Mulla on ollut jo pitkään mielessä, että haluisin jakaa teille muistoja mun vuoden 2013 interraililta, mutta en ole oikein tiennyt millä tavalla aihetta lähestyisin. Reissusta kun tosiaan on jo se melkein neljä vuotta aikaa, niin tuntuu, että jonkinlaisen tietopaketin tekeminen olisi vähän hankalaa ilman ajantasaista tietoa, plus omat muistikuvat ei ole enää niin yksityiskohtaiset. Päätinkin siis tehdä mielummin tällaiset kuvapainoitteisemmat postaukset niistä kohteista, jossa tuli tuon reilun pari viikkoisen matkan aikana käytyä. Muistan kyllä kirjoittaneeni jonkinlaista päiväkirjaa tuon reissun aikana, mutta kuten monet muutkin mun reissupäiväkirjat, niin tämä on myöskin jossain teillä tietämättömillä. En tiedä, miten onnistun aina hukkaamaan mun matkamuistiinpanot. 😀
Yksi syy myös siihen, miksi tätä on ollut vähän vaikea aloittaa, johtuu siitä, että ensimmäisestä kohteestamme Splitistä minulla ei ole ihan hirveästi sanottavaa. Paikka oli sinänsä kaunis, siellä oli lämmin ja upeat maisemat, mutta siitä ei tullut mitään omaa suosikkiani. Tämä johtuu osittain varmasti siitä, että emme viettäneet kaupungissa oikeastaan kuin yhden kokonaisen päivän. Kokemus olisi varmasti ollut hyvin erilainen, jos olisimme viettäneet siellä viikon ja kerenneet tutustumaan paikkaan monipuolisemmin ja käymään myös lähisaarilla. Mutta samanlaista paratiisi-mielikuvaa minulle ei tästä paikasta jäänyt, kuin monille muille paikassa vierailleille. Tässä jokatapauksessa kuvia ja tunnelmia meidän Splitin pikakäynnistä!
Kyllä me onneksi silti kerittiin jonkin verran kaupunkia katselemaan, vaikka aika olikin harmillisin lyhyt. Lokakuiseen Suomeen verrattuna sää oli ihanan lämmin ja hyvin pärjäsi ihan t-paidalla. Nautimme aamiaista rantabulevardilla ja lähdimme kipuamaan kohti Marjan- kukkulan huippua. Vaikka tarpomisessa menikin hyvä tovi, niin maisemat olivat kyllä kaikkien niiden portaiden arvoiset.
Aamupäivälenkin jälkeen suuntasimme hakemaan kaupasta täytetyt patongit ja istahdimme rantaan syömään ja lilluttelemaan varpaitamme Adrianmeressä. Tämän jälkeen kävimme käpöttelemässä myös vanhassa kaupungissa, sekä kävimme varaamassa seuraavaksi aamuksi liput bussiin, joka kuljettaisi meidät Plitvicen kansallispuistoon. Illalla nautimme rannan kupeessa erittäin maittavat ja täyttävät kala-ateriat, mutta en nyt kuollaksenikaan muista kyseisen ravintolan nimeä (tällaisissa tapauksissa ne muistiinpanot olis aika todella jees!).
Vaikka Split ei kuulunutkaan itselle tuon matkan lempikohteisiin, niin en kyllä ihan yhtyisi tuon yllä olevan kuvan ”I hate this town”- mielipiteeseenkään. 😀 Uskon antavani tulevaisuudessa kaupungille vielä uuden mahdollisuuden ja ne kuuluisat saarihyppelyt kiinnostaisivat kyllä kovasti. Ja täytyy kyllä sanoa, että mielummin tällä hetkellä olisin taas tuolla, kuin kotona potemassa nielutulehdusta. Mutta onneksi aina voi palata muistoihin ja tehdä matkan ”uudestaan” vielä näin kotisohvaltakin käsin. Ja kauaa ei tarvitse enää nojatuolimatkaillakaan, sillä ensi viikolla pitäisi taas pakata laukku ja lähteä pitkäksi viikonlopuksi Kööpenhaminaan. Saa taas lievitettyä matkakuumetta, ainakin hetkeksi. 🙂
Minua voit seurata myös Instagramissa, sekä Facebookissa.