyttelyn avajaiset olivat tänään 12.10.  Näyttely on avoinna 6.11. asti ma-pe klo 9–17, iltaisin ja viikonloppuisin tapahtumien yhteydessä.

”Helinä Rautavaaran matkat ja elämä -pienoisnäyttely Karatalossa 12.10.-6.11.!

Filosofian maisteri Helinä Rautavaara teki elämäntyönsä eri kulttuurien ja uskontojen dokumentoijana. Hän matkusti 1950-luvulla toimittajana Pohjois-Afrikkaan, Lähi-itään ja Etelä-Aasiaan. Hänen keräämänsä rituaali-, käyttö- ja taide-esineet on tallennettu vuonna 1998 perustettuun museoon, joka sijaitsee Tapiolassa.”

 

 

Vieraskirjaan kirjautui nimi toisensa jälkeen.

 

 

Ikärasismia naapurilähiössä

Edellisessä postauksessa taisin jo todeta, että kauas ei tarvitse lähteä kokeakseen jotain uutta. Tänään, ilma kun oli niin ihana, päätin tehdä kauppareissusta tavallista pidemmän. Kävelin silmiähivelevän värikästä metsätietä Viherlaaksosta naapurilähiöömme, Karakallioon. Olen kyllä kuullut maahamme leviävistä muraaleista, mutta ohi korvien on päässyt se, että niitä hommaillaan kotinurkillamme.

Siellä Karakalliossa sain muraalimestarin kiinni lähes itseteosta. Syömään oli kaverinsa kanssa suunnistamassa eikä halunnut enää kiivetä korkeuksiin kuvattavaksi. Sen sijaan hän kaivoi esiin mallin, jonka mukaan hän maalaa muraalia.

Muraalitaiteilija Teemu Mäenpää maalaa Karakalliossa kerrostalon seinään muraalin. Teoksen aihe on karakalliolaiset itse. Suunnitteluvaiheessa hän tutustui lähiön elämään ja asukkaisiin viikon ajan. Maalattavaksi valikoitui talossa yli 50 vuotta asuneen pariskunnan kuva.

Valtavan seinän maalaaminen kestää viikon verran. Mäenpää aloitti maanantaina ja tulevana sunnuntaina työn pitäisi olla valmiina.

Paikalle pysähtyi kanssaihmettelijöitä. Yksi pahoitteli sitä, että muraali maalataan ”Karakallion huonokuntoisimpaan taloon, joka varmaan puretaan pian”.

Yhdessä taiteilijan ja hänen syömäkaverinsa kanssa rauhoittelimme, että kyllä taloja nykyään kai korjataan ennemminkin kuin puretaan.  Toisaalta minä ainakaan en ole asiasta aivan varma. Kyllähän kerrostaloja on maan tasalle pantu täällä pääkaupunkiseudullakin. Ehkä se on järkevää. Mieleen tulee, että sadan asunnon kerrostalon putkiremppaamiseen käytettävällä viidellä millillä ja siihen kuuluvalla hammaskaluston kiristyksellä saisi varmaan aikaiseksi jo aika monta kerrosta.

Pian paikalle sauvoo Mummoakin vanhempi pariskunta. Pahoittelen, jos erehdyin. Iän arvioiminen puolin ja toisin on vaikeaa.  Peilini ovat putsaamatta, rillit ysäriltä ja omat ikävuoteni tuppaavat häipyä mielestä.

”Kaikki täällä köpöttelee rollaattoreilla ja vielä seinillekin pitää maalata vanhoja ihmisiä”, rouva tuskailee.

Totta on, että näin päiväsaikaan silmäiltynä Karakallion ostarin liepeillä väki vaikuttaa olevan niinsanotusti kuudenkympin ja kuoleman väliltä. Nuoremmat ovat toivoakseni töissä.

Ikärasismi työelämässä puhututtaa mediassa, mutta en voinut olla yllättymättä, että söpö iäkäs pariskunta muraalissakin saattaa ärsyttää.

Ritva ja Esko ovat asuneet talossa yli viisikymmentä vuotta. He olivat taloyhtiön ensimmäiset asukkaat. Heidän kuvaansa ikuistetaan talon julkisivuun. Ritva on valmiimpi, Eskoa viimeistellään vielä.

Ikuistaminen on ehkä huono sana. Maalitehtailija on luvannut, että muraalissa käytetty maali pysyy seinällä kymmenen-viisitoista vuotta. Entisissä itäblokin maissa matkanneet kuitenkin muistavat ianaikaisia muraaleja talojen seinissä, jotkut ehkä kunnostettuja, toiset taas  ajan patinoimia.

Karakallion muraali on yksi UPEA17 taidetapahtuman teoksista. Se on julkisen tilan taidetapahtuma, jonka teoksia voi nähdä 13 suomalaiskaupungissa. Espoossa myös Matinkylässä ja Kivenlahdessa.

Esko, toinen muraalimalleista sattui tulemaan kalasaaliineen parkkipaikalle, juuri kun palasin kaupasta.