Sao Pedro de Ratesista Barcelosiin – Portugalin camino

Ukonilmaa odotellessa. Tämä osuus oli pitkälti taas maantien laitaa ja pikkukylien läpiajoteitä. Jokunen pätkä eukalyptysmetsikköä ja maatila-aluetta.  Tuonenkieloja (muistankohan kukan nimen oikein) kasvaa villeinä.

Polttavat pieniä kekoja siellä täällä. Miksiköhän. Eilen savu tunkeutui sisälle albergueenkin.

Muutama aika sitten kaipailin kanssakulkijoita. Nyt niitä sitten on.  Porto tuntuu olevan suosittu aloituspaikka.

Aamulla alberguen käytävällä paikkailtiin rakkoja ja kiedottiin siteitä.  Näky oli koominen. Pitkä käytävä täynnä jalkahoitoa tekeviä peregrinoja. Muutaman kylän jälkeen unkarilainen Dorota nilkutti edessämme. Apteekissa oli sidottu molempiin jalkoihin kääreitä. Hän oli menossa juna-asemalle aikoen jatkaa junalla Espanjan puolelle, Tuihin.  Mietimme camino-kamuni kanssa mistä rakot johtuvat. Onko kyseessä liian pitkät päivämatkat vai mikä. Dorota käveli noin 30m kilometriä päivässä. Jalassa lenkkarit.

Ukonilmaa ei sitten tullutkaan. Hieno päivä.

Musiikki soi tässä ikkunassa. Artesaanin aarteet saa ohikulkijat pysähtymään.

Roskiksissa on aina kaupungin leima.

Eilen aamusta oli 203 kilometriä, tänään yhdessä vaiheessa 208 ja nyt 199. Ota näistä kilometreistä selvää.

Nopeusrajoituksia on. Tälläkin osuudella mentiin eikä meinattu. Peregrinot pomppivat kuka minnekin pois tieltä. Paikallinen ajotapa ei juurikaan kaasujalan hölläämistä tunne.

 

Previous Post Next Post

You Might Also Like

No Comments

Leave a Reply