Suomen suurin matkablogiyhteisö
Browsing Tag

Espoo

Kaikkea sopivasti lautasella – Kortteliravintola Kylä, Tapiola

Kerrassaan hurmaava yllätys  Kortteliravintola Kylä, joka sijaitsee Tapiontorilla, Espoon Tapiolassa. Ruokalista ei ollut laajanlainen, mutta sieltä löytyi helposti Mummon mieleiset herkut. Mikä parasta, juuri oikean kokoisina.

Syön mieluummin useita pikkuannoksia kuin yhden ison, samaa makua olevan annoksen. Siksi Kortteliravintola Kylän annokset miellyttivät. Pikkujouluseurueemme isompinälkäiset kyllä silmäilivät lautasiaan hämmästellen, kun totutusta huomattavasti pienemmät annokset saapuivat pöytään. Taisi joku vitsaillakin jatkoista snagarilla.

Jos olivat annoskoot pieniä, niin olivat hinnatkin. Esimerkiksi paistettu siika maksoi kolmetoista euroa – siis suunnilleen puolet siitä mihin olen tottunut, kun tilaan tavallisen kokoisen siian kukkarolleni sopivassa ravintolassa.

Reilulla kolmella kympillä syö vaikkapa tämän kokonaisuuden.

Liekitettyjä jättikatkarapuja -voita, chiliä, tomaattia, persiljaa ja talon leipää
Paistettua siikaa -uusia perunoita, paahdettua kurpitsaa ja porkkana-voikastiketta (avauskuvassa)
Lakritsa Créme Brûlèe -porkkanasorbettia

Kokeiltu on. Makuuni sopiva valinta. Jos nyt jostain pitäisi moittia, niin varmaan monelle nykyterveyssuositusten mukaan elävälle ehkä liikaa suolaa. Mutta en moiti, kala tarvitsee suolaa. Taisi olla ensimmäinen kerta pitkään aikaan kun en pyytänyt suolasirotinta.

Liekitettyjä jättikatkarapuja maukkaassa öljyssä. Kortteliravintola Kylä /Tapiola, Espoo, Suomi

 

Ah niin hyvä Lakritsa Créme Brûlèe ja päällä porkkanasorbettia/Tapiola, Espoo, Suomi

Kävellen pikkujouluihin ja taidenautintoihin

Näinä aikoina tarmo pikkujouluissa täytyy kohdistaa johonkin muuhun kuin tanssimiseen.  Menneen viikon kohokohtiin kuului Kara-Kamerat valokuvauskerhon pikkujoulut Tapiolassa: etkot WeeGee -talolla, sitten illallinen Ravintola Kylässä ja jatkot… kymmenen uutiset kotona.  Hillitystä menosta huolimatta varpaita kivisti koronauutisia töllöstä katsellessa. Ei tanssimisesta, vaan kävelemisestä.

Ennen illan pikkujoulurientoja olin asioilla Kampissa ja innostuin kävelemään kohti Tapiolaa, kun aikaa tapaamisten välillä oli, ja ilma mitä ihanin. Valitsen aina tämäntapaisissa tilanteissa reitin, jossa kulkee julkista liikennettä. Pidätän vapauden hypätä bussiin tai muuhun heti kun siltä tuntuu. Nyt en jostain syystä pystynyt antamaan periksi, vaan kävelin koko matkan Kampista Tapiolaan.  Miksikäs ei sillä aikaa oli reippaasti, kolmisen tuntia ennen pikkujoulutapaamista.

Matkan varrella, Kuusisaaressa on  Didrichsenin taidemuseo, jossa suunnittelin pysähtyväni katsomaan Björn Weckströmin  Ihminen, kone ja koru -näyttelyä. Sitä ennen matkantekoni kuitenkin hidastui, kun valitsin vääriä polkuja ja jouduin valtavalle työmaalle hieman ennen Munkkaa. Olin ajatellut kulkea rantoja myöten, mutta toisin kävi, jouduin Paciuksenkadulle iltapäivän ruuhka-aikaan. Björn Weckström jäi toiseen kertaan. Vielä on tammikuu aikaa käydä näyttely katsomassa.

Toinen haastekohta löytyi Otaniemen hujakoilta. Eksyn aina muutenkin Otaniemessä ja nyt olivat lisäksi myllänneet koko alueen pikaraitiotien rakennustöiden vuoksi. 

Äärirajoilla WeeGeessä

Tapiolan  Ahertajantiellä olin kuitenkin sovittuna aikana. Siellä sijaitsee Näyttelykeskus WeeGee. Miksi nimi WeeGee?  Koska se sijaitsee entisessä Weilin&Göösin painotalossa, joka muutostöiden jälkeen muuntui näyttelykeskukseksi. Avajaiset oli  vuonna 2006.

WeeGeen alakerrassa sijaitsee Kaupunginmuseo KAMU, jonka sisääntulossa on FotoEspoo 2021 -valokuvauskilpailun palkintosijoille päässeet kuvat.  Siellä se minunkin ”Tavernasta tavernaan” komeili.

Kakkoskerroksen EMMA:n vetonaulana on Chiharu Shiotan Äärirajoilla -näyttelyn valtavat punaisesta langasta punotut tilateokset. Äärirajoilla soveltui hyvin Mummon olotilaan. Jalkojeni lihakset suorastaan huusivat venyttämistä.  Varpaita jomotti, sillä jalkaani oli sattunut vääränlaiset kengät.

Yllättäen minua EMMA:ssa ihastuttivat virolaisen Konrad Mägin teokset.  Yllättäen siksi, että en ollut huomannut näyttelykeskuksessa olevan tätä näyttelyä. Lähes aina viehätyn tietyn vihreän sävyisistä maalauksista ja Italian kaupunkikuvista. Niitä Mägin näyttelyssä oli paljon. Jopa niin paljon, että olisin hieman karsinut samankaltaisia teoksia.  Mägin sadanviidenkymmenen teoksen kokoelma jäi pikaiselle vilkaisulle, sillä nälkä alkoi vaivaamaan muitakin kuin minua. Mutta ehdin vielä uudelleen, sillä Mägin näyttely on avoinna tammikuun 23. päivään asti.

Nälkää lähdimme tainnuttamaan Tapiolan keskustaan Ravintola Kylään. Siitä seuraavassa postauksessa.

Cafe Regatta olisi ollut avoinna.

 

Aina silloin tällöin kuvaan roskiksia. (Roskisbongari) Hassu yhteensattuma: keltainen talo ja keltainen roskis. / Meilahti, Helsinki, Suomi

 

Päivänvalo oli kaikonnut jo aikoja sitten kun saavuin perille. Weilin&Göösin entisessä painotalossa sijaitsee monen museon näyttelykeskus. Espoo, Suomi

 

FotoEspoo 2021 -valokuvauskilpailun palkintosijoille päässeet kuvat. /KAMU, Espoo

 

FotoEspoo 2021 -valokuvauskilpailun palkintosijoille päässeet kuvat. /KAMU, Espoo

Värikuvasarjan 2. sijalle pääsi kuvani Tavernasta tavernaan. Se on otettu Kreetalla Haniassa /FotoEspoo 2021 -valokuvauskilpailu

 

Chiharu Shiotan Äärirajoilla EMMAssa, Espoossa. Näyttelynvalvojalta kysyimme paljonko aikaa ja lankaa on kulunut: 350 kilometriä lankaa ja kaksi viikkoa kymmeneltä hengeltä punomiseen.

 

Chiharu Shiota on sijoittanut ovia langasta punottuun labyrinttiin. Teoksen sisällä voi kulkea, ovista avautuu uusia näkymiä. Chiharu Shiota, Äärirajoilla näyttely EMMAssa, Espoossa.

 

 

Konrad Mägin (1878–1925) elämä kuvattuna näyttelyssä. /EMMA, Espoo, Suomi

Kesäpäivää viettämään Espoossa – Träskändan puistossa uusi kahvila

Yksi ihanimmista paikoista viettää kesäpäivää Espoossa on Träskändan puisto. Siellä on tilaa liikkua, kauniita luontopolkuja ja nyt myös kahvila.

Luontopolkua, yhtä niistä kuvailen blogissani .

Aijun kahvila on avoinna 10-18 kaikkina muina päivinä paitsi maanantaina. Tarkista kuitenkin somesta, Kahvila Aiju. Varsinaisia nettisivuja en löydä.

Aijun kahvilaan on myös esteetön reitti.

Maukasta lohikeittoa. Aijun kahvila, Espoo, Träskändan puisto

Aijun kahvila, Espoo, Träskändan puisto

Sisällä paljon katseltavaa. Aijun kahvila, Espoo, Träskändan puisto

Aijun kahvila, Espoo, Träskändan puisto

Vanhoja kuljetuslaatikoita. Aijun kahvila, Espoo, Träskändan puisto

Aijun kahvila, Espoo, Träskändan puisto

Terassi. Aijun kahvila, Espoo, Träskändan puisto

Espoo, Träskändan puisto

Mitähän muksu miettii vanhan puun juurella? Espoo, Träskändan puisto

Kymmenen viikkoa vanha Simo-koira puistovierailulla.Espoo, Träskändan puisto

Espoo, Träskändan puisto

 

 

Kulttuurikävelyjä Kauniaisissa – Menovinkkejä

Kaupunkien järjestämät kiertokävelyt ovat lisääntyneet koronan aikana. Syynä tietenkin sisällä tapahtuvan toiminnan korvaaminen ulkoaktiviteeteilla. Sehän sopii ulkoilmasta pitävälle Mummolle ja muille.  Kiertokävelyt ovat  oiva tapa tutustua alueeseen, historiaan ja luontokohteisiin. Usein opastuksiin voi osallistua vieläpä ilmaiseksi.

Vastikään postasin Espoon Glimsjoen varrelta. Nyt siirryin Kauniaisiin, ainakin melkein, sillä retken järjestää Kauniaisten kulttuuritoimi, mutta kohde on osin Espoossa.  Tutustumme Espoon umpisuoleen, oppaamme Catharina Brandt-Vahtolan ilmaisu Jondalin alueesta, joka sijaitsee Tarvontien varrella Kauniaisen ja Espoon rajamailla eräänlaisessa pussissa.

Tätä Jondalin kulttuurikävelykierrosta ei ole enää ohjelmassa ainakaaan toistaiseksi, mutta vielä ehdit mukaan muille. Kauniaisten kulttuuritoimisto järjestää kiertokävelyjä ensi viikolla. Kierrokset jatkuvat mahdollisesti ensi syksynä. Katso tulevat Kauniaisten kulttuurikiertokävelyt tästä linkistä.

Kuvia kierrokselta.

Opasteita kerrakseen. Espoon ja Kauniaisten rajalla ollaan.

 

Peikin ratsastustalleilta aloitimme. Espoo, Peikin tallit

 

Jondal on vanhaa maatalousaluetta, johon uutta rakennuskantaa on noussut viereen.

 

Kauniaisten kulttuuritoimiston järjestämällä kulttuurikävelyllä Jondalin tilalla ja sen ympäristössä. Oppaana Catharina Brandt-Vahtola

 

Jondalin tilan vehreyttä. Espoo/Kauniainen

Jondalin tilan kukkaloistoa.

Jondal, Espoo/Kauniainen

Viiri liehuu kesätuulessa, Jondal Espoo/Kaunianen

Peikin ratsastustallit, Espoo

Vanhaa uusitaan ja uutta rakennetaan Jondalin ympäristössä. Espoo/Kauniainen

Vanhaa uusitaan ja uutta rakennetaan Jondalin ympäristössä. Espoo/Kauniainen

 

Vanhaa uusitaan ja uutta rakennetaan Jondalin ympäristössä. ”Kauniaisissa se, joka maksaa päättää minkäänlaista rakentaa”, kertoi oppaamme Catharina Brandt-Vahtola. Espoo/Kauniainen

Uutta rakennuskantaa tulossa Jondaliin.

 

Uudisrakennusten vierestä Peuramäentieltä pääse polulle, jonka varrella tehty kivikautisia löydöksiä. Jondal, Kauniainen

 

Polku, jonka varrella muinaislöytöjä alkaa Tornikalliosta Peuramäentieltä  ja johtaa Kauppalantielle.

Kummia huomioita Espoosta – Kävelykilometrikisa

Kahdeksankymmentä kilometriä on nyt lampsittu lähiympäristössä. Se oli tiedossa, että Kauniainen sijaitsee keskellä Espoota. Ikuinen vitsailun aihe onko Kauniainen voipullan voisilmä vai reikäleivän reikä. Vastaus tietenkin riippuu siitä keneltä kysyy. Kauniaisissa pistäydyn usein, sillä sopivan pituinen  iltalenkki kiertää Gallträskin. Lisäksi siellä on Träskmossenin piskuinen suoalue, johon olen mieltynyt.

Minulle pitkänlinjan espoolaisena tuli uutena eteen  se, että Espoon sisältä löytyy pala Vantaata. Vantaan rantatontti, pieni pläntti Pitkäjärven rannalla, jonka Vantaa omistaa. Sitä puuhahenkilöt ovat kohtentaneet. Muun muassa avauskuvan kutsuva pöytä tuoleineen löytyy tontilta. Samoin vene, jossa sininen naru. Tämän viikon teemanahan oli siniset kohteet.

Koosteessa sinisiä yksityiskohtia lenkkieni varrelta niin Kauniaisista, Espoosta kuin Vantaan rannastakin.  Penkki on yksi monista Suomi100 -tarinapenkeistä.

Tämän viikon #kävelykilometrikisa2021 sijoitus yksilösarjassa 202. Viisi litraa bensaa säästetty. Ruoasta en voi sanoa samaa, sillä nälkä vaivaa alituiseen.

 

Vielä ehdit sunnuntaina 28.2. – Espoon kaupunkitapahtumat

Kiva, että kulttuuritarjontaa löytyy koronasta huolimatta. Aivan sattumalta huomasin valo- ja ääni-installaation Espoon Järvenperässä, ulkona. Ja tällaiselle ulkoilevalle Mummollehan se sopi mainiosti. Hieman erilainen perjantai-ilta! Tuli tehtyä iltalenkki ja koettua taidetta.

Kannattaa katsella omien kotikaupunkien verkkosivuja. Tämä tapahtuma oli Espoossa useammassa paikassa. Ehkä muualtakin saattaa löytää yllättävää kulttuuritarjontaa.

Muutamia kuvia Lasten kulttuurikeskus Auroran pihamaalta.  Jos haluat nähdä livenä, huomenna sunnuntaina 28.2. vielä mahdollisuus.

Lasten kulttuurikeskus Aurora 2021. Hiihtolomaviikolla Auroran valomuraali ja Talvitarinat ääniteos

 

Lasten kulttuurikeskus Aurora valoa ja ääntä hiihtolomaviikolla.

Lasten kulttuurikeskus Aurora hiihtolomaviikolla 2021.

Lasten kulttuurikeskus Aurora hiihtolomaviikolla 2021.

 

Espoo Bemböle

On se vaan hölmöä! /Tammihaaste 29.1.21/Paikallinen erikoisuus

Tänään hakusessa oli paikallinen erikoisuus. Meillähän niitä täällä Espoossa riittää: keskustattomassa kaupungissa on neljä – vai oliko niitä viisi – keskustaa, satakunta järveä, purohyrrä ja meriuposkuoriainen. Vaikka Topeliuksen Hölmölä sijoittuu Hämeeseen, niin on meillä Espoossakin Hölmölä, Bemböle. Sinne suuntasin sauvoineni tänään.

Mutta mitä olivat tehneet!

Hölmölän grilli oli muuttanut nimeä. Tavoitin ovensuusta miehen, joka oli menossa lounasta hakemaan. Minulle ei tullut maski mukaan enkä halunnut mennä sisälle kyselemään nimenmuutoksesta, mutta lounasta hakeva mies arveli, että Hölmölän grilli ei ole enää niin trendikäs, siksi ovat vaihtaneet nimen. Se vasta on hölmöä! Suomalaiset nimet kunniaan, kuten itsetuntoisssa Välimerenmaissakin. Eilen kiinnitti huomiota, kun telkkarissa ylistettiin suomalaisia erikoisuuksia, kuten luonnollista tarvetta ottaa etäisyyttä muihin, joka on pelastanut meidät todennäköisesti monelta pöpöltä.

Kuten kuvasta huomaat, aurinkokin oli samaa mieltä. Peitti säteillään kattokyltin.

Kävin samalla reissulla myös vastapäisen Bembölen kahvituvan pihamaalla. Espoon vanhimpiin kuuluva maatilan päärakennus, vuodelta 1737 toimii kahvilana. Paikka on lounasaikaan monen suosiossa. Tuhtia ruokaa ja tietenkin kaffia. Korona tietenkin rajoittaa tätä nyt.

 

Bembölen kahvitupa

Bembölen kahvitupa

Bembölen kahvitupa

Bembölen kahvitupa, sisään vaan!

Bembölen kahvitupa

Bembölen kahvitupa, lapsillekin tekemistä.

Oiva retkikohde, jonne pääsee myös julkisilla monesta ilmansuunnasta.

Vähiin käy haasteet, vain kaksi jäljellä:

  • 2021
  • Sininen lenkki

Saas nähdä mitä niistä syntyy.

Vitosen ipaa Espoossa ja vähän Kotkassakin

Harvemmin postailen oluista. Se johtuu siitä, etten ole oikein ymmärtänyt niiden hienouksien päälle. Olen se tyyppi, joka baaritiskillä arpoo pyytäisikö baaripirkkaa nykäisemään koffia vai karhua hanasta.

Espoolainen yllätys

Kesäjano yllätti pyöräretkellä ja kaverin kanssa pistäydyimme Tapiolassa perinteisessä kippolassa, joka on ollut Heikintorin kupeessa iät ajat. Samassa, jossa aikoja sitten Arto Paasilinnan kanssa kumosimme kuppia kirjoittajapäivien jälkeisillä. Veikeä mies oli!

Kippola on muuttanut monesti nimeä sen jälkeen, muistaakseni Pickwick nykyään. Se sulkee muuten kohta ovensa, kuulin kuinka vakkareita kutsuttiin jäähyväisiin.

En tiedä mistä tuo vitosen ipa tuli päähäni. Jostain sen olen kuullut. Arvelin kyseleväni tiskillä mahdottomia, mutta ei! Baaripirkka luetteli koko liudan outoja nimiä. Pyysin rajaamaan kotimaisiin. Liikaa yhä. Uudenmaan rajaus tuotti espoolaisia lueteltavaksi asti. En ole edes tiennyt, että Espoossa on panimo. Sen tiesin että on ollut, sillä ostin joskus pari lamaa sitten aloittavan yrityksen – nykyään puhuttaisiin varmaan start-up-yirtyksestä – osakkeita. Yrityksen piti aloittaa panemaan Kustaa olutta. No rahathan siinä menivät ja kun viimeisen kerran olin vastuullisiin yhteydessä, linjan toisesta päästä kuului epämääräisiä selityksiä iloisen rantaelämän säestyksellä.

Tapiolan perinteisen baarin valikoimista Karvasmäki-olut tuli valituksi. Se on Espoon Panimon oluita, listoilta löytyy kaupunginosien nimikko-oluita Suvelasta Westendiin. Hauska idea!

En edelleenkään tiedä mitä tuo vitosen ipa tarkoittaa. Ensin luulin, että kyse on prosenteista (joista syntyy kropassa mystisesti promilleja). Kun kuukeloin vähän, vaikutti että vitonen sittenkin tarkoittaisi hintaa. Tai ehkä jopa arvostelua asteikolla 1-5.

No, mitä hyvänsä, Mummon suuhun sopivaa Karvasmäki oli.

Tällaiset nimioluet ovat hyviä tärppejä matkoilla. Sen lisäksi, että löytää paikallisia tuotteita oppii alueen nimiäkin.

Albatross IPA Kotkassa

Nyt kun osaan kysyä oikein, niin Kotkassa käydessäni löysin myös vitosen ipan.  Espoossa olin niin hämmentynyt uudesta löydöstäni, etten tullut ottaneeksi kuvaa. Kotkan Albatross IPA -oluttölkki tuli dokumentoitua. Se näkyy avauskuvassa.

Kotkassa lomailin viime kesänä. Hieno paikka. Blogissa lisää tästä nostalgiareissuksi nimittämästämme lomasta.  Ajoimme Loviisa-Kotka-Hamina-Kouvola-Heinola reitin. Viikko siinä vierähti leppoisasti lomaillen. Reissu löytyy aikajanalta heinäkuu 2019.

Tässä pari tärppiä monista Kotkan nähtävyyksistä.

Merikeskus Vellamo 

Sapokan hienosta vesipuistosta löytyy kuvia ja pieni pätkä juttua  tämän postauksen lopusta. 

 

 

Juhannus – mieli tekee veden äärelle /Glimsinjoen luontopolku

Juhannusvinkkejä haette kuumeisesti, huomaan. Näin kertoo kuukelin analytiikka, joka seuraa Mummon blogiyleisön määrää ja eri postausten klikkauksia. Voi kun voisinkin vinkata itseni ja te muut jonnekin veden äärellä sijaitsevaan kivaan tanssipaikkaan juhannuksen viettoon, mutta ikävä kyllä ne ovat vähissä tänä juhannuksena.

Kotikonsteja kyllä löytyy. Voit kokeilla rivitanssia tai karaokea netissä. Tai lähteä luontoon.

Aivan ihana kolmen kilometrin pätkä Espoon luontopolkutarjontaa löytyy Glimsinjoen varrelta. Kartta ja kohteista kertova opas ladattavissa

Pro Espoonjoki ry:n sivuilta.

Ota evästä mukaan ja sukella Träskändan puiston luonnontammimetsään Auroran kappelia vastapäätä olevasta  portista. Reitti kulkee mukavasti vehreiden lehtien varjostamia polkuja, käväisee pellon laitamalla ja päättyy Jorvin sairaalan tietämille. Sieltä voi jatkaa kaffille Glimsin talomuseoon  tai suurempaa nälkää tyydyttämään Bembölen kahvituvalle. Tarkista toki miten palvelut ovat avoinna juhannuksen aikaan. Bussilla pääsee Auroran kappelille ja takaisin voi lähteä Turuntien pysäkeiltä ellei sitten halua kävellä takaisin.

Muualla asuvat Mummon seuraajat, tarkkailkaa lähipolkuja. Saatatte yllättyä kuten minä. Lähes koko ikäni olen asunut Glimsinjoen lähistöillä tietämättä tästäkään luontopolusta. Vinkin sain Viherlaaksolaiset ry:n facebook-ryhmän sivuilta. Pro Espoonjoki ry järjesti opastetun kävelyn viime viikolla. Osallistuin ja ihastuin.

Oppaana toimi Erkki Lindell, joka näkyy avauskuvassa.

”Pro Espoonjoki ry rakastaa Espoonjokea ja pyrkii saamaan muutkin tekemään samoin”, kiteytti Erkki Lindell yhdistyksen toimintaa.

Muutamia kuvia polun varrelta.

Glimsinjoen luontopolku, Espoo, Finland

Veden solinaa. Glimsinjoen luontopolku, Espoo, Finland

 

Glimsinjoen luontopolku, Espoo, Finland

Tämän kohdalla tarkkana! Löysimme sieltä laatikon josta sai ottaa raparpereja, ehkä niitä on vielä. Glimsinjoen luontopolku, Espoo, Finland

 

Glimsinjoen luontopolku, Espoo, Finland

Glimsinjoen luontopolku, Espoo, Finland

 

Glimsinjoen luontopolku, Espoo, Finland

Matkan varrella voi nyhtää vieraslajeja. Monimuotoinen luontomme kiittää kun saa kasvutilaa.  Kuvassa Terttu Nurmi työn touhussa. Viherlaakslaiset ry. Glimsinjoen luontopolku, Espoo, Finland

 

Glimsinjoen luontopolku, Espoo, Finland

Glimsinjoen luontopolku, Espoo, Finland

 

Glimsinjoen luontopolku, Espoo, Finland

Valkopajuangervo on yksi vieraslajeista. Sitä on aikoinaan istutettu Träskändan kartanon puutarhaan ja lähtenyt leviämään holtittomasti. Kaunishan tuo kasvi on, erityisen kaunis kukkiessaan. Mutta valtaa elintilaa muilta kasveilta ja puilta. Glimsinjoen luontopolku, Espoo, Finland

Ei hassumpi vappu – tuulahdus Värmlandista

Vappuaattona tunsin itseni, jos en aivan idiootiksi niin hölmöksi vähintään, kun istuin työhuoneessani seuranani reippaankokoinen lasillinen GT:tä ja lukuisia työperäisiä lappusia. Tietsikan ruudulta yritin etsiä JVG:n virtuaalikonsertin yleisön joukosta Sinnikäs Mokailija -avatartani. Jossain tyhjässä hallissa JVG esiintyi ja esitys mallinnettiin Senaatintorille. Klikkailin vimmaisesti, mutta pikselimummmoa ei vaan ilmaantunut ruudulle heiluttamaan räppikättä. Eipä siellä juuri muitakaan pikselibailaajia näkynyt. No tulihan tätäkin kokeiltua.

Tavanvappuina suuntaan Ullanlinnalle, satoi tai paistoi. Aamuyhdeksäksi, päämääränä eturivi ja katsekontakti laulajiin. Tänä vappuna katsekontakti luotiin tv-ruudun välityksellä. Ylioppilaskunnan Laulajat esiintyivät Yleisradion pihalla ja ilma oli mitä mainioin. Puheet ja laulut välittyivät kyllä, mutta tunnelmaa oli vaikea tavoittaa. Edes mummon mielikuvitus ei riittänyt loihtimaan ympärille kymmeniä tuhansia valkohattuja ja satunnaisia kohtaamisia tuttujen ja puolituttujen kanssa.

Iltapäivä toi onneksi tervetulleen yllätyksen.

Ihka elävä muusikko kruunaa vappubrunssin

Kotikulmilla nautitulla viiden hengen vappubrunssilla pidettiin metri, kaksi etäisyyttä eikä eväitä levitelty maastossa. Jokainen napsi herkkujaan omasta eväsrasiasta. Kun olimme lopettelemassa brunssia kuin taivaista tipahti muusikko Niklas Larsson, joka esitti pienimuotoisen vappukonsertin kerrostalon asukkaille. Näin saimme mekin, Oopperan Kummitukset vappuun niin olennaisesti kuuluvan musiikkiesityksen.

Oopperan kummitukset, ja sittemmin lyhennettynä Kummitukset, on lempinimi työkavereista koostuvalle porukalle. Jäsenet ovat tällä hetkellä kuudesta kuukaudesta yli seitsemänkymppisiin, mutta aina innokkaasti juhlineet kaikkia kansallisia juhlia, osa heistä jo yli  kolmenkymmenen vuoden aikana. Parhaimmillaan Sulkavalla Savonlinnan oopperajuhlien aikana vuokratussa huvilassa on ollut kaksikymmentäyksi Kummitusta. Nyt korona kuristi vappulounaan osallistujamäärän viiteen. Tai oikeastaan kahdeksaan, sillä kävihän kolmen hengen perhe pikaisesti tervehtimässä.

Niklas Larsson soittaa Suomen kansallisoopperan orkesterissa. Hän kertoi olevansa kotoisin Värmlandista, Ruotsista mutta asuu nykyään Suomessa. Värmlandsvisan kuului luonnollisesti Niklas Larssonin esitykseen.

Tunnelma oli huipussaan kun pikselityyppien sijaan saimme ihka elävän muusikon mukana tuulahduksen Värmlandista.

Var så goda – Niklas Larsson: Värmlandsvisan