Suomen suurin matkablogiyhteisö

Kuopioon kävelemään – Minna Canth kohteita

Hyvää tasa-arvon päivää! ja Minna Canthin päivää! Kiersin aikoinaan Outi Vuorikarin opastamana Minna Canthin jalanjälillä Kuopiossa. Monta yllättävää asiaa tuli eteen, kuten se että aikoinaan Kuopioon on lähetetty nuoria opiskelemaan ruotsia. Kanttilan museossa en voinut olla nauramatta Canthin ajan vaimon määrittelylle, joka näkyy avauskuvassa. Hyvä vaimo on ja ei ole yhtäaikaa kuin etana, kaiku ja tornikello. Ovat onneksi ajat muuttuneet.

Nyt Minna Canth -kierroksen  voi tehdä AR (lisättyt todellisuus) -kävelynä. Ohjeet tästä linkistä

Oma kävelyni tapahtui todellisessa Kuopiossa ja liittyi lehtiartikkeliin, jonka kirjoitin Evento-lehteen. Osia vuoden 2015 artikkelista tässä

”Mielikuvaan kirjailija Minna Canthista liittyy naisasioiden ajaminen. Kuopioon hän perusti naisasiaryhmiä ja oli mukana perustamassa kouluja, joissa naiset saivat oppia samanaikaisesti ja samoista aiheista miesten kanssa.

Minna Canth (1844–1897) oli lähtöisin nousukasperheestä, itsellinen leski ja kauppias, ja 1800-luvun lopulla Kuopion viidenneksi suurin yrittäjä. Nainen, jonka ei tarvinnut varoa sanomisiaan. Canth ei myöskään osannut puhua asioista, joista seurapiireissä kuului puhua.  Vanhemmalle porvaristolle ja pappisväelle hän oli punainen vaate. Toisaalta ajan kulttuurivaikuttajia nähtiin usein vierailulla hänen kotitalossaan, Kanttilassa. He kunnioittivat Canthia.

Canthin elinaikaan maailma oli miesten ja maakunnista lähetettiin nuoria Kuopioon oppimaan ruotsia. Kuka olisi arvannut jälkimmäisen?

Ruotsia käytettiin tuolloin hallinnon kielenä vaikka Suomi oli autonominen osa Venäjää vuodet 1808–1917.  Sitä ennen Suomella ja Ruotsilla oli ollut yhteistä historiaa seitsemisen sataa vuotta. Kustaa III antoi määräyksen kaupungin perustamisesta Savo-Karjalan läänin pääkaupungiksi ja maaherran asuinpaikaksi vuonna 1775. Syntyi Kuopio.

Kouluja käyneenä yrittäjänä Canth hallitsi ajan tavan mukaan sekä suomen että ruotsin.

– Nykyäänkin Minna Canth on tärkeä Kuopiolle, kertoo Outi Vuorikari, joka on vetänyt kirjailijan nimikkokävelyjä Kuopiossa runsaat kaksikymmentä vuotta.  Hän on myös ollut perustamassa Kanttilan kulttuurikeskuksen kannatusyhdistystä, jonka jäsen hän yhä on.  Valtio osti Kanttilan vuonna 1974 Canthin suvulta.

– Kannatusyhdistyksen tavoitteena oli, että kaupunki olisi lunastanut kiinteistön, kun valtion kiinteistöyhtiö rahapulassaan 1990-luvulla halusi luopua virheinvestoinnistaan. Yhdistys suunnitteli Kanttilaan Canthin perintöä jatkavaa kulttuurikeskusta: kirjailijoille kirjoituskammioita, taiteilijaresidenssi, kulttuurikahvila, esiintymistiloja, galleria yms. Kaupunki ei lämmennyt asialle, joten rakennusyhtiö NCC osti sen vuonna 2007, mutta nyt ei tiedä mitä tehdä – taas lamanpoikanen iskee eikä mesenaatteja kulttuurille ei löydy.

Canth näkyy Kuopiossa kahdella tavalla: paikoissa, joissa hän on käyskennellyt ja paikoissa, joita hän on kuvannut kirjoissaan.

Minna Canthin patsasta suunniteltiin moneen kaupunkiin muun muassa Helsinkiin, mutta Kuopio kapinoi.

– Riideltiin ja vasta 1937 kuvanveistäjä Emil Halosen patsas pystytettiin Kuopioon. Sen jälkeen patsaat on pystytetty myös kirjailijan syntymäkaupungissa Tampereella ja opiskelukaupungissa Jyväskylässä.

Yhteiskunnalliset aiheet olivat Canthille tärkeitä.

– Canthin parhaan ystävän isä oli hevosmies ja äiti kätilö, eikä tytärtä hyväksytty tyttökouluun. Kouluja ylläpiti rouvaväki ja ne oli tarkoitettu parempien perheiden tytöille. Canth koki sen vääryytenä ja epätasa-arvoisena. Hän halusi edistää tasa-arvoa yhteiskuntaluokkien ja sukupuolten välisissä suhteissa.

Canth oli mukana perustamassa Kuopion talous-, kauppa- ja yhteiskouluja, joissa naiset saivat miesten rinnalla opiskella ammatin ja kirjoittaa ylioppilaaksi.  Hän perusti myös Kuopion naisintelligenssin, naisasiaryhmän.

– Jyväskylän seminaariin hyväksyttiin vuonna 1863 seitsemän naista. Canth oli yksi heistä. He olivat ensimmäiset naiset, jotka saattoivat Suomessa valmistua ammattiin ja joilla oli oikeus työskennellä kodin ulkopuolella.

Canthista on julkaistu useita elämänkertoja. Vuonna 2014 julkaistussa Minna Maijalan teoksessa ”Herkkä, hellä, hehkuvainen – Minna Canth” valotetaan Canthin pehmeämpää puolta.  Keulakuvaksi usein nostetussa aktiivisessa, verevässä taistelija-Canthissa lienee muitakin puolia. ”

Minna Canthin jalanjälkiä myöten Kuopiossa – muutamia kohteita

Kallaveden ranta Savilahdessa

Canthin mielikävelyaluetta; kun 1970-luvun alussa alueelle nousi ensimmäinen yliopistorakennus, se sai nimekseen Canthia.

Väinölänniemi

Canth liikkui mutta myös kirjoitti Väinölänniemessä. Nykyisin lenkkeily- ja tennisalue, yleisurheilukenttä.

Piispanpuisto – Väinölänniemen tyvessä on kuvernöörin residenssi, jossa Canth vieraili kuvernööri Alexander Järnefelt ja hänen rouvansa Elisabeth Järnefeltin luona.

Kuopion korttelimuseo

Canth tilasi naistenlehtiä, joita Skandinaviassa jo 1880-luvulla painettiin. Nippu säilyneitä lehtiä on museon Minna Canthin salongin kirjakaapissa. Ulkomailta tilatut lehdet ja kirjat olivat Canthille tieto- ja uutismateriaalia. Hän käänsi ja käännätti ystävillään artikkeleita lehdistä sekä otteita kirjoista Vapaita aatteita – lehteen.  Canthia voidaan pitää ensimmäisenä suomenkielisenä naistoimittajana ja jopa -kustantajana.

Snellmaninpuisto

Puiston laidoilla Kanttila (Minna Canthin koti- ja kauppiastalo), tuomiokirkko, museo.

Kuopion seurahuone

Canth kävi usein pelaamassa skruuvia kuopiolaisten liikemiestuttaviensa kanssa. Seurahuone paloi aikoinaan. Nykyään paikalla toimii Hotelli Puijonsarven yökerho.

Puijo

Puijon korkeuksista Canth sai inspiraatiota. Myös itkut ja mielipahat hoituivat siellä. Liikunta, musiikki ja kaunokirjallisuus olivat hänelle tärkeitä.

Kuopion tori

Canth möi syys- ja tammimarkkinoilla kauppansa epäkurantit kankaat ja pitsikaulukset.

 

Lisää Minna Cantihista  

 

Previous Post Next Post

You Might Also Like

2 Comments

  • Reply Mikko / Matkalla Missä Milloinkin lauantai, maaliskuu 27, 2021 at 22:52

    Tulee tässä ihan lähiaikoina, niin voisi noita paikkoja katsastaa samalla. Luulen tosin, että nuo paikat taitavat olla sellaisia, että ovat sellaisia, että olisivat kesällä parempia.

    • Reply Mummo matkabloggaa maanantai, maaliskuu 29, 2021 at 15:53

      Kiitos kommentista. Totta on, että kesällä on kaikki on aina vihreämpää, ja ehkä siksi monen mielestä myös parempaa. Mummolla on vihreä sielu, asuu Viherlaaksossa ja nauttii kaikesta vihreästä. Mutta Mummo kuuluu myös vähemmistöön, joka pitää harmaasta ja sen kauniista sävyistä. Kannattaa kokeilla kaikkea kaikkina vuoodenaikoina, niissä on oma viehätyksensä.

    Leave a Reply