Suomen suurin matkablogiyhteisö

Tarkastuspisteitä

Viime yönä olin Iranissa, sen pääkaupungissa Teheranissa. Suhmuroimme paikallisen tyypin kanssa, jotta saisimme järjestettyä minulle uuden reissun sinne. Laskua piti lähteä maksamaan kaupungin kaoottisen liikenteen sekaan.

Koronaeristäytyminen saa kummia aikaan, matkoja tulee tehtyä unissaan.

Liikenne oli kaoottista myös parikymmentä vuotta sitten, kun edesmenneen siippani kanssa olimme Iranissa. Hän ei yleensä innostunut Euroopan ulkopuolisista kohteista, mutta heikkona hetkenään totesi ”mielenkiintoinen sisältöhän tuossa reissussa on”.  Olin näyttänyt hänelle lehden lukijamatkamainosta. Jonkinlaisen hyväksynnän kiidättämänä tartuin luuriin – tuohon maailmanaikaan meillä oli vielä lankapuhelin – ja tilasin lehden esittelemän Iranin kiertomatkan.

Matka oli lopulta meidän molempien mieleen. Järjestäjänä oli Olympiamatkat ja matkanjohtajana aivan mainio Irmeli. Koimme monenlaisia elämyksiä. Yövyimme syrjäytetyn shaahin palatsissa, joka oli muutettu hotelliksi. Tutustuimme Kaspianmereen ja beluga-kaviaariin. Ihailimme keltaisena hohtavaa kuuta Shirazin moskeijan yllä. Luomoava näky, josta en tullut ottaneeksi kuvaa.  Ostimme basaarista kaakeleita meneillään olevaan kylpyhuoneremonttiimme. Ei olisi pitänyt! Reissulta palattua kaakelit asennettiin ja remppaajat ajoivat matkoihinsa. Tyttären ensimmäisen kylvyn jälkeen, kaakeleissa koristeena olevat hevoset uiskentelivat ammeessa. Kaakeleita kun on monenlaisia: ulkojulkisivuihin, saniteettitiloihin ja näitä onnettomia ostamiamme sisäkoristeiksi tarkoitettuja.

Kulttuuriin liittyvää ihmeteltävää oli paljon. Hunnutettuna piti kulkea kaikkialla, myös hotellissa, mikäli liikkui huoneensa ulkopuolella. Vessassa käynti oli oma haasteensa, sillä helmoja riitti vangittavaksi. Bideen virkaa toimitti vessaeriön seinässä oleva letku. Jotkut kuljettivat omaa letkua käsilaukussaan, siltä varalta, että eriössä olisi vain hana. Tässä samalla tulee todistetuksi, että kohteliaisuuden muistaa pitkään. Eräässä vessajonossa paikallinen nainen sanoi: ”You are so beautiful”. Kaikki paikallaolijat seisoivat ympärilläni ja katselivat nenääni. Siis tätä suomalaista pottunokkaa. Myöhemmin kuulin, että naiset saattoivat korjauttaa kirurgilla nenänsä kyömyn toisinpäin kaarevaksi.

Paikallisia tansseja esiteltiin eräässä pikkukylässä. Tyttö tanssii, vaikka pitäisi olla koulussa, mietin. Kurkistelen aina, yhä ja silloinkin, nurkkien taakse. Satuin sopivaan kulmaukseen nähdäksesi kuinka sedät, enot ja ketä lie olivatkaan, jakoivat ilakoiden rahoja tanssiesityksen jälkeen, samalla kun seurueemme joi teetä ulkodivaaneilla.

Tarkastuspiste. Kuinka tietämätön tuolloin olinkaan. Mitä ihmeen tarkastuspisteitä, mitä tarkoitusta varten ne ovat, ihmettelin Iranissa. Nyt pääsemme kokemaan tarkastuspisteitä Suomessa yli kolmellakymmenellä tiellä, kun siirrymme Uudenmaan rajojen yli.

Kiertomatkan reitti: Teheran – Ramsar – Shiraz – Persepolis – Isfahan

Avauskuvassa matkamuisto Iranista. Kasvopaperin säilytysrasia.

Kirjoitin jutun Matkalehteen palattuani reissusta. Iran – huivit päähän

Previous Post Next Post

You Might Also Like

No Comments

Leave a Reply