Reilua vai ei – meillä on mahdollisuus päättää

Matkailupalveluja käyttäessäni monesti mietin mihin rahani päätyvät. Mieluusti näkisin lanttieni hyödyttävän paikallisväestöä eikä päätyvän suurten kansainvälisten toimijoiden kukkaroon. Hotellien, majapaikkojen, ravintoloiden ja muiden matkailijan tarvitsemien palvelujen omistussuhteet eivät välttämättä näy selvästi kuluttajalle asti. Selvittäminen vaatii myyräntyötä ellei palveluntarjoajalla ole jonkinmoista sertifikaattia seinällä.  Näitä sertifikaattejahan palloltamme löytyy, mutta usein hintavina eivät ole pienimpien toimijoiden saavutettavissa.

Viikonloppuna osallistuin Reilun matkailun yhdistyksen työpajaan, jossa pohdimme matkailua sosio-kulttuurisesta näkökulmasta. Siis vain yhdestä kolmen kestävään kehitykseen sisältyvästä näkökulmasta.  Ympäristö ja talouden näkökulmat  tulkoot toisissa yhteyksissä.  Aikaa oli rajoitetusti asian laajuuteen nähden, joten herättelyähän tämä oli.

Työpajassa esiteltiin tilastoa, jossa kansainvälisten matkojen määrä ylitti miljardin rajan vuonna 2012, ja vuonna 2030 maailmassa arvioidaan tehtävän jo 1,8 miljardia ulkomaanmatkaa. Tässä olivat mukana lentomatkat, joihin sisältyy vähintään yksi yöpyminen. Valtava määrä matkoja jo sinänsä. Lisäksi vielä tulevat ne muut matkustusmuodot, joita tuossa numerossa ei näy.  Maailmanlaajuisesti joka kymmenes saa elantonsa matkailusta. Kyse on siis valtavasta mahdollisuudesta vaikuttaa valinnoilla.

Lähtökohtaisesti (ITC-alan kasvattina) inhoan kaikkia kirjainmuodostelemia, sillä ne avautuvat vain asiaan vihkiytyneille.  Samoin myös kaikenlaisia maailman syleilyn vuoksi keksittyjä ilmiönimiä.  En kylläkään ole testannut ympäristössäni, mutta uumoilen saavani vastaukseksi kasan kysymysmerkkejä,  jos kerron olleeni YMGE-päivillä tai miettimässä yhdenvertaisempaa matkailua globaaliin etelään.

Mikä ihmeen globaali etelä?

Ennen puhuttiin kolmansista maista, mutta kylmä sota hoiti pois sosialistiset maat eli toisen maailman ja näin nimitys kolmas maailma hataroitui. Kehitysmaat taas arvottaa joidenkin tahojen mielestä liikaa. Mutta niistä siis on kyse, kun puhutaan globaalista etelästä. Kehittyvät maat…

Köyhyyden kohtaaminen

Pajassa mietimme köyhyyden tuotteistamista. Keskustelua syntyi muun muassa orpokotivierailuista ja slummikierroksista. Eettisyys?

Minkälaista maailmankuvaa välitetään orpokodin lapsille vaikkapa Afrikassa? Valkoinen pelastaja järjestää elämänne?

Ovatko orpokodin lapset oikeasti orpoja vai turisteja varten sinne hommattuja? Kävin vuosia sitten Marokossa orpokodissa vierailulla, eikä silloiseen mieleeni edes juolahtanut tarkistella taustoja. Rahaa tietenkin jätettiin ja kuvia otettiin. Suurin murheeni kohdistui siihen, että marokkolaisilla au-äideillä ei ollut mahdollisuuksia pitää lasta. Eikä lapsilla juurikaan tulevaisuutta ilman isää.

Kenelle taloudellinen hyöty menee slummikierroksista? Jos hyöty kohdistetaan slummiyhteisölle, niin miten se jaetaan oikeudenmukaisesti yhteisössä.

Törkeältä kuulostaa ansaintamalli, jossa vapaaehtoistyökohteita synnytetään turisteilta saatavan rahan vuoksi. Tiedät varmaan, että monet suomalaisetkin matkustavat lomillaan tekemään vapaaehtoistyötä eläinten parissa tai muuten tärkeänä pitämänsä asian edistämiseksi. Olisihan se outo ajatus, että jos on tekevinään työtä vaikkapa katulasten hyväksi, niin ilmenisikin, että pyörittää jonkinlaista naapuruston päivähoitopaikkaa. Tai kulkukoirien olojen helpottamisen sijaan tietämättään käyttäisi aikansa paikalle toimitettujen kyläläisten koirien hoitamiseen. Matkat vähimmilläänkin maksaa työntekoon lähtevä, mutta usein työlomasta maksetaan kuten mistä tahansa elämyslomasta.

Yhdenvertainen ja kunnioittava kohtaaminen?

Miten viestiä eri kulttuureissa ilmeneviä asioita ilman osoittelua ja oman kulttuurinsa paremmuuden oletusta. Valokuvaaminen ja kuvien julkaiseminen somessa ja muualla? Mitä viestii kuva? Mitä kertoo kuvateksti? Asetummeko osoittelemaan.

Kuvan palikkarakennelma lähti johdattelemaan ryhmätyötämme liikenneturvallisuuteen. Jokaisella meistä kolmesta osallistuneesta oli jos jonkin näköistä riskikokemusta muistissaan. Olemme tottuneet, että turvavyö laitetaan kiinni yhtäläisellä rutiinilla kuin auton ovi. Miten viestit kunnioittavasti sellaisessa kulttuurissa, jossa oman näkemyksemme mukaan ajellaan henkensä kaupalla.

Kuten näet, kysymyksiä pajassa syntyi. Vaikkei helppoja vastauksia olekaan, ainakin hyvä jos silmät avautuvat maailmalla liikkuessa.

Reilun matkailun yhdistys täyttää muuten 16 vuotta. Teini, joka hyvää vauhtia lähestyy täysi-ikäisyyttä.

Tsekkaa linkistä miten voisit lisätä reiluutta reissatessasi.

Previous Post Next Post

You Might Also Like

No Comments

Leave a Reply