Wappuikävä

WP_20140415_004

Etukäteen jännitti miten vieraassa kaupungissa ja maassa solmisi uusia ystävyyssuhteita, että ei tarvitsisi pelkkää Mikon naamaa katsella koko ajan. Kun olin vaihdossa Englannissa, kaverit löytyivät helposti opiskelukavereista, kämppiksista ja muista vaihtareista. Nyt tilanne on erilainen. Kun olen harjoittelijana pienessä firmassa, ei uusien ystävyyssuhteiden löytäminen ja solmiminen olekaan niin helppo juttu. Tuttavia ja kontakteja on kyllä helppo saada, varsinkin kun ihmiset ovat niin avoimia ja ystävällisiä. Toki Mikolla on omat kaverit yliopistolta, mutta heillä on kuitenkin omat sisäpiirijuttunsa, joissa koen olevani ulkopuolinen. Työkaverit ovat mukavia, mutta firma ei järjestä kauheasti mitään virkistystoimintaa ja kaikilla työkavereilla on jo valmiiksi omat ystäväpiirinsä työn ulkopuolella. Viisumisponsorijärjestöni järjestää kyllä ohjelmaa harjoittelijoille Nykissä, koska heidän pääkonttorinsa on siellä, mutta muut kaupungit ovat ilman minkäänlaista toimintaa.

pääsiäiskortit

Sain ystävältäni Tytiltä vinkkejä parista järjestöstä, joista voisi olla apua. Toinen niistä on  Internations ja toinen MeetUp. Internations on suunnattu lähinnä maahanmuuttajille, entisille maahanmuuttajille tai muuten kansainvälisyydestä kiinnostuneille. Denverin Internationeilla on tapaaminen kerran kuussa. MeetUp on taas suunnattu kaikille ja sisältää taas useampia ryhmiä eri aihealueista kiinnostuneille. Liityin heti pariin kiinnostamaan ryhmään. Tapaamisia voi järjestää kuka vaan ryhmän jäsen ja niitä on jopa useaan kertaan viikossa. Valitettavasti kaikki tapaamiset, joihin olisin edes kuvitellut meneväni, ovat olleet vaikeasti tavoiteltavissa julkisella liikenteellä. Ensimmäinen MeetUp on siis jäänyt toistaiseksi vielä kokematta.

Internationeiden kuukauden tapaaminen oli onnekseni vain viiden minuutin matkan päässä työpaikasta. Päätin, että sinne menen vaikka mikä olisi.  Yhdestä pubista oli varattu loossi tapahtumaa varten ja suuntasin sinne tarjoilijan ohjaamana. Ihmiset porisivat pienissä porukoissa ja pian olin keskellä yhtä porukkaa. Ihmisiä oli paljon eri taustoilta, eri ikäisiä ja eri maista.  Toista pohjoismaalaista en kuitenkaan löytänyt. Toiset olivat olleet jenkeissä jo pari kymmentä vuotta ja toiset vasta pari päivää.  Käyntikortteja jaeltiin ja aiheet pyörivät paljon työasioissa. Aika kului siivillä ja reilun parin tunnin kuluttua minun täytyi kiirehtää viimeiseen fiksuun junaan. Tapahtumasta jäi hyvä mieli, hyviä vinkkejä ja muutama kontakti. Sain myös kontaktin toiseen suomalaiseen naiseen, joka on myös työharjoittelussa Denverissä.

Pääsiäisvapaata täällä ei ole. Sen sijaan 420 festivaalit olivat sijoittuneet pääsiäispyhien päälle.

pääsiäisfestarit

pupu

Internations tapaamisen jälkeen ensimmäinen Fixini odotti kotiovella. Paketti oli paljon pienempi kuin kuvittelin, mutta oli silti yhtä jännittävää avata.

laatikko

Paketti sisälsi viisi eri vaatekappaletta: huivin, neuletakin, neuleen, housut ja topin. Mukana tuli myös pukeutumisvinkkeja.

stailaus vinkit

vaatteet

Sovitin näitä kaikkia, mutta lopulta päädyin pitämään vain huivin ja housut. Jos olisin pitänyt kolme, niin sitten olisi ollut sama pitää melkein kaikki, koska kaikki pitäessään sai 25% alennusta. Pidin vaatteiden tyylistä, mutta toppi oli vähän liian iso ja neuleen värivalinta oli mennyt pieleen. Neuletakki ei myöskään ollut laadultaan hintansa (48 dollarin) arvoinen. Palautettavat tuotteet pystyi helposti lähettämään takaisin viemällä ne lähimpään USPS:n postilaatikkoon, joka oli jopa kävelyetäisyydellä asunnostamme. Palautuksen yhteydessä annoin palautetta stailistille ja nyt odotan jo uutta lähetystä toukokuun lopulle.

Tänään tulee myös ruokapalvelun BlueApronin ensimmäinen toimitus. Tilaus sisältää ainekset ja reseptit kolmeen ruokalajiin kahdelle hengelle. Toivon, että annoskoot ovat perinteisesti jenkkityyliin sen verran isoja, että meillä riittäisi tilauksesta aina koko viikon iltaruuiksi. Blenderin oston myötä innostuin kokeilemaan superfoodeja, joita pystyi myös helposti tilaamaan suoraan kotiovelle. Oi kuinka helpoksi kuluttaminen on täällä tehtykään!

superia

Coloradossa toimii myös Finlandia Foundation of Colorado, jonka päätarkoituksena on edistää suomalaista kulttuuria Coloradossa. Ehkä mieluisin suomalainen juhla varsinkin entisenä teekkarina on Wappu. Mielestäni vappu on ainoa suomalainen juhla, jolloin suomalaiset ovat iloisia, helposti lähestyttävissä ja kaikki ovat toistensa kavereita. Kaikki parhaimmat muistot opiskeluajoiltani liittyvät melkeinpä vappuun. Pidän vapusta niin paljon, että olen useaan kertaan ottanut monet ei-teekkarikaverinikin mukaan teekkareiden vappuriehoihin.

Missaan suomalaisen vapun nyt ensimmäistä kertaa elämässäni. Sinänsä hetki on hyvä, koska teekkarivaput ovat ohitse ja ulliksen piknikkiä seuraisi arkinen työpäivä. Vappuikävää helpottaa FFC:n järjestämä vappupiknik Goldenissa, jonka menemme katsastamaan Mikon kanssa. Nyt pitäisi vain keksiä, että mitä tarjottavaa tekisin piknikille. Harmittaa sikana, että teekkarilakit jäi Suomeen.

ullis

Juhlikaa Wappuna meidänkin puolesta, toivottavasti aurinko paistaa Suomeenkin!

 

wappu 2012

 

Räntää ja auringonpaistetta

Meneillään on arkipäiväinen minibussimatka junalle. Selaan keskittyneenä puhelimella suomalaisten ryntäämisestä R-kioskille miljoonien lottokupongin takia, kun nainen toisella puolella käytävää huutelee minulle. ”Where did you get yours shoes? My daughter has similar but black.” Vastaan hänelle, että Suomestahan nämä. Kengät taitavat olla jopa Seppälästä.

Tytön kengät taas ilmenivät olevan jostain paikallisesta puljusta. En ole varma tajusiko nainen, että Suomella tarkoitan maatamme vai kuvitteliko hän puhuvani jostain brändistä nimeltä Finland. Small talk jatkui vielä hetkisen tämän jälkeen. Myöhemmin  samana päivänä myös kahvilan myyjä kehui kenkiäni.  Tämä on itse asiassa jo kolmas kerta, kun joku kehuu kenkiä ja joka kerta kyseessä on ollut eri kengät Suomesta.  Ilmeisesti täältä ei löydy kivoja kenkiä tai nämä vaan tykkäävät käyttää itse lenkkareita, kun ne ovat niin mukavat. Toisaalta Suomessa ihmiset eivät vaan kehu vieraiden ihmisten ulkonäköä, eihän niin voi tehdä. Small talk on täällä joka päiväistä ja se sujuu minultakin paremmin päivä päivältä.  Vaarana voi olla Suomeen palatessa, että kehuu bussissa kanssamatkustajien vaatteita tai kysyy bussikuskilta iloisesti kuulumisia.

Olotila on paljon elinvoimaisempi, kun aurinko paistaa lähes joka päivä. Tällä hetkellä kyllä pyryttää lunta, mutta viime viikolla mittari on lähennellyt päivisin jopa +25 astetta. Pidin yhtenä päivänä etäpäivää yliopiston kirjastolla ja päätin työskennellä reilun tunnin ulkona. Kirjaston pihalla on siis pöytiä, joissa on jopa pistokkeet läppäreille, miten kätevää. No tässä puolentoista tunnin aikana onnistuin tietenkin polttamaan käsivarteni. Jo nyt huhtikuussa aurinkoinen ilma tuntuu Suomen hellepäiviltä ja kuulemma kesällä ulkona oleminen on sietämätöntä. Varsinkaan kun, täällä ei ole oikein merta lähellä.  Sen verran kuitenkin auringosta tykkään, että lupaan olla valittamatta sitten kesähelteillä. Valitan mieluummin sitten Suomen loskasateessa.

Etätyöpäivä

Viime viikonloppuna yliopistolla vietettiin E-päiviä (Engineering Days). Jenkkiopiskelijan mukaan nämä päivät ovat ainoat, jolloin insinööriyliopisto yrittää näyttää muulta kuin insinööriyliopistolta.  Eli tarjolla oli jatkuvan opiskelun ja  yleisen nörtteilyn sijaan: pelejä, kisoja, bändejä, stand uppia,ruokaa, juomaa, bileitä ja  ilotulitukset.  Tapahtuma oli pääosin hyvin onnistunut, huolimatta siitä, että yhdet bileet olivat pelkkää jonotusta ilmaiseen ruokaan ja juomaan. Juuri kun oli saanut lasin käteensä, tapahtuma päättyi ja ihmiset häädettiin ulos alueelta. Käytiin myös hakemassa jenkkileffan tunnelmaa yliopiston veljeskunnan järjestämistä vaahtobileistä, joissa ei tosin viihdytty pitkään limaisuuden ja ahtauden vuoksi. Kokemushan se oli kuitenkin. Kuvissa näette armottoman taistelun koriksen muodossa. Kumpi voitti?

fight 4 fight 3 fight 2 fight 1

 

lautta1 lautta2

edays etti

Kävin myös kokeilemassa uudestaan paljasjalkatreeniä, joka tuntui tällä kertaa toisen ohjaajan pitämänä paljon rankemmalta. Tällä kertaa kävi ilmi, että liikkeissä on kolme eri tasoa, miten niitä voi tehdä. Tosin ohjaaja väitti, että tarvitset 10 kerran käynnin ennen kuin voit siirtyä ykköstasolta ylöspäin.  Minä en tätä höpöhöpöä kuunnellut vaan riuhdoin malttamattomana kolmostason liikkeitä, että saisin kaikki tehot irti tunnista. Lopulta olinkin niin poikki, että en jaksanut kuin kiivetä 20 minuutin ylämäen kotiin. Tämän jälkeen selasin kuumissani autoja craiglistalta, no luck. Meillä ei siis vieläkään ole autoa.

On mahtavaa olla töissä paikallisten jenkkien kanssa, kun aina oppii jotain uutta kulttuurista. Eilen kuulin työkavereilta kahdesta upeasta netissä toimivasta palvelufirmasta. Ensimmäinen niistä on firma nimeltä Stitch Fix, jonka ideana on tarjota henkilökohtaista stailausta etänä. Firman nettisivuille luodaan profiili, johon syötetään tarkat tiedot pukeutumisesta kuten koot ja tyylitiedot.  Sen jälkeen voit tilata kotiinkuljetuksena ”fixin” eli laatikollisen vaatteita, jotka on valittu sinulle profiilitietojesi mukaan. Voit pitää joko kaiken, osan tai palauttaa kaiken. Vaatteiden palauttaminen ei maksa mitään eikä myöskään lähettäminen. Itse stailaus on 20 dollaria ja vaatteet tietenkin maksavat. Jos oikein ymmärsin tilaamani ”fix” pitäisi tulla ensi perjantaina, kuinka jännittävää.  Myös muita vastaavia firmoja löytyy ja miehille on myös omansa.

Toinen palvelu riittyy ruuan tilaamiseen kotiovelle. Palveluun luodaan ”ruokaprofiili”, jonka perusteella he toimittavat kotiin ainekset ja reseptit kolmeen yrityksen kokkien suunnittelemaan ruoka-annokseen. Annoskoon voi valita kotitalouden koon mukaan ja annokset vaihtelevat joka viikko. Tässäkin palvelussa hinnat ovat sen verran kohtuullisia, että ajattelin, että voisi kokeilla tätä joku viikko. Kolme annosta kahdelle hengelle on vajaa 60 dollaria ja uskon, että näistä kolmesta annoksesta riittää meille hyvin koko viikon ruuiksi. Helpottaa huomattavasti elämistä ilman autoa.

 

Nauttikaa pääsiäislomasta! Täällä semmoisia ei harrasteta.

 

Urheillaanko täällä?

Puhutaan, että Coloradossa asuvat Jenkkien laihimmat ihmiset. Suurimpana syinä tähän ovat Coloradon aurinkoinen ilmasto, upea luonto ja sen tuomat ulkoilumahdollisuudet; esimerkkinä vaeltaminen, laskettelu, kiipeily ja maastopyöräily. Viime sunnuntaina kävimme testaamassa yhden näistä aktiviteeteista kiipeämällä lähimmälle vuorelle, joka itse asiassa näkyy kotimme ikkunasta. Ajatella, että voit kiivetä vuorelle suurin piirtein takapihaltasi.  Reitti huipulle oli porukkaa täynnä:  lapsiperheitä, pareja, koiria, maastopyöräilijöitä ja juoksijoita. Ei voi kyllä parempaa tapaa viettää maaliskuista sunnuntaipäivää, kun aurinko porottaa taivaalla ja lämpötila lähentelee 20 astetta.  Maastopyöräilyn vuorien kivisillä poluilla jätän ehkä kuitenkin väliin vaikka tykkäänkin kokeilla kaikenlaista. Ei taida matkavakuutustaan kattaa sitä touhua.  Yhdellä iltalenkillä nähtiin myös skeittareita, jotka laskivat syöksylaskua alas vuoritietä. Kaikki tekee mistä tykkää.

yRV_VpLo6ujpmZCbg0el2M0Td

Kiipeily

Muun urheilun lisäksi Coloradolaiset (Jenkit yleisestikin) ovat kovia penkkiurheilijoita. Tämän huomaa jo siitä, että monet perusraflat  ja kuppilat on varustettu kymmenillä tv-ruuduilla, joissa jokaisessa pyörii eri urheilulaji. Parhaimmillaan on menossa yhdysvaltalaisten yliopistojen koripallojoukkueiden väliset mestaruuskisat, joissa porukat ovat voineet etukäteen veikata jatkoon selviävät joukkueet voittajaan asti. Jos arvaa nämä kaikki joukkueet oikein, niin joku rikas tyyppi on luvannut maksaa tälle onnekkaalle 1 biljoonaa dollaria. Kuulemma veikkaaminen on todella hankalaa, koska suurin osa joukkueista ei ole pelannut keskenään.  Kuulemma pelkästään pelaajien ulkonäön tai muun vastaavan arvontamenetelmän avulla voi päästä pitkällekin.

Harmillisesti emme ehtineet tämän vuoden veikkaukseen mukaan. Baseball kausi alkaa myös kuulemma pian. Työkaverit intoilevat siitä jo useaa viikkoa etukäteen ja  heidän mukaansa jotkut ottavat jopa vapaata töistä eka peliä varten.

”Liikuntapakkomielteisenä” etukäteen jännitti, minkälaista, minkä tasoista ja mitä liikuntamuotoja täältä löytyisi ja löytyisikö samoja kuin Suomesta. Suomessa rankan viime syksyn aikana dancehall reggae  -tanssitunnit olivat viikon kohokohta. Sen vuoksi käytinkin useita tuntia googlaamiseen paikallisia tanssiyhdistyksiä täällä, mutta en ole törmännyt vielä yhteenkään, joka tarjoaisi dancehall tunteja. Harmillista. Toisaalta jostain täytyy luopua, että voi kokea jotain uutta.

Koska työpaikkani on sen verran kaukana kämpästämme, ajattelin, että olisi fiksua käydä liikkumassa työpaikan läheisyydessä. Unisportin edullisiin hintoihin verrattuna, paikalliset salien hinnat tuntuivat kohtuuttomilta, varsinkin jos  50-100 dollarin kuukausimaksu ei sisältänyt edes lukollista kaappia. Kaikillahan on auto, johon voi jättää arvotavarat.  Myös Suomessa suosikkejani Les Mills tunteja löytyi huonosti.

Täällä on muotijuttu willPower&grace tunnit, joitaa ei käsittääkseni ole Suomessa. Kyseessä on paljain jaloin tehtävä ryhmäliikuntatunti. Myös Crossfitt ja Boot Camp treeniä tarjoavia saleja löytyy useampi. Yoga on myös suosittua, jopa Goldenista löytyy useampi yogastudio. Hot yogaa ei ole tullut täällä vastaan, mutta luultavasti vastaavat olosuhteet pystyy saavuttamaan yogaamalla ulkona kesähelteissä. Kuulemma kesällä ilmasto muistuttaa aavikkoa.

Kuntosaleista päädyin lopulta valitsemaan yliopiston liikuntakeskuksen. Onnistuin saamaan sinne kohtuuhintaisen jäsenyyden vaimoalennuksella, vaikka en vaimo olekaan. Heti jäsenyyden hankittuani menin heti innoissani kokeilemaan tätä mainitsemaani paljasjalkajumppaan, tosin huonolla menestyksellä. Kyseinen viikko oli Spring Break eikä kukaan, edes asiakaspalvelija vastaanotossa, kertonut minulle, että tuntia ei ole sillä viikolla.

Eilen kuitenkin onnistuin raahamaan itseni willPower&grace tunnille, joka tällä kertaa järjestettiin. Kyseiseen tuntiin kuuluu olla siis varpaisillaan. Tunti aloitettiin varpaita pyörittämällä ja lämmittelemällä.  Sen jälkeen seurasi puolen tunnin aerobic tyylistä lihaskuntoa oman kehon painolla. Toinen puolikas tunnista sisälsi taas enemmän kehonhallintaa ja venyttelyä. Lisäksi ohjaaja aina lausui väliin jotain tunnille kuuluvia tsemppausrunoja, joita pidin vähän hassuina. Ihan hauska tunti willPower&grace on ainakin välipäivän liikunnaksi tai lämmittelyksi yogaan, johon itse vielä jatkoin .

Toinen epätoivoinen yritys oli mennä kokeilemaan potkunyrkkeilyä jatkotason tunnille,  josta minut ohjattiin ystävällisesti aloittamaan alkeistason tunneista. Kyseisellä jatkotason tunnilla pieniporukka kovakuntoisia jätkiä sparrasi keskenään ja taekwondon alkeetkaan eivät olisi tainneet riittää puolustukseksi siinä porukassa. Ryhmäliikuntakokemukseni täällä rajoittuu siis tällä hetkellä vaan paljasjalkatunteihin.

Vaikka ryhmäliikuntatarjonta on melko monipuolinen, suurin osa tunneista on päivällä, joka rajoittaa niille pääsemistä. Lisäksi viikonloppuna tunteja ei ole ollenkaan. Tuntien vähyyden vuoksi olen alkanut käymään uudestaan kuntosalilla monen vuoden jälkeen. Netistä löytyy nykyään niin hyvin erilaisia saliohjelmia ja perustekniikan osaavana niitä on helppo soveltaa. Nyt olen jopa innostunut salitreenamisesta, kun sykemittari messissä olen tajunnut, kuinka tehokasta se onkaan.

meksikolainen

Home made mexican food after hiking