Suomen suurin matkablogiyhteisö
Browsing Tag

Amos Rex

Videotaidetta – Amos Rex , Helsinki

Videotaide tai videot ylipäätään kuuluvat Mummon kehittymis- ja oppimisalueelle.  En vaan saa itseäni pysähtymään teoksen äärelle jonkun muun määrittelemäksi ajaksi. Se näkyy myös somessa, etenkin videoissa, joiden kestoaikaa ei saa heti selville. Nykyään tämä kylläkin on aika helppoa, videoissa näkyy niiden kestoaika.  Maalaukset ja muu tauluina esitettävä taide on helpompaa, sillä voin itse määrätä ajan, jonka kulutan teoksen katseluun. Jos jokin kiinnostaa, jään pidemmäksi aikaa. Jos ei yhtään nappaa, jatkan matkaa. Videotaiteessa pitää pysähtyä katsomaan.

Amos Rexissä avautui syyskuussa monia kiinnostanut Bill Violan Inner Journey -videoinstallaationäyttely, joka jatkuu helmikuun loppupuolelle asti. Kärsimättömyyteni tuntien astelin Amos Rexiin tavoitteena pysähtyä kolmen teoksen äärelle koko niiden keston ajaksi. Haluni on ymmärtää mistä videotaiteessa on kyse, laajentaa mummohorisonttia.  Selvää oli, että en aloita horisontin laajentamista pisimmillä videoilla. Yksi silmiini osuneista näytti kestävän yli puoli tuntia. Ei, valitsin seitsemän ja kymmenen minuutin välillä olevia videoita.

Mukaan kokonaiskatseluun pääsivät: Tulinainen, Tristanin ylösnousemus ja Koetus.

En tiedä ymmärsinkö, mutta tein ainakin sisäisen matkan. Huomasin, että kärsivällisyys tekee tepposia. Vaikka olihan se maagista istua pimeässä salissa, jossa oli kourallinen ihmisiä, sillä oli maanantai ja sekin vielä aamun puolella.

Tulen lieskat hipoivat naishahmoa, vesi piiskasi Tristanin taivaisiin ja viimeisessä Koetus-teoksessa erivärisiä nesteitä valui ylävartalo paljaana seisovien naisen ja miehen ylle.  Ehkäpä teosten tarkoitus oli pysäyttää ihminen (tolkuttoman) pitkäksi aikaa ja antaa ajatusten tulla. Tulihan niitä ja meni.

Käykää toki katsomassa te muutkin, joille pitkään paikallaan istuminen on vaikeaa. Jo Amos Rexiin näyttelyihin meno on vaikuttavaa. Mutta älkää menkö tiistaina, sillä silloin museo on kiinni. Yritin jo kerran, kun päähäni on nuoruudesta iskostunut ajatus, että museot ovat maanantaisin kiinni joka puolella Eurooppaa. Mutta ei, Amos Rex on avoinna maanantaisin, suljettuna tiistaisin.

Muutamia kuvia videoiden maailmasta.

Tulinainen /Bill Viola, Amos Rex, Helsinki, Suomi

 

Tristanin ylösnousu/Bill Viola, Amos Rex, Helsinki, Suomi

 

Koetus/Bill Viola, Amos Rex, Helsinki, Suomi

 

 

Museo joka ei suostunut maan alle – Amos Rex – Helsinki

Aivan ekstaasissa! En tiedä käytetäänkö tätä ilmaisua enää nykypäivänä kuten mummon nuoruudessa vai onko se saanut jo muitakin merkityksiä, kuten jopa sen, että mömmöissä ollaan. Nuoruudessani oltiin ekstaasissa – hurmostilassa – ilman mömmöjä, milloin mistäkin. Teini-iässähän kokee monet asiat voimakkaasti.

Mutta nyt pääsin ekstaasiin, kun astelin Amos Rexiin. Yleensä hieman vieroksun kaikenlaisia video- ja ääni-installaatioita, ehkäpä siksi, että ne vangitsevat paikoilleen tietyksi ajaksi. Kärsivällisyyttäni koettelee, jos joudun odottamaan oivallusta.

Mahtavaa, aivan ihanaa astella taideteokseen. Muutuin osaksi teosta, niin minusta ainakin tuntui, kun astuin sitään Massless – vailla massaa -näyttelyyn. Kekot väistelivät jalkojani Graffity Nature –teoksessa. Meren kuohu tuntui niin todelta Black Waves –teoksessa.

Kerrottakoon että olen vieraillut Bilbaon Guggenheimissa. Se kalpenee Amos Rexissä esillä olevan teamLabin ihanuuden rinnalla. teamLab on japanilainen viidensadan hengen taideyhteisö, jossa on porukkaa visualisteista koodareihin.

Käykää ihmeessä – en sano katsomassa – vaan kokemassa. Näyttely on avoinna loppiaiseen asti. Amos Rex taidemuseo on Lasipalatsissa, Helsingin ydinkeskustassa.

Pitkään Amos Rexiä rakennettiin. Kuoppien jälkeen alkoivat näkyä kummallisen näköiset kuprut entisen linja-autoaseman aukiolla. Mummo muistelee, että sieltä lähtivät aikoinaan pitkänlinjan bussit. Aukion keskellä tököttävä piippu oli kuulemma rakennusvaiheessa  suuri haaste. Miten rakentaa museo maan alle vahingoimatta tuota piippua, joka on suojelukohde. Nyt piippu pääsi uusiokäyttöön, se hoitaa osansa museon ilmanvaihdossa.

Kaupunkikuvan kerroksellisuus näkyy. Linja-autoaseman talo vuodelta 1837,  Lasipalatsi edustaa 1900-lukua ja Ravintola Lasipalatsi vaalii 1930-luvun henkeä. Nyt sitten 2000-luvulla tehtiin museo maan alle.

”Museo, joka ei suostunut maan alle vaan kuplii pinnalla”, totesi museonjohtaja Kai Kartio aiemmin kesällä pressitilaisuudessa. ”Takapihamaisesta tunnelmasta piippupihalla haluttiin luopua ja sinne pystytettiin terassi ja kuplat, joiden haluttiin tuovan museolle tunnistettavan hahmon. Haluttiin, että museo näkyy”.

 

Black waves – Amos Rex – teamLab

Graffity Nature – viidakko, jota yleisö voi täydentää – interaktiivinen taideteos ihastutti.  Aina vaan lisää värikkäitä elementtejä.

Amos Rex – teamLab – Massless -näyttely

Kosketa vaan reilusti ja katso mitä tapahtuu . Amos Rex – teamLab – Massless -näyttely

 

Tai astu jalalla – kekot karkaavat mutta lisää tulee tilalle. Amos Rex – teamLab – Massless -näyttely

Amos Rex – teamLab – Massless -näyttely

Mistä niitä kukkia aina vaan ilmaantuu lisää? Amos Rex – teamLab – Massless -näyttely

Jopa museovieraat näyttävät taideteokisilta Amos Rex taidemuseossa.

Designviikkojen avaustapahtumaan virtasi paljon vieraita. Amos Rex – teamLab – Massless -näyttely.