Murikan meininkiä Mikon vinkkelistä

Ensimmäinen lukukausi Colorado School of Minesissa takana. Ensiksi homma hieman jännitti, kun en tiennyt millaisia kurssit tulisivat olemaan, mutta jännittäminen osoittautui nopeasti turhaksi. Minulla oli nyt keväällä kolme kurssia: Elektronimikroskopia, Takominen ja työstömenetelmät sekä Rautaseosten tuoreimmat kehitysaskeleet. Kaikki olivat hyviä kursseja omalla tavallaan ja jotenkin tuntui, että opin kurssien aikana paljon aiempaa tehokkaammin. Tähän saattaa tietysti vaikuttaa oma motivaatio koulua kohtaan.

Kouluhommat eroavat kyllä aikalailla Suomen menosta. Yhdenkään kurssin arvosana ei koostunut pelkästään yhdestä kokeesta. Jokaisessa kurssissa oli välikokeita, labroja, kotitehtäviä ja jopa tuntiaktiivisuus vaikutti (back to basics!). Professorit ovat olleet rentoja ja helpommin lähestyttäviä Suomeen verrattuna. Tosin titteleistä täällä ollaan tarkkoja ja jokaista tohtoritutkinnon suorittanutta puhuttellaan Dr. Nönnönnööksi. Poikkeuksen tekee minun ohjaajani, joka kuulemma vihaa titteleitä ja opiskelijat kutsuvatkin häntä rennosti etunimellä.

IMG_3203

Koulun lisäksi teen opetusassistentin töitä laitoksella ja tutkimusapulaisen töitä laitoksen sisällä toimivassa terästutkimuskeskuksessa, ASPPRCs:ssä (Advanced Steel Processing and Products Reearch Center). Kesällä työt koostuvat pelkästään tutkimuksesta, jonka aihe minulla on ”Quenching and Partitioning of Steels”. Lyhyesti ja ytimekkäästi aihe käsittelee autoteollisuuden levyterästen uutta lämpökäsittelyä, joka mahdollistaa hyvät mekaaniset ominaisuudet ja siten edesauttaa vähentämään autojen painoa, pienentämään päästöjä ja lisäämään matkustajien turvallisuutta.

ASPPRC:ssä työskentelee noin kaksikymmentä jatko-opiskelijaa (joko maisteri tai tohtori). Jokaisella on oma tutkimusaihe ja ohjaava professori. Kaksi kertaa vuodessa jokainen opiskelija esittelee tutkimustuloksiaan joukolle ASPPRC:tä sponsoroivien yritysten edustajia Steel Center Meetingeissä (SCM). Seuraava SCM on ensi syyskuussa ja silloin meikäläinenkin pääsee esittelemään ensimmäisen kerran tuloksiani.

Maisteriopiskelijoilla tutkinto kestää kaksi vuotta, joista ensimmäinen vuosi suoritetaan kursseja (n. kolme per lukukausi) ja toinen vuosi menee tutkimuksen parissa. Lopuksi jokainen puolustaa omaa tutkimustaan pienessä väitöstilaisuudessa. Tohtoriopiskelijoilla tutkinto on sisällöllisesti samankaltainen, tosin kesto on neljä vuotta. Jatko-opintoihin eli Graduate Schooliin haetaan suoraan kanditutkinnon suorittamisen jälkeen. Todella moni kandiksi valmistunut tosin menee tutkinnon suorittamisen jälkeen suoraan työelämään. Jatko-opinnoissa taas tohtoriopinnot ovat selvästi maisteritutkintoa suositumpia.

Mutta! Jotta homma ei menisi aivan täysin koulusta lätisemiseksi, niin kyllähän täällä ehtii harrastaa muutakin kuin koulua. Harrastusten toteuttamiseen täällä tarvitsee auton. Mutta mistä sellaisen saisi? Paikallinen tori.fi Safariin ja autoja klikkailemaan. Ensin piti tietysti päättää millaisen auton haluaa. Miian kriteerit olivat selvät: automaattivaihde, ettei tarvitse vaihteista huolehtia, perähuutaja, että on helpompi parkkeerata ja väri tulisi olla joku muu kuin punainen. Oma budjetti rajasi etsintää tietysti myös huomattavasti.

Kymmenien, satojen, jopa tuhansien klikkausten jälkeen oma Hopeanuolemme löytyi kuin löytyikin ja viime keskiviikkona teimme kaupat vuoden 2006 Mazda 6i:stä. Perähuutajaa ei ole, mutta ehkä me selvitään ilmankin. Pyörät on siis nyt alla ja amerikkalaistuminen saattaa alkaa. Eräänä yönä näin unta, että olin täällä kasvattanut komean mahan ja kotiin tullessa kaikki sukulaiset halusivat nähdä meitsin amerikan kummun. Mikä lie, enneuni.

WP_20140514_002

Autothan tunnetusti tykkäävät, kun niillä ajetaan. Ensimmäisen retkemme Hopenuolella teimme läheiseen yliopistokaupunkiin, Boulderiin. Boulder on tunnettu yliopistonsa lisäksi boheemista elämänmenosta, hipeistä ja vaihtoehto lääketieteestä. Boulder herätti mukavia fiiliksiä jopa yllättävän eurooppalaisella ilmapiirillään. Lauantaimarkkinoilla kävimme maistelemassa kurpitsakakkua, nam, jonka jälkeen suuntasimme päiväpatikoinnille läheiseen Chautauqua-luonnonpuistoon. Maisemat olivat messevät, tsekkaa kuvat.

WP_20140517_008IMG_3184IMG_3220 IMG_3187 IMG_3208

IMG_3228

IMG_3226IMG_3242IMG_3264

Patikointi, pyöräily, kiipeily ja retkeily ovat kovassa huudossa paikallisten keskuudessa. Tämä ei sinänsä yllätä, sillä puitteet ovat mitä mainioimmat! Tänään menimme koulukavereitteni kanssa päiväretkelle St. Mary’s Glacieriin. Maisemat olivat taas uskomattomat, tsekkaa kuvat. Lunta oli rinteillä vielä ihan huolella vaikka kevät on täällä jo pitkällä. Toisaalta vuorten huiput St. Mary’ssä olivat n. 3500-4000 metrissä, joten eipä tuo ole ihmekään. Nousu ylös oli aika tiukka, mutta alastulo sitäkin hauskempi; vuorenrinnettä, kun pystyi laskemaan mahallaan.

IMG_3307IMG_3312
IMG_3310
IMG_3346
IMG_3324
IMG_3334IMG_3389IMG_3364IMG_3378

Simatonta vappua ja penkkiurheilua

Tämän vuoden vappu oli tosiaan vähä rauhallisempi.  Vappumme koostui lähinnä Suomi-Colorado -yhdistyksen Vappupiknikistä ja lounaasta paikallisessa bistrossa.

vappulounas 31.4
WP_20140426_005

Vappupiknikin ohjelmassa oli vapaata jutustelua, musiikkia ja ruokaa. Ruoka hoidettiin nyyttärityyliin ja se sisälsi muun muassa karjalanpiirakoita, graavilohta ja erittäin hyviä lihapullia. Harmillisesti karjalanpiirakoiden leipoja jäi selvittämättä.  Olisi ollut upeaa saada paikallinen suomimummo.

Nyyttäriruoaksi leivoin suomalaista poropiirakkaa. Poroa sai luvan korvata paikallinen possu. Muuten olisi pitänyt lähteä Alaskaan

Vaikka tämän vuoden vappu oli normivapusta kaukana, oli kuitenkin mukava tavata muita suomalaisia ja saada lisää kontakeja.Tapahtuman osallistujat koostuivat lähinnä eläkeläisistä, eläkeikää lähestyvistä ja lapsiperheistä. Mitä tämä kertoo? Maahanmuutto Suomesta Coloradoon ei ole kovin yleistä, mutta eihän sitä helpoksi ole tehtykään.

Musiikkitarjonta oli jenkkaa ja haitarimusiikkia Finglish sanoituksilla. Piknik päättyi jo puoli kolme, jolloin skumppapullokin oli vielä puoliksi täynnä.  Vaikka tapahtuma oli normivapusta kaukana, oli silti mukava tavata muita suomalaisia ja saada lisää kontakteja.

wappupiknik

minnesota-avalanche

 

Samana päivänä päätimme ostaa vielä liput Avalanche-Minnesota NHL:n pudotuspeliin, mikä todellakin kannatti. Peli oli jännitysnäytelmää jatkoajalle saakka ja lopulta Avalanche vei voiton kotiin. Tunnelma oli huikea ja katsomo tupaten täynnä!

Jälkeenpäin lippujen osto kyseiseen peliin ei myöskään harmittanut, sillä parin ottelun päästä tästä Avalanche putosi jatkopeleistä.

 

 

 

 

 

 

 

 

minnesota

WP_20140501_005

Blue Apron (ruoka-ainesten kotiinkuljetuspalvelu) on helpottanut autotonta elämäämme paljon. Nyt meidän tarvitsee käydä vain kerran viikkoon kaupassa. Ensimmäisen viikon satsista ehti vain yksi ranskalainen leipä homehtua, kun en tajunnut pakastaa sitä. Muuten raaka-aineet ovat pysyneet pääosin tuoreina.

Ateriat ovat olleet todella hyviä ja maukkaita. Niissä käytetään paljon tuoreita raaka-aineita ja yrttejä. Osassa resepteissä on ollut myös sen verran haastetta, että on ollut ihan hyvä olla kaksi kokkia. Raaka-aineita ei jää yli, sillä niitä tulee tilauksessa aina vain ateriaan tarvittama määrä.

Välillä yhden ruoka-annoksen riittäminen kahdelle illalle on ollut haasteellista ja annoskoot ovat jääneet surkean pieniksi. Kylläisyyden saavutamme kuitenkin helposti lisukepinaatilla ja oliiviiöljyllä. Tosin Mikko valittaa aina välillä nälkäänsä.WP_20140429_010

Tänä viikonloppuna käytiin testaamassa paikallinen Golf Range parin Mikon opiskelukaverin kanssa. Lyönnit sujuivat yllättävänkin hyvin talven tauon jälkeen. Täällä yksi range kori maksoi 8 dollaria ja yksi täysi golfkierros olisi noin 60 dollaria. Taitaa jäadä itse pelaaminen vain haaveiluksi näillä harjoittelijanpalkoilla.

altAlZ2GqgY7oXDLKAefxMREyGMhztgNWc6276JNuIFuu7F

altAnn0PDTHKwi88ix8FV8RsHZORmrnLQcXfD7aQiOvKXH0

Viime sunnuntaina käytiin katsomassa ekaa kertaa Baseballia. Ilma oli aurinkoinen ja kuuma, +25 astetta.  Onnistuin taas vähän polttamaan itseäni, vaikka rasvasin 30 kertoimella ja lisäsin vielä rasvaa kesken pelin. Kuulemma se on ihan normaalia, sillä työkaveritkin palavat harva se kerta, mutta jostain kumman syystä Mikon paksu nahka ei sitten pala millään.

Baseball itsessään oli aika verkkaista, mutta oli silti hyvää ajanvietettä kyseisille keileille. Pidän suomalaista pesäpalloa parempana, koska siinä on helpompi osua palloon, jolloin juoksujakin tulee enemmän, jolloin pelistäkin tulee nopeampi ja mielenkiintoisempi. Kotijoukkueella Rockies:lla ei mennyt kovin hyvin. He hävisivät New York Metsille 5-1.  Jälkeenpäin työkaveri kertoi, että satuimme erittäin tylsään peliin, kuulemma yleensä tulee enemmän juoksuja. Ensi kertaan siis!

altArX3otTLYmlOJ5g0fisf5CFfNu9CJN-Aovfw23Gk3wjF

Saadaan ensi viikonloppuna kaverilta lainaan auto pariksi viikoksi. Pääsee näkee jotain muutakin kuin Light Railin kantavuuden. Toivottavasti myös tänä aikana löytyisi myös se oma auto.

ps. Pahoittelen blogissa nähtyjen kuvien sinisyyttä. Lumiasta oli jäänyt vahingossa yökuvaus päälle, hups.