Dubrovnik on Kroatian eteläkärjessä sijaitseva kaupunki, jonka kirkas Adrianmeren ranta ja Unescon maailmanperintökohteen tittelin saanut vanhakaupunki hurmaavat jokaisen sinne matkaavan. Dubrovnikiin lentää Helsingistä kolmessa tunnissa, joten kohde sopii hyvin lyhyellekin lomalle.
Dubrovnik oli kesäkuisen viikon mittaisen Kroatian matkamme ensimmäinen kohde. Lensimme Helsingistä Dubrovnikiin lauantain aamulennolla ja kaupungissa yövyimme kolme yötä. Aikaa meillä jäi Dubrovnikin tutkimiselle siis lähes kolme päivää. Dubrovnikista matkamme jatkui kohti pohjoisempaa Kroatiaa ja vierailimme Dubrovnikin jälkeen Splitissä, Plitvicen kansallispuistossa sekä Zadarissa, josta paluulentomme Suomeen lähti seuraavana perjantaina. Kroatian loppumatkasta kirjoitan omat julkaisunsa, mutta tässä ensimmäisessä osassa tunnelmia kuvankauniista Dubrovnikista.
Dubrovnikissa on asukkaita vain reilut 40 000, mutta turistit täyttävät kaupungin kadut kesäsesongin aikaan. Dubrovnik ei ole suotta yksi Euroopan merkittävin matkakohde. Muurien ympäröimä vanhakaupunki ja kirkas Adrianmeren rannikko tekevät Dubrovnikista yhden Euroopan kauneimmista paikoista.
Saapuessamme Dubrovnikiin oli vastassa 30 asteen helle auringon porottaessa pilvettömältä taivaalta. Ostimme lentokentältä liput Airport Shuttle bussiin, jolla pääsimme kätevästi pääbussiasemalle Gruz Portiin, josta oli vain kivenheiton pituinen matka hostelliimme. Ensimmäisenä päivänä emme vielä suunnanneet vanhaan kaupunkiin, vaan lähdimme Bellevuen rannalle tiputtamaan talviturkkimme uskomattoman kirkkaaseen Adrianmereen. Ranta on kallioiden välissä, joten siellä oli myös ihanan varjoisaa. Rannalla oli myös ravintola/kahvila, joka tosin meni jo kiinni kun saavuimme paikalle. Bellevuen ranta oli sopivasti matkan varrella vanhaan kaupunkiin, joten siellä tuli käytyä uimassa myös muina päivinä.
Kolme päivää ensikertalaisille kuluivat nopeasti ihastellen kaupungin kauneutta. Vanhan kaupungin katuja pitkin muurien sisällä kierrellessä lumouduimme saman tien sen tunnelmasta. Dubrovnikin vanha kaupunki nousi kyllä molempien suosikiksi kaikista tähän asti kokemistamme vanhoista kaupungeista.
Kierrellessämme vanhan kaupungin katuja pitkin tuli vastaan sisäänkäynti tai pikemminkin vain aukko muurissa ilman ovea, jonka ohi jo kävelimme, mutta uteliaina palasimme kurkistamaan mitä sisäänkäynnin takaa löytyy. Näin päädyimme juomaan limonadit Bard Mala Buza -rantakahvilaan, jossa sai nauttia upeista merimaisemista muurien edustalta käsin. Näistä Buza baareista olin kyllä lukenut jo ennen matkaa, mutta en ollenkaan muistanut niiden olemassaoloa kävellessäni tunnelmallisia vanhoja katuja pitkin. Saman päivän aikana etsiessämme lounaspaikkaa päädyimme sattumalta löytämään myös erittäin kivan ravintolan vanhasta kaupungista. Vastaan tuli tavanomainen terassi, jonka menu vaikutti hyvältä. Halusimme sisätiloihin hellettä pakoon ja meidät ohjattiin ravintolan perälle, josta avautuivat kauniit näkymät kaarien läpi kohti venesatamaa ja kaupungin rinteitä. Ravintolan nimi oli Gradska Kavana Arsenal.
Illalla suuntasimme kaapelivaunulla ylös Srd-vuorelle ihailemaan auringonlaskua. Ylhäältä avautui upea näköala niin vanhan kaupungin yli merelle päin, kuin myös vuorille päin kohti Bosnia-Hertzegovinaa. Ylhäältä löytyi myös ravintola, mutta halusimme nauttia auringonlaskusta rauhassa ja päädyimme menemään illalliselle vanhaan kaupunkiin vasta auringonlaskun jälkeen.
Seuraavana päivänä jatkoimme vanhan kaupungin tutkimista muureilta käsin. Vanhan kaupungin kiertävän muurin pituus on noin 2 kilometriä. Muureilta käsin avautuu kaunis näköala yli vanhan kaupungin rakennusten punertavien tiilikattojen. Muureille kannattaa suunnata joko heti aamusta tai vasta lähempänä sulkemisaikaa, jotta välttyy tukalimmalta keskipäivän helteeltä. Varjoisia kohtia reitillä ei juurikaan ole. Hattu, aurinkorasva ja vesipullo kannattaa pakata mukaan. Reitin varrella on muutamia kahviloita aurinkovarjoineen, joihin voi tarvittaessa jäädä lepäilemään ja täyttämään energiavarastojaan.
Dubrovnik on ihanasti onnistunut säilyttämään vanhan kaupungin tyylin myös muurien ulkopuolella. Vaaleat vanhat kivitalot, joiden pihoja koristavat kauniit kukkapuut, miellyttivät silmää ympäri kaupungin. Esimerkiksi yhtäkään kansainvälistä pikaruokalaa ei tullut kaupungissa vastaan, mikä oli erittäin posititiivista.
Dubrovnikin hintataso ja yöpyminen
Dubrovnikin hintataso oli korkea. Kunat katosivat lompakosta yllättävän nopeasti. Vanhan kaupungin alueella ravintolat olivat tietenkin hintavia – samantasoista ruokaa sai lähes puolet halvemmalla esimerkiksi Gruzin alueelta, jossa hostellimme sijaitsi. Ruoka oli matkamme aikana kuitenkin jokaisessa testaamassamme ravintolassa hyvää, joten kunien katoaminen lounaisiin ja illallisiin ei jäänyt harmittamaan. Mielestäni kuitenkin niin sanotusti pakolliset turistikohteet olivat ylihinnoiteltuja. Jotta pääsi kävelemään vanhan kaupungin muureilla oli pulitettava 250 kunaa (noin 33 €) ja kaapelihissi kustansi 200 kunaa (noin 27 €) henkilöltä. Yhteensä kahdelta henkilöltä kului jo näihin aktiviteetteihin siis 120 €. Toisaalta eipä se ole tyhmä joka pyytää, vaan tyhmä joka maksaa. Varsinkin kun on ensimmäistä kertaa kaupungissa vierailemassa, niin ajateltiin monen muun turistin tavoin, että onhan se vaan pakko käydä muurit kävelemässä ja päästä ylhäältä vuorelta ihailemaan auringonlaskua. Vasta uutisoitiin, että Kroatiaan on tulossa eurot käyttöön vuonna 2023. Se helpottaa euroalueelta tulevia matkailijoita, kun valuuttaa ei tarvitse vaihtaa eikä tehdä päässälaskuja ostotilanteissa muuttaakseen hintoja euroiksi.
Dubrovnikissa yövyimme Hostel Sol -hostellissa. Huone oli siisti ja nurkkahuoneemme ikkunoista oli näköala kahteen suuntaan satamaan päin. Ensimmäisenä iltana ihastelimmekin auringonlaskua huoneestamme käsin. Hostellin ilmastointi toimi hyvin ja olikin ensimmäinen ilon aihe aina saavuttuamme helteisestä kaupungista huoneeseemme. Ainoana miinuspuolena oli huoneen ovi, joka oli paiskattava kiinni, jotta meni lukkoon. Gruzin alueelta matkaa vanhaan kaupunkiin oli noin kolme kilometriä, mutta paikallisbusseja kulki läheltä tiuhaan. Kertalippu bussissa maksoi 15 kunaa, eli 2 €. Hostellin sijainti oli meille hyvä, sillä jatkoimme bussilla matkaa aikaisin aamusta seuraavaan kohteeseen. Niinpä bussiasemalle kulkemiseen ei kulunut kuin muutama minuutti. Kahden hengen huone kolmeksi yöksi maksoi reilut 200 € sisältäen aamupalan, joka tarjoiltiin muutaman minuutin kävelymatkan päässä olevassa Hotelli Petkassa. Hintalaatusuhteelta hostelli oli oikein toimiva ja hyvä paikka yöpymiseen.
Pidin kovasti Dubrovnikista ja voisin palata kaupunkiin uudelleen. Kaupungista olisi kätevä tehdä päiväretkiä esimerkiksi Bosnia-Hertzegovinan Mostariin kuin myös läheisille saarille tai vaikka jatkaa matkaa Montenegroon. Tällä kertaa kuitenkin pysyimme Kroatiassa ja Dubrovnikista jatkoimme matkaa kohti Splitia. Splitista lisää seuraavassa julkaisussa.
Löydät lisää kuvia, tunnelmia ja vinkkejä matkoiltani Instagramista @minimatkailija.
2 Comments
Dubrovnik näyttää kyllä tavattoman kauniilta. Helppo uskoa, että hintataso ei ole kovinkaan edullinen. Helppoa arvata myös, että se on moninkertaistunut viimeisen 10-vuoden aikana. Ja kyllä muuten on kaunis tuo auringonlaskukuva, otettu omaan makuun juuri oikealla hetkellä!
Kiitos, ja aivan varmasti on tosiaan hinnat moninkertaistuneet 10-vuoden sisällä.