Viime vuonna tehtiin pikku Road trip tyylinen reissu taas jenkkeihin..mutta säästettiin tällä kertaa aikaa ja lennettiin kaikki välit….

Eli matka jatkuu siis Losista Vegasiin. On Kyselty vähän vinkkejä tän tyyppiseen matkusteluun ilman autoa, syy tähän meidän autotta matkusteluun on että en ole itse paljon ajanut kun tossa välissä asusteltiin monta vuotta esim Briteissä joten siellä en tarvinnu ja myös uskaltanu ajaa väärällä puolella ja mieheni kun on Irlannista hän taas tottuneempi ajamaan väärällä puolella.

Joten siis kaupunkien välillä lennot halpoja ja ainakin monissa paikoissa on hyvät julkiset yhteydet lentokentille. Jos matka suht lyhyt taksilla pääsee aika hyvin. Tällä reissulla käytettiin paljon uberia, Amerikassa isoissa kaupungeissa niitä on paljon eli saa nopeasti kyydin ja paljon halvemmalla. Myös valittaessa hotellia katson aina onko hotellilla lentokenttäkuljetus ja mielellään ilmainen. Losissa oltiin muutenkin lähellä kenttää mutta silti kuljetus löytyi ja sitä käytettiin. Kentillä normaalisti myös alue josta kaikki kuljetukset lähtee, täytyy vain löytää oma, niitä on aika paljon mutta hotellin nimi löytyy kyljestä. Samalla kyydillä päästiin siis takaisin kentälle. Myös uberille nykyään oma pick up paikka kentillä. Esim kun tästä siis lennettiin Las Vegasiin niin perille päästyämme tilattiin uber ja vegasin McCarran kentällä myös tämä uber pick up, sinne vain odottamaan autoa. Ilmoitus tulee äppiin kun auto on paikalla ja sitä myös voi seurata äpistä missä se menee. Kuljettaja saattaa myös soittaa jos et heti löydä oikeaa autoa. Äpistä löytyy myös auton rekkari niin tietää että oikea auto ja niissä yleensä lukee myös aika isolla uber. Meidän hotelli oli taas Stripillä ja kenttähän Vegasissa sijaitsee hyvin lähellä tätä. Tämä oli meidän toinen kerta jo Vegasissa mutta tykättiin paljon joten tultiin uudestaan. Vegas postaus löytyy siis tuolta USA sivun alta.

Tämän vegas reissun syy oikestaan oli se,että viimeksi emme pystyneet lähtemään Grand Canyonille, mieheni teloi jalkansa aika pahasti joten jouduttiin ottamaan vähän lepoa täällä ollessamme. Olimmehan vasta aloittamassa pitkää matkaa junalla läpi Pohjois-Amerikan…..hieman silloin jännitti että miten käy mutta hyvin se sitten lopulta meni.

Valittiin tälläkin kertaa sama hotelli,Excalibur, sen sijainti on hyvä ja hinta sopiva. Isot uima-altaat ja hyvä buffetti.
Mieheni on myös nyrkkeilyn ystävä ja tämä ottelu Floyd Mayweather v. Conor McGregor oli juuri kun täällä Vegasissa oltiin. Lippuja ei saatu mutta päästiin katsomaan heidän esittelyjä ja haastatteluita T-mobile arenan ulkopuolelle. Mieheni pääsi myös kättelemään McGregoria joten hänelle päivä oli varmasti täydellinen.

Ja sitten Grand Canyon. Nyt kun siis ilman autoa matkaillaan buukattiin päiväreissu sinne. Tämä taas yllättäen viator.comin kautta. Matkan järjestäjä Gray Line Las Vegas. Kukonlaulun aikaa siis lähdettiin matkaan. Bussi hakee matkaajat kyytiin muutamalta hotellilta ja sitten Gray Linen varikolle jossa meidät jaettiin niihin busseihin joihin oltiin menossa. Varikolla pystyi vielä lisäämään ekstroja jos niitä halusi esim jeeppi ajelun tai helikopteri kyydin. Tai vaikka syödä aamupalan, siellä siis pikku kahvila. Koko juttu oli erittäin hyvin järjestelty ja pidettiin huolta että kaikki tiesi mitä oli luvassa ja mihin piti mennä.

Ja sitten matkaan, ajo kestää muistaakseni noin 4-5 tuntia, bussit on todella siistejä ja tilavia,matkalla voi kuunnella nauhalta infoa matkasta ja Grand Canyonin historiaa ja myös tarinaa Vegasista ja casinoista. Mentiin myös ohi yhdestä Vegasin vanhimmista casinoista joita paikalliset käyttää. Tällä matkalla eka pysähdys on aamupala mäkkärissä,(myös siinä oli kauppa jos ei mäkkäri kiinnosta) se oli etukäteen suunniteltu yhteistyössä heidän kanssa. Vaikka meitä oli paljon ja myös muita yhtiön busseja pysähtyy tässä silti saatiin ruoka äkkiä. Matkaamme myös ohi Mojaven aavikon,black mountains sekä Grand Wash Cliffs.

Matkalla voi ihastella nevadan karua mutta kaunista maisemaa. Myös noin 10 sekunnin ajan matkattiin kuuluisaa Route 66. Eka oikea pysähdys on Hooverin padolla. Ja wau aika huikea paikka. Päästiin kävelemään sillalla joka menee tämän yläpuolella. Jos korkean paikan kammo niin et tule tykkäämään tästä ollenkaan…haha.Nimensä se on saanut presidentti Herbert Hooverin mukaan. Ja sijaitsee Arizonan ja Nevadan rajalla Colorado joessa. Patoa alettiin rakentaa 1931 ja se valmistui 1936 ja on ensimmäinen kokonaan betonista rakennettu Yhdysvalloissa. Pato on 221 metriä korkea ja 379 metriä leveä. Paksuus juuresta 201 m ja harjalta 14m. Betonia kului n. 3,4 miljoonaa kuutiometriä. Juurella olevassa voimalaitoksessa on 17 turbiinia joiden yhteen laskettu teho on 2080 megawattia. Puolet menee etelä-californiaan ja puolet nevadan ja arizonan kesken.

Matkan hintaan kuului myös lounas, pysähdyttin National Geographic Visitor Centressä, saatiin valita muutamasta eri vaihtoehdosta mitä syötiin ja niissä oli kyllä kaikille jotai ja ruoka tosi hyvä. Siellä myös kiva myymälä jossa National Geographic sälää. Täällä olis myös voinut käydä katsomassa imax elokuvan.

Ja sitten jatketaan matkaa Grand Canyonin kansallispuistoon eteläreunalle, jonne siis tämä reissu meidät vie. Muitakin reissuvaihtoehtoja on myös mutta me valittiin tämä. Eka pysäkki Bright Angel Lodge, jossa aivan mahtavat näkymät, ei oikein voi edes kuvailla. Siksi kerronkin paljon tätä juttua kuvina…sitten Mather Pointilla jossa on suosituimmat näkymät ja vaellusreitit, jotka reunustavat kanjonia. Näet leveimmän ja syvimmän kohdan kanjonissa. Syvyys 2560 metriä ja n. 34 kilometriä leveä…

Grand Canyon luokitellaan useasti maailman seitsemän luonnonihmeen joukkoon, eikä syyttä. Kanjoni on noin 446 km pitkä, leveys vaihtelee kuudesta tohon 34 kilometriin. Täällä käy miljoonia matkailijoita vuodessa. Kanjonin noin 450 kilometristä 350 kuuluu kansallispuiston alueelle. Pinta-ala yhteensä 4925km2. Kanjoni jaetaan kahteen osaan, eteläreuna (south rim) jossa siis me oltiin ja pohjoisreunaan (north rim). Epätasainen maan kohoaminen on aihettanut että kanjonin pohjoisreuna on paljon korkeammalla kuin etelä, noin 300m. Paikoissa siis aivan eri ilmasto ja kasvillisuus riippuen kuinka korkealla on. Mutta annan kuvien kertoa kuinka hieno paikka on. Jäin itsekkin sitä vain ihmettelemään pitkäksi aikaa ja laitoin myös kameran pois ja vain tuijotin tuota luonnon ihmettä..siis vaan WAU!

Päivä on pitkä mutta sen arvoinen, suosittelen myös todella Gray Line busseja, kaikki oli todella hyvin järjestetty ja kuski teki matkasta hauskaa. Takaisin päin tullessa pysähdyttiin taas jaloittelemaan ja käytiin katsomassa hoover patoa näin iltasella kun se on upeasti valaistu. Bussi vie myös kaikki matkailijat takaisin hotelleille tai sai myös jäädä muualle jos halusi.

Lapsiperheille, ihan joka kohdassa ei ole varsinaisesti ainakaan south rimillä noita aitoja eli hyvin lähelle reunaa pääsee joten varoavaisuutta ainakin jos pieniä lapsia..ja ihmisiä myös oli kiivennyt reunoille, joihin ei siis oikeasti ole mitään reittiä, itse pidän elämästäni enemmän kuin täydellisestä insta kuvasta… 😉

Kuka on käynyt täällä? Mitä muistoja teille jäi?

-Mira