Astuvat tietä myöten – rajalta Kostamukseen

Tällä kokoonpanolla lähdimme ylittämään Venäjän rajaa ja kävelemään kohti Vienan Kalevalaa. Tarkkana saa olla maahansaapumislomakkkeen – pumaskan – kanssa. Se kirjoitetaan kahtena samanlaisena kappaleena, joista toisen saa mukaansa leimojen kera. Siitä tulee pitää hyvä huoli, sillä maasta poistuessa sitä tarvitaan.

Minulta ottivat molemmat kappaleet Venäjän tullissa. Onneksi olin valppaana ja palasin pyytämään toista kappaletta takaisin. Ryhmämme venäjäntaitoinen  Nelli avusti. Joku väläytteli jopa sakkoja mikäli lappu häviää, mutta liekö totta tapauksessani. Mehän tulemme takaisin samaa kautta ja laput ovat molemmat tullin hallussa.

Olin valppaana siis pumaskan kanssa, mutta valppaana oli rajavartiostokin. Matkanjärjestäjämme ajoi meidät bussilla Venäjän puolen sallittuun aloituskohtaan, josta lähdimme sitten astumaan – paikallinen ilmaisu kävelemiselle – kohti Kostamusta. Ehdimme kävellä jotakuinkin puolitoista kilometriä ennen kuin eteemme pöllähti pari virkapukuista. Passeja, viisumeja  ja pumaskoja pyöriteltiin. Sinne tänne soiteltiin. Meillä oli kyllä raja-alueen kulkuluvat etukäteen hankittuna, mutta säännöt olivat ehtineet muuttua. Ei auttanut kuin kiivetä takaisin bussiin, joka kuljettajineen oli hälytetty paikalle tilannetta selvittämään. Niinistöä on näköjään kuunneltu. Ottavat osissaan rajavalvonnan. Mutta mehän olimme menossa poispäin Suomesta…

Kävelymme kutistui pikku lenkkiin luonnonpuistossa, jonka jälkeen kuljettajamme ajoi meidät viiden kilometrin päähän Kostamuksesta. Sieltä jatkoimme tienlaitaa kohti majapaikkaamme. Sekin oli huomattu.  Kun pääsimme perille Kotirannan hirsimökkiin Olgalle, matkatoimiston johtajalle oli jo ehditty soittaa paikallisesta poliisista ja kysellä mitä ne siellä tietä myöten astuvat, kun polkuja pitkin olisi turvallisempaa. Niinpä. Siinä on Kostamukselle ja reitin varrella Suomen puolella oleville paikkakunnille kehityskohde tulevia ajatellen. Polkuja ja opasteita.

Kuvassa olevat vuosiluvut: Projekti on pitkäaikainen. Nyt on pilottivuosi ja vuoteen 2035 mennessä idean isän Antti Holopaisen (kuvassa oikealla) haaveena on aikaansaada yhtä toimiva matkailureitti kuin pyhiinvaellusreitit Santiago de Compostelaan.

Previous Post Next Post

You Might Also Like

No Comments

Leave a Reply