Täytyyhän sitä esittäytyä ennen kuin riisuuntuu

Taisin loukata Sergeitä.

Tulimme illansuussa takaisin Kostamuksen majapaikkaan ja tarkoitus oli jatkaa matkaa kävellen heti aamiaisen jälkeen. Huonekaverini pitää uimisesta kuten minäkin. Mukavaa saada seuraa aamu-uinnille, erityisesti kun Kotirannan majatalosta on hieman matkaa Kontokkijärven rantaan.

Sinä aamuna uintipaikassamme istuskeli mies. Maassa hänen vierellään makasi puoliksi suomustettu kala, mutta mitään kalastusvälineitä ei näkynyt.

Ongelma!

Uimapuvut olimme jättäneet mökkiin, sillä lähdössä kun olimme, emme halunneet kastella niitä. Kämppis livahti uimaan puskien takaa mutta minä jäin yrittämään miestä pois.

Yritin englanniksi, mutta pian havaitsin turhaksi. Mies oli kännissä kuin Kontokkijärven käki.

Sergeiksi esitteli itsensä. Näytti osaavan muutaman sanan suomeakin.

”Sergei ei näe”, hän peitti silmänsä.

Yritin vielä lahjoa vatruskalla, piirakalla jota en ollut jaksanut illallisella syödä ja jonka olin aikeissa syöttää linnuille.

Ei hyvä. Sergei järjesteli humalan rentouttamat kasvolihaksensa ja tuhahti närkästyneen oloisena: ”Minulla on kyllä rahaa”.

Uimamieli voitti häveliäisyyden. Sitä paitsi Sergein muistikuvat olisivat varmaan niin hataria hänen humalasta herättyään, ettei niistä kannata kantaa huolta.

Aamiaisella kämppis naureskeli: ”Ai, tiedät miehen nimenkin. No täytyyhän sitä esittäytyä ennen kuin riisuuntuu.”

Matka jatkuu. Matkatoimiston johtaja Olga tulee paikalle kertomaan tulevien päivien ohjelmasta.

Huomioliivien jako, matkalaukut huoltoautoon ja astumaan.

20160726_094228 Vienan Karjala, Kormilo

26.7.2016

Previous Post Next Post

You Might Also Like

No Comments

Leave a Reply