Suomen suurin matkablogiyhteisö

Piteå

Piteå näyttääkin jo vilkkaamalta kaupungilta. Hodari ja jäätelö maistuvat lounaaksi. Puiston kahvikupista riittäisi aamukahviksi minullekin.  Ruotsalainen kahvi maistuu erittäin hyvältä.

Tällä paikalla sijaitsi aikoinaan Cecil-kahvila, josta muistona jättikuppi ja -kannu. Nykyään puistikossa voi tuoksutella liljoja.

Pite Havsbad kuulostaa rantatouhuilta. Juuri kotoa muuttaneen lapsen vanhempina, vesipuistot ja –leikit ovat vielä liian tuoreessa muistissa meillä kummallakin. Jatkamme matkaa. Tulemme sitten joskus mahdollisten lastenlasten kanssa katsomaan onko se ”kanonbra strand”.
Suomen puolella Pohjanmaalla ihailin somia postilaatikkosuojuksia ja pyntättyjä pihoja. Mutta täällä Ruotsin puolella ne vasta pyntättyjä ovat. Luonnontilaisia ei juuri näe. Talojen ympärillä, tieltä näkyvällä  alueella muotoonajeltu nurmikko näyttää juuri leikatulta. Koristeita, kukkia ja puutarhakalusteita säntillisessä järjestyksessä. Vilkaisu erään talon takapihalle paljastaa mihin ovat romunsa taikoneet, siellähän ne makaavat talon takana, mutta poissa silmistä.

Jossain vaiheessa sääsket vaihtuivat mäkäräisiksi. Ne vasta ilkeitä ovat. Pieniä, näkymättömiä ja saavat aikaan kutisevan punaisen näppylän. Sääskien puremat eivät kutisseet, jostain kumman syystä. 

Pääostoskatu. Kas Ekberg täälläkin!

Onpas ystävällistä. Jos parkkikiekko on kateissa, lainaa laatikosta.

Previous Post Next Post

You Might Also Like

No Comments

Leave a Reply