Browsing Tag

Camino del Norte

San Esteban – Isla 17 kilometriä, klo 9.30 – 17

Asturiasin puolella maisemat ON kohdallaan. Ei enää autotietä myöten vaan vehreitä merenrantaa, kukkuloita ja maalaismaisemaa.

Kuvassa perhe eväsretkellä lähellä La Islaa.

Hämärähommia Islassa

Islan alberguen hoitaja – 20 vuotta hospitelarona toiminut Angelita vaikuttaa tiukalta mummolta. Kun eläkeikää lähestyvä ranskalaispariskunta ei heti ymmärtänyt seurata häntä, niin johan keppi kolisi. Minulle hän löi alberguen avaimet käteen ja monisanaisesti kuvaili miten löydämme alberguen. Kepin kantaman päässä kun olin, niin  katsoin parhaaksi olla ymmärtäväni ohjeistuksen.

Majoittumistoimenpiteet olivat monimutkaisia. Piti käydä rekisteröitymässä hänen  talollaan, joka oli vihreän, keltaisen ja vaikka minkä talon vieressä ja aina kulman takana.

Illansuussa majataloon tuli muitakin. pergrinoja. Angelita pamahti paikalle juuri kun olimme aikeissa lähteä etsimään ruokapaikkaa. Hän johdatti koko joukon talolleen. Rekisteröinti kesti ikuisuuksia Angelitan tarkkojen silmien valvonnassa. Numeroita piti olla ja muuta dataa suureen plankettiin. Ei niin väliä mitä, minunkin tietoni hän otti Venäjän  viisumistani. Osoitti sormellaan, että tuon täytät tuohon, ja niin tein.

 

2016-10-31 06.59.02

Liettualainen illalliskaveimme saa ohjeet miten täyttää rekisteröintilomake.

2016-10-31 06.57.01

Onneksi kylän ainut auki oleva baari ei ehtinyt sulkea ennen kuin saimme rekisteröinnit tehtyä. Vietimme yhden parhaimmista illoista. Saimme – emme kyllä vieläkään lämmintä ruokaa –vaan salaattia ja mukavaa nuorta seuraa. Liettualainen nainen Skais´’te ja hollantilainen Richard  illastivat kanssamme. 

Venähti vähän myöhäisemmäksi kuin oli tarkoitettu, kun piti ideoida mitä kukin meistä tekisi, jos aikaa olisi elonaikaa vain 24 tuntia. Yleensä ihmiset kai pyrkisivät läheistensä luo, mutta liettualaisnainen olisi halunnut jollekin kauniille rannalle Etelä-Amerikassa. Paikan nimenkin sanoi, en vaan muista. Erikoista. Mutta hän on kaiken kaikkiaan erikoinen, oman tien kulkija.

 

 

 

Pineres de Pria – San Esteban 17 km, 9.30 – 17.30

Toinen nenänvalkaisupäivä jo peräjälkeen. Cerrado, cerrado ja cerrado. Paikka toisensa jälkeen on sulkenut ovensa.

Rabadesella

2016-10-28 21.51.25

Tähän albergueen olisimme jääneet, jos se vain olisi ollut auki. Mutta ei, jalkaa jalan eteen ja kohti seuraavaa majapaikkaa San Estebanissa.

Majatalo sijaitsee etäällä kaikista mukavuuksista kuten illallisista, baareista. Ostimme mukaan salaatin, jotta pärjäämme yön yli. Perillä selvisi, että jostain ravintolasta olisi voinut tilata ruokaa joka olisi tuotu majataloon.

Yöpyjiä oli neljä. Yksi espanjalainen ja saksalainen lisäksemme.

Majatalossa lämmin vastaanotto, hospitalero huhuili jo ulko-ovelta. Hän tiesi odottaa kahta suomalaista, sillä eräs ystävällinen nainen soitti hänelle. Yö oli sitten kylmä, hampaat kalisivat, sillä lämmitys ei ole päällä.

Katutaidetta

Pineres de Prian laitamilla kylän raittia koristelevat Santiagon teiden kulkijoiden iloksi maalattu kiviaita ja roskikset, jotka eräs kylässä asuva mies on maalannut. Pari vuotta kestänyt urakka jatkuu.

 

Cuerresin kylässä on vielä jäljellä pyhiinvaeltajien käyttöön tehty vanha kivisilta.

2016-10-28 21.57.53

Kuusamosta hirsitalo! Rakentavat pienessä kyläpahasessa täällä Norten varrella. Kaikkeen sitä törmääkin.

2016-10-28 21.57.00

Hyönteisilläkin on albergue Camino de Norten varrella.

2016-10-28 21.56.39

Etsi virhe roskiksesta. Servicio ce Lipieza! Uniikkiroskis siis. Muissa lukee oikein Limpieza. (puhtaanapitopalvelu)

2016-10-28 21.53.23

Ensi kerran kun näin savua nousevan talon kupeesta, olin aikeissa soittaa hätänumeroon. Roskia polttavat.

2016-10-28 21.50.35

Aamu valkenee aika myöhään. Tänään kahdeksan seutuun oli vielä pilkkopimeää. Ilta pimenee joskus klo 19 jälkeen.

Poo – Pineres de Pria – 21 km, klo 10.30 – 19


Tänään takapakkia ensi kerran koko reissulla. Palaaminen tuntuu aina tappiolta. Kolme ylimääräistä kilometriä: ensin ylämäkeen, sitten alamäkeen. Mäenpäällä kirkon vieressä piti olla majatalo.

2016-10-30 11.22.31

Tässä kohtaa meinasi itku päästä. Päivän valo alkoi hiipua ja albergue – jos sellainen joskus paikalla oli ollut – oli kiinni, enemmän kuin kiinni. Kukkulan huipulla aavemainen kirkko, hautausmaa ja majatalo. Ei ristin sielua missään. Kukkulalle olimme päätyneet mäkien, peltojen ja metsien kautta. Hetken mietimme, jatkammeko. Näin jälkeenpäin ajatellen teimme oikean ratkaisun, kun lähdimme tietä myöten takaisin paikkaan, jossa olimme nähneet jonkinlaisen majapaikan.

Seuraavana aamuna saimme tuta, että matkaa seuraavaan avoinna olevaan majapaikkaan olisi ollut enemmän kun mitä olisimme jaksaneet.

2016-10-30 11.26.20

Jouduimme kokkaamaan jo toiseen kertaan. Edelliskerralla Isaacilla oli myynnissä linssikeittopurkkeja ja muuta pientä. Ei hätää. Nyt emme olleet varustautuneet ollenkaan, mutta emäntä löysi meille spagettia ja tomaattikastiketta. Niillä mentiin koko yö.

2016-10-30 11.30.35

Donativo: näin pystytään tarjoamaan yösija peregrinoille edullisesti. Lahjoituksesta ei tarvitse maksaa veroa Ranskan puolella. Sama lienee täällä. Kympin maksoi yöpyminen, aamukahvi ja pyykinpesu.

Päivät ovat parhaita. Ihanaa vaellella raikkaassa ilmassa. Ei ole liian kuumaa, juuri sopivaa. Lantin toinen puoli on yöt, ne ovat kosteita ja koleita majataloissa. Lisäksi monet majatalot, hostellit, hotellit ja ravintolat ovat sulkeneet koska vaeltajiakin on vähän. Valinnanvaraa on vähän ja välimatkat pitkiä.

Vaatteet kuivuvat joko auringossa tai tuulessa, myös päällä olevat. Tuntui ihanalta kun eilisillan emäntä pesi vaatteemme ja kuivasi ne kuivauskoneessa. Villasukat höyrysivät vielä kun hän toi pestyt vaatteet meille.

 

Rasittavat ranskalaiset

Poon majatalossa illallista syötiin yhdessä ja samassa pöydässä. Eihän meitä monta ollut: hospitalero ystävättärensä kanssa, José el Peregrino, ranskalainen pariskunta, camino-kamuni ja minä.

Peregrino höpisi omiaan hieman humaltuneena. Isäntäväki omiaan. Vieressäni istui ranskalaisrouva. Me suomalaiset pystymme olemaan hiljaa jos ei ole sanottavaa, mutta ranskalaiset eivät. Varmaankin pöytätapoihin kuuluu keskustella muiden kanssa, osasi sitten yhteistä kieltä tai ei. Rouva osasi ranskaa, ranskalainen kun oli, ja muutaman espanjankielisen sanan ranskalaisittain äännettynä. Kyselin kaikki mahdolliset kielet avuksi, mutta ei, vain ranskaa. Olen aiemminkin ollut samankaltaisessa tilanteessa, eli keskustellut muutamalla yhteisellä sanalla läpi koko aterian. Se vaatii ponnistuksia ja taivas tietää, etten olisi jaksanut kaikkien kilometrien jälkeen.

Kuuluisuuksia caminolla

Olipa lähellä ettemme päässeet tai joutuneet tunnetun elämäntapakiertäjän huonetoveriksi. Playa de Poo -majataloon ilmaantui illansuussa elähtäneen näköinen mies rinkkoineen ja vaellussauvoineen. Ääni kähisten hän veteli olutta puutarhassa, kun tulimme illalliselle.

Rinka ilmaantui jossain vaiheessa makuusaliimme. Nämä pienet makuusalit ovat jollain tapaa kiusallisia, sillä niissä yksi persoona muuttuu liian näkyväksi.

No tämä Jose el Peregrino, kymmenisen vuotta caminoita kiertänyt ei ehkä ole halutuinta seuraa ulkonäön perusteella. Ja kyllähän sitä kaikkea tarttuu maailmalta matkaan. Suomalainen sanoisi, että reissussa rähjääntyy.

Kerrotaan että Jose oli aikoinaan merimies. Laiva kanssamatkustajineen upposi, mutta Jose pelastettiin yhdeksän tunnin jälkeen jäälautalta. Jään päällä killuessaan Jose oli luvannut Carmen-pyhimykselle, että kiertää – oliko kaikki vai loppuelämän ajan – pyhiä paikkoja. Sillä tiellä hän on. Takana 10 vuotta ja 106 000 kilometriä. Näin kertoo netti.

Majatalon joustava omistaja taikoi meille kahden hengen huoneen. Onneksi oli vapaita.

Kukkahattumummo

Vienan Karjalan reissulla huvittelimme Barbaran hatulla. Hän koristeli sitä milloin kukkasin, milloin kalanruodoin. Kun aloitin Norte-vaelluksen ostin hatun Santanderista. Valikoimaa kesän jälkeen oli vähän ja jouduin valitsemaan koon mukaan. Hieman mutisten hyväksyin mielestäni valjunvärisen lierihatun, jota Barbaran inspiroimana ryhdyimme camino-kamuni kanssa koristelemaan.

Lisää hattuja instagram mummo.matkabloggaaa #caminohattu

#camino #santigoways #santiagontiet #caminodesantiago #Caminotaidetta #caminohattu #camino-kamun luomuksia

#camino #santigoways #santiagontiet #caminodesantiago #Caminotaidetta #caminohattu #camino-kamun luomuksia

 

2016-10-24 22.29.42

 

2016-10-26 08.27.21

Llenasista Poohon – 2 km, klo 15 – 17


Pikainen  vilkaisu vielä hostelliimme.

 

2016-10-26 22.37.10

2016-10-26 22.36.46

 

2016-10-26 22.36.18

Ja Llenasin satama-alueeseen

2016-10-26 22.37.37

 Kaupungin ylpeyteen, rantapuistoon.

2016-10-26 22.32.24

Jossa kävellään vallia pitkin ja josta hospitelaromme mukaan näkee Santanderiin asti.

2016-10-26 22.35.05

2016-10-26 22.35.51


2016-10-26 22.34.32

2016-10-26 22.34.09

Luonnon ja ihmisen muokkaamia

Matka jatkuu seuraavaan kylään  Playa de Poo -albergueen.

Ota tästä nyt selvää. "Ilkivaltaa", kertoi paikallinen lenkkeilijä.

Ota tästä nyt selvää. ”Ilkivaltaa”, kertoi paikallinen lenkkeilijä.

Löytyi!

  • 2016-10-26 22.32.56

 

Pyykkipäivä joka päivä

Kolmien sukkien ja alusvaatekerran varustus toimii hyvin. Yhdet päällä, toiset kuivamassa, kolmannet varalla. Heti kun pääsee majapaikkaan, pesukone pyörimään. Minulla on omakehitteinen pesukone. Vaatteet muovikassiin, vettä ja pesuaine perään. Sitten suihkuun ja suihkun jälkeen pyykkikone pyörimään. Lavuaarissa kun nuijii pussia niin pyykit peseytyvät.

Mitä materiaaleihin tulee, kamulla on bambua. Toinen laatu kuivuu hyvin, toinen erittäin huonosti. Minun villasukkani ovat taas tosi paksut, en löytänyt niitä ohuempia armeijakaupasta, ja kuivuvat hitaasti.

Vaatteiden värimaailma on mustanpuhuva kautta linjan. Voi pestä samalla kertaa kaiken. Toiseksi, ne näyttävät vähemmän noloilta, kun niitä ripustelee rinkkaansa kuivumaan. Täällä on aika kosteaa ja usein vaatteet eivät ehdi kuivua yön aikana.

 

Buelnasta – Llenasiin – 19 km, klo 10 – 18.30

Joskus on vaikea saada selkoa reiteistä. Monet peregrinot juoksevat etappejaan ja Santiagon katedraalin kellot kumisevat korvissa. Heille tietenkin tarjotaan lyhyintä mahdollista reittiä, joka saattaa suurelta osin kulkea vilkkaasti liikennöidyllä alueella. Me etenemme  mieluummin kauniita maisemia katsellen. Kummallakaan ei ole tarvetta ehtiä Santiagoon.

Nyt onnisutimme kuitenkin saamaan hyviä ohjeita seuraavaa väliä varten.

2016-10-25 22.40.39

Yövyimme Santa Marina de Buelna –majatalossa. Sen omistaja José  (avauskuvassa) ohjasi meidät maisemareitille.

Kävi ilmi että hän aikoo laajentaa majataloaan. Ensi vuonna pitäisi olla valmiina remontti ja tulossa on myös hostelli.  Alberguen puoli oli muuten mukava, mutta savua vieroksuvan kannattaa pyytää sänky alberguen takaoan pikku huoneesta. Isossa salissa ravintolan uunista leviää savua. En tosin tiedä onko aina näin, mutta epäilen. Maittava illallinen kuudella eurolla. Viinikin hyvää tempranilloa. Mahtaakohan Josén hinnoittelu tuottaa riittävästi hilloa remonttien maksamiseen.

Rantareitti Playa + E9 vaatii voimia. Se on pidempi kuin maantietä pitkin kulkeva. Maisemat mahtavia. Nousuja ja laskuja riittää. Kaukana liikenteestä eukalyptusmetsien ja laidunten seassa. Kartat jäivät lataamatta, mikä huolestutti välillä kun viitoja puuttui. Välillä oli myös vaikea tulkita viitoitusta. Keltaiset nuoletkin ilmestyivät usein vasta sitten kun olimme pähkäilleet jollain tavalla suunnan.

2016-10-25 22.39.19

Reitin alkupäässä on kyläkauppa, sen jälkeen ei mitään ennen Andresia. Kun vihdoin sinne pääsimme, kahvi ja tortilla de patatas maistuivat.

Llenasin albergue suljettu. Taas!  Muutaman sadan metrin päässä löytyi Casona Peregrino. Lakanoissa tämä yö siis. Niin rättiväsyneitä olimme, että hyvä kun illallisella haarukka pysyi kädessä. Nyt kun sata kilsaa on mittarissa, palkitsemme itsemme lepopäivällä.

Casona Peregrinon hospitalero kertoi, että paikalliset muuttelevat camino-viittojen sijaintia, jotta pereginot – vaeltajat ohjautuisivat käyttämään heidän palvelujaan.

2016-10-25 19.31.03

On tämä caminolla liikkuminen vaarallisesta: lentokoneita, golfpalloja ja olipa varoitus pyöräilijöistäkin, kylttiä en vaan saanut mukaan kuvaan.

8

San Vicente de la Barquerasta Buelnaan – 20 km, klo 9 – 17

Järki kasvaa kulkiessa. Tänään rinkasta lähti sadan gramman salmiakkipussi, aiemmin jo yksi teepaita.

San Vincente de la Barquerasta jatkoimme N634 tietä myöten. On kuulemma vähemmän liikennettä kuin varsinaisella reitillä. Jaa, mitenköhän paljon siellä mahtaakaan olla autoja, kun meistä tämäkin on aika vilkasliikenteinen. Turvaliivit ovat tarpeen täällä Nortella, jos ei muuten niin ainakin löytävät paremmin tienposkesta. Hui! Kotijoukoille tiedoksi, olemme valppaana ja varovaisia.

Unqueran jälkeen maalaismaisemissa, silloin ei niin paljon liikennettä.

Cantabrian hallintoalue vaihtui huomaamattamme Asturiasiin. Cantabrian alueella, jota aloitin vaeltamaan siippani kanssa toissa kesänä ja jota nyt jatkoin camino-kamuni kanssa, on aivan liikaa tienlaita osuuksia. Toivottavasti Asturias tuo parannuksen. Sanovat että nyt alkavat reitit, joissa kävelysauvat ovat tarpeen.

 

 

Kuvia tämän päivän vaelluksesta.

2016-10-24 22.28.17

Siellä häämöttää edellisyön majatalo.

2016-10-24 22.29.00

 

2016-10-24 21.06.44

Palmut näyttävät oudolta täällä. Ovat varmaan tuontitavaraa.

 

Jaksaa jaksaa vielä jaksaa. Kohta perillä Bielnassa.

Jaksaa jaksaa vielä jaksaa. Kohta perillä Bielnassa.