Suomen suurin matkablogiyhteisö

Maittava ateria syntyy oudossakin keittiössä – residenssielämää

Sattuipa lähikaupan tarjoukset kohdalleen! Kesäkurpitsaa ”niedrigpreissiin” ja vielä salaattia ”knallerpreisillä”. Olen kehnohko kokki ja kehnous korostuu kun joudun outoon keittiöön. Mutta kesäkurpitsareseptini on pomminvarma. Se onnistuu keittiössä kuin keittiössä, mikäli saan lieden päälle. Niitä on sellaisiakin liesiä, joita ei noin vain saa lämpiämään. Kerran sattui kohdalleni sellainen kummitätini keittiössä Tanskassa. Hän asuu jonkin sortin senioritalossa.

Täällä Särön Oder-residenssin liedessä on kolmen vaihtoehdon nappulat. Sellaiset lapsuudesta tutut 1-3.

Käväisin lähi-Aldissa kurpitsaostoksilla. Nyt huomaan, että olinkin vahingossa ostanut parmesan-juuston liuskoina. Piti olla raastetta, mutta hyvin tuo suli siitä huolimatta.

Aldin juustohylly sai minut miettimään, onko täällä erilaiset rasvaprosentit kuin Suomessa. En löytänyt yhtään alle 20 %:n juustoa.

Kesäkurpitsareseptini

Lempparisilmälasit vaihdetaan kakkosvaihtoehtoon.

Kesäkurpitsat kuoritaan ja siivutetaan noin sentin paksuisiksi. Siivut kuivataan käsipaperilla ellei ole huomannut siivuttaa ajoissa ilmakuivumaan.

Miksikö kuivataan?

Siksi, että seuraavaksi ne laitetaan kuumaan oliiviöljyyn (lähiruokavaihtoehto rypsiöljy käy yhtä hyvin) ja jos kesäkurpitsasiivut ovat märät, öljy tekee keljun tempun. Se roiskii koko ympäristön. Vielä jo sattuu olemaan pinnoitetut silmälasit päässä, seuraavaksi on asiaa optikolle.

Kun kesäkurpitsat on saatettu onnellisesti pannulle, niiden annetaan ruskistua maltillisessa lämmössä.

Kun ne ovat sopivan ruskettuneita, laitetaan liesi pois päältä ja odotetaan hetki. Ei kuitenkaan liian pitkää hetkeä, sillä seuraavassa vaiheessa tarvitaan jonkin verran lämpöä sulattamaan parmesanraaste.

Jälkilämmöllä porisevaan pannuun lorautetaan soijakastiketta ja kesäkurpitsat kruunataan parmesanraasteella. Soijakastike ei saa kiehua, muuten siitä tulee venyvää. (Kokemusta on.)

Sitten vaan nauttimaan. Lautaselle jääneen mausteisen öljyn voi kaapia leivän avulla suuhunsa. Näin ei mitään joudu hukkaan eikä viemäriä tukkimaan.

 

 

 

Previous Post Next Post

You Might Also Like

2 Comments

  • Reply Marja-Liisa tiistai, 9 huhtikuun, 2019 at 15:08

    Kuulostaa herkulliselta – ja helpolta. Taidanpa joku päivä kokeilla!

    • Reply Mummo matkabloggaa keskiviikko, 10 huhtikuun, 2019 at 23:26

      Kiva kun innostuit! Helppoa ja hyvää. Maistatin tänään kämppiksellenikin. Ruokahetkemme poiki uuden ajatuksen: parsaa seuraavaksi. Parsakausi on aluillaan täällä.

    Leave a Reply