Suomen suurin matkablogiyhteisö

Varo koirajonoa – Kreeta, Hanian lentoasema

Mummo oli pyörtyä nälästä ja pissata housuun Hanian lentokentällä. Saatat ihmetellä eikö kentältä löytynyt vessaa ja sämpylöitä. Kyllä löytyi, mutta juutuin jonoon.

Voi hyvät mummot, ukit ja muut, kun palaatte rescue-eläin kohteista tai sellaisista kohteista, joista palataan lemmikkien kanssa kotimaahan,  katsokaa ihmeessä mihin lähtöselvitysjonoon asetutte. Hanian kentällä huono valita oli hallin keskiosassa kulkevan reitin oikealla puolella oleva ensimmäinen Norskin tiski. Vastaavasti Finskin olisi ollut vasemmalla heti käytävän vieressä.

Olihan se tietysti mielenkiintoista nähdä miten koira- oletettavasti uusine isäntineen – saapui jonon ohi tiskille. Häkki punnitushihnalle, koira sisään, kilot ylös, koira ulos, häkki lattialle, koira sisään häkkiin.  Seuraavaksi loputtomalta tuntuva papereiden pyöritys: koiran passit, terveystodistus ja mitä niitä nyt olikaan esitettiin virkailijalle, joka huolelliselta vaikuttavan tutkimisen jälkeen naputteli tietokonettaan ja viimein asteli ulos tiskistään laputtamaan häkin ja matkatavarat.

Kyllä, mielenkiintoista se oli, sillä näin läheltä en ole vastaavaa päässyt seuraamaan. Mutta neljännen koiran jälkeen rupesi keittämään ja alun rauhallinen lentokenttävierailu päätyi raivokkaaseen sananvaihtoon lentokenttätarkastajan kanssa. Sattui kävelemään ohi juuri silloin kun Mummon sokerit olivat alakantissa. Hukkaanheitettyä sekin. Tarkastaja ei ollut vastuussa kentän toimivuudesta. Hän vain tarkasti. Höh!

Oma vika, kun valitsin väärän jonon, mutta seuraavalla kerralla katson tarkemmin mitä reittiä koirat saadaan helpoiten tiskille ja valitsen jonon aivan muualta. Ihmeellistä, ettei tilannetta kohtuullistettu ja ohjattu ihmisjonoa vaikkapa joka toisen kohdalla koirattomaan jonoon. Tai koiria varten olisi ollut oma tiski tai edes varoitus siitä, että kyseessä on hidas jono. Ihmettelet tietenkin, miksi en vaihtanut jonoa. Siksi, että siinä vaiheessa kun koiraperheet saapuivat olin noin kymmenen ihmisjonottajan päässä ja olin liian optimistinen. Niin oli satakunta muutakin, ja eihän sieltä jonon hänniltä näe miksi kestää.

Vaikka olin tullut kolme ja puoli tuntia ennen koneen lähtöä kentälle, ehdin juuri ja juuri vessan kautta koneeseen.

Jano ei onneksi päässyt yllättämään, sillä Mummo ei luovu vesipullosta ennen kuin on pakko. Se pakko tulee vasta turvatarkastuksessa.

PS. Kuvan koiralla ei ole mitään tekemistä lentokenttäjonon kanssa. Se on onnellinen koira, josta huolehditaan. Se nauttii rapsuttelusta ravintolassa.

Previous Post Next Post

You Might Also Like

2 Comments

  • Reply Mikko / Matkalla Missä Milloinkin lauantai, 16 lokakuun, 2021 at 21:39

    Eipä ole tuollaisesta koirajonosta itsellänikään kokemusta, mutta täytyy myöttää, että minäkin olisin kyllä alkanut hermostumaan. Ja jos / kun noin tarkalle meni, niin myös huolestumaan. Joissain vähemmän kehittyneissä maissa muuten toimint on ollut lentokentillä aivan käsittämättömän hidasta, johon ei ole aina osannut varautua.

    • Reply Mummo matkabloggaa keskiviikko, 20 lokakuun, 2021 at 12:12

      Kiitos kommentista. Yllättäen tapasin kotilähiössäni henkilön, joka oli hakenut rescue-koiran Kreetalta yhdeksän vuotta sitten. Hän kertoi, että silloin koirajono oli erikseen. Kentälle piti myös saapua hyvissä ajoin. Nyt taisi olla niin, että nämä kohdallemme osuneet koiranomistajat olivat mattimyöhäisiä. Heitä ilmestyi aina vain jostain. Vaikka olimme kentällä yhteiskuljetuksen vuoksi reilusti etuajassa, lähtöselvitys aukeaa kuitenkin vain pari tuntia ennen lähtöä. Olimme istuneet koneessa lähtövalmiina jo tovin, kun neljä henkilöä vielä juoksi kyytiin. Mihin lie olivat juuttuneet, jonoon tai omiin juttuihinsa, sitä ei tiedä Mummokaan.

    Leave a Reply