1) Ylimmässä kuvassa Saint Jean Pied du Port caminolle lähtöhetken aamuvalossa. 2) Viereisessä kuvassa Pyrenneiden metsikössä auringon säteet kilpailevat hälvenevän sumun kanssa. 3) Muistomerkki puolisen vuotta ennen reissuani menehtyneelle pyhiinvaeltaja Gilbert Janertille. Ensimmäinen, monta lisää näin 800 kilsan vaelluksellani. 4) Kohti Espanjaa 5) Gilbert ei päässyt Pyrenneiden yli, mutta kuvan herran 80-vuotisia juhlittiin Pyrenneiden Espanjan puolella Roncesvallesissa. Pitää vielä mainita, että hänellä oli toisessa polvessa tekonivel.
Alkumatkan varrella, ikivanhalla viinitilalla viiniä pyhiinvaeltajille tarjoilevan viinihanan, Fuente del Vinon ohitin varmaan vahingossa. Sen verran loppasuu olen, että olisin pysähtynyt tissuttelemaan, jos olisin huomannut.
Espinalissa, pian Pyrenneiden ylityksen jälkeen, se sitten tapahtui. Nukuin lähes viikon pois väsymystäni. Päivisin tein rästihommia. Pentti sen sijaan harppoo kirjassaan tämän minun tarkoituksiini sopivan uneliaan kylän halki kohti seuraavaa.
1) Tässä vaiheessa en vielä tiennyt, että taulussa varotetaan villisioista. Myöhemmin sain tuta sekä villisikoja että niiden metsästäjiä. 2) Työskentelytilani Espinalissa. 3) Hassu juttu! Tämän äidin ja tyttären tapasin uudestaan neljän vuoden kuluttua vaeltamassa camino Nortella. Tyttö oli ehtinyt kasvaa kolmevuotiaasta koululaiseksi. 4) Tässäkin kohdassa joku päätti caminonsa, lopullisesti. 5) Urtegan seudulla. En tiennytkään että rautafiguurit ovat Navarran Pyhän Jaakobin ystävien aikaansaannoksia. 6) Ohi ei meinannut päästä. Lammaslauma tässä tukkeena, vielä useammin lehmät, sen huomasin myöhemmin.
Kirjassaan Pentti mainitsee appelsiinit. C-vitamiinia. Siitä se siis johtui!
Muistan tilanteen, mutta en sitä missä vaiheessa caminoa se tapahtui. Sitruunan himo iski ja ravintolassa olin vähällä napata naapuripöydän naiselta sitruunan lautaselta. Kroppa kertoi siis tarvitsevansa c-vitamiinia. Saadakseni tuota himottua sitruunaa, ryhdyin sen jälkeen tilaamaan menu pregrinon kalavaihtoehdolla ja ennen tilaustani varmistin vielä , että kalan kanssa saa sitruunaa. Sittemmin olen caminoilla aloittanut aamuni zumo de narajalla- tuorepuristetulla appelsiinituoremehulla. Saatavuuden voi varmistaa, kun vilkaisee baarin välineistöä tai vitriiniä. Näkyykö puristinkonetta ja appelsiineja.
Tridad de Arre on jäänyt mieleeni paikkana, jonka läheisessä kylässä jouduin hankaluuksiin tytärtänikin nuoremman pojanklopin kanssa. Vonkakloppi! Silloin mielessäni kävi olisiko sittenkin parempi vaeltaa caminolla jonkun muun kanssa. Toisaalta Ranskan reitillä kulkee aina ihmisiä, muita peregrinoja.
1) Makoisia maisemia Puente la Reinan seutuvilla. 2) Tiettävästi caminon ainoa Osborne -härkä. Ja ehkä ainoa kuva, joka on otettu takapuolelta. Kävelemään caminolle on tultu, mutta ei kuitenkaan liiottelemaan. Kuinkahan monta kilometriä kävelyä lisää olisi vaatinut fasadikuvan nappaaminen. 3) Tätä sorttia – bocadillo eli täytetty patonginpätkä – sai reissulla riittämiin. Ei vieläkään oikein maistu, jos muuta on tarjolla.
Kohta siirrymme Mesetalle, tasaiselle ylänköalueelle. Näin ne pääsiäispyhät kuluvat sängyssä vaellellen.
No Comments