Suomen suurin matkablogiyhteisö

Suoelämysiä Valkmusan kansallispuistossa

Valkmusan kansallispuistossa olen vieraillut aiemminkin, vieläpä saman Kirsi-oppaan kanssa. Viimeksi oli syksy, nyt on kevät,  mutta suolla kävely on aina yhtä hieno kokemus. Se antaa iloa kaikille aisteille. Makuaisti jäi tällä reissulla vähemmälle, sillä suomuuraimet olivat vasta kukassaan. Suopursut kyllä tuoksuivat, mutta tässä vaiheessa vielä varsin vienosti. Kesä on vasta tuloillaan.  Silmäni ahmivat suomaisemia samalla kun pitkospuut tärähtelivät viiden hengen pressiretkueemme alla. Lintutornilla yritin epätoivoisesti kiikaroida lintuja. Se on aika haastavaa, ellei ole omat tutut kiikarit tai kaukoputki mukana. Säätäminen tuntuu työläältä, varsinkin kun on niin paljon katseltavaa. Viitseliäimmät näkivat kaukoputkesta kalasääsken pesän.

Eväitä on suolla syöneet muutkin kuin matkailijat

Valkmusan alueella on reilut kolmekymmentä suotyyppiä. Niitähän ei tavankävijä taida tunnistaa. Pitkään silmäni hakivat metsäsaarekkeita, joilla Kirsi-oppaan mukaan on mukava käydä eväiden kimppuun. Näin keväällä taitaa saman eväspaketin kimppuun käydä aika suuri porukka, kun hyttyset ovat valloillaan. Aina kun harmittelee hyttysiä tai  sääskiä kannattaa pitää mielessä, että ne ovat linnunpoikasten herkkua. Se herkku tipusille suotakoon.

Sodan aikaan viereisellä Munasuolla olevat pesäkivet toimivat piilopaikkoina, jonne kyläläiset veivät piileksijöille ruokaa.

Kaikenlaisia hassuja nimiä löytyy, kuten Ämmänkainalo. Mistähän sekin on saanut nimensä?

Liiku pesimäaikaan merkityillä reiteillä

Valkmusa sijaitsee parinkymmenen kilometrin päässä Pyhtäältä. Kotkaan on pidempi matka. Julkista liikennettä ei ole. Ahkera polkija voi vuokrata pyörän Kotkasta ja polkea Valkmusaan. Muutoin auto on paras vaihtoehto. Parkkipaikat ovat tiukassa ja siksi Kirsi suositteli suolla käyntiä aikaisin aamusta tai myöhään illalla ja välttelemään viikonloppuja. Syksyllä iltakävijät saatetaan palkita kurkien syystanssiesityksellä.  Lintujen pesimäaikaan pitäisi pitäytyä merkityillä reiteillä.

Olen kuvitellut, että suolla kannattaa käydä lumettomana aikana. Nyt kävi ilmi, että Kirsi vetää hiihtoretkiä Valkumusalla. Voisi olla kokemus sekin.

Toinen oppi tuli pitkospuilta kasvistoa tihrutessa. Vaivaiskoivu ei olekaan se, jonka olen Lapissa nähnyt ja vaivaiskoivuksi mieltänyt. Se onkin tunturikoivu. Vaivaiskoivu sen sijaan on pikkuruinen koivunnäköinen oksa, jonka hädintuskin erotin maasta suomuurainen joukosta.

Kiersimme 2,5 kilometrin pituisen pitkospuulenkin. Suunnilleen sen puolessa välissä on lintutorni.

#sponsored by visitkotkahamina

Kohta mennään lintutornille. Se on puolessa välissä pitkospuulenkkiä. Pitää pysytellä pitkoksella ettei plutaa.

 

Mummo on nyt laskettu. Tämä tolppa näyttää linnunpöntöltä mutta sen sisällä on laskuri (ehkä myös pesiviä lintuja). Ihmisten tilastoiminen on vaikeaa, kun kaikki eivät kulje pitkospuilla. Jotkut sitten kulkevat edestakaisin kuten Mummo, joka aiheutti varmaan tilastopiikin edestakaisin trampatessa kun piti hakea oikaa kuvakulmaa .  Valkmusan kansallispuisto, Pyhtää, Suomi

 

Pressiretkue Kirsi-oppaan johdolla /Valkmusan kansallispuisto, Pyhtää, Suomi

 

Monenlaista maisemaa jo 2,5 kilometrin matkalla.  Metsäkirvinen sirkutti ahkeraan. / Valkmusan kansallispuisto, Pyhtää, Suomi

 

Suokukkia, Valkmusan kansallispuisto, Pyhtää, Suomi

Previous Post Next Post

You Might Also Like

No Comments

Leave a Reply