Muutoksia

Nyt kävikin sitten niin, että töiden jatkokuviot eivät onnistuneetkaan Jenkeissä, joten pitkän harkinnan jälkeen päätin palata Suomeen toistaiseksi. Tämän hetkinen taloudellinen tilannekkaan ei salli pidempää hengaillua Jenkeissä, joten järkevimmältä vaihtoehdolta tässä tilanteessa oli palata Suomeen töihin, kun työpaikkakin löytyy.

Olen kuitenkin erittäin kiitollinen siitä, että sain viettää edes nämä viisi kuukautta Coloradossa. Hakuprosessi oli rankka, mutta ehdottomasti sen arvoinen. Kokemus oli erittäin opettavainen ja ainutlaatuinen niin työ kuin vapaa-ajaltaan. Monet ennakkoluulot kaatuivat ja toivon, että osaan jakaa jenkkien hyviä ominaisuuksia myös Suomessa. Näistä mielenpainuvimmat ovat ystävällisyys ja välittömyys muita ihmisiä kohtaan, mikä ainakin Coloradolaisilta sujui helposti.

Coloradosta ikävä tulee ensinnäkin tietenkin parasta avomiestäni, jonka perään sinne lähdin, toiseksi ihmisten ystävällisyyttä, jatkuvaa aurinkoa, upeita persoonia, joihin tutuistuin, sekä erittäin hyvää asiakaspalvelua, ruokaa, patikointia ja joka viikkoisia seikkailuja. Autoilua ei tule ikävä, sillä arvostan paljon hyvää julkista liikennettä ja lähellä olevia palveluja.

Jouluksi on tarkoituksena on palata Coloradoon ja Jenkkeihin. Siskoni on vaihdossa Californiassa ja äitinkin olisi tarkoitus tulla mukaan. Syksystä tulee varmasti rankka, mutta olen iloinen siitä, että saan viettää taas aikaani hyvien ystävien kanssa ja työpaikallanikin viihdyn aivan mainiosti. Kahden viikon loma M:n kanssa Suomessa meni hujauksessa ja toivottavasti M päivittelee jatkossa blogia munkin edestä. Lähipäivien ohjelmassa on ollut lähinnä sopivan kämpän etsintää, mikä ei ole ollut mitään helppoa juuri tähän aikaan vuodesta. Kuulemisiiin!

Viimeinen lounas työpaikalla

Viimeinen lounas työpaikalla

Suomessa

Suomessa

WP_20140806_018

Hot hot hot

Viime viikonloppuna sain kokea hippusen toista osavaltioa, Utahia. Viime viikon perjantaina vietettiin jenkkien itsenäisyyspäivää (4th of July) ja meillä oli virallista vapaata töistä viikonlopun lisäksi torstai ja perjantai. Siitä asti kun aloitin työpaikassani, työkaverini on mainostanut ja sen jälkeen muistuttanut jatkuvasti, että meidän pitää mennä Utahiin täällä ollessamme. Joten päätimme hyödyntää tämän ainutlaatuisen vapaan ja lähdimme minilomalle Utahin kansallispuistoihin. Ensin mietin, että teltassa nukkuminen ei varmaan onnistui, koska makuupussini on Suomessa. Kävi kuitenkin pian ilmi, että lämpötila aavikolla ei tähän aikaan vuodesta laske sitten alle 20 celcius asteen, että hyvin pärjää vaikka alasti nukkua.

Lähdimme ajamaan torstaina päivällä kohteena Coloradon länsirajalla sijaitseva Grand Junction. Siellä majoituimme Airbnb:n kautta mukavan Patin luona, jonka majoitusta voin ehdottomasti suositella. Asunto oli Mobile house (voidaan siirtää paikasta toiseen rullien avulla) ja siinä oli mökkimäistä tunnelmaa. Se oli täynnä pieniä hauskoja yksityiskohtia intiaani- ja länkkäriteemalla. Meillä oli käytössä oma makuuhuone kylpyhuoneella. Huone oli tosi mukava ja siisti. Majoitus oli todellakin luksusta ilmastointineen, sillä meillähän ei kotoa semmoista ole. Hintaan kuului myös herkullinen aamupala, joka sisälsi perinteisesti munaa. Emäntämme Pat oli myös todella mukava ja antoi paljon hyviä vinkkejä. IMG_3588Perjantaiaamusta suuntasimme paikalliselle viinitilalle, jossa saimme tutustumiskierroksen tilalla ja muutaman maistiaisen. Viinit oli tarkoitus ostaa paluumatkalla, mutta valitettavasti emme ehtineet takaisin ennen paikan sulkeutumista. Samalla alueella olisi ollut myös useita muitakin viinitiloja, joten siellä olisi pidempäänkin viihtynyt. Viinitilan jälkeen lähdimme tutustumaan Colorado National Monumenttiin. Luulin, että tämä olisi vain yksi nähtävyys, mutta kävikin ilmi, että kyseessä oli luonnonpuisto useine patikointireitteineen ja näköaloineen. Luonnonpuistossa pääsi kätevästi jenkkityylin liikkumaan autolla paikasta toiseen. Puisto oli sen verran iso, että puolisen päivää vierähti helposti. Kävimme tekemässä myös kaksi pientä patikointireittiä.

IMG_3764

Pakollinen slaavikyykky

IMG_3616 IMG_3634 IMG_3635 IMG_3669 IMG_3681 IMG_3742 IMG_3784 IMG_3663

Etukäteen jännitti käärmeisiin törmääninen, mutta onnistuimme näkemään vain pikkuruisia liskoja, maaoravia ja lintuja. Illalla menimme katsomaan paikallisen joukkueen Grand Junction Rockies baseball peliä, jota seurasi itsenäisyyspäivän ilotukset. Baseball pelissä juoksuja tuli reilusti enemmän kuin pääsarjan peleissä ja peli oli yllättävän viihdyttävää.

IMG_3813 IMG_3812 Lauantai aamusta lähdimme kohti Utahia. Utahiin kannattaa ajaa ehdottomati maisemareittiä, tietä numero 128. Kaikki Utahissa käytävät kohteet perustuivat työkaverini vinkkeihin. Ensimmäinen patikointireitti oli nimeltään Negro Bill Canyon, joka kulki puron vierellä. IMG_3883 IMG_3884 IMG_3960 IMG_3961

Tämän jälkeen suuntasimme Moabiin syömään suosittuun hampurilaispaikkaan: Milt’s Stop and Eat. Purilaiset olivat todella maukkaita, niin maukkaita, että poikkesimme siellä uudestaankin sunnuntaina. Nälkä oli sen verran suuri, että kuvat jäi ottamatta. Lounaan jälkeen suuntasimme kohti Archesin luonnonpuistoa. Täällä ensimmäisenä kohteena oli “Windows section”, joka sijaitsi vain lyhyen patikointimatkan päästä parkkipaikalta.

IMG_3990 IMG_4007 IMG_4017 IMG_4023 IMG_4027 IMG_4032 IMG_4037 Tämän jälkeen suuntasimme viimeisen yöpaikkaan Archesin luonnonpuiston Devils Gardenin telttailualueeelle. Alue oli jo täyteen varattu aikoja sitten, mutta onnistuin bongaamaan peruutuspaikan päivittäisellä tsekkauksella. Teltan pystytyksen jälkeen lähdimme vielä patikoimaan Delicate Archille, jota oli nimenomaan suositeltu auringonlaskuun. IMG_4058 IMG_4065 IMG_4068 IMG_4090 IMG_4119 IMG_4137 IMG_4141 IMG_4145 IMG_4210

Upean tähtitaivaan vuoksi, yöpyminen Moabissa kannattaa tehdä ulkona. Tosin nukkuminen oli aika mahdotonta, kun tuntui, että lämpötila alkoi laskemaan vasta aamuyöstä. Leirintäalueella ei ollut sähköä ja taskulamput olivat jääneet kotiin. Yöllä oli jännittävää seikkailla vessaan kännykän valaistuksella skorpioonit ja myrkkyhämähäkit mielessä.

IMG_4217

Sunnuntaina aamusta suuntasimme vielä patikoimaan Double O Archille ja sen jälkeen lähempänä Moabin keskustaa olevalle Mills Creekin vesiputouksille, joka oli ihanan virkistävää 40 asteen helteessä. Sen jälkeen seurasi vielä vajaan kuuden tunnin paluumatka, jonka Mikko reippaasti jaksoi univeloista huolimatta.

WP_20140706_009 IMG_4229 IMG_4238 IMG_4244 IMG_4284

Viime viikolla oli myös toinen tosi hauska tapahtuma, jonka bongasin paikallisesta LivingSocial-nettisivustolta. Kyseessä oli VIP liput RedRockseilla näytettävään ulkoilmaleffaan. Leffa oli tällä kertaa Nälkäpeli II.

Ensin luvassa oli buffet-ruokaa ja juomaa Denverissä, jonka jälkeen party limo bus kuljetti meidät paikan päälle RedRockseille. Limo bus oli kyllä lähimpänä limusiinia, missä olen ikinä ollut ja tunnelma musiikkeineen oli hulvaton. Itse leffa oli enemmänkin kuin konsertti ja ihmismäärä valtava. Leffan jälkeen VIP lippuihin kuului vielä paluukyyti Denveriin limobussilla. Oli kyllä ehdottomasti yksi parhaista kokemuksista täällä.

IMG_4295 IMG_4343 IMG_4367 IMG_4422

Eilen käytiin myös kokeilemassa vuorikiipeilyä paikallisella North Table Topilla. Mikko sai hyvän diilin yliopiston kautta ja kyllä kannatti.

WP_20140712_013 WP_20140712_001

Luopumisen vaikeus

Muuttaessa ulkomaille saa kokea uutta ja erilaista, mutta samalla etäisyyden vuoksi joutuu luopumaan toisista tärkeistä ja korvaamattomista asioista ja tapahtumista. Tärkeitä tapahtumia, jotka jääneet tai jäävät näkemättä ovat läheisen lapsuudenkaverin häät, hyvän opiskelukaverin valmistujaiset ja toisen hyvän opiskelukaverin polttarit. Kyllähän se harmittaa.

Laiturilla

Rakas koirani Senni, joka asunut yliopisto-opiskeluistani asti äitini luona, täytti toukokuussa 16 vuotta. Vinguin koiraa koko ala-asteen ajan kunnes 10 vuotiaana sain Sennin. Alun perin olimme päättäneet ottaa uroskoiran, mutta kun menimme katsomaan pentuja, Senni suorastaan juoksi syliimme. Joten etäisen urospennun sijaan, valitsimme huomionhakuisen Sennin. Oi ja sitä Senni on ollut koko elämänsä ajan.

Kasvatuksessa olisi saanut olla ehkä enemmän kuria, sillä Senni saattoi välillä käyttäytyä arvaamattomasti vieraita kohtaan ja usein pelkäsi muita kuin tuttuja koiria. Koska Senni on niin vanha, hänen kaikki koirakaverinsa ovat jo edes menneitä. Pentuna Senni otti mallia kaverin uroskoiralta lenkkikulttuurista, minkä vuoksi se teki tarpeensa tasapainoillen kahden etutassunsa varassa, mikä näyttää vähän hullunkuriselta ulkopuolisten silmissä.  Senni osasi myös seisoa takajaloillaan ja pyöriä ympäri, istua, maata, antaa tassua ja tulla luokse. Itsepäisyydestään ja pippurisuudestaan huolimatta, Senni on meille todella rakas.

WP_20131227_028

Senni oli ehdottomasti seurakoira. Se tuli aina sinne, jossa on ihmisiä ja halusi ehdottomasti tervehtiä jokaisen vastaantulijan ja vierailijan.  Jos joku luki lehtiä lattialla tai pelasi lautapeliä, Senni saattoi istahtaa keskelle pelilautaa tai sanomalehteä.

Sennillä oli myös kissamaisia piirteitä. Sen kerjääminen kuulostaa ihan kissan maunnalta ja kesäisin Senni tykkäsi nauttia auringosta makaamalla terassilla. Senni on aina tykännyt leikkiä paljon ja teki sitä vielä vanhuuden päivinäkin. Senni on tykännyt avata paketeita ja jouluisin se ei aina voinut ymmärtää, että kaikki paketit eivät ole sille.

Vaikka asuin kuusi vuotta Sennin elämästä toisella paikkakunnalla, Senni tunnisti minut aina, kun palasin kotiin. Viimeksi näin Sennin jouluna.

Vanhetessaan Senniä alkoi vaivaamaan useat vanhuudenvaivat: ensin lonkkavika, sitten sydänvika, kaihi ja huonontunut kuulo. Vaivojen vuoksi Sennin menetti osan pippurisesta luonteestaan ja alkoi muistuttaa enemmänkin lauhkeaa lammasta. Näistäkin vaivoista huolimatta Senni on ollut pitkään ikäisekseen yllättävän virkeä ja näyttänyt nauttivan vielä elämästään. Uskomme, että Sennin pitkän elämän takana on sen nirsous ruuan suhteen ja sen itsensä pitämät paastopäivät. Herkut kyllä toki maistuivat Sennille aina.

WP_20131224_012

Viimeisen puolen aikana vanhuus on kuitenkin alkanut painaa liikaa. Sennillä oli hiljattain keuhkotulehdus, joka kyllä helpottui lääkityksellä, mutta viime viikkoina Senni on pyörtyillyt ympäriinsä, ruoka eikä edes vesi meinaa maistua ja nukuttuakaan se ei ole saanut. Jos jostain huomaa, että elämän liekki on sammunut, kun koira ei jaksa enää tehdä asioita, joista se nauttii.

Koska tilanne alkoi mennä sen verran pahaksi, jouduimme tekemään päätöksen, jota kukaan koiraomistaja ei mielellään halua tehdä. Senni päästettiin tänään viimeiseen uneen. Tilanne on kamala, koska minulla ei ollut mahdollisuutta hyvästellä Senniä. Tällaisissa tilanteissa pitää kuitenkin olla sen verran epäitsekäs ja parasta oli tehdä sille palvelus ennen kuin se kärsi liikaa. Ikävä on valtava.

WP_20131225_028

Surullista tunnelmien jälkeen seuraavana luvassa kuvia vähän viime viikkojen tapahtumista. Kuvathan kertovat enemmän kuin 1000 sanaa.

WP_20140615_024

Erinomaista asiakaspalvelua: kaupassa tarjottiin popcornia hyvityksenä kassajärjestelmän kaatumisesta johtuneesta odottelusta.

WP_20140615_014

Glenwood Caverns Adventure Park

Kelkkarata – Glenwood Caverns Adventure Park

altAsrzba1TMCVWsvUbNa411HBfYCYpRd5l4fFEQfrVU3iK

Hurjempi keinu näköaloilla – Glenwood Caverns Adventure Park

altAsvg_ExTQG68mQtXyQGtP9Yx7_TawPVB7c6wF6Uo_oON

Glenwood Caverns Adventure Park

altApPT9htKyrKJ-ltoBcTRP7J2Jjzhq9To7lmcvaTqKXHe

Glenwood Caverns Adventure Park

altAkuIrOb5qXLBW_3kOu93MQpQIbt3DLKIaTTtKIPlyeIL

Glenwood Caverns Adventure Park

Glenwood Caverns Adventure Park

Glenwood Caverns Adventure Park

altAh0Bb1ll3gfxWPfkRrpJaMMsS4apGvbGh_0pI1u127OJ

Budweiser Made in Amerika

altAmqKONC6OqnJr4-yZnZ83_EiGq_LrPMBl0b9CsYhCyej

Budveiser Made in Amerika

altAvCHHJyW2HVef9bEdJMNFMu9kYmsarFW2aVhjV-poxOB

Budweiser Made in Amerika

WP_20140621_008

Denver Challenge

murika

Denver Challenge – Team Lemmings of Mines

Kun vieraasta tulee tuttua

WP_20140601_027
En ole vähään aikaan julkaissut mitään, koska en ole ollut varma mistä kirjoittaa ja on laiskottanut. Viikonloput ovat olleet täynnä ohjelmaa ja töissä on ollut raskasta. Kun aloittaa uudessa työpaikassa vieraassa maassa, on vaikea tietää mitä odottaa ja mitä sinulta odotetaan. Sitä vain yrittää tehdä parhaansa.

Uudet työtehtävät ovat olleet yllättävän haastavia ja erilaisia kuin Suomessa. Täällä käytetyt tekniset järjestelmät ovat erilaisempia kuin oletin etukäteen. Opeteltavaa on siis ollut enemmän kuin kuvittelin. Koska työskentely on ollut paljon opettelua, välillä on tuntunut siltä, että tuloksia ei tule ja olo on ollut suoraan sanoen jopa epäonnistunut.
WP_20140601_033

Avautumisia töistä on saanut pitkälti kuulla Mikko, kun ei ole ollut oikein ketään muuta kenelle avautua. Kiitokset jaksamisesta Mikolle!

Viime viikolla sain kuitenkin positiivista palautetta, joka merkitsi minulle paljon. Tuli olo, että minusta on ollut hyötyä tälle firmalle ja tämä hyöty vaan kasvaa, mitä enemmän opin.

Jännää, miten nopeasti sitä vaan tottuu uusiin asioihin ja tapoihin. Alussa moni asia tuntui vieraalta. Suihkua oli hankala käyttää. Toimiston penkit olivat mahdottomia istua. Small talk tuntui vieraalta ja en ollut ikinä varautunut siihen. Työmatka tuntui pitkältä. Verojen lisääminen ostoksiin kassalla tuntui typerältä. Vesi maistui pahalta, tosin nyt meillä on suodatinkannu. Tippikulttuuri ärsytti, no se ärsyttää vieläkin, mutta ei niin paljoa kuin alussa. Sosiaalisia tilanteita englanniksi suunnitteli etukäteen, mutta harvoin enää. Oman autonkin olemassa oloon on tottunut niin paljon, että paluuta autottomuuteen ei ole.

Olen ollut mukana muutamassa MeetUpissa, joista kerroin aikaisemmin. Ne ovat olleet kaikki hyviä kokemuksia, vaikka ei niistä suoraan sanoen ystäviä ole hetkessä löytynyt. MeetUpit ovat sinänsä hyviä, koska niihin voi mennä milloin itselle sopii ja perua ilman, että pahoittaisi jonkun mieltä. Jenkit ihmisinä eivät ole niin erilaisia verrattuna suomalaisiin kuin ehkä kuvittelin. Ehkä heidän rentous ja avoimuus on avain siihen, miksi heidän kanssaan tulee helposti toimeen ja jutteleminen on sujuvaa ja helppoa. Jenkit eivät pelkää avautua vieraillekaan elämästään toisin kuin usein tuppisuut suomalaiset. Tämän vuoksi ainakin tuttavia jenkeistä on helppo saada.

WP_20140604_007

Viime viikonloppuna meillä oli tarkoitus mennä MeetUppiin Incline Trailille 1.5h ajomatkan päähän Goldenista. Lopulta emme löytäneet muita, joten kiipesimme Inclinen keskenämme. Syynä tähän oli, että olin unohtanut lisätä rahaa puhelinliittymääni, joten viestini eivät menneet perille, hups. No hauskaa meillä oli keskenämmekin.

WP_20140607_011

WP_20140607_003

Incline on suora reitti noin 2000 askelta ylämäkeä reilun 600 metrin korkeudelle. Mitkään kokemani portaat eivät ole olleet noin rankat ja välillä jouduin jopa käyttää käsiä ylöspäin pääsemiseen.

Huippu-urheilijat käyttävät kyseistä trailia treenaamiseen. Kuulemma joku luistelija on hyppinyt tasajalkaa trailin ylös. Meillä tähän meni pelkällä kävelyvauhdilla 50 minuuttia. Olo oli kyllä todellakin itsensä voittanut ylhäällä ja myös alastulo oli mahtavaa hölkäten toista mutkaisempaa trailia alas.

WP_20140607_019 WP_20140607_023 WP_20140607_042

Toissa viikonloppuna vietimme päivän Denver Zoossa, joka oli positiivinen yllätys. Paljon eläimiä oli näkyvillä, ei piilossa kuin monesti Suomessa. Lipun hinnalla pääsi katsomaan myös erilaisia esityksiä kuten katsomamme lintushow. Paljon tuli nähtyä myös eläimiä, joita ei ollut ennen nähnyt livenä kuten kirahvi, sarvikuono, virtahepo sekä eläimiä, joista en ollut kuullut ikinä aiemmin kuten kuvassa oleva ”mölli”.

zoo 1

zoo 7 zoo 6 zoo 5 zoo 4 zoo 2 zoo 3

Eläintarhan jälkeen suuntasimme työkaverin suosittelemaan Little Man Ice Creamiin, johon jonotettiin puoli tuntia, mutta jäätelö oli todellakin odottamisen arvoista.

WP_20140601_013 WP_20140601_012

Kuluneisiin viikkoihin on kuulunut myös grillailua porukalla, paikallinen futismatsi, TV:n osto, taisteluja kaasulieden kanssa, pari palohälytystä, ukkosta, rakeita, patikointia ja huonosti pesevä astianpesukone. Aika vierii tai suoraan sanoen kiitää todella nopeasti. Kesäksi on paljon kivoja juttuja suunnitteilla kuten parin viikon päästä Denver Challenge ja reissu seikkailupuistoon.

Heinäkuun lopussa luvassa on reissu Suomeen ja tähtäimessä on kahdet häät yhdellä iskulla. Myös tätä reissua odotan kovasti, sillä ikävä Suomen ystäviä ja perhettä on paljon!