Suomen suurin matkablogiyhteisö
Browsing Tag

Camino francés

Camino – Miksi camino kiehtoo

Joulu kului laatikkojen keskellä laatikkoja syöden, kaikki kun on vielä vaiheessaan rempan vuoksi. Ystäviä tapasin ja camino-reissu luonnollisesti hallitsi puheenaiheita. Ystävät tiesivät, toisin kuin monet minut tuntevat mutta vieraammat ihmiset, miksi vaelsin tuon 807 kilometriä.

Motiivinani ei ollut minkään sortin valaistuminen, vaan pelkästään saada putkiremppaan kuluva kolme kuukautta vietettyä niin, ettei tarvitse vuokrata asuntoa ja työhuonetta sen ajaksi. Töiden tulisi hoitua ja kävellä haluaisin mahdollisimman paljon.

Olin ollut caminolla aiemmin ja tiesin, että maisemat miellyttävät ja hintataso sopii kukkarolle. Työnteko hieman hirvitti, mitä jos yhteydet eivät toimikaan ja päädyn ajelemaan busseilla ja takseilla ympäriinsä etsimässä sopivia työskentelypaikkoja. Pelko osoittautui turhaksi sillä, sillä niin pientä kylää ei kohdalle osunut, ettei wifiä olisi ollut.

Asialliset vetimet sekä työperäisiin tapaamisiin että camino-reissuun tuottivat päänvaivaa. Pilvipalvelujen välityksellä tekee kyllä töitä, mutta tallustelepa lounaalle palatsi-luokan hotelliin camino-vetimissä. Kaikki reittejä vaeltaneet tietävät, että caminon iltaeleganssiin kuuluu crocsit ja päivällä jalassa on tukevat vaelluskengät. Rinkkaan ei voi pakata monia vaihtoehtoja, hyvä kun kannettavan tietokoneen ja kameran jaksaa muiden camino-tarpeiden lisäksi kantaa. Vaateongelman ratkaisin ottamalla mukaan sellaisia vaatteita ja asusteita, jotka voin jättää hotelliin tai vaatekeräykseen. Värikäs ja kevyt huivi pelasti monesti ilta-aikaan. Itse asiassa sain kehujakin siitä.

Matkani alkoi 55 euron hotellista, siis huippuhinta 30 euron päiväbudjettiin nähden, mutta se soveltui hyvin Pyreneiden ylityksen harjoittelupaikaksi. Hotellissa ei ollut hissiä ja aamiainen tarjoiltiin alimmassa kerroksessa. Kun vatsa oli täynnä, tuli kiivetä ensin 0-kerroksesta kolmanteen, jossa vastaanotto sijaitsi ja sen jälkeen vielä kolme kerrosta lisää, huoneeseen.

Muutenkin Biarritz mäkisine maastoineen kävi harjoittelusta. Ylös-alas-ylös jne. Kun kävely alkaa väsyttää, kaupunkibussiin voi nousta monista kohdista, eikä maksa mitään. En kyllä kokeillut kyytiä.

Lentokoneessa Helsingistä Biarritziin unelmoin Pyreneiden asukista, joka sanoisi että voin nukkua hänen tiluksillaan niin kauan kuin nukuttaa. Reissu-remppa-työvalmistelut olivat uuvuttaneet minut niin, että olisin voinut nukahtaa vaikka turvatarkastusjonoon, ellei minua olisi juoksutettu kaiken maailman erikoistarkastuksissa Pariisin Orlyssä kävelysauvojeni takia.

Biarritzista kulkee bussi Bayonnen rautatieasemalle, josta juna vie Pyreneiden ylityspaikkaan, Saint-Jean-Pied-de-Portiin. Paikasta näkee käytettävän lyhennystä SJPP.

Kiitos tähän asti Santiago de Compostelan caminoa seuranneille

Remonttireissut –blogini alkoi halusta pitää perhe ja ystävät tietoisena matkani vaiheista. Nyt kun tutustuin tilastoon, huomaan että tuhansien klikkaajien joukossa täytyy olla muitakin. Sivuilla kävijöitä on eniten Suomesta (tietenkin), mutta USA ja Espanja eivät juuri jää jälkeen. Kymmenen maan joukosta löytyy jopa niinkin eksoottinen alue kuin Albania.

Santiagon teillä kohtasin monia remonttiajan ratkaisuistani kiinnostuneita, joista tuli jossain määrin ystäviäni ja siten myös he saivat blogiosoitteen. Taisin kohdata ainakin yhden albanialaisen reissullani.

Päivitän blogia tulevaisuudessakin. Kyse ei kuitenkaan uudesta remonttireissusta, siitä erään Santiagon teillä kohtaamani nuoren eteläkorealaisnaisen visiosta, jonka mukaan uudelle reissulle eittämättä joutuisin, koska ilman valvontaani vessanpytty odottaisi olohuoneessa ja muutkin asiat vinksallaan kuin Peppi Pitkätossun Huvikummussa. Vessanpytty näyttää olevan onneksi siellä missä kuuluukin, mutta uusi remonttien sarja odottaa meitä, jotta saamme asuntomme mieleiseemme tolaan.

Monien minulle esitettyjen kysymysten joukosta löytyy Santiagon teillä vaeltavan varustelista. Sen lisään kunhan kerkeän.

Kiitos teille kaikille tähän asti matkaani seuranneille. Nyt siirryn joksikin aikaa toiseen todellisuuteen, rempattuun kotiin kirjoittamaan Putkiremppajippii.blogspot.fi blogiin jatkoa putkiremppaan liittyvistä asioista, joiden toivon hyödyttävän muita rempan kouriin joutuvia.

Miten siinä sitten kävikään…

Kirkossa kuulutettu – Perillä Santiago de Compostelassa

Tänään saavuin virallisesti Santiago de Compostelaan. Katedraalissa luetellaan messun aikana kaikki saapuneiden kansallisuudet ja lähtöpaikat. Yksi oli Suomesta, sen täytyy olla minä.

Televisiossa näytetään kuinka ihmiset kahlaavat lumessa Leonissa ja muissa kaupungeissa, joissa olen talsinut Pyreneiden jälkeen. Talvi on tullut tännekin vaikka Santiagossa ei vielä lunta ole.  Hyytävä pohjoistuuli saa paikalliset vetämään takinnyörit tiukalle ja minut miettimään suuntaa etelämmäksi.

Monille on kova paikka hyvästellä satojen kilometrien matkalla tutuiksi tulleet muut peregrinot. Minulle hyvästit ovat tulleet tutuiksi, sillä olen usein jäänyt tekemään töitä, kun muut ovat jatkaneet matkaa.

Parhaat kaverini tällä matkalla: marketista hankitut talvilenkkarit, hyvin palvelleet 800 kilometrin ajan ja sitä ennen Suomessa viime talven. Kävelysauvoilla on lykitty jo kaksi kertaa Santiagoon, nyt Jean-Pied-du-Portista  ja vuonna 2007 Astorgasta. Lierihattu on suojannut auringolta, tuulelta ja sateelta molemmilla reissuilla.

Samaan aikaan saapui myös Skotlannista asti kävellyt Frank. Hänen vaelluksensa kesti kolme kuukautta.  Myös Franco Ricordi, josta kerroin jo aiemmin, pääsi perille ilman vammoja; hänhän oli se joka käveli Pyreneiltä Santiagoon paljain jaloin. Huh,huh kylmää.

Pelko

Mitä enemmän pelkää, sitä enemmän kannattaa lähteä, sanoi Mirja Kärnä aamutelevisiossa viime elokuussa, jolloin hän lähti matkaan Rengosta kohti Fisterraa.

Minua on pelottanut tällä matkalla suuren osan aikaa. Milloin pelon aiheena ovat olleet villisiat tai irrallaan jolkuttelevat koirat, milloin se, etten jaksa vuoristotaipaleita ylipainoisen rinkkani kanssa. Yksinäiset metsäosuudet saavat myös mielikuvituksen laukkaamaan. Samoin jotkut majapaikoista.

Tänäkin aamuna tunsin olevani osa Hitchcockin leffaa, kun makasin valtavassa San Lorenzin makuusalissa yksinäni. En tiennyt olivatko toisesta salista jo lähteneet ja oliko koko paikassa ylipäätään ketään. Sen tiesin, että henkilökunta poistuu yöksi koteihinsa ja tulee takaisin vasta aamuyhdeksältä.

Useat valitsevat San Lorenzin majatalon sen takia, että lentokentälle pääsee helposti. Sesongin ulkopuolella, kuten nyt, se saattaa olla tyhjänä. Suihkutilat ovat eri rakennuksessa ja portit kolisivat. Piti oikein käydä katsomassa, liikkuuko siellä joku. (Miten epäloogista). Hiukset vaativat pesua, eikä auttanut kuin sydän pamppaillen pestä ne.  

San Lorenzin jokainen tiili huokuu kolkkoutta näin marraskuun pimeydessä. Majatalo sijaitsee kaupungin laitamilla, pimeän katuosuuden päässä. Yksinäisyys kiteytyy tämän sortin paikassa. Monta sataa neliötä vain minua varten.

Sisulla Santiagoon – Santiago de Compostelan saavuttaneita

15.11.2013 Santiagoon saapui kaksi suomalaista. Molemmat aloittivat kävelynsä Espanjan puolelta Pyreneitä, Roncesvallesista. Toisella heistä, Hannalla on liikuntaa rajoittava rotaatioskolioosi. Vaiva ei ole estänyt häntä toteuttamasta haaveitaan. Lähes 800 kilometriä taittui kuudessa viikossa. Tämä on hänen viides caminonsa.  Kaksi aiemmista hän on tehnyt yksin.

Ihmeiden ihme: Hannan pongasi katedraalissa ruotsalaisnainen, joka saapui yhtä aikaa Hannan kanssa Santiagoon myös kaksi vuotta sitten. Yhä hän muisti Hannan. Vaikka kukapa ei muistaisi, sillä Hannan sisukkuus jää varmasti mieleen. Itse asiassa hän on ollut viime viikkojen puheenaihe caminolla.

Joulutouhuja / Matkalla Santiago de Compostelaan

Täällä valmistaudutaan jo täyttä häkää jouluun. Jouluarpoja myydään joka puolella. Kun lähestyin Santiagon keskustaa, mikrofoni työnnettiin eteeni. Paikallinen tv-kanava halusi tietää miten vietän joulua. Selostin tietenkin reportterin hämmästykseksi saunat ja muut suomalaiset kummajaiset.

Saunomaan / Matkalla Santiago de Compostelaan

Pedrousossa, 18 kilometriä ennen Santiagoa SAUNOIMME. Caminon ainoa albergue, jossa on sauna, avattiin pari kuukautta sitten. Tämä trendikäs Albergue Cruciero de Pedrouso löytyy lähes caminon varrelta, kylän laidalta.

Sauna tietysti meitä suomalaisia huvitti. Koko seinän levyinen ikkuna, josta kotimaassa yleensä ihailemme maisemia, antoi käytävälle. Ikkunasta pystyimme katselemaan vessaan menijöitä ja he vastaavasti meitä.

En tiedä miten olisi pitänyt sonnustautua saunaan, sillä peregrinoilla ei liene sauna-asuja kannettavaan, mutta onneksi löytyi vielä yksi kertakäyttölakana peittämään muotoja.

Kun on viittä vaille 800 kilometriä plakkarissa ja lukuisia yöpaikkoja, täytyy vain todeta, että kyllä saunominen kaikesta huvittavuudestaan huolimatta maistui makoisalta.

Pulpo-kaupunki / Matkalla Santiago de Compostelaan

Melideä (noin 50 kilometriä Santiagosta) kutsutaan pulpo-kaupungiksi. Yritin selvittää onko sillä virallinen pulpo-status, mutta todennäköisesti kyse on samasta kuin Suomessa; jotkut kaupungit vain ottavat tonttukaupungin tai muun vastaavan tittelin itselleen.

Pulperiassa pulpot pilkotaan näyttävästi. Seurana punaviiniä, paikallinen viini tarjoillaan savimukista.

Villisian metsästystä / Matkalla Santiago de Compostelaan

Marraskuu se on täälläkin. Lehdet putoilevat puista. Albergue toisensa jälkeen sulkeutuu. Baareja on avoinna, jos eivät ole lomalla. Pohjois-Espanjassa baari löytyy aivan pienistäkin paikoista. Tyypillinen kyläyhteisö: muutama talo, baari ja kirkko.

Pitkiä metsätaipaleita, tammimetsää ja pyssynpauketta. Villisian metsätys meneillään.

Tässä metsästäjät pitävät taukoa paikallisessa ravintolassa. Syövät ja juovat reippaasti. Ruokajuomat tuhdimmasta päästä, whiskyä myöten. Ja sitten villisikoja jahtaamaan. Onneksi yhdellä meistä on punainen pipo.

Ylös alas / Matkalla Santiago de Compostelaan


Galcian osuus Santiagon tiestä näyttää maisemaprofiileissa melko tasaiselta, mutta päiväkausia olemme menneet ylös alas, ylös alas. Vihreät niityt hivelevät silmää, mutta toisaalta kertovat siitä, että täällä sataa myös.

Tässä vihanneksessa on paljon rautaa, vakuuttaa satoa korjaava mies.

Ora, Kaliforniasta radan lähteellä.

Peregrinolla on jo siivet

Välillä voi piipahtaa muutaman kymmenen asukkaan kylässä maitokahville. Tässä baarin omistaja kertoo: ”Vanhempani pitivät tätä baaria ja samalla myivät jauhoja isoista säkeistä kyläläisille. Jatkaako poikani, kuka tietää”.
Poika on kuvassa tiskin takana vasemmalla.
Tuskin heillä olisi tätäkään elinkeinoa ilman peregrinoja.