Kypros – näihin kirjoihin tutustun ennen matkaa

Pitkä hiljaisuus blogissa johtuu siitä, etten ole mielelläni istunut viime aikoina. Sen mikä on ollut pakko, senkin tuolinreunalla toisella kankulla tasapainoillen. Eikö pidä sattua! Sijaistan Kyproksen reissun varannutta kaveria, joka joutui perumaan matkan kaaduttuaan. Nyt minä sitten kaaduin. Ehdin jo kyselemään matkanjärjestäjältä, päätyykö se yksin jäävä huonekaveri uudestaan siihen tilanteeseen, että joutuu maksamaan yhdenhengen lisän. Kyllä joutuu.

Onneksi kuitenkin vammat ovat vain kipeitä paikkoja ja kirjavia kylkiä. Ne paranevat hyvää vauhtia. Jotain hyvää! Olen maatessani lukenut roppakaupalla kirjoja.

Tässä välissä matkanjärjestäjä on muistanut meitä viittä reissunaista Kypros-tietopaketilla. Mukana oli myös lentoliput, mutta ei kuitenkaan tietoa hotelleista. Olen niin marinoitu tässä nykyään vallalla olevassa ilmastonmuutoksen kitkerässä kyynelnesteessä, etten voi olla huomaamatta välilaskua. Miksi käväisemme Turkissa, mantereella?

Aloitan matkani, mikäli mahdollista lukemalla paikallista tai kohteesta kertovaa kaunokirjallisuutta.  Kirjastosta löytyi paljon lukemista. Kolme kuvan kirjoista olen jo ehtinyt lukaista.

Kypros – Onnellisten saari

Jukka Nortamon Onnellisten saari on paljolti raamatun tapahtumiin nojaavaa tekstiä. Radiopastoriltahan sellaista voi odottaakin. Hän vietti vaimonsa kanssa kaksi talvikautta Kyproksella.

Kaikkein eniten antoi kirjan Osa II: kasvikunnan sanomaa. Tässä muutamia poimintoja

  • Sypressi – ikivihreä, ikuisen elämän puu
  • Viiniköynnös – viilentävä katos terasseilla ja pihoilla suojelee polttavalta auringolta
  • Mantelipuu – tuo viestin muutoksesta – se on keväällä ensimmäinen, joka puhkeaa kukkaan
  • Metsäviikunapuu – verhosi genitaalit muinoin
  • Oliivipuu – niin tärkeä että Kyproksen lipussakin on kaksi oliivipuun oksaa
  • Myrtti – suloinen tuoksu karkottaa murheet

Railakkaat lomailijat Agia Napassa

Taru Väyrysen Meren vaahto kuvaa viiden nuoren naisen, neljän railakkaasti lomailevan ja tiedostavan minä-kertojan viikon mittaista lomamatkaa Kyproksella, Agia Napassa. Ehkä virkistävin oivallus oli  se, että turisti voi toimillaan antaa kuvan,  ja paikallisten mielestä luvan,   toimia epäeettisesti. Tiedostavaa minä-kertojaa närkästytti matkamuistomyymälässä, kun kaikki vähäpukeiset naiset korteissa olivat vaaleita. Kauppias vastasi. ”Juoksette puolialasti missä vain. Tulette kirkkoonkin bikineissä.” Kortteja ostetaan ja sitä on myytävä mitä asiakkaat ostavat.

Paikallisten tapahtumien taustoja

Reeta Paakkisen Kuun ja tähden mailla on teos, jota voin suositella myös Turkkiin matkustaville. Kuten hän esipuheessaan sanoo, kirja on ”valikoiva otos näkökulmia” paikalliseen elämään. Hän on asunut pitkiä aikoja Turkissa ja Kyproksella. Paljon hyvää tietoa paikallisen kulttuurin ymmärtämisen pohjaksi. Ikävä kyllä jouduin harppomaan manner-Turkin kohtien yli, mutta otan lukulistalle uudestaan jos joskus lähden Turkkiin.

Karjalan tytön tarina Kyproksella

Aloittelen vasta Eila Paynen Karjalan tyttö myrskyn silmässä -kirjaa. Sisällysluettelo sai melkein luopumaan. Mietin mahtaako teos olla liian hengellinen makuuni. En kuitenkaan voi olla jatkamatta, sillä haluan tietää mitä katolta pudonneelle pojalle kävi.

Afroditen pojat  – Esko Heikkinen

Tämä oli matkalla mukana. Oli aika YK-joukkojen toimintaan painottunut. Taustatietoa Kyproksen tilanteesta ja YK-joukkojen toiminnasta sai kyllä. Ehkä jokin kevyempi matkakirja olisi paikallaan.

Matkaopaskirjat

Matkaoppaitakin otin kirjastosta. Niitä vilkuilen vielä jossain välissä. Berlitz oli nuoruudessani matkallelähtö-must. Silloin ei ollut nettiä.
Nyt minulla on Berlitzin lisäki Savukeitaan matkaoppaiden Kypros, jonka Rita Dahl on kirjoittanut.

Previous Post Next Post

You Might Also Like

No Comments

Leave a Reply