Flirttitanssia oppimassa – residenssielämää Frankfurt (Oder)

Niin pientä kyläpahasta ei maailmankaikkeudesta löydy, ettenkö inspiroidu ympäristöstä. Täällä pienessä Frankfurt an der Oderissakin löytyy vaikka mitä. Kämppikseni, joka saapui maanantaina ja on muuten tosi mukava, huomasi residenssin vieressä olevan teatterirakennuksen seinällä  mainoksen. Tiloissa näyttää olevan monenlaista ajanvietettä: joogaa, musikaaleja ja tanssin opetusta.

Tanssista kun molemmat pidämme, niin tanssitunnille suuntasimme. Hienoinen epäilys kaihersi kylläkin. Mahtavatko olla paritansseja. Olen diskosukupolvea, enkä yhtään omimmillani oudon hikisen kavaljeerin kainalossa. Nimenomaan kainalossa, sillä olen pätkä ja useimmat tanssittajat yleensä paljon pidempiä.

No niinhän siinä kävi. Paritansseja tai ryhmäkainalointeja olivat.

Ensimmäiseksi harjoittelimme gavottia. Siinä koko porukka – tuona iltana kaksi miestä, kämppis ja minä – tarttui käsitaiverinkeliotteella toisiinsa ja välillä erottauduttiin kahdeksi pariksi.  Tämän tanssin aikana sain vapautuksen oikeasta ja vasemmasta. Jo kakkoskuvioon päästessä aktiiviseen sanavarastooni siirtyivät Fenster (ikkuna) ja Wand (seinä). En ole koskaan erottanut vasenta ja oikeaa, ellei ei ole kelloa ranteessa. Ei ollut.

”Einmal hin, einmal her, rund herum ist gar nicht schwer”, tahditti partneri.

Seuraavana vuorossa oli Bourrée,  alkuperältään ranskalainen paritanssi. Se oli ehdottomasti minun makuuni. Siinä koko porukka, opettaja mukaan lukien tanssi yhdessä kahta  suht helppoa kuviota. Koskettaa ei saanut, mutta flirttiä piti olla. Linkin videossa on mallia. Se oli vauhdikasta ja hauskaa.  Lisäksi tanssista löytyi se, mitä yleensä Suomessa tanssilattialta puuttuu: katsekontakti  ja inspiroituminen yhteiseen ilotteluun ilman mitään sivuajatuksia.

Skottitanssi, nimeä en muista, oli vauhdikas myös. Partnerillani oli liian pitkät kengänkärjet ja huonot refleksit, mutta herrasmiehen hermot. Ei  äännähtänyt kertaakaan. Vaelluslenkkareita ei saa kovin hyvin liikkumaan tanssilattialla. Mukaan residenssiin ei tullut edes sukkahousuja, joiden  avulla yleensä saa kehiteltyä kengistä kuin kengistä liukaspohjaiset tanssikengät.  Eräällä Pohjois-Karjalan reissulla lahjaksi saamani reinot pelastivat parketin. Sukkahousut nilkoista poikki ja venytys tossun yli. Kyllä luisti.

Illan ylimääräisenä numerona oli vuoristolaisgavotti. Siinä testattiin pysyykö käsivarret kiinni kropassa. Porukka taas käsitaiverinkeliotteeseen ja jonoon. Ensimmäinen jonossa riuhtoo vauhdin ja viimeisen pitäisi pysytellä mukana.

Residenssiin tulijoille ja miksei muillekin alueella vieraileville tiedoksi: joka toinen viikko tiistai-iltaisin klo 20 tanssiopetusta . Marraskuussa alkaneella tanssikurssilla osallistuija on ollut kolmesta kahdeksaantoista. Eilen meitä oli neljä.

Previous Post Next Post

You Might Also Like

2 Comments

  • Reply Katriina torstai, huhtikuu 11, 2019 at 02:04

    Tekstiäsi on nautinto lukea. Olipa tansseissa tunnelmaa. Pysyin tuskin mukana tanssin pyörteissä varsinkaan käsi taive rinkeli otteessa. Sain idean antaa googlen kääntää tekstin. Google putosi kokonaan kärryiltä, ja nauroin itseni kipeäksi sen kääntämää siansaksaa. Ettäs tiedät, niin käsitaiverinkeliotteella kääntyy saksaksi ”mit einem handgefertigten Handschuh” eli ”käsin tehdyn käsineen kanssa”. Koko googlen teksti oli täynnä kielikukkia kuin voikukkaniitty. Juonesta ei ollut järjen häivääkään. Otsikon google osasi kääntää englanniksi, mutta otsikon kirjoitusvirheen (Order) se käänsi tunnollisesti saksaksi ”Bestellung” eli ”tilaus”. Saksaan tuli kolmas Frankfurt. 🙂

    • Reply Kirsti Sergejeff torstai, huhtikuu 11, 2019 at 11:54

      Kiitos! Tekstiä oli myös nautinto kirjoittaa. Olen itsekin huvitellut joskus kääntämällä tekstejä kuukelin käännösohjelmalla. Minua on kehuttu aikaansaavaksi, mutta että sain tehtyä uuden Frankfurtinkin Saksaan 🙂 Kiitos huomiosta, korjaan hetimmiten.

    Leave a Reply