Great Sand Dunes

WP_20150523_043

Melkein koko toukokuu satoi ja elämä oli paljon valjumpaa, koska suurin osa Coloradon parhaista aktiviteeteista sijoittuu luonnonhelmaan. Memorial Day mahdollisti meille pidennetyn viikonloppureissun, jonka päätimme jatkuvasta epävakaasta sääennusteesta huolimatta tehdä Great Sand Dunes -kansallispuistoon. Meitä lähti matkaan 7 hengen porukka. Perjantai-iltana ajoimme Puebloon saakka, jossa harjoittelimme telttailua ystävämme kodin lattialla.

WP_20150523_007

Lauantaina aikaisin aamusta suuntasimme kohty hiekkadyynejä. Great Sand Dunes – kansallispuisto on ehdottomasti ”must see” nähtävyys Coloradossa ja yksi parhaimpia kokemuksiani täällä ollessani.
Keli oli viilleähkö, mikä oli sinänsä vain hyvä hiekkadyyneillä vierailuun, koska hiekka kuumenee auringossa sietämättömän kuumaksi. Vuokrasimme sand boardin, jotta pääsisimme kokeilemaan lautailutaitoja hiekalla. Se oli aika hauskaa, kun vihdoin vauhtiin pääsi, mutta kyllä lumilautailu on vaan kaksinverroin hauskempaa.

WP_20150523_011WP_20150523_012
WP_20150523_019
WP_20150523_023
WP_20150523_026
WP_20150523_035
WP_20150523_038
WP_20150523_037
WP_20150523_060
WP_20150523_052
WP_20150523_065

Meille ei toki riittänyt vaan maiseman ihmettely ja hiekalla pelleily, joten päätimme patikoida hiekkadyynien kaikista korkeimmalle huipulle. Dyyneillä on useita eri huippuja, joten vaikea sanoa oliko se virallisesti korkein, mutta niin ainakin päätimme. Hiekalla patikoiminen käy kyllä kunnon treenistä. Huipulla oli huippu fiilis ja tuuli kirjaimelllisesti hiekkaa!

WP_20150523_067
WP_20150523_072
WP_20150523_083
Huipulta alaspäin tultaessamme huomasimme lähestymän myrskypilven. Viimeistään siinä vaiheessa iski paniikki, kun takana jyrähti ukkonen ja taivaalta alkoi sataa rakeita. Ajatuksena pakeneminen hiekkadyyneiltä raesateelta, kuulostaa ihan käsittämättömältä, mutta Coloradossa tämäkin on mahdollista. Juostessa muovitossuni upposivat hiekan syvyyksiin ja sinne saivat siinä kiiressä jäädäkin. Hiekkaraemyrskyssä kenkien pelastaminen ei ollut ensimmäinen mieleentullut asia. Ehkä joku onnekas ne löytää vielä kaunis päivä. WP_20150523_076
WP_20150523_088Juuri kun olimme ehtineet pois aavikolta, niin rauha palasi maahan auringon paluun muodossa. Olo oli kuin mistäkin toimintakohtauksesta selviytyneeltä.WP_20150523_113

WP_20150523_092

WP_20150523_106

Dyynien jälkeen teimme vielä patikointiretken läheiselle vesiputoukselle Zapata Fallsille, jonka jälkeen ajoimme leirintäpaikallemme Mogote Campgroundille.

Mogotessa jännitystä aiheutti varoitukset karhuista, joiden reviireillä majoituimme. Kaikki ruoka oli esimerkiksi pidettävä öisin ja poissaollessa autojen sisällä.Tämähän oli sinänsä helppoa, koska vaikka telttapaikkamme oli aika kuusessa, niin silti auton sai ajettua jenkkityyliin teltan viereen.

Jotenkin jäi semmoinen kuva, että jenkkien telttailun ja hotellissa yöpymisen erottaa vain se teltta. Ystävämme olivat varustautuneet telttailuun viimeisen päälle jättitelttoineen, retkituolineen, kaasuliesineen ja gourmet ruokineen, samalla kun me vedettin tonnikalaa purkista ja mutusteltiin riisikakkuja. Sinänsä koko telttailu ei olisi edes onnistunut ilman tätä mahtavaa porukkaa, sillä mehän ei edes omisteta täällä muita retkeilyvarusteita kuin Suomesta tuodut yksi makuupussi, retkialusta, taskulamppu ja leatherman.

Sunnuntaina teimme patikoinnin lähialueen metsässä, mutta se jäi aika lyhyeksi sillä eilispäivän hiekkadyynien seikkailut verottivat reilusti. Myös metsästä kuulunut epämääräinen mörähdys  kummasti nopeutti askelia takaisin autolle.

Patikoinnin perään suuntasimme 1,5 h ajomatkan päähän New Mexicon puolelle ulkokylpylään ”Ojo Caliente Mineral Spings Resort & Spa”. Tämä on vain yksi useista kymmenistä lähialueille rakennetuista kuumia lähteitä hyödyntävistä uimaloista. Ojo Caliente oli hintava, mutta sinänsä myös hintansa veroinen.  Kylpylä oli viety astetta pidemmälle, sillä veden mineraalit oli erotettu toisistaan, niin että pystyimme vaihtelemaan muun muassa rauta-altaan, sooda-altaan ja arsenikkialtaan välillä muta-altaasta puhumattakaan. Kylpylän ohjeistuksen mukaan altaiden eri mineraaleilla oli vaikka mitälie terveysvaikutuksia, en kuitenkaan kokenut mitään suuria parantumisia parin tunnin kylpemisen aikana. Paikasta löytyi toki myös höyrysauna ja ruotsalainen sauna, jossa löylyt jäi heittämättä. Parasta tuossa hetkessä oli kuitenkin, kun pääsi vihdoin pesemään hiekkadyynien hiekat pois.

Telttayöt saimme nukkua karhuilta rauhassa, lähinnä tyttöjen teltassa saimme kuunnella naapuriteltan öistä murinaa kuorsauksen muodossa. Maanantain paluumatkalla piipahdimme entisen tulivuoren tyngällä, johon kaksi uskaliasta päättivät kiivetä varoituksistamme huolimatta. Kyseessä oli siis yksityisalue, joten omistajat eivät välttämättä tykänneet heidän vuohiaan häiriköivistä muukalaisista. Paluumatkalle sattui myös Bishop Castle, joka ei varmasti ole täyttänyt kaikkia rakennusmääräyksiä. Bishopin perheen kodin rakennus aloitettiin vuonna 1969 ja rakentaminen taitaa olla yhä kesken. Kohde on nykyään suosittu nähtävyys.
WP_20150523_127
WP_20150525_011
WP_20150525_014

WP_20150525_065

WP_20150525_015WP_20150525_063WP_20150525_018WP_20150525_052

WP_20150525_061
WP_20150525_044
WP_20150525_060WP_20150525_064

WP_20150525_048

WP_20150525_055

Onneksemme saimme seuraavan kerran sadetta reissulla vasta paluumatkalla ukkosmyrskyn muodossa. Vaikka en nauti näistä epävakaista säistä ja jatkuvista sateista, joita Colorado on nyt melkein kuukauden kokenut, niin onhan tämä niin upeaa, kun on niin vihreän vehreää joka puolella. Tulee ihan Suomen kesä mieleen! Sitä odotellessa seuraavana on vuorossa New York!

WP_20150525_067 WP_20150525_070 WP_20150525_068WP_20150509_003WP_20150509_009WP_20150530_002 WP_20150530_015 WP_20150602_003

Pieni pieni maailma

Taisin olla 4.luokalla, kun luokkaamme tuli sijainen: vaalea, nuori, positiivinen nainen. Sijainen näytti meille kuvia vuorista, kuumailmapalloista ja ihmisistä laskettelemassa bikineissä aurinkoisilla laskettelurinteillä. Kuvat sijoittuivat Coloradoon, jossa sijainen asui osan vuodesta. Kyseiset kuvat painuivat syvälle mieleeni ja niistä innostuneena kirjoitin silloiseen ystäväkirjaan, että unelmieni talo sijaitsee Coloradossa.

Nyt 15 vuoden jälkeenkin muistan ne kuvat ja tarinat.  Pari viikkoa sitten mInun ja sijaisen tiet kohtasivat uudelleen Steamboatissa, jossa hän asuu yhä. Eikä siinä vielä kaikki, sillä matkan mahdollisti meille toinen suomalainen Steamboatissa asuva nainen, joka taas sattuu olemaan työkaverini sisko.

SteamBoat on suosittu laskettelukeskus Coloradossa. Se oli yhtä upea kuin olin haaveillut. Se oli jopa niin upea, että kävimme siellä kahden viikon sisällä kaksi kertaa ja haaveilemme menevämme sinne kesällä uudestaan.IMG-20150327-WA0012IMG-20150327-WA0014
WP_20150327_009WP_20150411_001  WP_20150329_029 WP_20150329_024 WP_20150329_018 WP_20150328_047WP_20150328_010WP_20150328_031 WP_20150328_025 WP_20150328_014  WP_20150328_002 WP_20150327_020
WP_20150412_001
11198533_10153224563812270_1168828293_n

Edelliset kaksi kuukautta ovat vierähtäneet käsittämättömän nopeasti.  Koska olen myös uskaltautunut myös ajamaan täällä, kaikesta on tullut paljon helpompaa. Uusia tuttavuuksia on tullut rutkasti lisää, jopa suomalaisia.  Hoidimme myös Suomen kansalaisvelvollisuuden käydessämme äänestämässä eduskuntavaaleissa Suomen konsulaatin luona ja jännitimme etänä vaalien tuloksia.

Mitäs muuta?

  • Pääsiäislounas suomalais-jenkki yhteisön seurassaWP_20150405_003
  • Paikallisen korisjoukkueen Nuggetsien peliWP_20150325_002 WP_20150325_011
  • Hyvää ruokaa
    WP_20150419_001
    WP_20150419_005
    WP_20150314_009
  • Se oikea ja alkuperäinen Hard Rock Cafe
    InstagramCapture_87d4c43b-3233-49e9-9058-e57f4ad8fa73 WP_20150312_001
  • Patikointia
    WP_20150322_007
    WP_20150322_011WP_20150314_008 WP_20150314_002Kesäkuussa palaan taas Suomeen (ainakin hetkeksi). Samalla reissulla poikkeamme New Yorkissa, josta olen unelmoinnut pidemmän aikaan. Sitä odotellessa suunnitelmissa paljon kivoja kesäjuttuja, joita ei vielä viime kesänä tullut koettu. On tämä vaan upea paikka. Kyllä kelpaa näissä maisemissa käydä aamulenkillä!WP_20150425_001WP_20150425_003
    WP_20150420_003

Tanssi kuuluu kaikille

Tämän viikon tanssitunnilla tapahtui jotain, mikä laittoi ajattelemaan. Tanssistudion ovesta astui sisään kaksi sokeaa naista. He halusivat tulla tanssimaan.  Sekä opettajat että muut oppilaat olivat melko hämillään näistä tulokkaista, mutta lämpimästi heidät toivotettiin tervetulleeksi tunnille. Suoraan sanoen oma keskittyminen tunnilla oli täysin hukassa, kun vilkuilin koko ajan sivusilmällä, että miten näillä naisilla sujuu. Tanssikoulun omistaja piti naisille seuraa salin takaosassa ja yritti selittää heille liikkeet suullisesti parhaansa mukaan.

Miten vaikeaa voi olla tehdä liikkeet oikein, jos ei näe mitä tekee ja varsinkaan, jos ei ole ikinä elämässään nähnyt. Monesti tanssiopettajan puhe ei kerro kirjaimellisesti sitä, miltä liikkeen teknisesti pitäisi näyttää, vaan puhe lähinnä tukee liikettä. Oli upeaa nähdä, miten nämä naiset eivät vaikuttaneen välittävän tekivätkö ”oikein”, vaan jammailivat täysillä musiikin tahdissa ja tekivät asioita parhaansa mukaan. Heillä, jos joilla, näytti olevan hauskaa. Loppujen lopuksi, mitä sillä on väliä miltä näyttää tai mitä muut ajattelevat, jos vain itse nauttii tekemisestään. Tämän kaltaisissa tilanteissa oman elämän pikkuongelmat unohtuvat hetkessä.

Täällä ajankohtaista on niinkin mielenkiintoinen asia kuin veronpalautusten hakeminen. Jenkeissä tästäkin asiasta on tehty ihana paperisotku, jota harva tekee yksin. Veronpalautuksen saa helpoiten hoidettua ulkopuolisen firman kautta, joka toki ottaa palautuksesta provikkaa korvauksena tehdystä työstä. Ongelmana on, että harva näistä firmoista osaa hoitaa ulkomaalaisen veronpalautuksia ja M:lläkin on ollut ongelma saada apua yliopistoltaan.

Jotta pääsisin itse mahdollisimman vähällä ja tekisin kaiken oikein, niin päätin käyttää viisumisponsorijärjestön suosittelemaa firmaa. Heidän nettisivuillaan oli hieno laskuri, jonka avulla he arvioivat alustavan veronpalautussumman. Seuraavana vuorossa olisi papereiden täyttäminen ja kuittien etsintä, sillä kävi ilmi, että harjoitteluuni liittyvistä kustannuksista voisi saada rahaa takaisin. Ei toki tullut mieleen säilyttää joka ikistä kuittia. Takapakkia asiaan toi  myös se, että M löysi tästä kyseisestä firmasta todella huonoja arvosteluja, että alkoi epäilyttää koko homma. Voi olla, että teenkin sitten koko paperityön itse ja toivon, että jotain rahaa saan takaisin, vaikka se ei olisi yhtä iso summa kuin kyseinen firma lupasi.

Lähiviikkoina sain myös tutustua paikallisen terveydenhuollon palveluihin.  Kiitos matkavakuutuksen, käynti hoitui melkeinpä ongelmitta. Kävin paikallisessa Health Care -klinikassa, johon pystyi tekemään joko varauksen etukäteen tai kävelemään suoraan paikan päälle. En tosin suosittele kenellekkään kävelyä suoraan paikan päälle, sillä loppujen lopuksi odottelin siellä toista tuntia, koska kaikki ajan varanneet pääsivät edelleni. Itse lääkärillä käynti sujui loppujen lopuksi yllättävän hyvin, vaikka etukäteen jännitti englanniksi vaivan selittäminen, kun välillä se on vaikeaa suomeksikin. Lääkärillä käynnin maksun sain hoidettua suoraan matkavakuutustodistuksellani  ja lääkkeisiin pystyin hakemaan korvausta vakuutusyhtiöltä jälkeen päin kuittia vastaan. Eli aivan turhaan pelkäsin ja jännitin etukäteen, että miten homma hoituisi. Matkavakuutus on ihana asia. Suosittelen.

Viime viikonloppuna osallistuttiin Suomi seuran 50-vuotisjuhliin tai paremminkin 50-vuotis lounaaseen. Tilaisuus oli yllättävän kiva ja saatin uusia kontakteja. Ruoka ei tosin ollut suomalaista lukuunottamatta Runebergin torttua, joka ei nyt ihan maistunut siltä miltä pitäisi. Ohjelma koostui lähinnä puheista ja suomalaisesta klassisesta ja iskelmämusiikista. Juhlat olivat järjestäjinsä näköiset. Saa nähä mitä seuralle käy tulevaisuudessa, kun nykyinen maahaanmuutto on tehty niin vaikeaksi. Pelkäänpä, että Coloradon suomalaiset kuolevat ennemmin tai myöhemmin sukupuuttoon ellei muutosta tapahdu.

Lähiaikojen kelit eivät ole olleet henkilökohtaisia lemppareita. On ollut pakkasta ja kylmää ja saimme kokea ensi kertaa jenkkiläisen lumimyrskyn. Toisin kuin Suomessa kouluja suljetaan, autoilua vältetään, harrastukset perutaan ja ihmiset jumittuvat kotiin myrskyn ajaksi.

Lopuksi vielä tarinaa kevään riennoista kuvien muodossa.

Goldenin kotiWP_20150110_013

M:n synttäritarjoilut: voileipäkakkua ja tres leches -kakkuaWP_20150125_001

Avalanche vs Tampa Bay LightingIMG-20150222-WA0013

Rodeo ShowWP_20150116_010

Suomi-ikävään tekaistut Runebergin tortutWP_20150205_011

Pikku pyräkkä
WP_20150221_003WP_20150221_002WP_20150221_008

Eldora
WP_20150207_002(1)
WP_20150207_004(2)

Finlandia Foundation of Colorado 50 v.
WP_20150228_010

Ystävänpäivä – Loveland Fire&Ice Festival
WP_20150214_003

Copper Mountain
WP_20150307_001 WP_20150307_008

Laskettelupäivän herkku ”puolikas” Muchos Nachos
WP_20150307_016

Kolminkympin suojakerroin ja Coloradon aurinko teki sen taas!

 

 

Road trip

Coloradon ajan jälkeen Helsinkiä osasi arvostaa erilailla. Erityisesti olin kaivannut merta ja rannikkoa. Otin kaikki irti syksystä ja toteutin asioita, joihin oli aikaa ja mahdollisuus. Muutin asumaan kaupungin ytimeen kaiken keskelle. Vietin paljon aikaa perheen ja hyvien ystävieni seurasta ja keskityin rakkaisiin harrastuksiin kuten tanssiin. Nautin autottomuudesta ja siitä, että joukkoliikenteellä pääsi kohtuu helposti joka paikkaan.

Aluksi suomalaisten kiireellisyys ja jopa töykeys ärsytti ja kaipasin kovasti coloradolaisten ystävällisyyttä ja kohteliaisuutta. Päätin kuitenkin yrittää itse käyttäytyä mahdollisimman ystävällisesti muita suomalaisia kohtaan siinä toivossa, jos se vaikka tarttuisi. Toisaalta oli myös helpottavaa, että turhaa small talkkia ei tarvinnut aina vääntää joka tilanteessa.

M:llä on vielä vuosi jäljellä maisteritutkintoaan ja tarkoituksena on olla mahdollisimman paljon siitä ajasta samalla mantereella. Suomen ystäviä, perhettä ja harrastuksia jää ikävä, mutta toisaalta edessä on ainutlaatuinen mahdollisuus matkustella, kokea uutta ja nauttia Coloradon maisemista ja auringosta.IMG_4991Joulukuussa toteutimme reilun kahden viikon Road Tripin Denver-Kalifornia-Denver. Tarkempi reitti on esitetty kartassa. Menomatkan matkaseurana mukana oli myös äitini.Screen Shot 2015-01-13 at 7.58.52 PMIMG_5196Suurin osa reissun majoituksista oli varattu Airbnb:n kautta. Kaikki majoituskokemukset olivat erittäin positiivisia ja suosittelen lämpimästi airbnb:tä hotellin korvikkeeksi. Matkan ensimmäisen yön vietimme Durangossa, jossa kävimme kokeilemassa paikallisia HotSpringsejä. Kylpylässä oli myös jenkkiläisversio saunasta, joka oli paikalliseen tyyliin varoituksia ja ohjeistuksia täynnä.

WP_20141220_009 1WP_20141220_010Toiseksi yöksi ajoimme Grand Canyonille. Illalla ajelimme nähtävyyspaikoilla ja seuraavana aamuna kävimme tekemässä pienen patikoinnin kanjonia pitkin. Pidempäänkin olisi voinut viihtyä, mutta matka jatkui.WP_20141222_002 WP_20141222_010IMG_5054 IMG_5138IMG_5100Seuraavat kaksi yötä vietimme Las Vegasissa. Las Vegasissa pelkkään kävelyyn kuuluisan stripin päästä päähän vierähti helposti puoli päivää. Hotellimme ei sijainnut ihan stripillä varrella, joten kävelyä riitti muutenkin. Kasinojen kiertelyjen lisäksi ohjelmaan kuului Cirque Du Soleilin show, johon hankimme alennusliput jonottamalla aamulla lipunmyyntikojulla. Show oli upea ja en ole nähnyt yhtä taitavaa akrobatiaa koskaan aikaisemmin.

Ainoa asia mikä jäi harmittamaan oli, että emme ehtineet kokeilemaan Vegasin överejä buffetteja. Erääseenkin suosittuun buffettiin oli yli neljän tunnin jono. Buffetin sijaan päädyimme randomilla valittuun italiaiseen ravintolaan, jossa kieltämättä söin maailman parhaan tonnikalapihvin. Buffettien vuoksi voisin lähteä toisenkin kerran Vegasiin, muuten se paikka oli aika nähty kahdessa vuorokaudessa. Tosin kunnon yöelämä jäi myös kokematta, mikä voisi olla hauska kokemus hyvällä kaveriporukalla.IMG_5224 IMG_5294 IMG_5316 IMG_5357 IMG_5359 IMG_5372IMG_5414IMG_5409 IMG_5451 IMG_5455 IMG_5471 IMG_5480IMG_5493 IMG_5483

WP_20141223_010

Las Vegasista jatkoimme matkaa Los Angelesiin, jossa vietimme joulupäivät. Los Angelesissa joukkoomme liittyi myös Kaliforniassa vaihdossa oleva siskoni ja hänen ystävänsä. Majoitumme Rerondo Beachin läheisyydessä Airbnb:n kautta vuokratussa huoneistossa. Huonoksi onneksemme Kaliforniaan sattuivat erittäin kylmät ilmat siellä ollessamme, joten meressä uiminen ja surffaus jäivät tällä kertaa kokematta. Joulu oli ei ollut mikään perinteinen, mutta piristävällä tavalla erilainen.IMG_5549IMG_5712IMG_5636 IMG_5705 IMG_5657 IMG_5647 IMG_5733 IMG_5745 IMG_5808 IMG_5787WP_20141227_045

WP_20141227_015IMG_5927WP_20141227_027 WP_20141227_024
Los Angelesissa ehdottomasti kokemuksen arvoinen oli Universal Studios.

WP_20141226_072 WP_20141226_060 WP_20141226_055WP_20141226_009WP_20141226_051WP_20141226_032 WP_20141226_026 WP_20141226_003Matkalla Las Vegasista San Diegoon kävimme katsomassa NHL pelin Anaheim-Vancouver Canucks. Jostain syystä tunnelma ja ohjeisohjelma Anaheimin Honda Centerillä ei ollut yhtään niin hyvä kuin Denverin Pepsi Centerissä. Selänne faneja paitoineen paikka kuitenkin kuhisi.

WP_20141228_021WP_20141228_043WP_20141228_031Pelistä matka jatkui Carslbadin rantakaupunkiin, jossa meitä odotti matkan upein majoitus. Majoitumme pariskunnan omakotitalon alakerrassa, jonka seinät olivat täyttä ikkunaa ja ikkunoista näkymä laguunille.WP_20141229_006IMG_5867IMG_5879San Diegossa kävimme paikallisessa SeaWorldissa, joka ei kuitenkaan elämyksenä yltänyt ihan Universal Studioiden tasolle.IMG_5936IMG_5990 IMG_5989Uuden vuoden vietimme taas San Diegon ytimessä ja ylihinnoitelluissa hotellibileissä, mutta hauskaa oli.WP_20141231_048Paluumatkan reittimme kulki Arizonan Phoenixin ja New Mexicon Albuquerquen kautta. Matkalta mieleen jäi erityisesti Phoenixissa sijaitseva Echo Canyon Trail Camel Back Canyonilla, joka oli erittäin virkistävää ja haasteellistakin aktiviteettia pitkän ajon ja pullamössöruokien jälkeen. M sai myös kauan himoitsevansa teeluupihvin pikkukaupungin pihviravintolasta.

Muuten paluumatkan päivät kuluivat melkolailla ajaessa. Reissu oli upea ja se kannatti ehdottomasti tehdä autolla, koska näki niin paljn enemmän kuin lentämällä. Kalifornian rannoille täytyy ehdottomasti lähteä uudemman kerran kesällä, kun aurinkokin lämmittää enemmän.IMG_6019IMG_6030WP_20150103_016WP_20150103_025WP_20150103_018WP_20150104_014WP_20150104_008