Suomen suurin matkablogiyhteisö

Ei muisteta pahalla – Hämeenkyrö

Vähintään kerran kesässä täytyy päästä kesäteatteriin. Lauantaina suuntasin Hämeenkyröön katsomaan Myllykolun (kyllä -kolun, en ole unohtanut u-kirjainta) kesäteatterin esitystä. Esittelytekstissä luvattiin hauskuutta. Sehän sopi. Kaikki ovat kohdanneet Kurkkunaisen, kerrottiin myös. Jaa, paljon mahdollista, mietin sitä lukiessani. Ei voi tietää olenko, kun en tiedä mikä tuo Kurkkunainen on. Näkymätön kissa! Sekin vilahti esittelytekstissä.

Pieni ja paikallinen ovat Mummolle mieluisia asioita. Näytelmän kirjottanut Veera Nieminen on paikallisia kirjailijoita.  Eikä paikkakaan ole mikä tahansa.
Myllykolun kesäteatteri sijaitsee kirjallisuuden Nobelin saaneen Frans Emil Sillanpään syntymäkodin yhteydessä.

Kotitalo toimii museona. Jos suuntaat katsomaan esitystä, kannattaa siis tulla ajoissa, niin ehtii tutustumaan myös museoon. Toisaalta se käy odotusohjelmasta, sillä etukäteen tilatut liput tulee lunastaa tuntia ennen. Heinäkuussa on parikymmentä esitystä.

Frans Emil Sillanpään syntymäkoti sijaitsee Hämeenkyrössä

Frans Emil Sillanpään syntymäkoti sijaitsee Hämeenkyrössä

Frans Emil Sillanpään syntymäkoti Hämeenkyrössä

Pieniä olivat asumukset vuonna 1888. Frans Emil Sillanpään syntymäkoti Hämeenkyrössä

Frans Emil Sillanpään syntymäkodin huone. Hän syntyi 16. syyskuuta 1888 Hämeenkyrössä ja kuoli 3. kesäkuuta 1964 Helsingissä

Frans Emil Sillanpään syntymäkodin huone.

Frans Emil Sillanpään syntymäkodin huone.

Frans Emil Sillanpään syntymäkoti sijaitsee Hämeenkyrössä

Frans Emil Sillanpään syntymäkoti sijaitsee Hämeenkyrössä. Mahtoi olla vilpoista lattioilla.

 

Ei muisteta pahalla – Myllykolun kesäteatteriesitys

Kesäteatterissa usein kohelletaan, niin nytkin. Päähenkilö Piipe tuskailee rakkauden kaipuussaan ja kostonhimossaan, kun edellinen suhde kariutui. Exä saa tuta monenmoisia kostonkauheuksia. Aika ennalta arvattavia olivat. Netistä tuttua katkaravun piilottamista verhotankoon ei kuitenkaan käytetty.

Kännisten toikkarointi sekä livenä että näyteltynä (jopa ”dagen efter” flash backinä 🙂 ) on niin nähty Mummon ikään päässeiden kohdalla, ettei se enää naurata. Sitä ei onneksi ollut liikaa.

Näyttelijät tekivät hyvin työnsä. Äänet kuuluivat, artikulointi toimi. Hahmojen reippaampaa kasvamista, kehittymistä ihmisenä jäin kaipaamaan. Ketterästi kulisseissa liikehtivä kissa –näkymätön kissa, jonka tulkitsin Piipen aika ajoin esiin nousevaksi raadolliseksi luonteenpiirteeksi – oli silmiä hivelevää katseltavaa.

Luonto onnistui huijaamaan Mummoa!

Siirryimme väliajan jälkeen auringolta suojaan etupenkeille. Erään siltakohtauksen aikana mustat sudenkorennot parittelivat edessäni paikassa, jonka kuvittelin joeksi. Vau! mikä lavastus, mietin kun luulin sudenkorentojen kuuluvan näytelmään. Se olisi hyvin sopinut näytelmässä meneillään olevaan kohtaukseen. Kaverini sen sijaan luuli mustia sudenkorentoja pikkuisiksi droneiksi.

Myllykolun kesäteatteri käsidesiä tarjolla

Käsidesi toivottaa vieraat tervetulleeksi Myllykolun kesäteatteriin. Pakko laittaa tähän mukaan ajankuvaa. Varmaan joskus tulee aika jolloin ihmettelemme tätä aianjaksoa.

Myllykolun kesäteatteri

Myllykolun kesäteatteri

 

Previous Post Next Post

No Comments

Leave a Reply