Yleinen

Viikonlopun riennot ja itsensä löytämistä

11/08/2019

 

Ensimmäinen työviikko loman jälkeen meni nopeasti. Ennen kuin huomasinkaan, oli taas viikonloppu ja nyt kaupungissa sattuikin olemaan kesäfestari, jolla käytiin parina iltana pyörähtämässä. Kesäfestareista huolimatta ikävä kyllä uskon, että kesä on tältä erää Ruotsissa ohi, sillä päivät ovat olleet suoraan sanoen kylmiä ja minä en yleensä valita kylmyydestä.

Samaan aikaan olen innoissani, sillä se tarkoittaa sitä, että lempi vuodenaikani syksy tekee tuloaan ja en malta odottaa! Mielestäni luonto on tuolloin kauneimmillaan ja voisi sanoa, että se on minulle taiteelliselta kannalta kaikista inspiroivinta aikaa. Muistan viime syksynä monta kertaa ihastelleeni sitä, kun eräässä puistossa kävellessäni musiikit korvilla ja lehtien leijaillessa maahan havahduin, miten elokuvamaisen kaunista ja melankolisen pysäyttävä syksy parhaimmillaan voi olla.

Minulle luovana ihmisenä eniten inspiraatiota antaa juurikin melankolia ja rujo kauneus. Olen esimerkiksi valokuvauksessa kokeillut monia erilaisia tyylejä, mutta eniten saan kiksejä tumman puhuttelevista kuvista. On ollut mielenkiintoista löytää vihdoinkin se oma tyyli, kaiken sen haparoinnin ja etsiskelyn jälkeen.

Somessa näkee monesti unenomaisia ja vaaleita kuvia, mutta olen hyväksynyt sen, että se ei ole minua. Ne ovat kauniita ja niitä on kiva katsella, mutta keskityn nyt tähän oman juttuni toteuttamiseen ja se tuntuu todella hyvältä. On myös ollut todella vapauttavaa tajuta, että se mitä ikinä haluankaan tehdä (kuvata, kirjoittaa whatever), on minun tehtävä sitä ainoastaan itselleni. Olen kirjoitellut ja aloittanut erilaisia somejuttuja, projekteja ja blogejakin aikaisemmin, mutta ne ovat monesti lössähtäneet ennemmin tai myöhemmin sen takia, sillä olen yrittänyt tehdä jotain, mitä kuuluisi tehdä, sen sijaan että olisin tehnyt sitä, mitä minä itse halusin tehdä.

Tästä kuvasta oli jotain hyötyä arkielämässä, sillä tajusin että on aika putsata tuo helvetin peili 😀

On jotenkin ihan huippua kasvaa ns. aikuiseksi. On paljon helpompaa olla itsensä kanssa, varsinkin niinkin ulkonäkö ja status keskeisessä maailmassa kuin missä mekin elämme nyt. Pikku hiljaa olen myös tajunnut, että omaa aikaa ja efforttia arvostaa ihan eri tavalla kuin vaikka vain muutama vuosi sitten. En käytä aikaani enää juttuihin, joita en ehkä olisi halunnut tehdä, mutta en kehdannut kieltäytyäkään.

Omat voimavarani haluan käyttää asioihin, jotka antavat jotain minulle tai läheisilleni. Myös oman tyylin käsite on muuttunut paljon ja uskallan entistä enemmän tehdä ratkaisuja, jotka puhuttelevat minua ja kuvastavat sitä mitä minä olen. Ollaan kaikki rohkeasti omia itsejämme, muiden mielipiteistä välittämättä, jookos?

Kissan oli tietenkin tultava takapuolensa kanssa kuvaan 😀

Jottei tämä postaus menisi ihan kokonaan pohdiskeluksi, vaihdan aihetta vielä takaisin tähän viikkoon ja viikonloppuun. Kävimme mieheni kanssa tällä viikolla katsomassa kaupunkifestaria, joka täällä Gävlessä joka vuosi järjestetään. Ostettiin muutamat eri kojuruoat testiin ja jälkkäriksi ahdettiin itseemme vielä churroja ja vohveleita. 😀

Lauantai-illan pääartistina oli ruotsalainen räppäri Petter, jonka keikalla olimme sinnikkäästi sateesta huolimatta. Oli hauska tajuta, että hän oli se sama tyyppi, joka teki aikoinaan Fintelligensin kanssa biisin (Stockholm-Helsinki), jota tuli teini-ikäisenä paljonkin kuunneltua. Keikan jälkeen menimme vielä drinksuille ja tapaksille, jonka jälkeen sisäinen mummoni ilmoitti, että on aika mennä kotiin nukkumaan 😀

Nyt menen köllöttelemään ja viettämään sunnuntai-iltaa. Mukavaa iltaa myöskin sinulle, joka luet tätä 🙂

 

 

Avainsanat: Gävle cityfest, itsensä löytäminen, luovuus

 

 

 

 

You Might Also Like

No Comments

Leave a Reply

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.