I Will Miss

2017-07-31

Sunnuntaina pakkasin laukkuni ja suljin asuntoni oven viimeisen kerran. Viimeisen yöni Japanissa vietin Hello Kitty teemaisessa huoneessa Nambassa. Tänään sanoin hyvästit läheisimmille ystävilleni. Istun Shanghain kentällä Starbucksissa, sillä se on lähes ainoa paikka mikä on auki tähän aikaan.  Täällä saan odotella sellaiset 10 tuntia ennen kuin lentoni Helsinkiin lähtee. Senpä vuoksi on aikaa miettiä, mitä kaikkea minun tuleekaan ikävä:

I will miss this view, to which I woke up to each morning spent in Takrazuka

I will miss the sound of cicades, which I had to wake up to in the mornings

I will miss this ridiculous garbage truck I had to wake up to almost every morning around 7am

I will miss my room

But most of all I will miss my friends who made everyday amazing

I will miss my friends who conquered Japan with me

I will miss the hiking, the climbing and the mountains and going out of your comfort zone. How lucky to have friends to share all these special moments with.

I will miss always having someone to travel with and do something with, because none of us had other responsibilities to take care of (well we studied sometimes)

I will miss the amazing festivals and hot days in the sun

I will miss the days at the beach

I will miss everything matcha

I will miss the amazingly delicious food

It’s sooooo much more than sushi and ramen, but sushi and ramen was good

I will miss the skyscrapers

I will miss the big city nights

I will miss the contrast of old and new

I will miss the constant festivals related who knows what: maybe Shinto, maybe Buddhism

I will miss the toris’ and the deer

I will even miss my Japanese lectures

I will miss the english texts that mean nothing

Lisäksi tulee ikävä ihmisten kiltteyttä ja hyvätapaisuutta. Isoissakin kaupungeissa tuntee olonsa koko ajan turvalliseksi. Ihmiset ei nyreile perään vaan sanovat ”sumimasen” vaikka sinä astut varpaille. Tulee ikävä ”omotenashia”, eli sitä miten asikaspalvelussa asiakasta kohdellaan. Minun Tulee ikävä julkisia vessoja, joita on joka paikassa ja kaikki siistejä. Minun tulee tulee ikävä Japania ja elämääni täällä.

Voisin jatkaa listaa loputtomiin, joten ehkäpä lopettelen tähän. Toivottavasti tämä yö menee nopeasti.

Birthday Girl in Japan and Separation Anxiety

Lähtö on oikeasti käsillä, melko kirjaimmellisesti, sillä sormiini on jälleen ilmestynyt stressi-ihottumaa. Aika lievästi tosin, mutta ilmeisesti tämä on tapani reagoida muutoksiin: fyysisesti. Ihottuma on kyllä jo suurimmaksi osaksi lähtenyt. Lisäksi näyttää siltä, että päätin kotiin paluun kunniaksi hankkia itselleni flunssan. Melko onnekasta kuitenkin,…

2017-07-29

Conquering Fujisan

Aikaisin maanantai aamuna pakkasimme tavaramme hostellissa Tokiossa ja lähdimme kohti Fuji Subaru reitin viidettä asemaa. Fuji Subaru viides asema on valitsemamme Yoshida reitin aloitus asema. Vaelluksen voi aloittaa jo alempaa kylästä, mutta käytännössä kaikki aloittavat vaelluksen viidenneltä asemalta, jonne vielä pääsee autolla. Reitin rankinvaihe…

2017-07-26

Tokyo One More Time: Lanterns and Michelin Star Ramen

Vaikka minusta onkin Osakan liepeillä asuessa kehkeytynyt Kansai-tyttö, niin en sanoisi ei, jos hetkeksi pääsisin asumaan Tokion sykkeeseen. Toki eiköhän sieltä jonkun kivan pienen työn saisikin hommattua, sen verran kansainvälinen paikka. Mutta jätetään se vaihtoehto toistaiseksi sivuun. Olkoon se vaihtoehto, jos Suomessa pahasti jämähdän oravanpyörään…

2017-07-22