Suomen suurin matkablogiyhteisö
Search results for

kotka

Galleriasta galleriaan ja sitten lohisopallle – Kotka omin jaloin

Loviisan joulusta jo postasin, mutta on Kotkassakin jouluihmiselle silmäniloa. Pimeään aikaan Sapokan vesipuistossa näkee miten putous vaihtaa väriä. Käyntini hetkellä, viime tiistaina, se hehkui  punaisena. Näyttipä putoukseen muodostuneen jo muutama jääpuikkokin.  Muutoinkin Kotkan pimeyttä koristivat lukuisat jouluvalot.

Savarte Artin joulunäyttelyn avajaiset lauantaina 4.12.21 kello 11-14

Varsinaisen lehdistömatkan jälkeen jättäydyin omatoimireissulle. Keskiviikkoaamu valkeni pikkuhiljaa ja mikäs sieltä yhtäkkiä ilmestyi. Aurinko! Oli ihanaa kävellä yksinään kaupungilla ja nauttia (ensi)lumen valkaisemista maisemista.  Kuljin kamera kaulassa kuin turisti ikään. Ensin suuntasin Savarte Art -taidegalleriaan. Se sijaitsee entisessä palokunnan talossa. Siellä galleristi Sari Heikkinen ahkeroi tulevan joulunäyttelyn pystyttämisessä.

”Jo parilla sadalla voi saada taidejoululahjan”, Sari kertoo. ”Esa Riippa, Kirsi Neuvonen, Juho Karjalainen ja monia muita taiteilijoita on toimittanut teoksiaan perinteiseen  joulunäyttelyyn, joka avautuu nyt 31. kerran”

Savarte Art, galleristi Sari Heikkinen. Kaisu Sirviön ”Ilotulitus” taustalla/ Kotka, Suomi

 

Savarte Art -taidegalleria. Sari Heikkinen järjestelee teoksia 4.12. avautuvaan joulunäyttelyyn. Kotka/Suomi

Satamassa Kotkan taiteilijaseuran näyttely ja taidelainaamo

Kello kahdeltatoista aukesi toinen galleria Galleria Uusikuva. Se sijaitsee Satamakadulla, kaupungin tiloissa, jykevän jugendtalon kivijalassa. Sieltä voi ostaa teoksia, mutta myös lainata.

Parhaillaan esillä oli mielenkiintoinen Filip Diatchenkon ”Icons in Red”  ikonikokonaisuus, joka ei muistuttanut ollenkaan niitä ikoneita, joihin Mummo on tottunut. Ensi silmäyksellä ne näyttivät tummanpuhuvilta maalauksilta, mutta kun lähempää katseli ja siirtyili teoksen edessä, niistä jokaisesta löytyi ihmisen hahmo enemmän tai vähemmän selvästi.

Galleria Uusikuva, sijaitsee jykevän jugendtalon kivijalassa jonka ikkunoihin heijastuu satama. / Kotka, Suomi

Filip Diatchenkon ”Icons in Red”  teoksissa kaiken takana on ihminen. / Galleria Uusikuva, Kotka, Suomi

Filip Diatchenkon ”Icons in Red”  teoksista löytyy ihminen. / Galleria Uusikuva, Kotka, Suomi

Lohisoppaa kympillä –  Kuusisen kalamaja, Kotka

Marssi Kotkan halki Ruotsinsalmenkatua kohti lounaspaikkaa, Kuusisen kalamajaa.  Merta lähestyttäessä katu vaihtui Juha Vainion kaduksi, jonka varrelta bongasin monta Juha Vainion säettä.  Niitä on  laatoitettu kiviin eri puolille kaupunkia.

Päämääränäni oli lohikeitto.  Lohisopaksi sitä ravintolan seinämainoksessa kutsuttiin. Erityisesti Mummoa ilahdutti mainoksen tasahinta 10 euroa. Minusta kaikenlaiset 9,90 mainoshinnat ovat …no mitä ilmaisua nyt käyttäisi…noloja…asiakasta aliarvioivia…omaa tarjontaa mollaavia.

Lohisoppa on Kuusisen kalamajan ainoa lounasruoka. Se lämmitti mukavasti talvisen kaupunkikierroksen jälkeen.  Norjan lohestahan soppa oli tehty. Norjalaisuus aina hämmästyttää, mutta kun tietää taustalla olevan suomalaisen merilohen niukkuuden, sen ymmärtää. Toki kotimaista kalaa soisi suosittavan, mutta lohikeitto on lohikeitto ja tiedän omasta kokemuksesta, että kotimainen kirjolohi soveltuu joihinkin ruokiin, mutta esimerkiksi savustamisessa maukkaampi ruoka syntyy merilohesta.  Lisää Itämeren lohen tilanteesta Luonnonvarakeskuksen sivuilta. Kansainvälinen merentutkimusneuvosto (ICES) suosittelee: Itämeren pääaltaalle lohenkalastuskielto, kalastus voisi jatkua Suomenlahdella ja Pohjanlahdella

Siellä se häämöttää, Kuusisen kalamaja, Juha Vainion kadun loppupäässä. /Kotka, Suomi

Kuusisen kalamaja, Lohisoppaa kympillä /Kotka, Suomi

Kuusisen kalamaja, aurinkoa ja lohisoppaa /Kotka, Suomi

Kuusisen kalamaja /Kotka, Suomi

Kuusisen kalamaja /Kotka, Suomi

Kuusisen kalamaja /Kotka, Suomi

Kuusisen kalamajan katosta roikkuu vaikka mitä, jopa nukenvaunut /Kotka, Suomi

 

Nurin oikein oikein nurin – Makrameetöitä tekemässä Kotkassa

Viime viikon Visit Kotka-Haminan järjestämällä käsityöteemaisella pressireissulla tutustuimme myös makrameen tekoon.  Siitä Mummolla on jo kokemusta ammoisina aikoina. Muoti kiertää. Jokainen sukupolvi kokee samat trendit niin vaatteissa kuin muussakin – ja aina uutena. Taisin olla jotakuinkin tyttäreni ikäinen, kun kävin työväenopiston siihen aikaan suosituilla makrameekursseilla. Miten se sujui, sitä en muista. Tuskin kovin hyvin, sillä makrameen näpertelystä ei tullut pysyvää harrastusta.

Koulussa olin käsitöissä täysi nolla. Totta tai ei, mutta siltä minusta tuntui. Ja juuri siitä syystä oli terveellistä vähän pöllyttää omia uskomuksiaan ja kokeilla taipuuko nakit enää langan solmimiseen.  Kyllä ne taipuivat, mutta vaikeaa se oli. Onneksi vain aluksi, sillä tukenani oli ylen kärsivällinen käsityöyrittäjä Outi Markkanen ja apuna pari pressiryhmään kuuluvaa käsityön ammattilaista, joilta silmukat syntyivät näppärästi.

”Mun elämä on silmukoita”, Outi naurahtaa. Hän pyörittää Noon knit neule- ja käsityöliikettä Kotkassa, Karhulan kaupunginosassa aivan torin laidalla.

Noon knit tulee sanoista  N nurin, O oikein, O oikein,  N nurin  ja  knit eli neuloa.

Outi järjestää myös kaikille avoimia käsityökursseja.

Outi Markkanen esittelee vaihtoehdot, joista valita minkä tekee (etevimmille mihin ryhtyy ensiksi). /Suomi, Makrameetyöpaja Noon knit -käsityömyymälässä Kotkan Karhulassa

 

Joulu tulossa. Tämä oli Mummon valinta. Tarvikkeet: metallirengas ja tervanarua. /Suomi, Makrameetyöpaja Noon knit -käsityömyymälässä Kotkan Karhulassa

 

Outi näyttää mallia. Neljä kertaa narua, sitten tasosolmuja.  /Suomi, Makrameetyöpaja Noon knit -käsityömyymälässä Kotkan Karhulassa

 

Jaaha! Miten se nyt olikaan. /Suomi, Makrameetyöpaja Noon knit -käsityömyymälässä Kotkan Karhulassa

 

Riittävän monta kertaa kun tekee, niin kyllä sen oppii. Kohta valmista. /Suomi, Makrameetyöpaja Noon knit -käsityömyymälässä Kotkan Karhulassa

 

Edistyneimmät aloittivat jo toista työtä. / Suomi, Makrameetyöpaja Noon knit -käsityömyymälässä Kotkan Karhulassa.

 

Käsityöihminen vauhdissa. /Suomi, Makrameetyöpaja Noon knit -käsityömyymälässä Kotkan Karhulassa

 

Aika hyvä vai mitä? Kylläpä oli hyvä ajatus (ei ollut omani) korvata joulukuusi sydämellä, jonka taoimme edellispäivänä Strömforsin Seppien pajassa. Katso postaus. /Suomi, Makrameetyöpaja Noon knit -käsityömyymälässä Kotkan Karhulassa

 

Outi löysi jostain tällaisen lapun, jonka voin kiinnittää kranssiini. /Suomi, Makrameetyöpaja Noon knit -käsityömyymälässä Kotkan Karhulassa

 

Käsityöihminen tai ei, niin tämän tyyppisessä myymälässä käyminen on aina visuaalinen ilottelu.  /Suomi, Makrameetyöpaja Noon knit -käsityömyymälässä Kotkan Karhulassa

 

 

 

 

Häitä, hautoja, hirviöitä – Kotka Merikeskus Vellamo

Aina yhtäläinen yllätys tuo Merikeskus Vellamo. Merikeskus-sana on jämähtänyt mieleeni, enkä tahdo muistaa, että tuon meren aaltoa muistuttavan rakennuksen sisällä on useita eri näyttelyitä.

Vinkki häitä suunnittelevalle / Tahdon -näyttely Vellamossa

Tällä reissulla Tahdon-näyttely oli pääosassa. Olen sitä aiemminkin käynyt katsomassa, mutta tällä kertaa se avautui aivan uudella tavalla.  Itsekseen kun näyttelyä tutkii, näkee vain yksillä silmillä, ryhmän kanssa useammilla. Nyt aivan erityisen ihanaa oli se, että meillä oli tekstiileihin erikoistunut opas Jaana Kataja ja mikä parasta mediaryhmämme koostui käsityöimmeisistä. Siinä oli Mummolla ihmettelemistä kun tyykien yksityiskohtia mietittiin. En olisi osannut edes kysyä moisia kysymyksiä.

Näyttely kertoo talonpoikaishäistä ja siitä, miten Kymenlaaksossa on menty naimisiin. Varhaisimmat asut ovat 1800-luvulta, tuorein vuodelta 2017.  Näyttely ei ole kovin suuri ja siitä syystä pystyy hahmottamaan miten esimerkiksi hääpuvut ovat muuttuneet vuosikymmenten aikoina. Hunnusta tehtiin aikoinaan kastemekko.

Jos ei pääse paikan päälle, Vellamo-kanavalta löytyy osa Tahdon-näyttelyn tarinoista. 

Nykypäivänä on tietenkin netit, chatit ja hääpalvelut, mutta häiden historian tunteminen voisi tuoda uusia näkökohtia suunnitteluun.  Tahdon-näyttely on avoinna elokuuhun 2023 asti.

 

Talonpoikaishäissä kruunukaaso valmisti helykruunun morsiamelle . Kaupunkilaistumisen myötä helykruunu vaihtui huntuun. Hunnuista tehtiin usein kastemekko. /Merikeskus Vellamo, Tahdon-näyttely

 

Sovittamaan hääpukuja / Merikeskus Vellamo, Tahdon-näyttely

 

Tässä huoneessa soi valssi ja lattiassa on askelkuviot. Siitä vaan harjoittelemaan häävalssia. /Kotka, Merikeskus Vellamo, Tahdon-näyttely

 

Asiaa kierrätyksestä – Merikeskus Vellamo

Tahdon-näyttelyn vieressä on kierrätyksestä kertova nurkkaus. Miten isoisomummo tekikään kaiken niin kuin nykypäivänä pitäisi tehdä. Aikamoinen edelläkävijä! /Kotka, Merikeskus Vellamo

Merimonsterit-näyttely lapsille ja kehtaajille – Merikeskus Vellamo

Merimonsterit näyttely soveltuu taaperoista kehtaajiin eli lapsenmielisiin mummoihin ja vaareihin asti. Pitänee muistuttaa, että kehtaamisella on Lappeenrannan alueella jo eri merkitys, siellä se tarkoittaa kuulemma viitsiä. Eikä Kotkasta Lappeenrantaan ole pitkä matka.

Vellamon museokaupassa myydään Merimonsterit -kirjaa. Ostin sen jollain reissulla Hänelle joka teki minusta Mummon.  Ostohetkellä mietin mahtaako olla liian pelottava kaksivuotiaalle. Ei kuulemma ollut.

Siitä sisään lapset ja kehtaajat. /Kotka, Merikeskus Vellamo

 

Merimonsterit /Kotka, Merikeskus Vellamo

Merimonsterit /Kotka, Merikeskus Vellamo

Kiipeillä ei saa, mutta merimonsterin sisään pääsee makailemaan pitkästä aikaa. Koronarajoitus. /Kotka, Merikeskus Vellamo

Kohtalona Ruotsinsalmi /Merikeskus Vellamo

Jo toista vuotta esillä ollut Kohtalona Ruotsinsalmi koskettaa kerta toisensa jälkeen. Videoesitys on vaikuttava. Kotkan edustalla meressä on niin monen hauta Ruotsinsalmen taistelujen vuoksi.

Kohtalona Ruotsinsalmi /Merikeskus Vellamo, Kotka

Upseerien aterioilla viinaryyppy kuului asiaan. Se tarjoiltiin jalallisesta lasista. Kohtalona Ruotsinsalmi /Merikeskus Vellamo, Kotka

Merisotilailla puulusikat, upseereilla posliinit. / Kohtalona Ruotsinsalmi /Merikeskus Vellamo, Kotka

 

Lasia kaikille – Karhula 1889–2009 / Merikeskus Vellamo, Kotka

Näistä vitriineistä löytyy tuttuja esineitä.

Lasia kaikille – Karhula 1889–2009/ Merikeskus Vellamo, Kotka

Lasia kaikille – Karhula 1889–2009/ Merikeskus Vellamo, Kotka

 

Lasitehtaan ”hautajaiset” vuonna 2009. Lasia kaikille – Karhula 1889–2009/ Merikeskus Vellamo, Kotka

 

Merikeskus Vellamossa katse kannattaa luoda lattiaan aina silloin tällöin. Hienoja puulattioita ja portaita. Merikeskus Vellamo, Kotka

Ravintolamaailmaa – uutta ja vanhaa Kotkassa

Ruoka on tärkeä osa reissua. Kokemusrikkaan päivän jälkeen on ihana istua hyvän ruoan ääreen matkasipa sitten solona tai porukassa. Monet vierastavat yksin ravintolaan menoa, mutta silläkin on puolensa. Yksinään on aikaa seurata mitä ympärillä tapahtuu.

Viime pressireissulla sain nauttia sekä kollegoiden seurasta että minulle uusista ravintoloista.  Tutustuimme Kotkan ravintolamaailman uuteen tulokkaaseen Ravintola Toriin sekä vuodesta 1990  toimineeseen Ravintola Wanhaan Fiskariin.

Aina kun olen syönyt Kotkassa, ruoka on ollut hyvää. Kalaruoka on Mummon mieleen, niin uskomatona kuin se onkin. Lohjan järven rannoilla lapsuuteni viettäneenä minut kyllästettiin kalaan, enkä syönyt ennen kolmekymppisiä muuta kuin satunnaiset fish and chipsit Lontoossa asuessani. Mutta nykyään kala maistuu lihaa paremmin.

Kaikki merenelävät ovat suurta herkkua, vaikka en voi olla miettimättä niiden matkaa mistälie-maasta Suomeen. Paikallinen kala lautasella on tietenkin toppenmoment, huippuhetki. Kotkassa sitä lautaselta löytyy usein. Tälläkin reissulla sain sekä kuhaa että siikaa.

Uusi ravintola Kotkassa – Ravintola Tori

Vierailumme hetkellä, heinäkuun alussa Kotkan torilla oleva Ravintola Tori oli niin uusi, että aurinkovarjot odottivat vielä tullissa tai jossain pääsyä varjostamaan uutta ravintolaa kokeilemaan tulleita vieraita. Ehkä ne ovat nyt jo saapuneet.

Ravintoloitsija Niina Utter suositteli jokirapurisottoa ja päätin antaa sille mahdollisuuden. Minulle on muodostunut lähes traumaattinen suhde risottoon. Olen matkustellut paljon Italiassa ja viettänyt aikaa italialaisten tuttavieni kanssa. Risotto tuntuu olevan italialaisille pyhä asia, jota ilman ei voi elää. Sen valmistuksesta keskustellaan kiihkeästi, reseptejä vertaillaan ja makua mietitään pöydän ympärillä nautiskelevien kesken. Uteliaat katseet ovat liian usein naulautuneet minuun, kaukaa tulleeseen vieraaseen, jonka maan ruokakulttuuria epäillään ja jota liikemies-poliitikko Berlusconi pääministeriaikoinaan solvasi. Kun minun sitten näiden napittavien silmien edessä on pitänyt nauttia tuosta herkusta, se tarttuu kurkkuun. Aivan niin pahasti ei minulle Ravintola Torin jokirapurisoton kanssa käynyt. Söin kyllä, mutta minusta risotto on yliarvostettu ruokalaji. Taisin olla vähemmistön edustaja kollegojeni pöytäpiirissä. Emme kylläkään äänestäneet.

Sen sijaan Nonnan padassa chorizo-valkosipulivoissa tiristetyt jättikatkaravinpyrstöt veivät kielen mennessään.

Jälkiruokakin oli hauska yllätys. Jäätelöä, jossa mausteena Artic Bluen gin-pohjaista  kauralikööriä. Enpä ole ennen maistanut.

Ravintoloitsija Niina Utter toivotti seurueemme tervetulleeksi talon erikoisen kera.

 

Jälkiruoka vaihtuu vauhdissa – Ravintola Wanha Fiskari

Kun saapuu Ravintola Wanhaan Fiskariin, silmiin osuu takuuvarmasti ovenpielessä oleva kivi, johon on kaiverrettu Kotkan pojan, Juha Vainion riimi. Se on yksi monista Kotkasta löytyvistä riimipaikoista.

Kolmisenkymmentä vuotta Juha Vainion kadulla sijainnut Wanha Fiskari on nimensä mukaisesti kalaan erikoistunut ravintola.

Kalaa siis.

Juuri ennen reissua kuulin naapuriltani, joka käväisi Kotkassa tutustumassa puistoihin ja lounasti Wanhassa Fiskarissa, että kala hänen mielestään oli liian suolaista.  Olen aivan kieletön suolan suhteen. Lisään sitä kalaan lähes aina ravintoloissa ja sitä hulahtaa sirottimesta enemmän kuin terkkari voisi moittimatta katsoa. Erityisesti kuumalla ilmalla kroppani huutaa suolaa ja kuumahan reissumme aikaan oli.  Kun en itse osaa kovin hyvin suolaisuutta arvioida, kyselin pöytäseurueeltani heidän mielipidettään. Vaikutti siltä että ruokalajit, joissa oli savustettua lohta olivat usealle liian suolaisia.

Minun kuhafileeni oli kuitenkin hyvää, samoin alkuruoaksi tilaamani valkosipulivoissa tiristetyt tiikeriravun pyrstöt.

Mutta mitä tapahtui jälkiruoan kohdalla!

Olimme valinneet ruoat edellisenä päivänä ja moni meistä oli tilannut jälkiruoaksi sitruunasorbettia. Sehän on ehdoton makunystyröiden hemmottelija kalaruoan jälkeen (ellei sitten limoncello).

Kun jälkiruoan aika tuli, tarjoilija ryhtyi jakamaan tarjottimeltaan mansikkasorbetteja ja pahoitteli samalla sitä, että ruokalista oli vaihtunut. Jälkiruokalistalta oli poistunut sitruunasorbetti ja sen sijaan tarjoiltaisiin nyt  mansikkasorbetteja. Kauden herkkuja suosin kyllä ja mansikka maistuu, mutta tässä kohtaa se tuntui pettymykseltä. Ei niin voi tehdä! Jos jokin ruokalaji on loppu, sille ei voi mitään, mutta lennossa ei voi vaihtaa asiakkaalta  kysymättä. Mitä jos joku olisi ollut allerginen mansikoille. Tai ei pidä mansikoista, sekin lienee mahdollista, vaikkakaan ei kovin todennäköistä.

Ei täydellä vatsalla ole hyvä nukkua. Pieni kävelylenkki viilenevässä illassa olisi ollut poikaa, mutta sänky kutsui. Edellisenä iltana olin jo käynyt  bongaamassa veistospromenadin kohteita ja paikallisen baarin. Siitä postasinkin jo.

 

Ravintola Wanha Fiskari on erikoistunut kalaruokiin.

Maanantai-ilta Kotkassa/Veistospromenadi + Pub Albert & Pub Eduard

Kesä houkutti tutustumaan yöhön valmistautuvaan Kotkaan. Helteisen maanantaipäivän päätteeksi tein pienen kävelylenkin ennen yöpuulle menoa.

Käväisin Sibeliuksen puistossa.

Ilmoituksia ja mainoksia Sibeliuksen puistossa / Kotka

 

 

Aika rauhallista Kotkan kaduilla maanantai-iltana.

 

Yksinäiseltä vaikuttaa tämä hauveli. Yksi monista Veistospromenadin teoksista. Koira / Sanna Karlsson-Sutisna /Kotka

 

Monikulttuurinen kulma: Lontoota ja Aasiaa ravintolamaailmassa ja muslimimaailman hulmuavia huiveja.

 

Veistospromenadilla Matti Peltokankaan Tarrautuminen /Kotka

 

Parin kilometrin matkalla näkee monia teoksia. Tämä on Kimmo Pyykön Matkalla /Kotka Veistospromenadi

 

Dedo Eazy räppää Pub Albert & Pub Eduardissa

Kilsat kun on kävelty, niin maistuu bisse. Siihen kutsui terassi.

Pub Albert & Pub Eduard/Kotka

Paikallista menoa edusti räppäriporukka Dedo Eazy, joka räppäsi hetken Mummon iloksi. Ja jatkoi sitten matkaansa studiolle. Heidän esityksensä löytyy Youtubesta Mummo matkabloggaa -kanavalta.

Olusen aikana porukkaa pistäytyi Pub Albert & Pub Eduardissa syömässä ja sammuttamassa janoaan. Terassi suljettiin klo 24 koska se sijaitsee asuinalueella.  On tää kanssa! Teininä koulussa matikan tunnilla heitettiin ulos, mummona terassilta sisään baariin. Näin Kotkassa. En jäänyt katsomaan minkälaisia räppäreitä vielä tulisi. Punkka kutsui.

 

Kun Pub Albert & Pub Eduardin terassilta asiakkaat häädettiin kello 24 sisätiloihin, lokit tarkastivat terassitilat. Josko jotain olisi jäänyt nokittavaksi. /Kotka

 

Kukahan tämänkin on taiteillut. Pub Albert & Pub Eduard/Kotka

 

Mummolla ei ollut nälkä, mutta jos maistuu, niin Sokos Hotel Seurahuoneen lähellä on tällainen yögrilli. Kuvan otin enimmäkseen siksi, että puolenyön jälkeen on +24 astetta.

 

 

 

Vilvoittavia merituulia – Rakinkotka, Hamina

Venematkat ja saarielämykset tuntuvat todella tervetulleilta heinäkuun helteissä. Viime viikolla Haminan matkailukohteisiin tutustumassa ollut pressiryhmämme jakautui Haminan Tervasaaressa kahteen veneeseen, josta sitten lähdimme vilvoittavan merituulen saattelemana kohti Haminan edustan saaria. Ensimmäinen kohteemme oli viikinkiekosaari Rakinkotka.

Viikinkiekosaari! Mitä se tarkoittaa? Se selvisi perillä, kun näin kalastushenkisen viikinkituvan ja siellä täällä viikinkikypäriä ja muita koristuksia. Saarella järjestetään viikinkiaiheista ohjelmaa ryhmille. Miksi viikinkiaihe? Saarella on aikoinaan ollut viikinkejä, sillä matkallaan itään nämä sarvipäät pysähtyivät Haminassa ja  Rakinkotkassa.

Rakinkotka sijaitsee myös muiden matkalaisten reitillä. Linnut lentävät syksyisin etelään ja keväisin pohjoiseen ja muuttoaikoina voi nähdä valtavia lintuparvia saaren yllä.

Saarella on kuulemma parhaillaan merikotkan pesä, jossa pari poikasta.

Pertti Illi kertoi aloittaneensa ekosaaren rakentamisen kaksikymmentä vuotta sitten. Saari oli umpeenkasvanut ja puita kaadettiin nelisen tuhatta, jotta maisemat saatiin esiin.

Joku toimittajista kyseli kurtturuususta. Sehän on vieraslaji, josta pyritään ainakin mantereella eroon. Rakinkotkassa kurtturuususta on hyötyä silloin kun merivesi nousee, sillä sen juuristo  sitoo vettä ja näin estää veden nousemisen.

Ekosaarella tietenkin käydään ulkohuussissa. Juoksevaa vettä eikä viemäröintiä ole. Ulkohuussit ovat tuttuja saarissa mökkeileville ympäri Suomen. Sähköä Rakinkotkassa tuotetaan tuulivoimalla ja aurinkopaneeleilla.

Mielenkiintoisen näköisiä mökkejä saarella on. Miten hyvät unet niissä saa, sitä en tiedä, sillä käväisimme vain pikaisesti aamiaisella ja lyhyellä esittelykierroksella. Koska on kyse ryhmiä palvelevasta konseptista, saarelle pääsee tilausveneellä.

Meidän matkamme jatkui ainakin pienemmässä veneessä aika kuhmuraisesti kohti Ulko-Tammiota. Vettä veneen alla oli 23 metriä, kertoivat veneen mittarit.

Tästä mukista on tukeva hörppästä kahvit. Rakinkotka, Hamina

 

Aamiaisen raaka-aineet ovat peräisin saaren metsistä, kasvimailta ja läheisiltä merialueilta. Rakinkotka, Hamina

 

Pertti Illi ja aurinkokivi. Aurinkokiven avulla veneestä käsin näkee auringon pilviselläkin. Näin muinoin, nykyään löytyy nykyaikaisempia navigointivälineitä.

 

Viikinkiaiheinen kalastustupa valmiina vieraita varten. Rakinkotka, Hamina

 

Rakinkotka, Hamina

 

Kotkanpesä. Rakinkotka, Hamina

 

Kalaputkaan ei viety säilöön riehuvia kännikaloja, vaan se on kalastajille tarkoitettu suoja, jota voi siirrellä jäällä.

 

Kuvia majoitustiloista. Rakinkotka, Hamina

 

Missä Espoo, Mummon kotipaikka? Häh!?

 

 

Uutta ohjelmaa matkailijoille Kotkassa – pressimatkalla koettua

Viime viikolla Cursor järjesti pressimatkan Loviisan ja Kotkan seudulle.  Joskus minulta on kysytty, miten pressimatkat oikein toimivat. Usein on kyseessä jonkin alueen matkailutoimi, joka kokoaa lehdistölle esiteltäväksi alueensa helmiä. Tahti pressimatkoilla tuppaa olemaan rivakka. Niinpä naurua riitti, kun erään reissun jälkeen toimitsijat kyselivät palautetta ja kerroin olevani tyytyväinen matkan antiin ja siihen, että vaatteet ehti vaihtaa ennen illallista ja vessaan pääsi aika ajoin.

On niitäkin kertoja, jolloin illallispöytään on siirrytty lähes saunan lauteilta. Tai aikataulujen pettäessä, lounaan jälkeen on siirrytty muutaman kilometrin päähän illalliselle, kuten eräällä ruokaretkellä, maata en muista.

Töitä näillä reissuilla tehdään ja kaikilla osallistujilla on omat tarpeensa. Järjestäjille haastavin yhdistelmä lienee monikansallinen pressireissu, jossa on mukana toimittajia, valokuvaajia ja bloggareita (tai nykyään heitä kutsuntaan vaikuttajiksi). Bloggarit naputtelevat hermostuneena sormiaan ”eikö tästä nyt päästä eteenpäin” kun toimittajat kaivelevat tietoa ja valokuvaajat säätelevät linssejään.

Mummon kannalta taas haastavin on bloggariryhmä. Aamusta pitää jo olla ihmisen näköinen, kun ei tiedä milloin osuu linssin eteen ja singahtaa bloggarien tuhatpäisten seuraajien töllisteltäväksi. Journalistien ryhmissä ei yleensä kuvata kollegoja. Paitsi se viimeisen päivän kuva, jolloin reissusta ryytyneenä istutaan illallisella ja joku muistaa, ettei ole otettu yhteiskuvaa.

Yleensä kohteet on valittu huolella ja varmaan kohteiden henkilökuntaa valmennettu. Harvoin jää muuta kuin mukavia muistoja, vaikka toki  parannusehdotuksiakin löytyy. Vaikka pressiporukka hakee uutta kerrottavaa yleisölleen, se katsoo matkailupalveluja hieman eri silmin kuin lomamatkalla oleva. Parannusehdotukset tietenkin laitetaan jakoon, sillä sehän on kaikkien etu.

Samankaltaisia kiertomatkoja matkantoimistot järjestävät myös lomamatkailijoille. Erona vain se, että nämä pressimatkat tehdään pikavauhdilla. Yksi kultainen sääntö on olemassa. Oli sitten loma- tai pressimatka, jotain suuhunpantavaa tulee tarjoilla kolmen, viimeistään neljän tunnin välein. Ei paljon, pienikin määrä riittää. Muuten tulee mummot, ukit ja kuka tahansa iästä riippumatta kärttyisiksi. Ja vettä tulee olla saatavilla.

Uutuuksia Kotkassa

Viime viikon Visit Kotka-Hamina matkailutoimen järjestämä linnoitusteemainen ohjelma oli kaksipäiväinen.

Ensimmäisenä aamuna kahvit Tuhannen tuskan kahvilassa, jonka jälkeen kiertelimme jalan Loviisan alakaupungissa. Lounastimme ravintola Localessa 
Iltapäivällä vene kuljetti meidät Svartholman linnoitukseen, jossa saimme kuulla linnoituksen historiaa.
Ennen illallista käväisimme tuoksuttamassa yrttejä Redutti-Kotkan yrttipuutarhassa.
Illallista söimme keisarillisessa seurassa. Kyseessä oli ensi-ilta. Paikalliset teatterilaiset olivat rakentaneet esityksen Serkkuillallinen Ravintola Meriniemeen.

Serkkuillallisesta postaan myöhemmin. Se on tulossa Itku ja Nauru -tuotannon ohjelmaan kesällä 2021.

Kakkospäivänä kävimme Merikeskus Vellamossa ja Suomen puuvenekeskuksessa

Merikeskus Vellamon vetonaula on Kohtalona Ruotsinsalmi! -näyttely ja teemaan liittyen Seilori Jepsu vei meidät veneellä Ruotsinsalmen taistelupaikoille. Tämäkin on uutta tarjontaa matkailijoille.

Lounaan söimme Varissaaressa ravintola Vaakussa  ja siellä yllätysnumerona Kotka Steam Breweryn olutinfo, jossa kerrottiin Captain Marshall oluesta ja Suomen ensimmäisestä olutjäätelöstä.  Uutuusolut on nimetty Ruotsinsalmen taisteluissa hukkuneen brittiupseeri Samuel Marshallin mukaan.  Olutjäätelöä emme ehtineet maistamaan, mutta sitä saa kuulemma kauppakeskus Pasaatin pienpanimomyymälästä.

Kaikkea sitä onkin!

Et ole ideoinesi yksin – pressimatkalla

Kotkan kävelemään – Kävelykilometrikisa

Kotinurkkia on nyt koluttu ja varmaan jossain vaiheessa puskat alkavat tuntua liian tutuilta. Olenkin miettinyt sopivia kaupunkikohteita ja heti tulee mieleen Kotka. Toki monia muitakin lähimuistissa on, esimerkiksi Heinola, jossa toissakesänä kiertelin ympäriinsä. Suomessa monet kaupungit ovat käveltävän kokoisia. Mistä sitä tietää mihin Mummo eksyy seuraavaksi.

Kotkassa olen vieraillut useaan kertaan, sekä yksityisesti että muutamilla lehdistölle tarkoitetuilla reissuilla.Valokuvaamisesta kiinnostuneelle Mummolle Kotkasta löytyy kuvattavaa. Kauniita puistoja, merenrantamaisemia, Kymijokea ja sen kuohuja voisi kuvata loputtomiin. Tai vaikka vain katsella ja nauttia näkemästään.

Puistot ovat Kotkan must

Mielikuvani Kotkasta muuttui jokunen vuosi sitten kun kiersimme autolla Etelä-Suomessa.  Nostalgiareissuksi nimeämästämme reissusta voit lukea tästä linkistä. Aloitimme Kotkasta, jonka olen mieltänyt teollisuus- ja satamakaupungiksi. Olin aivan ällistynyt kun kävimme parissa puistossa. Sittemmin ällistyin lisää kun Cursor kutsui toimittajia Kotkaan ja kiersimme puutarhaneuvos Heikki Laaksonen kanssa puistoja.

Sapokan Vesipuisto, joka ei siis ole mikään lasten liukumäillä varustettu alue tai rakennus, vaan erilaisia kasveja esittelevä puistoalue on puutarhaneuvos Heikki Laaksosen luomus. Hänen nimeensä törmää jatkuvasti, kun puistoista tulee puhe.

Katariinan meripuistosta käsin pääsee kuvaamaan kimmeltävää merta. Hauska yksityiskohta: valtava kivinen pöytä, jonka ääreen mahtuu bussilastillinen ruokailijoita.

Kotkan entinen öljysatama on saanut uuden ilmeen. Se on nykyään laaja puistoalue, jossa voi viettää päivän jos toisenkin erilaisten aktiviteettien parissa. Katariinan meripuisto, Kotka

Yrttien ystävät löytävät itsensä helposti Redutin Yrttipuutarhasta. Siellä kannattaa myös tuoksutella. Moni keittiöstä tuttu tulvahdus vihreyden keskeltä.

Pelkästään Kotkansaaren alueella on kymmenkunta puistoa. Mieleisiä voi etsiä Puistojen Kotka -sivuilta.

Viiden kilometrin pituisella Kotkan puistokierroksella näet useimmat puistot.

Kotkan keskustan veistospromenadilla voi kartuttaa kahden kilometrin verran kävelykilometrejä.

Kiipeilystä pitävä Mummo kapusi myös Haukkavuoren näkötorniin.

Luontopolkuja Kotkassa

Aloitin Santalahdessa aamukävelyn parin kilometrin mittaista Merireittiä, mutta kuten usein käy nälkä yltyy syödessä. Energiaa riitti vielä  Metsäreittiin. Hyvä combo! Siinä tuli koettua monenlaista maisemaa.  Yhteensä viitisen kilometriä.

Suo kiinnostaa aina, en osaa sanoa miksi. Niinpä tartuin heti tilaisuuteen kun syyskuisella Cursorin pressireissulla tarjottiin mahdollisuutta Valkmusan kansallispuiston suoelämykseen . Oppaana toimi Kirsi Kallio, Kikan Patikat -luontoelämysfirmasta. Hänen avullaan lintulajit tulivat tutummiksi.

Luonto-opas Kirsi Kallion kanssa kävelimme Valkumasan lintutornille tähystelemään lintuja.

 

Kotkan kierroksia – pyörällä tai jalan

Kotkan puistoreitti tulikin jo mainittua.

Toinen pyöräilyreitti, jota voi myös hyödyntää kävelyyn, on Aleksanterin pyöräilyreitti. Sen pituus yhteen suuntaan on 12 kilometriä. Jos jalkoja riittää Karhulassa on hieno Jokipuisto.

Varsinaisesti pyöräilyyn ajatellun 24 kilometriä pitkän Kymijoen koskikerros voi kävellä useammassa osassa tai vaikkapa vain Kotkansaarelta lähtevän puolimatkan, jonka varrelle osuu monta käyntikohdetta muun muassa Langinkoski keisarillisine kalastusmajoineen. Opastettu kierros oli Mummon mieleen, sieltä päivittyi moni kouluajoista hämärtynyt historian käänne. Langinkoski on yksi varhaisimmista kouluretkimuistoistani.

Lisää pyöräilyreittejä Kotkan ja Haminan seudulla

Vinkki sinulle, joka haluat pyörän selkään: kaupunkipyöriä Donkey Republic, ohjeet kaupunkipyörien käyttöön www.kaakau.fi

 

Santalahden Merireitin maisemia.

 

Santalahden merireitin varrelle joku viitseliäs on tehnyt kivistä Suomen.

 

Santalahden Metsäreitin maisemia, Kotka.

Karhulan Jokipuisto, Kotka

 

 

Vitosen ipaa Espoossa ja vähän Kotkassakin

Harvemmin postailen oluista. Se johtuu siitä, etten ole oikein ymmärtänyt niiden hienouksien päälle. Olen se tyyppi, joka baaritiskillä arpoo pyytäisikö baaripirkkaa nykäisemään koffia vai karhua hanasta.

Espoolainen yllätys

Kesäjano yllätti pyöräretkellä ja kaverin kanssa pistäydyimme Tapiolassa perinteisessä kippolassa, joka on ollut Heikintorin kupeessa iät ajat. Samassa, jossa aikoja sitten Arto Paasilinnan kanssa kumosimme kuppia kirjoittajapäivien jälkeisillä. Veikeä mies oli!

Kippola on muuttanut monesti nimeä sen jälkeen, muistaakseni Pickwick nykyään. Se sulkee muuten kohta ovensa, kuulin kuinka vakkareita kutsuttiin jäähyväisiin.

En tiedä mistä tuo vitosen ipa tuli päähäni. Jostain sen olen kuullut. Arvelin kyseleväni tiskillä mahdottomia, mutta ei! Baaripirkka luetteli koko liudan outoja nimiä. Pyysin rajaamaan kotimaisiin. Liikaa yhä. Uudenmaan rajaus tuotti espoolaisia lueteltavaksi asti. En ole edes tiennyt, että Espoossa on panimo. Sen tiesin että on ollut, sillä ostin joskus pari lamaa sitten aloittavan yrityksen – nykyään puhuttaisiin varmaan start-up-yirtyksestä – osakkeita. Yrityksen piti aloittaa panemaan Kustaa olutta. No rahathan siinä menivät ja kun viimeisen kerran olin vastuullisiin yhteydessä, linjan toisesta päästä kuului epämääräisiä selityksiä iloisen rantaelämän säestyksellä.

Tapiolan perinteisen baarin valikoimista Karvasmäki-olut tuli valituksi. Se on Espoon Panimon oluita, listoilta löytyy kaupunginosien nimikko-oluita Suvelasta Westendiin. Hauska idea!

En edelleenkään tiedä mitä tuo vitosen ipa tarkoittaa. Ensin luulin, että kyse on prosenteista (joista syntyy kropassa mystisesti promilleja). Kun kuukeloin vähän, vaikutti että vitonen sittenkin tarkoittaisi hintaa. Tai ehkä jopa arvostelua asteikolla 1-5.

No, mitä hyvänsä, Mummon suuhun sopivaa Karvasmäki oli.

Tällaiset nimioluet ovat hyviä tärppejä matkoilla. Sen lisäksi, että löytää paikallisia tuotteita oppii alueen nimiäkin.

Albatross IPA Kotkassa

Nyt kun osaan kysyä oikein, niin Kotkassa käydessäni löysin myös vitosen ipan.  Espoossa olin niin hämmentynyt uudesta löydöstäni, etten tullut ottaneeksi kuvaa. Kotkan Albatross IPA -oluttölkki tuli dokumentoitua. Se näkyy avauskuvassa.

Kotkassa lomailin viime kesänä. Hieno paikka. Blogissa lisää tästä nostalgiareissuksi nimittämästämme lomasta.  Ajoimme Loviisa-Kotka-Hamina-Kouvola-Heinola reitin. Viikko siinä vierähti leppoisasti lomaillen. Reissu löytyy aikajanalta heinäkuu 2019.

Tässä pari tärppiä monista Kotkan nähtävyyksistä.

Merikeskus Vellamo 

Sapokan hienosta vesipuistosta löytyy kuvia ja pieni pätkä juttua  tämän postauksen lopusta. 

 

 

Nostalgia-reissu /Merikeskus Vellamo, Kotka

Pitipä palata vielä takaisin Kotkaan, sillä edellisessä postauksessa mainitsemani Vesipuisto Sapokka vei huomion ja käytettävissä olevan ajan,  kun olimme pari päivää sitten Kotkassa. Sapokka ei siis nimestään huolimatta ollutkaan Mummon vieroksuma lasten vesipuisto,  joissa on tullut vietettyä liiankin kanssa aikaa ja saavat nyt jäädä väliin tässä elämänvaiheessa. Vaan Sapokka osoittautui kauniiksi puistoalueeksi, johon suorastaan unohduimme ihailemaan putouksia ja kukkaistutuksia.

Merikeskus Vellamo – kansan suussa merimuseo – sai aika paljon huomiota, kun se avattiin ja sen jälkeenkin. Odotukset olivat siis suuret. Mutta Mummolle museossa oli liikaa kaikkea. Tai ehkä se tuntui siltä, kun olin ajatellut meneväni merimuseoon. Fiksu olisi rajannut käyntinsä yhteen osaan, vaikkapa Suomen merimuseoon, joka on yksi osa Vellamoa. Sen lisäksi rakennuksessa sijaitsee Kymenlaakson museo, Merivartiomuseo ja vaihtuvia näyttelyitä. Ulkoaltaassa jäänmurtaja Tarmo.

Tämän hetken vaihtuvan näyttelyn teema oli rakkaus. ”Tahdon! Rakkauden tarinoita. Kuplivaa iloa ja onnenhetkiä.” Esillä oli hääpukuja ja häihin liittyää aineistoa sadan vuoden ajalta, Kymenlaakson alueelta.  Vielä ehtii tutustumaan, sillä näyttely avattiin kesäkuussa ja on avoinna 30.10.2022 asti.

 

Merikeskus Vellamo, Kotka

Tahdon -näyttelyssä oli sovitushuone. Siitä vaan katsomaan mikä hääasu sopisi. Merikeskus Vellamo, Kotka

 

Merikeskus Vellamo, Kotka

 Paljon videomateriaalia löytyy niille jotka haluavat syventyä tiettyyn aiheeseen.  Telkkaritilat oli usein sijoitettu oudosti. Ne olivat liian avoimia ja lähellä lapsia innostavia kohteita. Innostus tietenkin lisää ääntä, eikä telkkaria kuule. /Merikeskus Vellamo, Kotka

Infotiskiltä saamani tieodn mukaan Vellamossa vierailee vuosittain 50 000 museovierasta. Toki siellä järjestetään muutakin, tapahtumia ja konferensseja.

Jäänmurtaja Tarmo ulkoaltaassa jäi seuraavaan kertaan, sillä kierros olisi kestänyt tunnin. Se on tämän kesän avoinna.

Merikeskus Vellamo, Kotka

Tätä en tiennyt: Näiden lippujen avulla annettiin käskyjä ja lähetettiin viestejä merillä ollessa. Merikeskus Vellamo, Kotka

Merikeskus Vellamo, Kotka

Suomen merimuseossa voi kokeilla viestien lähettämista lippujen avulla. Merikeskus Vellamo, Kotka

Merikeskus Vellamo, Kotka

Näissä kerrosängyissa on laidat, Merikeskus Vellamo, Kotka

Merikeskus Vellamo, Kotka

Venehallissa on näytteillä isojakin aluksia. Merikeskus Vellamo, Kotka