Suomen suurin matkablogiyhteisö
All Posts By

Mummo matkabloggaa

Ravintolamaailmaa – uutta ja vanhaa Kotkassa

Ruoka on tärkeä osa reissua. Kokemusrikkaan päivän jälkeen on ihana istua hyvän ruoan ääreen matkasipa sitten solona tai porukassa. Monet vierastavat yksin ravintolaan menoa, mutta silläkin on puolensa. Yksinään on aikaa seurata mitä ympärillä tapahtuu.

Viime pressireissulla sain nauttia sekä kollegoiden seurasta että minulle uusista ravintoloista.  Tutustuimme Kotkan ravintolamaailman uuteen tulokkaaseen Ravintola Toriin sekä vuodesta 1990  toimineeseen Ravintola Wanhaan Fiskariin.

Aina kun olen syönyt Kotkassa, ruoka on ollut hyvää. Kalaruoka on Mummon mieleen, niin uskomatona kuin se onkin. Lohjan järven rannoilla lapsuuteni viettäneenä minut kyllästettiin kalaan, enkä syönyt ennen kolmekymppisiä muuta kuin satunnaiset fish and chipsit Lontoossa asuessani. Mutta nykyään kala maistuu lihaa paremmin.

Kaikki merenelävät ovat suurta herkkua, vaikka en voi olla miettimättä niiden matkaa mistälie-maasta Suomeen. Paikallinen kala lautasella on tietenkin toppenmoment, huippuhetki. Kotkassa sitä lautaselta löytyy usein. Tälläkin reissulla sain sekä kuhaa että siikaa.

Uusi ravintola Kotkassa – Ravintola Tori

Vierailumme hetkellä, heinäkuun alussa Kotkan torilla oleva Ravintola Tori oli niin uusi, että aurinkovarjot odottivat vielä tullissa tai jossain pääsyä varjostamaan uutta ravintolaa kokeilemaan tulleita vieraita. Ehkä ne ovat nyt jo saapuneet.

Ravintoloitsija Niina Utter suositteli jokirapurisottoa ja päätin antaa sille mahdollisuuden. Minulle on muodostunut lähes traumaattinen suhde risottoon. Olen matkustellut paljon Italiassa ja viettänyt aikaa italialaisten tuttavieni kanssa. Risotto tuntuu olevan italialaisille pyhä asia, jota ilman ei voi elää. Sen valmistuksesta keskustellaan kiihkeästi, reseptejä vertaillaan ja makua mietitään pöydän ympärillä nautiskelevien kesken. Uteliaat katseet ovat liian usein naulautuneet minuun, kaukaa tulleeseen vieraaseen, jonka maan ruokakulttuuria epäillään ja jota liikemies-poliitikko Berlusconi pääministeriaikoinaan solvasi. Kun minun sitten näiden napittavien silmien edessä on pitänyt nauttia tuosta herkusta, se tarttuu kurkkuun. Aivan niin pahasti ei minulle Ravintola Torin jokirapurisoton kanssa käynyt. Söin kyllä, mutta minusta risotto on yliarvostettu ruokalaji. Taisin olla vähemmistön edustaja kollegojeni pöytäpiirissä. Emme kylläkään äänestäneet.

Sen sijaan Nonnan padassa chorizo-valkosipulivoissa tiristetyt jättikatkaravinpyrstöt veivät kielen mennessään.

Jälkiruokakin oli hauska yllätys. Jäätelöä, jossa mausteena Artic Bluen gin-pohjaista  kauralikööriä. Enpä ole ennen maistanut.

Ravintoloitsija Niina Utter toivotti seurueemme tervetulleeksi talon erikoisen kera.

 

Jälkiruoka vaihtuu vauhdissa – Ravintola Wanha Fiskari

Kun saapuu Ravintola Wanhaan Fiskariin, silmiin osuu takuuvarmasti ovenpielessä oleva kivi, johon on kaiverrettu Kotkan pojan, Juha Vainion riimi. Se on yksi monista Kotkasta löytyvistä riimipaikoista.

Kolmisenkymmentä vuotta Juha Vainion kadulla sijainnut Wanha Fiskari on nimensä mukaisesti kalaan erikoistunut ravintola.

Kalaa siis.

Juuri ennen reissua kuulin naapuriltani, joka käväisi Kotkassa tutustumassa puistoihin ja lounasti Wanhassa Fiskarissa, että kala hänen mielestään oli liian suolaista.  Olen aivan kieletön suolan suhteen. Lisään sitä kalaan lähes aina ravintoloissa ja sitä hulahtaa sirottimesta enemmän kuin terkkari voisi moittimatta katsoa. Erityisesti kuumalla ilmalla kroppani huutaa suolaa ja kuumahan reissumme aikaan oli.  Kun en itse osaa kovin hyvin suolaisuutta arvioida, kyselin pöytäseurueeltani heidän mielipidettään. Vaikutti siltä että ruokalajit, joissa oli savustettua lohta olivat usealle liian suolaisia.

Minun kuhafileeni oli kuitenkin hyvää, samoin alkuruoaksi tilaamani valkosipulivoissa tiristetyt tiikeriravun pyrstöt.

Mutta mitä tapahtui jälkiruoan kohdalla!

Olimme valinneet ruoat edellisenä päivänä ja moni meistä oli tilannut jälkiruoaksi sitruunasorbettia. Sehän on ehdoton makunystyröiden hemmottelija kalaruoan jälkeen (ellei sitten limoncello).

Kun jälkiruoan aika tuli, tarjoilija ryhtyi jakamaan tarjottimeltaan mansikkasorbetteja ja pahoitteli samalla sitä, että ruokalista oli vaihtunut. Jälkiruokalistalta oli poistunut sitruunasorbetti ja sen sijaan tarjoiltaisiin nyt  mansikkasorbetteja. Kauden herkkuja suosin kyllä ja mansikka maistuu, mutta tässä kohtaa se tuntui pettymykseltä. Ei niin voi tehdä! Jos jokin ruokalaji on loppu, sille ei voi mitään, mutta lennossa ei voi vaihtaa asiakkaalta  kysymättä. Mitä jos joku olisi ollut allerginen mansikoille. Tai ei pidä mansikoista, sekin lienee mahdollista, vaikkakaan ei kovin todennäköistä.

Ei täydellä vatsalla ole hyvä nukkua. Pieni kävelylenkki viilenevässä illassa olisi ollut poikaa, mutta sänky kutsui. Edellisenä iltana olin jo käynyt  bongaamassa veistospromenadin kohteita ja paikallisen baarin. Siitä postasinkin jo.

 

Ravintola Wanha Fiskari on erikoistunut kalaruokiin.

Maanantai-ilta Kotkassa/Veistospromenadi + Pub Albert & Pub Eduard

Kesä houkutti tutustumaan yöhön valmistautuvaan Kotkaan. Helteisen maanantaipäivän päätteeksi tein pienen kävelylenkin ennen yöpuulle menoa.

Käväisin Sibeliuksen puistossa.

Ilmoituksia ja mainoksia Sibeliuksen puistossa / Kotka

 

 

Aika rauhallista Kotkan kaduilla maanantai-iltana.

 

Yksinäiseltä vaikuttaa tämä hauveli. Yksi monista Veistospromenadin teoksista. Koira / Sanna Karlsson-Sutisna /Kotka

 

Monikulttuurinen kulma: Lontoota ja Aasiaa ravintolamaailmassa ja muslimimaailman hulmuavia huiveja.

 

Veistospromenadilla Matti Peltokankaan Tarrautuminen /Kotka

 

Parin kilometrin matkalla näkee monia teoksia. Tämä on Kimmo Pyykön Matkalla /Kotka Veistospromenadi

 

Dedo Eazy räppää Pub Albert & Pub Eduardissa

Kilsat kun on kävelty, niin maistuu bisse. Siihen kutsui terassi.

Pub Albert & Pub Eduard/Kotka

Paikallista menoa edusti räppäriporukka Dedo Eazy, joka räppäsi hetken Mummon iloksi. Ja jatkoi sitten matkaansa studiolle. Heidän esityksensä löytyy Youtubesta Mummo matkabloggaa -kanavalta.

Olusen aikana porukkaa pistäytyi Pub Albert & Pub Eduardissa syömässä ja sammuttamassa janoaan. Terassi suljettiin klo 24 koska se sijaitsee asuinalueella.  On tää kanssa! Teininä koulussa matikan tunnilla heitettiin ulos, mummona terassilta sisään baariin. Näin Kotkassa. En jäänyt katsomaan minkälaisia räppäreitä vielä tulisi. Punkka kutsui.

 

Kun Pub Albert & Pub Eduardin terassilta asiakkaat häädettiin kello 24 sisätiloihin, lokit tarkastivat terassitilat. Josko jotain olisi jäänyt nokittavaksi. /Kotka

 

Kukahan tämänkin on taiteillut. Pub Albert & Pub Eduard/Kotka

 

Mummolla ei ollut nälkä, mutta jos maistuu, niin Sokos Hotel Seurahuoneen lähellä on tällainen yögrilli. Kuvan otin enimmäkseen siksi, että puolenyön jälkeen on +24 astetta.

 

 

 

Haminaan kannattaa suunnata mikäli tuulen voimakkuus on alle 10 m/s

Ai että miksikö? Haminassa on ainutlaatuinen Lippumaailma ja Euroopan korkein lipputanko. Koska lipun koko määräytyy lipputangon pituuden mukaan, tangossa liehuu koripallokentän kokoinen Suomen lippu. Jos tuuli voimistuu yli 10 m/s lippu lasketaan turvallisuussyistä alas. Toisaalta voihan Haminassa odotella tuulen tyyntymistä ja katsella kaupunkia.

Mummo harmitteli tyyntä ilmaa ollessaan pressireissulla Haminassa 9.6. jolloin Ahvenanmaan itsehallinnon 100. juhlavuosi alkoi ja sen kunniaksi nostettiin Ahvenanmaan lippu salkoon. Samalla juhlittiin Oolannin puiston avajaisia.  Muuten mukavaa, mutta kyllä oli vaikea saada säntillistä lippukuvaa, kun liput nuolivat lipputankoja vienon olemattomassa tuulessa.

Lisää  Ahvenanmaa 100 -juhlavuosi alkaa 9.6. – Haminassa nostetaan Ahvenanmaan lippu yli 100 metrin korkeuteen 

Oppaan kanssa tutustumaan Haminan Lippumaailmaan

On siinä aikoinaan ollut haminalaisilla ihmettelemistä, kun kaupunginhallitus paukutteli määrärahat Euroopan korkeimmalle lipputangolle. Taisi siitä jonkinmoinen älämölökin syntyä. Mutta siellä se nyt seisoo, on seissyt jo muutaman vuoden. Lippumaailmahanketta ovat tukeneet myös monet valtiot ja eri maiden lippujen määrä on lisääntynyt.

Näin mekin seitsemän hengen voimalla kävelemme helteisessä Haminassa ihmettelemässä lippuihin liittyviä käytäntöjä ja tarinoita. Tässä kohtaa täytyy mainita, että hyvä opas on ehdoton. Miten niistä lipuista niska kenossa tuijottelemalla saisi muuten mitään irti.

Aika vähän sitä loppujen lopuksi lipuista tietää, ainakaan tämä mummo. Lippu nostetaan salkoon, toukokuussa ikkunakokemukseni mukaan tosi tiheään. Tankoon nostettaessa lippu ei saa osua maahan, ei edes hienoisesti. Julkiset liputuspäivät on määritelty. Perhetilaisuuksia voi juhlistaa lipulla.

Opas kertoi eri maiden lippukäytännöistä. Joissain maissa liputtamiseen ei liity mitään sääntöjä. Niin on esimerkiksi Tanskassa ja Britanniassa. Tanskan lippu on kuulemma maailman vanhin.  EU:n lipun kanssa kuuluu olla tarkkana. ”EU:n lippu on maailman eniten väärin aseteltu lippu. Sakarat menevät usein väärin päin.” Ihmekkös tuo, sillä ero on pieni. Ylhäällä yksi, alhaalla kaksi sakaraa.

Haminan lipputorniin voi kiivetä (ei ole rankka juttu). Yläkerroksessa Baltian ja Pohjoismaiden lippunäyttely.

Lippumaailmaidean isä Kimmo Kiljunen kertoi lippuihin ja heraldisiin tunnuksiin erikoistuvasta Haminan nähtävyydestä.

 

Kaupungissa käyvät arvovieraat kävelevät Suomen lipun tietä.  /Hamina

 

Lipputorni vuodelta 1790. /Hamina

 

 

 

 

Kesäpäivää viettämään Espoossa – Träskändan puistossa uusi kahvila

Yksi ihanimmista paikoista viettää kesäpäivää Espoossa on Träskändan puisto. Siellä on tilaa liikkua, kauniita luontopolkuja ja nyt myös kahvila.

Luontopolkua, yhtä niistä kuvailen blogissani .

Aijun kahvila on avoinna 10-18 kaikkina muina päivinä paitsi maanantaina. Tarkista kuitenkin somesta, Kahvila Aiju. Varsinaisia nettisivuja en löydä.

Aijun kahvilaan on myös esteetön reitti.

Maukasta lohikeittoa. Aijun kahvila, Espoo, Träskändan puisto

Aijun kahvila, Espoo, Träskändan puisto

Sisällä paljon katseltavaa. Aijun kahvila, Espoo, Träskändan puisto

Aijun kahvila, Espoo, Träskändan puisto

Vanhoja kuljetuslaatikoita. Aijun kahvila, Espoo, Träskändan puisto

Aijun kahvila, Espoo, Träskändan puisto

Terassi. Aijun kahvila, Espoo, Träskändan puisto

Espoo, Träskändan puisto

Mitähän muksu miettii vanhan puun juurella? Espoo, Träskändan puisto

Kymmenen viikkoa vanha Simo-koira puistovierailulla.Espoo, Träskändan puisto

Espoo, Träskändan puisto

 

 

Aikamatkaopastuksia – Apteekkarskan seurassa Haminassa

Ilahduttavaa, että näitä roolioppaiden vetämiä opaskierroksia on alkanut ilmaantua vähän sinne tänne. Haminaankin oli paljon hauskempi tutustua 1800-luvun apteekkarin rouvan Wilhelmina Nymalmin johdolla.

Apteekkarska Nymalm (siksi häntä 1800-luvun puolivälissä tituleerattiin) kertoi elämästään Haminassa, ympyröiden kaupungissa. Saimmepa jokusen hoito-ohjeenkin vaivoihin, jotka vaivasivat ihmisiä 1800-luvulla ja vaivaavat yhä. Vilskettä apteekkarskan elämässä on varmaan riittänyt, sillä hänellä oli yhdeksän lasta.

Kuumana hellepäivänä hiki apteekkarskalle tuli tamineissaan. Yhtä  hän kovasti ihmetteli: miksi emme suojaudu rahvaanomaiseksi paahtavalta auringolta asianmukaisella aurinkovarjolla. Sanos muuta! Kyllä kaipasin varjoa kierroksella, vaikka apteekkarska etsiytyi varjoisaan kohtaan tarinoimaan aina kuin se oli vain mahdollista.

Kierroksen aikana kävimme myös Kauppiaantalomuseossa, jossa 1900-luvun alun kauppapuoti ja sen ajan käsityöläisten asuntoja ja työtiloja.

Mitä yhteistä on Haminalla ja Italian Palmanovalla?

Pohjois-Italiassa sijaitseva noin viidentuhannen asukaan Palmanova ja Hamina ovat maailman harvinaisuuksia. Molemmissa menee pää pyörälle. Ne ovat ympyräkaavaisia kaupunkeja molemmat. Haminassa asukkaita on hieman enemmän, noin kaksikymmentätuhatta.

 

Apteekkarska Wilhelmina Nymalmin kotitalo on nykyään tavallinen asuintalo.

 

Haminan raatihuone on rakennettu useaan kertaan. Nykyinen kivinen raatihuone on apteekkarskan muistin mukaan kolmas. Aiemmin käytettiin hirttä. Raatihuone on toiminut myös ortodoksikirkkona, kun varsinainen kirkko paloi.

 

Kukkakoristuksia Haminassa on siellä täällä.

 

Katso parturin vuosilukua. Vekkuli yksityiskohta! / Hamina, Vanhankaupungin parturi

 

Skinfade, mikä se on, kysyy Mummo. /Hamina, Vanhankaupungin parturi

 

Haminasta löytyy kivijalkakirjakauppakin.

 

Pää on pyörällä kuin Haminan kaupunki. Sanonta joka on saanut alkunsa Haminan asemakaavasta.

Kuvia Kauppiaantalomuseosta, Hamina

 

 

1900-luvun alun puoti /Hamina, Kauppiaantalomuseo

 

Kuninkaantie täälläkin /Hamina, Kauppiaantalomuseo

 

Sisäpiha /Hamina, Kauppiaantalomuseo

 

Sepän paja /Hamina, Kauppiaantalomuseo

Materiaali kerätty Visit Kotka-Haminan pressimatkalta

Kävelykilometrikisa 2021

Nyt olen pääsemässä vauhtiin ja taas hellettä pukkaa, näin sanoivat säätiedotuksessa.

341 kilometriä on koossa. Sijaluku 221, mikä on viimeviikoista 246 sijaa parempi.

Kolmio oli bongauskohteena hieman haastavampi, huomasin. Jos ei liikennemerkkejä ota lukuun, kolmioita ympäristössä löytyy aika vähän. Kasveissa ja kukissa ei puhdasta kolmion muotoa osunut silmiini. Rakennuksissakin muut muodot, kuten neliöt ja jopa ympyrät, näyttivät olevan yleisempiä. Tällä viikolla liikuin Espoossa ja Kauniaisissa.

Huippuhetket olivat Träskändan puistossa kävellessä. Sieltä löytyy muuten uudehko Aijun kahvila.  Ja paljon kauniita luontopolkuja sekä  tilaa missä liikkua, ainakin viikolla.

Niin! Tämä kolmion bongaus ei liity mitenkään kävelykilometrikisaan, vaan on vaelluskamun kanssa kehitelty kävelyn lisämauste. Se keventää askeleita ja saa esiin erilaisia yksityiskohtia kävellessä (ja samalla opin paremmaksi kuvaajaksi, toivottavasti).

Ensi viikolla bongaamme heijastumia.

 

Kolme+ syytä vierailla Haminassa ennen elokuun puoliväliä

Vallan yllätyin viime Haminan reissulla! Kolme hienoa kulttuuripläjäystä yhdellä kertaa.

Rauli Virtasen juhlanäyttely

Ihminen, Rauli Virtanen 50 vuotta maailmalla -juhlanäyttelyä olin jo osannut odottaakin siitä hetkestä alkaen, kun sain kuulla Haminan matkasta. Toki kuvaava toimittaja haluaa nähdä oman alansa virtuoosin töitä. Rauli Virtasen valokuvanäyttely oli esillä Hamina Bastionin holvistossa. Se on nähtävillä 15.8.21 asti.

Alunperin Haminan pomminkestävän  linnoituksen muuratut holvit, kasematit toimivat varastotiloina.  Nykyään linnoituksen keskusbastioni toimii tapahtuma-areenana ja varastotiloissa järjestetään tapahtumia ja näyttelyitä.  Keskusbastionin yllä  oleva telttakatos on muuten Euroopan suurin purettava telttakatos ja iältään kolmekymppinen.

Hamina Bastionin holvistossa kohti Nelson Mandelan ja Rauli Virtasen yhteiskuvaa.

 

Nelson Mandela ja Rauli Virtanen. Yksi Virtasen uran huippuhetkistä, muistelen hänen sanoneen jossain haastattelussa.

 

”Kasvoja. Ystävällisyys palkitaan ystävyydellä kaikkialla maailmassa.”/ Rauli Virtanen

 

”Sisällissodan ja jengiväkivallan repimässä El Salvadorissa tapasin käsitöitä kaupustelevan ystävällisen rouvan.” / Rauli Virtanen

Jukka Rintalan pukuja ja maalauksia sekä Tamara Aladinin lasitaidetta

Aivan mahtava visuaalinen ilottelu odotti Aladinin kaupunkipalatsissa.  Siellä on esillä Jukka Rintalan pukuja ja maalauksia sekä Tamara Aladinin lasitaidetta. Näyttely avautui heinäkuun alussa ja jo viiden ensimmäisen päivän aikana kävijöitä oli ollut tuhatkunta.

Niin kaunista että!

Yhteisnäyttelyn lisäksi Aladinilla ja Rintalalla on yhteinen vuosiluku. Vuonna 1976 Aladin lopetti uransa ja Rintala valmistui Taideteollisesta.

 

Jukka Rintalalla on kolmensadan puvun pukupankki. Siitä riittää pohjaksi moneen.

 

Jukka Rintala kiersi esittelemässä teoksiaan. Maalaukset hän kuulemmaa maalaa kerralla valmiiksi, ei milloinkaan uudestaan.

 

Matti Vaskelainen on luonut näyttelyn koristelut.

 

Tuoliin saa istua, jos tohtii asettua tuon kauneuden eteen.

 

Tamara Aladinin lasitaideteokset Raatihuoneelle antavan ikkunan edessä.

 

Mummo, maski ja Jukka Rintalan mekot. /Hamina

Ihmeellinen puutarha Pormestarintalon puutarhassa

Raatihuoneelta mummonkantaman päässä (helteestä huolimatta) sijaitsevassa Pormestarintalon puutarhassa pääsi kokemaan kierrätysmateriaalista tehdyn taide-elämyksen.

Ihmeellinen puutarha – Riikka Kronström-Johanssonin taidenäyttely

Kadulta ensin Pormestarintalon puutarhaan ja sieltä taiteilijan tekemästä portista Ihmeelliseen puutarhaan vaeltamaan. Polkua seuratessa eteen ilmestyy aina vaan uusia teoksia, yhteensä kymmenkunta.

Riikka Kronström-Johanssonin taidenäyttely Pormestarintalon puutarhassa.

 

Riikka Kronström-Johanssonin Ihmeellinen puutarha -taidenäyttely Haminassa.

 

Riikka Kronström-Johanssonin Ihmeellinen puutarha -taidenäyttely Haminassa.

 

Ja sitten on vielä muitakin syitä, kuten käydä tutustumassa lippuihin, pistäytyä lähisaarissa, joista jo postasinkin. Lippupuistosta postaan piakkoin.

Parin tunnin pyrähdys Tammion kesäidylliin – Haminan seutu

Kolmas saarikohde tällä Visit Kotka-Haminan järjestämällä pressireissulla on Tammio, jonne siirrymme moottoriveneellä Ulko-Tammiosta. Luvassa on saaren kotiseutuyhdistyksen edustajan Anne Mattssonin ohjaama kävelykierros.

Kun saavumme Tammioon, pelastusharjoitus on juuri päättynyt.  Tammion saari sijaitsee noin 25 kilometrin päässä Haminasta ja kun näinkin etäällä mantereesta ollaan, on tärkeää että saarelaiset osaavat käyttää saarelle sijoitettuja palo- ja muita pelastuslaitteita.

Alunperin Tammiossa asui ruotsinkielistä väestöä mutta se tyhjeni asukkaista 1500-luvun loppupuolen sotien aikoihin. Muutamien vuosikymmenten tauon jälkeen  saarelle muutti suomenkielistä väestöä. Nimen Tammio arvellaan olevan kotoisin ruotsin kielen sanasta Stamö.

Saarella harjoitettiin aikoinaan kalastusta. Rahtia vietiin Viroon ja Pietariin. Nykyään turistit ihailevat Pietarissa kivitaloja, jotka on tehty Tammion ja koko saariston ja rannikoilta louhitusta graniitista. On jopa pikkukiviä kerätty Tammion saarelta ja lähisaarilta vientiin.

Kerrotaan, että muinaisina aikoina saarelaiset keräsivät haaksirikkoituneiden laivojen hylyistä tavaraa. Siitä on monenlaista tarinaa. Siitä kirjavinkki: Rantarosvojen saaristo : itäinen Suomenlahti 1700-luvulla / Yrjö Kaukiainen

Tammion idylliä halutaan suojella

Nykyään saaren asuttavat kesäaikaan mökkiläiset. Mökkiä Tammiosta ei niin vain saa, vaan tavallisesti täytyy olla jokin sukuyhteys saareen. Yksi ympärivuotinen asukaskin on: kahdeksankymppinen entinen sukeltaja.

Kun astuin satamalaiturilta Tammioon tuli mieleeni Helsingin Villinki. Ensimmäisenä silmiini osuivat tavarankujettamiseen tarkoitetut kärryt. Saaressahan joutuu kuljettamaan kaikenlaista olemiseen ja elämiseen tarvittavaa ensin mantereelta saaren laiturille ja sieltä edelleen omalle mökilleen.  Saariyhteisöissä – sijaitsi saari sitten Helsingin edustalla  tai itäisellä Suomenlahdella kuten Tammio – on paljon samankaltaisia saarielämään liittyviä piirteitä. Yksin ei selviä, vaan yhdessä muiden saarelaisten kanssa ratkottava asioita ja välinetarpeita.

Tammiossa ei ole matkailijoille suunnattuja palveluja. Ei kahvioita, ei majoitusta, ei ravintolaa. Rannatkin ovat yksityisomistuksessa.

”Ei ole tarkoitus lisätä matkailijoiden määrää, sillä idylli halutaan säilyttää. Vikla-aluksen tuomat turistit pitävät veneliikennettä yllä. Vikla tulee satamaan ja aikaa saareen tutustumiseen on pari tuntia. Vierailusta nauttivat niin  kävijät kuin monet kyläläiset. Toivomme että Viklalla riittää asiakkaita, koska alus on elämänlankamme ja tärkeä yhteys mantereelle”, Anne sanoo.

Kylän keskustan rakennukset on suojeltu, kauempana voi rakentaa vapaammin. Asukkaiden tarvitsema sähkö on aurinkosähköä ja tuulivoimalla tuotettua. ”Niillä pärjätään”, Anne vakuuttaa.

Vettä pumpataan porakaivoista. Kuivina aikoina juomavesi käydään ostamassa mantereelta.

”Suomenlahden ja sitä myötä Tammion edustan merivesi on murtovettä ja sitä käyteään kasvimaiden kasteluun. Vain harvat kasvit pahastuvat siitä”, Anne  kertoo.

 

Sotaevakot rakensivat aikoinaan aallonmurtajan Tammion kalastajakylän suojaksi. Tässä aallonmurtajan kivetystä käytetään apuna rantautumisessa.

 

Tammion satamassa on veneilijöiden käyttöön tarkoitettu kirjahylly, josta voi ottaa lukemista ja jättää jo luetut kirjat muiden iloksi.

 

Anne Mattsson Tammion vanhan kalamajan edustalla. Rakennuksesta löytyy saariston esineistöä ja elämää esittelevä kotiseutumuseo.

 

Ilmoitustaulu kertoo mitä Tammiossa tapahtuu.

 

Tammion vanhaa rakennuskantaa.

 

Jokaisella talolla tuntuu olevan kiehtova tarina. Vihreä, Joosen talo on ehkä saaren vanhin talo. Monesti näkee talon, josta on purettu puoli taloa, jonka hirret on siiretty uuteen taloon.

 

Tammiossa kuljetusvälineitten tulee selvitä kapeillakin poluilla. Satamassa on  käsikärryjä,  joilla tavaraa voi siirtää mökilleen. Nadi-koira on kulkenut seurueen perässä satamasta lähtien.

 

Tammion kirjaston ovi on kutsuvasti avoinna.

 

Kirjasto toimii itsepalveluna: nimi lainauskirjaan ja pariksi viikoksi kotiin.

 

Huh hellettä – Kävelykilometrikisa 2021

Viime viikolla kilometrejä kertyi kolmetoista. Aika heppposta! Neliön muotoisia kuvauskohteita  löysin kotipiirin lisäksi  Helsingin Ruskeasuolta ja Kaarelasta.

Helteessä maatessani kuukeloin ja sattuipa kohdalleni mukavia lukemia

Kävelykilometrikisan sijoitukseni on 246. Se ei ole paljoa muuttunut. Kaikilla sama helle.

Mutta blogit.fi -sivuston matkailublogien Top 20 -listalla Mummomatkabloggaa oli yhdestoista. 👋👋👋

Seuraavaksi bongataan kolmioita.

Ulko-Tammio, Itärajan vartija on nykyään kiinnostava luontokohde

Eräopas Kirsi Kallio vastaanotti meidät Ulko-Tammion saarella. Saari on yksi osa Itäisen Suomenlahden kansallispuistoa. Sitä luonnehditaan myös  sotahistorian harrastajien ja lintubongaajien mekaksi.

”Täällä voi kokea erämaan rauhaa. Vähemmän itikoita on kuin manterella, mutta punkkeja kyllä. Tosin kuivalla ilmalla punkkeja on vähemmän”, Kirsi kertoo. Kuivaa ja kuumaa saamme kokea tänään, kuten jo monena muunakin viime viikkojen päivänä.

Kirsi Kallio opastaa Ulko-Tammiossa ja monissa alueen luontokohteissa.

Ulko-Tammiossa tutustumme jo paljastettuihin sotahistoriallisiin muistomerkkeihin ja korsuihin.

”Saari oli tärkeä erityisesti jatkosodan aikana, siksi sitä nimitetään jatkosodan linnakkeeksi ja se varustettiin pääosin välirauhan aikana”, Kirsi sanoo.

Korsut ovat pääasiassa varastokorsuja, asuinrakennukset ovat olleet erikseen. Korsuihin kurkkaan etäältä, aukosta. Niihin toki voi mennä sisällekin, mutta niissä saattaa olla ötököitä, lepakkojakin.

Ulko-Tammion sotamuistomerkkejä.

Yllättävää kyllä näinkin kaukana mantereesta olevasta Ulko-Tammiosta löytyy suoalueita. Ja lakkoja! Ne eivät kylläkään ole vielä kypsiä. Mahtavia kallioita, joista on riittänyt kiviainesta lohkottavaksi aikoinaan myös Pietarin rakennuksiin. Tähystystornista näkee pitkälle Suomenlahden maisemiin.

Kännyköiden räpläys alkaa kun saavumme sataviisitoista metriä pitkän varastotunnelin oven suulle. Kännykkää ei tarvita  kommunikointia vaan taskulampun valoa varten. Valoa tarvitaan, jotta löytää tiensä läpi tunnelin. Varastotunnelia on mahdollisesti käytetty pommisuojanakin.

Ulko-Tammion 115 metriä pitkä tunneli.

Ulko-Tammioon voi tulla päiväristeilylle. Telttailijoita varten on alue. Laavuissa voi myös yöpyä, mutta teltta kannattaa ottaa mukaan siltä varalta, että vähälukuiset makuusijat ovat täynnä.

Ulko-Tammioon pääsee MeriSetin vesibusseilla. Lähdöt Kotkan Sapokasta, ei kylläkään päivittäin. Ajankohdat kannattaa tarkistaa

Kotka-Haminan saaristoliikenne

https://www.visitkotkahamina.fi/kohteet/saaristoliikenne/#5bb