Suomen suurin matkablogiyhteisö

Lumen keskellä kohdattua – Saariselkä/Lappi

Lunta tuiversi, kun saavuin Saariselälle viikko sitten lauantaina. Lunta tuiversi myös eilen aamutuimaan, kun kiskoin suksipussia ja matkalaukkua  lumihangessa. Yön aikana lunta oli ehtinyt kertyä kinoksiksi asti. Matka Tunturimajalta lentokenttäbussin pysäkille on vain muutama sata metriä, mutta siitä huolimatta olin helpottunut, kun jostain lumihankien keskeltä ilmestyi Erkki Kemijärveltä ja tarjoutui kantamaan matkalaukkuni.

”Tuollaisen laukun kanssa mennään Kanarian saarille, ei Lappiin”, totesi suorasukainen nainen, joka odotteli bussia. Tottahan se oli. Hangessa pääsee helpommin eteenpäin pussimainen laukku selässä kuin rullaten pyörillä varusteteulla samsonitella. Mutta on kovalla matkalaukulla omat etunsa.

Ihmiset nukkuivat vielä mökeissään, mutta yksi aikainen lenkkeilijä oli liikkeellä. Erkki Kemijärveltä bongasi ”naisen kiskomassa laukkua lumessa” ja ryhtyi auttamaan.

Hiljaista Saariselällä

Olen nyt kotona ja nukkunut pois reissuväsymyksen – yli kaksitoista tuntia putkeen, mikä on harvinaista mummoikäisille. Tuntuu mukavalta selata valokuvia ja muistella Lapin tapahtumia. Ihmisiä kohtasin koronan vuoksi vain vähän. Kaipasin kyllä iltoja, jolloin Mummo olisi päässyt hunningolle, mutta baarit ja ravintolakäynnit jäivät väliin, mitä nyt muutamana iltana kävin pikaisesti syömässä. Aika moni ravintola oli suljettu.

Tunturimaja oli hyvä valinta. En ole mökki-ihminen, yksinäni vielä vähemmän. Majatalossa lisäkseni majaili vain yksi pariskunta ja haahuilimme kaikki omien aikataulujemme mukaisesti. Yleisiin tiloihin tullessamme käytimme maskeja. Kodinomaisissa tiloissa maski naamalla kulkemiseen tottui viikossa niin hyvin, että kun maskitta kulki, tuntui kuin olisi unohtanut rintaliivit.

Vappua edeltävä viikko ei kuulu Saariselän sesonkiviikkoihin ja siitä syystä laduilla väkeä oli vähänlaisesti, myös niillä suositummilla. Saariselän alueella on murtsikkalatuja monenlaisille hiihtäjille. Loivia ylä- ja alamäkiä, kuruja jyrkkine nousuineen ja laskuineen ja tasamaatakin. Hiihtelin pääasiassa Laanilaan johtavalla hajuvesiladulla ja muutenkin pysyttelin rakonkantaman päässä latujen lähtöpisteestä. Evästä tarvittiin, varmuuden vuoksi. Laanilassa Savottakahvila oli avoinna, mutta Kakslauttaseen johtavan ladun varrella ei ollut kuin penkkejä siellä täällä. Rumakurun lenkkiä kehuttiin ja sinne yritin. Edesmennyt mieheni naureskeli varmaan siellä jossain, kun näki minut jalat kohti taivasta yrittämässä saada uusien sukseni siteitä auki kaaduttuani lenkin alkupään jyrkässä alamäessä. Päätin, että kurut saavat jäädä, kunnes mukana on huoltojoukot.

Yksinään hiihtäessä pukkaa monenlaista mieleen. Milloin susi lipoo kieltään seuraavan lumikasan takana, milloin karhut ovat nousseet juhlimaan Pentti Rasinkankaan sanoja lainatakseni. Mielikuvitus tekee helposti tepposia. En ole erämaamatkailija jo senkin takia, että suuntavaistoni on olematon. En voisi kuvitellakaan yöpyväni yksinäni laavuissa tai teltoissa.

Vaikka sekä tulo- että lähtöpäivänä pohjoistuuli vihmoi ja lunta tuli enemmän kuin tulin pyytäneeksi, niin lomaviikon muut päivät soveltuivat erinomaisesti hiihtämiseen. Ladut huoltoajettiin aikaisin aamusta. Niiden huolto päättyy vapunpäivänä. Aurinko paistoi ja mittarissa oli muutama plusaste. Plusasteista huolimatta laduilla suksi luisti.

Lumet sulavat, mutta polut paljastuvat aikanaan. Varmaan toisenlaisen kokemuksen tarjoavat tallaajilleen.

Lappilaista huumoria löytyi kirjattuna yhteen penkeistä. Saariselkä, Lappi

Joulupalloselfie. Liekö koriste unohtunut joulusta mutta hyvin käy vappupallostakin. Saariselkä, Lappi

 

Moni paikka oli jo sulkenut ovensa vappua edeltävänä viikonloppuna ja useat sulkevat vappuaattona. Toukokuussa paikalliset lomailevat talvisesongin jälkeen ja valmistautuvat kesäsesonkiin.

Previous Post Next Post

You Might Also Like

No Comments

Leave a Reply