Plitvicen kansallispuisto, Plitvička Jezera, on Kroatian kauneinta antia. Kansallispuiston alue muodostuu kuudestatoista turkoosin sävyisestä järvestä, joiden korkeuserojen vuoksi alueella on satoja upeita vesiputouksia. Kansallispuisto on saanut vuonna 1979 Unescon maailmanperintökohteen aseman.
Plitvicen kansallispuisto on Kroatian suurin ja vanhin kansallispuisto vuodesta 1949 lähtien. Kansallispuisto sijaitsee noin puolivälissä Zagrebia ja Zadaria. Kansallispuistoon pääsee kulkemaan hyvin julkisilla mm. Splitistä sekä Zadarista ja Zagrebista. Me matkustimme viikon mittaisen Kroatian matkamme aikana Plitvicen kansallispuistoon FlixBusilla Splitistä. Matka-aika oli noin 3,5 tuntia.
Kansallispuistossa on kahdeksan eri pituista reittiä, jotka ovat selkeästi merkitty kirjainten ja värikoodien avulla. Reittejä on valittavissa molemmista sisäänkäynneistä käsin 4 kappaletta. Sisäänkäynniltä 1 alkavat reitit on merkitty vihreällä (A,B,C ja K) ja sisäänkäynniltä 2 alkavat reitit on merkitty oranssilla (E, F, H ja K). Reitit ovat pääpiirteittäin samat sisäänkäynnistä riippumatta, mutta ne kuljetaan vain toisin päin. Reittejä löytyy reilun kolmen kilometrin pituisesta vaihtoehdosta koko alueen kiertävään yli 18 kilometrin reittiin. Valinnanvaraa löytyy siis oman kuntotason tai mieltymysten mukaan. Osa reiteistä kuljetaan osittain laivoilla ja maisemabusseilla. Kansallispuiston lipun hintaan sisältyy alueen sisäiset kuljetukset. Alueella on myös kokeneempien vaeltajien mahdollista valita merkityistä vaellusreiteistä oma haastavampi polkunsa.
Puiset kävelyreitit ja portaat ovat rakennettu upeasti maisemaan sopivaksi. Reittejä pitkin kävellessä kuulet vesiputousten solinan, näet kalojen uivan uskomattoman kirkkaassa vedessä ja perhosten lentelevän ympäriinsä sekä haistat raikkaan luonnon tuoksun. Reitillä voi bongata myös muutaman uponneen veneen järven pohjasta.
Kansallispuiston ja samalla Kroatian korkein vesiputous on 78 metriä korkea Veliki Slap. Itse pidin kauniimpana kuitenkin esimerkiksi Veliki Prstavac vesiputousta (artikkelikuvassa). Jossain kohti pienempiä vesiputouksia kulkee jopa kävelyreitin alla.
Saimme kulkea reitit melkoisen rauhassa ilman sen suurempia ruuhkia. Tietysti ihan reitin alussa, kun kaikki lähtevät yhtä aikaa veneeltä kävelemään, kulkevat ihmiset hetken aikaa jonossa, kunnes erkaantuvat kävelytahtinsa mukaisesti eri kohtiin. Reitin varrella muutamissa kauneimmissa kohdissa ihmiset pysähtyivät ottamaan kuvia, mikä saattoi hetkellisesti ruuhkauttaa kyseistä paikkaa. En kuitenkaan koe, että muut turistit olisivat vieneet luontokokemusta mitenkään pois. Kesäkuisena arkipäivänä ihmisiä oli maltillisesti. Varmasti pahimpana lomasesonkina ruuhkat ovat suuremmat. Tietysti täytyy muistaa, että kyseessä on yksi suosituimpia luontokohteita Kroatiassa, joten yksin siellä ei tarvitse eikä pääse olemaan, vaikka sitä toivoisikin.
Vietimme kansallispuiston alueella pari vuorokautta, joten pääsimme kahtena peräkkäisenä päivänä nauttimaan upeasta luonnosta eri reittien puitteissa. Päiväretkenkin voi toki puistoon tehdä, varsinkin jos on omalla/vuokra-autolla liikkeellä omien aikataulujen mukaisesti, mutta omasta mielestäni oli ihana palata seuraavana päivänä uudelleen kansallispuistoon ilman kiireen tuntua.
Majoittautuminen
Kansallispuiston sisällä on muutamia hotelleja, ja muutaman kilometrin säteellä alkaa löytymään useita yksityisten toimijoiden majataloja ja huoneistoja sekä leirintäalueita. Koska olimme liikkeellä julkisilla, niin meille helpoin ja paras vaihtoehto oli ottaa hotelli kansallispuiston alueelta läheltä bussipysäkkejä.
Yövyimme siis kaksi yötä Hotel Jezerossa, joka sijaitsi aivan sisäänkäynnin 2 välittömässä läheisyydessä. Hotellipaketin hintaan sisältyivät liput kansallispuistoon koko vierailun ajan. Itse hotelli oli jo parhaat päivänsä nähnyt. Tunkkainen kokolattiamatto, vanhanaikaiset kalusteet ja ilmastointilaitteen puuttuminen tuntuivat hotelliin saapuessa 30 asteen helteellä melkoisilta pettymyksiltä verrattuna muihin matkamme aiempiin majoituksiin. Myöskin niin perusasia, kuin käsisaippua, puuttui kylpyhuoneesta, emmekä sitä koskaan sinne saaneet kahdesta pyynnöstämme huolimatta. Aamiainen oli sentään oikein hyvä ja kattava. Vaikka hotellissa koimme pieniä pettymyksiä, niin niistä viis, sillä Plitvička Jezera oli kertakaikkiaan huikean kaunis kansallispuisto ja sen vuoksi alueella olimme.
Plitvicen kansallispuistosta matkamme jatkui vielä FlixBusin kyydissä Zadariin, josta paluulentomme takaisin Suomeen lähti. Viikko Kroatiassa oli kokonaisuudessaan ihana kokemus ja näimme viikon aikana niin Kroatian upeaa luontoa kuin myös tunnelmallisia vanhoja kaupunkeja. Kroatia on kyllä kaunis maa, jonne haluan vielä joskus palata tutkimaan esimerkiksi Istrian niemimaalta löytyvää Rovinjin kaupunkia.
Suosittelen vierailemista Plitvicen kansallispuistossa jokaiselle kerran elämässä. Plitvicen kansallispuiston jälkeen luontokohteet alkoivat yleisesti ottaen kiinnostamaan enemmän tulevia matkoja ajatellen. Kuulisin mielelläni, mikäli sinulla on vinkata jokin Euroopan upea luontokohde tai kansallispuisto, joka on mahdollista saavuttaa julkisia käyttäen.
Löydät lisää kuvia, tunnelmia ja vinkkejä matkoiltani Instagramista @minimatkailija.
1 Comment
Plitvicen kansallispuisto olisi joskus upeaa päästä itsekin näkemään. Olisin itse ajatellut muuten paikan olevan selvästi ruuhkaisempi, mutta varsin rauhalliselta tuo näyttää. Olen itse tykästynyt useisiin eri Alppikohteisiin, joiden vuoristomaisemat ovat kerrassaan upeita. Ainakin joihinkin pääsee varmasti myös julkisilla.